Yleistä keskustelua avoimen maailman peleistä

[Retski]

Itse kyllä pidän nimenomaan avoimen maailman peleistä. Se on erityinen suosikkigenre itselleni pelaamisessa. Rockstarin pelit eivät kuulu genressä kuitenkaan suosikkeihini, koska en pidä mitenkään erikoisesti juuri Rockstarille tyypillisistä pelien toteutuksen elementeistä. Se ongelma on siinä, että eivät ole panostaneet riittävästi itselleni peleissä olennaisiin asioihin, mutta kaikenlaiseen varsin epäolennaiseen on sitten satsattu. Itselleni pelattavuus on kuningas peleissä, ja valitettavasti juuri pelattavuus huonojen ja kankeiden kontrollien ja pelimaailman heikohkon palkitsevuuden kautta ovat varsin huonolla tolalla Rockstarin peleissä. Eivätkä nuo heidän peliympäristötkään mitenkään, ainakaan omaan silmääni, erityisen hienosti ole mallinnettu. Ihan ok toki, mutta en silti löydä mitään ylivertaista avoimen maailman pelien parhaimmistoon nähden.

Tällaista mielipiteiden ja näkökulmien vaihtoa kutsutaan keskusteluksi, ja niin kauan kuin se tehdään asiallisessa hengessä kohdistamatta henkilökohtaisuuksia kehenkään yksilöön, ollaan käsittääkseni ihan tällaisten keskustelufoorumeiden olemassaolon merkityksen ydinalueilla.

Avoimen maailman pelejäkin on aika moneen lähtöön. Grand theft autoihin verrokeiksi ottaisin ehkä esim. Mafiat, Saint's row:t, Watch dogsitkin yms., ja jos vaikka Metacritic -pisteitä katotaan, niin eihän noi pääse lähellekään. Jotkut Far Cry:t ja Elden ring menee mun mielestä taas ihan eri genreihin, vaikka avoimeen maailmaan sijoittuukin.

Keskusteluhan on tietysti ihan toivottavaa keskustelufoorumilla, mutta en välttämättä ymmärrä miks pitää samasta asiasta jatkuvasti vääntää.

 

[Murdoc]

Just näin, ja jos ei tän tyyppisestä pelistä tykkää, niin sillehän ei mitään mahda. En minäkään mene marisemaan esim. Palworld tai Helldivers -ketjuihin siitä, miten ei nappaa tommoset pelit yhtään, enkä ymmärrä niiden suosiota.

Jep. Ja vaikea käsittää mikä näiden pelien suosiossa on niin hankalaa ymmärtää vaikkei näistä itse perustaisikaan. Ihmellistä ja turhaa valitusta, joka toistuu tasaisin väliajoin kaikkien suosittujen pelisarjojen pelien ketjuissa.

Onhan näissä upean eläväiset, yksityiskohtaiset ja kauniit maailmat ja allekirjoitan täysin, että RDR2 maailma on yksi pelihistorian upeimpia pelimaailmoja. Kaikki ne ”turhat” yksityiskohdat tekevät kokonaisuuden, jollain sellaista mitä ei muissa open world peleissä vain olla nähny.

 

[Ippenator]

Avoimen maailman pelejäkin on aika moneen lähtöön. Grand theft autoihin verrokeiksi ottaisin ehkä esim. Mafiat, Saint's row:t, Watch dogsitkin yms., ja jos vaikka Metacritic -pisteitä katotaan, niin eihän noi pääse lähellekään. Jotkut Far Cry:t ja Elden ring menee mun mielestä taas ihan eri genreihin, vaikka avoimeen maailmaan sijoittuukin.

Keskusteluhan on tietysti ihan toivottavaa keskustelufoorumilla, mutta en välttämättä ymmärrä miks pitää samasta asiasta jatkuvasti vääntää.

Ihan asiallista keskusteluahan tämä on ollut, eikä mitään vääntämistä. Useampia ihan hyviä ja perusteltuja mielipiteitä on esitetty. Toiset Rockstarin pelien puolesta ja toiset kriittisemmin niiden puutteita esiin tuoden.

Sen olen sinänsä huomannut, että joskus varsinaiset fanit saattavat ottaa minkäänlaisen kritiikin fanittamaansa peliä kohtaan jonain ikävänä ja epäreiluna vääntämisenä. Ei se vaarallista ole, että kaikki eivät fanita sitä peliä niin kuin itse sattuu fanittamaan tai jopa enemmistö fanittaa. Itse rakastan Elden Ringiä yli kaiken ja pidän sitä parhaana koskaan pelaamanani pelinä. Olen kuitenkin täällä lukenut joidenkin kritisoineen peliä, mutta ei se minun näkemystäni pelistä ole mihinkään muuttanut, enkä ole jaksanut lähteä edes kiistelemään pelin huikeudesta sen enempää, koska asia on minulle niin kiistaton, etteivät toisen ääripään näkemykset hetkauta minua suuntaan tai toiseen, tai edes harmita mitenkään. Ehkä näinkin voisi suhtautua siihen jos fanittamaansa peliä kritisoidaan?

Ja ei muuta kuin vasta-argumenttia kehiin, jos on eri mieltä esitetystä kritiikistä ja haluaa mielipiteensä esille tuoda. Mutta henkilökohtaisuudet ja eri mieltä olevan alentaminen älykkyyden vähättelyllä tai muulla pilkalla pois keskustelusta. Ja itse toivoisin myös muunlaisia argumentteja kuin ne iänikuinen myynnit ja suosio, tai vaikkapa Metacritic-keskiarvo. Ne kun eivät sinänsä kerro mitään pelin todellisista hyvistä ja huonoista puolista, sekä siitä miten kukakin ne kokee,

 

[kriswel]

Ei kai ne turhat yksityiskohdat ketään häiritse mutta kun niiden tilalla voisi olla oikeasti mielekästä tekemistä. Paino sanalla: tekemistä. Päätarinan ohella RDR2:ssa on paljon näkemistä mutta: vähän tekemistä. Eikä minkäänlaista haastetta. Tämä oli mulle se suurin pettymys lupaavan alun jälkeen. Ja kyllä sen saa sanoa ääneen.
RDR2 on kuitenkin ainut Rockstarin peli jonka mä olen jaksanut pelata läpi ja onhan se maailma pirun kaunis. Pisteet siitä.

 

[Murdoc]

Ei kai ne turhat yksityiskohdat ketään häiritse mutta kun niiden tilalla voisi olla oikeasti mielekästä tekemistä. Paino sanalla: tekemistä. Päätarinan ohella RDR2:ssa on paljon näkemistä mutta: vähän tekemistä. Eikä minkäänlaista haastetta. Tämä oli mulle se suurin pettymys lupaavan alun jälkeen. Ja kyllä sen saa sanoa ääneen.
RDR2 on kuitenkin ainut Rockstarin peli jonka mä olen jaksanut pelata läpi ja onhan se maailma pirun kaunis. Pisteet siitä.

Tottakai saa sanoa ääneen eikä näistä ole pakko pitää. Itse kommentoin vain siihen, että näiden hienous ja maailman kehuminen on jotenkin vaikea asia ymmärtää. Sitten on taas eri asia sanoa mielipiteensä ja jankuttaa sitä samaa omaa mielipidettä loputtomiin tasaisin väliajoin. En tosin sano, että sinä olisit niin tehnyt.

Ehkä myös vähän missasit pointtini yksityiskohtien tärkeydestä. IMO ne on ne mitkä tekee siitä kokonaisuudesta hienon tuon maailman elävyyden osalta. Jos niiden tilalla olisi sitä tekemistä mitä kaipaat ja ne puuttuisi niin se maailma ei enää olisi millään tapaa erityinen.

Tekemisen määrä ja mielekkyys taas on lähes jokaisen open world pelin ongelma: Kuinka tehdä runsaasti mielekästä ja hauskaa tekemistä, joka ei ala toistaa itseään.

 

[Remeded]

Joskus siel pelimaailmas pelkästään näkeminen, vaikka nyt ne hevosen pallit, on hauskempaa kun jonkun tylsän tekeminen.

 

[Ippenator]

Mielestäni Tsushima ei ollut edes mitenkään iso tai merkittävä parannus näiden pelien kaavoihin mutta ainakin omasta mielestä se Ubin kaava on aina ollut lähinnä tympeää suorittamista. Ja vaikka se alussa olisikin mielenkiintoista, niin sitä on niin paljon liikaa että siihen väsyy ja kyllästyy. Sanon siis taas että Ubin pelit olisi monesti parempia jo sillä, etteivät ne olisi tungettu niin täyteen toistoa.

Divisionin maailma taas tuntui täysin kulissilta koska se ei reagoinut mitenkään pelaajaan. Hienon näköinen mutta staattinen. Se vei itseltä paljon sitä tutkimisen intoa pois enkä muista että siinä olisi lopulta mitään tutkinut. Tosin peli muutenkaan ei ollut luotisieni-vihuineen yhtään meikäläisen juttu.

Tsushimassa oli minunkin mielestäni paljon sellaisia tylsiä "tekemisiä" eli jotain haikuja tai lammessa istumista. Mitä pelaamista se on? Bambujen hakkaaminen taas oli periaatteessa puzzle, joten sellaisesta tykkään kyllä aina. Mikäpä sen perinteisempää pelaamista edes olisi: haaste, joka ratkaista - sen sijaan että painaa näppäintä ja näet kun ukko menee lillumaan veteen.

Aina joudun kyllä ihmettelemään sitä, mikä on niin vaikeaa siinä, että pelimaailma on tungettu täyteen monenlaista asiaa? Ei sen pitäisi olla ongelma, ellei ole pakkomielle siitä, että kaikki on pakko tehdä, mitä pelimaailmasta löytyy. Sillähän periaatteella avoimen maailman pelejä ei nimenomaan ole yleensä tehty, että kaikki TÄYTYISI tehdä, vaan sitä tarjontaa on siksi, että pelaaja saa sitten itse päättää mitä milloinkin pelimaailmassa tekee. Mielestäni menee kyllä pelaajan omaan piikkiin, jos saa ähkyn tällaisesta asetelmasta. Siitä pakkosuorittamiseata kannattaisi oikeasti opetella pääsemään irti. Tiedän tämän kokemuksesta, koska nuorena minulla itselläni oli juuri se tapa, että kaikki piti aina suorittaa, ja hoitaa 100%:sti, peleissä ja toki muutenkin elämässä. Kun sitten joskus aikoinaan koin työelämässä burnoutin, laittoi se minut miettimään asioita ihan uusiksi, ja silloin aloin tehdä tietoista valintaa siihen suuntaan, että kaikenlainen suorittaminen jäi elämässäni taustalle. Vain aivan pakollisissa asioissa ja tilanteissa enää antaudun koskaan siihen tiukkaan suorittamiseen. Ja pelaaminen ei sellainen asia ole ollenkaan, jossa siihen olen enää valmis menemään. Tämä tietoinen muutos paransi elämänlaatuani aivan valtavasti ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Toki myös pelaamiseen liittyen,

Itse en myöskään allekirjoita sitä, että Ubin peleissä olisi yhtään sen enempää toistoa kuin periaatteessa minkään muidenkaan peliekehittäjien peleissä. Esim. Valhallassa oli aivan mielettömästi hyvinkin toisistaan poikkeavia tehtäviä ja salaisuuksia, joissa oli ihan omanlaisiaan yllättäviä ja humoristisiakin tapahtumia ja lopputulemia. Lisäksi löytyy pilvin pimein oikeista paikoista mallinnettuja kyliä, kaupunkeja ja niiden sisällä rakennuksia. Tottahan toki pelimaailmaan liittyy tiettyjä lainalaisuuksiakin. Ihan samaan tapaan, kuin liittyy oikeaan maailmaankin. Tämä Ubi-meemi on kyllä jotenkin niin totuudenvastainen ja epäoikeudenmukainen. Sitä kun hoetaan tutustumatta niihin Ubin peleihin tai, vaikka olisikin peliin tutustuttu, niin miettimättä tarkemmin sitä pelattua sisältöä ja vertailematta muihin peleihin oikeudenmukaisesti, kun on se julkisesti rummutettu Ubi-leima automaattisesti pelille jo annettu, koska Ubin peli ja nettitotuus.

Tsushimassa se isoin ongelma oli juuri siinä, että uudet sinänsä hauskat ideat toistettiin sitten käytännössä aivan samanlaisina kerta toisensa perään, kuten @Remeded hyvin tuossa edellä jo esimerkeillä havainnollisti. Kettu ja lintu joka puolella ja aina ne johtivat käytännössä samoihin asioihin. Noissakin olisi jo sillä saatu, jotain mielenkiintoa, jos vaikka olisi hieman eri eläimiä välillä seurattu, ja olisivat sitten johtaneet yllättävämpiin pelimaailman paikkoihin tai tapahtumiin. Itse koin, että sinänsä upean näköinen peli kaatui aika paljon siihen, että se perustui noihin sinänsä upeisiin kulisseihin, ja pariin pelin julkaisun aikoihin uuteen ideaan, joita sitten toteutettiin geneerisemmin ja samaan tapaan toistaen, kuin missään Ubin pelissä olen koskaan nähnyt tapahtuvan. Toki jonkin verran olen asiasta nähnyt aivan ansaittua kritiikkiä Tsushimaakin kohtaan, mutta huvittavaa ja samalla epäoikeudenmukaista on se, että samassa yhteydessä otetaan Ubia sitten esille, ja jankutetaan Tsushimankin sortuneen Ubi-kaavaan, kun todellisuudessa, se itse vei itseään toistavaa kaavaa pahempaan suuntaan, kuin Ubi on koskaan vienyt.

Nyt toteamastani kritiikistä huolimatta pidin monestakin asiasta Ghost of Tsushimassa. Graafisestihan se on yksi parhaita pelejä koskaan, ja on pelissä sitten myös aika mukavasti muinaisjapanilaista tunnelmaa. Myöskin taistelumekaniikat ovat aivan erinomaisia, ja esimerkki siitä, minkä tyyppisesti miekkailu todellisuudessa tulisi peleissä toteuttaa, esim. Sekiron täysin epärealistisen ja ylihektisen ADHD-hakkaamiseen perustuvan rytmimuistipelin sijasta. Siinä mielessä harmi, että GoT jäi minulle varmaan jo ennen puolta väliä kesken, kun noita erittäin hyviäkin ominaisuuksia on. Puutuminen tuli minulla kuitenkin juuri siihen tolkuttomaan toistoon mitä pelissä oli, sekä jossain määrin tylsähköön tarinaan, Ei vaan ole millään huvittanut jatkaa, ja on aina tullut jotain muuta pelattavaa mieleen, jos olen alkanut miettimään GoT:n jatkamista tosi pitkään aikaan, näistä syistä eivät odotukseni ole valtavan korkealla Ghost of Yoteitakaan kohtaan. Toki varovaisella mielenkiinnolla ja suhteellisen pienin odotuksin katson millainen peli sieltä tulee.

 

[karpaasi]

@Ippenator, laatu korvaa määrän. Miksi esim. kerätä jotain satoja lautasen palasia kun voisi kerätä 10 miekan palasta ja suorittaa muutamia sivutehtäviä, jotka avaavat jonkun legendaarisen asesepän tarinaa ja lopussa palkintona seisoo huikea erikoispitkä katana?

Ite ostin kolme eri Assassin's Creedia kun asetelma kiehtoi aina niin pirusti, mutta yhteenlasketut peli tunnit jäivät alle 10.

Tosin en ole GOT pelannut, joten en sen toistosta tiedä, mutta pitkälti kuulostaa AC:n kaltaisella schaisselta.

Elden Ringin avoin maailma toimi hiton hienosti ja olen tähän saakka kyllä tykännyt jostain syystä myös FF7:n maailmasta myös, koska vaikka toistoa riittää, niin alueiden puhdistukseen ei kulu paljoa aikaa.

 

[Ippenator]

@Ippenator, laatu korvaa määrän. Miksi esim. kerätä jotain satoja lautasen palasia kun voisi kerätä 10 miekan palasta ja suorittaa muutamia sivutehtäviä, jotka avaavat jonkun legendaarisen asesepän tarinaa ja lopussa palkintona seisoo huikea erikoispitkä katana?

Ite ostin kolme eri Assassin's Creedia kun asetelma kiehtoi aina niin pirusti, mutta yhteenlasketut peli tunnit jäivät alle 10.

Tosin en ole GOT pelannut, joten en sen toistosta tiedä, mutta pitkälti kuulostaa AC:n kaltaisella schaisselta.

Elden Ringin avoin maailma toimi hiton hienosti ja olen tähän saakka kyllä tykännyt jostain syystä myös FF7:n maailmasta myös, koska vaikka toistoa riittää, niin alueiden puhdistukseen ei kulu paljoa aikaa.

Mutta kun siellä on todella paljon omaleimaisia ja yllättäviä juttuja nuo Ubin haukutut pelit täynnänsä. Esim. viimeisimmistä Valhalla, Odyssey ja Origins sisältävät kaikki sellaista sisältöä, joka ei ole minkäänlaista toistoa. Siellä on mysteereitä, siellä on yllättäviä tarinoita ja ihmiskohtaloita ja lokaatioissa on valtavasti erilaisia todelliset yksityiskohdat sisältäviä rakennuksia ja historiallisia paikkoja. Sen sijasta, että tunnistaisi ja tunnustaisi kaiken tällaisen olemassaolon, moni päätyy vaan kulkemaan noiden pelimaailmoissa taivastellen kartalla näkyviä markkereita, että voi kauhea, kun on paljon kaikkea, ja tuleepa tuosta kaikesta ähky, eikä sitten todennäköisesti vaivauduta edes kunnolla läheskään aina tutustumaan siihen sisältöön ja sen monipuolisuuteen.

Itselleni toki totaalisena historian, muinaisten mytologioiden ja kulttuurien fanina, ovat AC-pelit olleet aivan täynnänsä mielenkiintoisia ja yksilöllisesti erottuvia yksityiskohtia. Sekä pelimaailman lokaatioita että kaikkia oikeisiin historiallisiin hahmoihin enemmän tai vähemmän perustuvia hahmoja ja tarinoita. Toki jos ei näille mainitsemilleni asioille anna painoarvoa peleissä, tai ei niitä jopa näe ja tunnista, niin sitten kai nuo pelit ovat täynnä määrää ilman laatua. Itse olen täysin toista mieltä. Moni muu peli tai jopa peligenre nimenomaan sellaiseen syyllistyy kuitenkin. Esim. kaikki sotapelit, joita sinänsä usein rakastan siitä huolimatta, ja juuri tällä kertaa ovatkin peluussa CoD-kampanjat kakkosesta aloittaen, ja tarkoitus on pelata ne kaikki läpi viimeisimpään asti. Monia helmiä löytyy noidenkin kampanjoista, vaikka pelattavuushan toistaa aina itseään, ja niin myös tarinat ainakin jossakin määrin. En jaksa silti tuosta toistosta valittaa, koska pelattavuus useimmiten toimii, ja tuollaiset pelit toimivat hyvänä aivot narikkaan-viihteenä, kun aikaa tai energiaa ei ole syventyä johonkin haasteellisempaan peliin sillä hetkellä.

Samojen juttujen jatkuvaa toistoa ovat myös kaikenlaiset metroidvaniat ja vaikkapa ylipäätään tasoloikkapelit (erityisesti 2D-tasoloikkapelit). Samaan tapaan myös kauhupelit ovat jo pidempään toistaneet yhä uudelleen samoja elementtejä äkkisäikäytyksistä, groteskin body horrorin kautta skriptattuihin vihollisiin, joita ei voi voittaa, vaan joutuu pakoilemaan.

Pelit ovat ylipäätään yhä uudelleen samojen hyviksi ja toimiviksi todettujen elementtien kierrätystä, mutta kuitenkin niin, että sekaan lisäillään välillä joitain uusiakin elementtejä ja sitten vaikkapa uudet hahmot ja tarinat, varsinkin tarinavetoisissa peleissä. Itse en yleensä myöskään kaipaa hyvin toimivien pelimekaniikkojen vaihtamista väkisin uusiin, vaan ennemmin niitä hahmojen ja tarinoiden uusimisia ja yllätyksiä nimenomaan niihin. Myös pelimaailmoiden monipuolisuus, laajuus ja niissä valintojen tekemisen mahdollisuus on itselleni aina plussaa. Laajuus on nimenomaan plussaa silloin, kun niitä todellisia paikkoja rakennuksineen löytyy kuitenkin paljon, ja samoin niitä historiallisia hahmoja. Silloin pelistä pystyn ainakin itse ammentamaan vaikka kuinka paljon mielenkiintoa, enkä silloin pysty mitään copy pastea allekirjoittamaan. Toki ymmärrän, etteivät kaikki koe näitä asioita juuri näin. Ilmeisesti varsin moni silti saman tyyppisesti asiat kanssani myös kokee, koska ovathan avoimen maailman pelit, ja erityisesti AC-pelit pysyneet varsin suosittuina nykyisten valittujen suuntauksiensa jälkeen.

 

[karpaasi]

Mutta kun siellä on todella paljon omaleimaisia ja yllättäviä juttuja nuo Ubin haukutut pelit täynnänsä. Esim. viimeisimmistä Valhalla, Odyssey ja Origins sisältävät kaikki sellaista sisältöä, joka ei ole minkäänlaista toistoa. Siellä on mysteereitä, siellä on yllättäviä tarinoita ja ihmiskohtaloita ja lokaatioissa on valtavasti erilaisia todelliset yksityiskohdat sisältäviä rakennuksia ja historiallisia paikkoja. Sen sijasta, että tunnistaisi ja tunnustaisi kaiken tällaisen olemassaolon, moni päätyy vaan kulkemaan noiden pelimaailmoissa taivastellen kartalla näkyviä markkereita, että voi kauhea, kun on paljon kaikkea, ja tuleepa tuosta kaikesta ähky, eikä sitten todennäköisesti vaivauduta edes kunnolla läheskään aina tutustumaan siihen sisältöön ja sen monipuolisuuteen.

Itselleni toki totaalisena historian, muinaisten mytologioiden ja kulttuurien fanina, ovat AC-pelit olleet aivan täynnänsä mielenkiintoisia ja yksilöllisesti erottuvia yksityiskohtia. Sekä pelimaailman lokaatioita että kaikkia oikeisiin historiallisiin hahmoihin enemmän tai vähemmän perustuvia hahmoja ja tarinoita. Toki jos ei näille mainitsemilleni asioille anna painoarvoa peleissä, tai ei niitä jopa näe ja tunnista, niin sitten kai nuo pelit ovat täynnä määrää ilman laatua. Itse olen täysin toista mieltä. Moni muu peli tai jopa peligenre nimenomaan sellaiseen syyllistyy kuitenkin. Esim. kaikki sotapelit, joita sinänsä usein rakastan siitä huolimatta, ja juuri tällä kertaa ovatkin peluussa CoD-kampanjat kakkosesta aloittaen, ja tarkoitus on pelata ne kaikki läpi viimeisimpään asti. Monia helmiä löytyy noidenkin kampanjoista, vaikka pelattavuushan toistaa aina itseään, ja niin myös tarinat ainakin jossakin määrin. En jaksa silti tuosta toistosta valittaa, koska pelattavuus useimmiten toimii, ja tuollaiset pelit toimivat hyvänä aivot narikkaan-viihteenä, kun aikaa tai energiaa ei ole syventyä johonkin haasteellisempaan peliin sillä hetkellä.

Samojen juttujen jatkuvaa toistoa ovat myös kaikenlaiset metroidvaniat ja vaikkapa ylipäätään tasoloikkapelit (erityisesti 2D-tasoloikkapelit). Samaan tapaan myös kauhupelit ovat jo pidempään toistaneet yhä uudelleen samoja elementtejä äkkisäikäytyksistä, groteskin body horrorin kautta skriptattuihin vihollisiin, joita ei voi voittaa, vaan joutuu pakoilemaan.

Pelit ovat ylipäätään yhä uudelleen samojen hyviksi ja toimiviksi todettujen elementtien kierrätystä, mutta kuitenkin niin, että sekaan lisäillään välillä joitain uusiakin elementtejä ja sitten vaikkapa uudet hahmot ja tarinat, varsinkin tarinavetoisissa peleissä. Itse en yleensä myöskään kaipaa hyvin toimivien pelimekaniikkojen vaihtamista väkisin uusiin, vaan ennemmin niitä hahmojen ja tarinoiden uusimisia ja yllätyksiä nimenomaan niihin. Myös pelimaailmoiden monipuolisuus, laajuus ja niissä valintojen tekemisen mahdollisuus on itselleni aina plussaa. Laajuus on nimenomaan plussaa silloin, kun niitä todellisia paikkoja rakennuksineen löytyy kuitenkin paljon, ja samoin niitä historiallisia hahmoja. Silloin pelistä pystyn ainakin itse ammentamaan vaikka kuinka paljon mielenkiintoa, enkä silloin pysty mitään copy pastea allekirjoittamaan. Toki ymmärrän, etteivät kaikki koe näitä asioita juuri näin. Ilmeisesti varsin moni silti saman tyyppisesti asiat kanssani myös kokee, koska ovathan avoimen maailman pelit, ja erityisesti AC-pelit pysyneet varsin suosittuina nykyisten valittujen suuntauksiensa jälkeen.

Joo en voi tohon kommentoida kun ei kokemusta, mutta jos lautasen palasen keräämisen merkitys on vain joku saavutus, niin miksi "piilottaa" ne mielenkiintoiset taskit kymmenien muiden mappi merkkien joukkoon?

Jos taas lautasen löytämisen ohessa löytää jotain muuta ja se itse matka on palkitseva, niin mikä ettei.

Mutta makunsa kullakin, itelle enemmän on vähemmän ja joidenkin kartta merkkien sijaan on paljon mieluisampaa nähdä siellä maailmassa mielenkiintoisia maamerkkejä, jonne haluaa sitten samoilla tai yrittää löytää, että miten sinne pääsee edes.

 

[Ippenator]

Joo en voi tohon kommentoida kun ei kokemusta, mutta jos lautasen palasen keräämisen merkitys on vain joku saavutus, niin miksi "piilottaa" ne mielenkiintoiset taskit kymmenien muiden mappi merkkien joukkoon?

Jos taas lautasen löytämisen ohessa löytää jotain muuta ja se itse matka on palkitseva, niin mikä ettei.

Mutta makunsa kullakin, itelle enemmän on vähemmän ja joidenkin kartta merkkien sijaan on paljon mieluisampaa nähdä siellä maailmassa mielenkiintoisia maamerkkejä, jonne haluaa sitten samoilla tai yrittää löytää, että miten sinne pääsee edes.

Juu, en toki väitä, ettei joitakin typeriä ja huonosti laadittuja tehtäviä löydy myös AC-peleistä. Mutta sieltä löytyy silti niin paljon muuta. Ja tuo vitsaus on silti käytännössä kaikissa avoimen maailman peleissä tai ylipäätään paljon sisältöä sisältävissä peleissä, että sisältävät myös itseään toistavaa tai varsin tyhjääkin tekemistä. Silti väitän noissa mainitsemissani peleissä olevan paljon monipuolista ja yllättävääkin sisältöä.

 

[Qwerty1]

Aina joudun kyllä ihmettelemään sitä, mikä on niin vaikeaa siinä, että pelimaailma on tungettu täyteen monenlaista asiaa? Ei sen pitäisi olla ongelma, ellei ole pakkomielle siitä, että kaikki on pakko tehdä, mitä pelimaailmasta löytyy. Sillähän periaatteella avoimen maailman pelejä ei nimenomaan ole yleensä tehty, että kaikki TÄYTYISI tehdä, vaan sitä tarjontaa on siksi, että pelaaja saa sitten itse päättää mitä milloinkin pelimaailmassa tekee.

Samaa olen ihmetellyt että miksi valitetaan näistä 100h kestävistä jätti peleistä kun yleensä niissäkin päätarinan kesto on luokkaa 15-30h.

Pelaa sit pelkän tarinan niin ei tarvii 100 tuntia tuskailla.

 

[Dragonfly]

Samaa olen ihmetellyt että miksi valitetaan näistä 100h kestävistä jätti peleistä kun yleensä niissäkin päätarinan kesto on luokkaa 15-30h.

Pelaa sit pelkän tarinan niin ei tarvii 100 tuntia tuskailla.

Se ei vaan valitettavasti ole aina näin yksinkertaista. Esimerkiksi AC Valhallassa alueet oli jaettu hahmon tasorajoituksin/suosituksin. Eli sivutekemistä oli pakko tehdä, jotta pystyi etenemään päätarinassa. Toki ei kaikissa avoimen maailman peleissä näin ole, mutta se on jälleen yksi tapa pidentää peliä vailla varsinaista syytä.

 

[shamaniac]

Aina joudun kyllä ihmettelemään sitä, mikä on niin vaikeaa siinä, että pelimaailma on tungettu täyteen monenlaista asiaa? Ei sen pitäisi olla ongelma, ellei ole pakkomielle siitä, että kaikki on pakko tehdä, mitä pelimaailmasta löytyy.

Olen tähän varmasti vastannut joskus aiemminkin mutta minusta on outoa että pelinkehittäjät käyttäisivät aikaa turhan tekemiseen, joten lähtökohtaisesti oletan että kaikki sisältö on tehty pelattavaksi. Minusta on paljon oudompaa lähteä siitä ajatuksesta että sisältöä voi vain jättää tekemättä.

Parhaiten tätä kaavaa on rikkoneen pelit kuten Witcher 3 ja Kingdom Comet. Niissä joku tavallisena hakutehtävänä alkava homma voi mennä niin ihmeellisiin suuntiin että kaikki tekeminen tuntuu tekemisen arvoiselta. Nämä pelit myös kestää sen sata tuntia mutta silti ei ole tullut samaa oloa kuin Ubin monissa peleissä, joissa tehdään tehtäviä vain tekemisen ja suorittamisen takia. Niistä puuttuu täysin motiivi, miksi niitä olisi mieluista tehdä. Ja kysyn, onko järkevää täyttää peli "tekemisellä", joka ei ole tekemisen arvoista? Ketä se oikeasti palvelee? Ne turhat tehtävät kuuluu korkeintaan tutoriaaliin, jossa opetellaan peliä eikä niitä taida olla KCD-peleissä edes niissä.

Ehkä olen vain nähnyt että asiat voidaan tehdä niin paljon paremminkin, niin nuo pelien "makaronilaatikot" ei jaksa oikein innostaa.

Sillähän periaatteella avoimen maailman pelejä ei nimenomaan ole yleensä tehty, että kaikki TÄYTYISI tehdä, vaan sitä tarjontaa on siksi, että pelaaja saa sitten itse päättää mitä milloinkin pelimaailmassa tekee.

Missä tämä on päätetty? Minä en ole tällaista paperia tai sopimusta allekirjoittanut vaan vaadin peliltä oikeasti pelaamisen arvoista sisältöä. Jos se ei ole sitä, sille lätkäistään "Ubi-kaavan"-lätkä aiheesta päälle. Se tarkoittaa että peli ostetaan ehkä alesta ja sittenkin jää hyllyyn odottelemaan "sopivaa hetkeä". Miksi pelata koko peliä, jos sen sisältö on muutenkin täytetty "ei ole pakko pelata"-tason kamalla? Outoa että jollekin tuo on joku normi ja ihan ok asia. Ei pelkän keston pitäisi merkitä yhtään mitään jos se on tylsää tai turhaa saman toistoa.

Pelasin tuota ylläkin mainittua KCD2:sta varmaan 100-150 tuntia (en tiedä mikä laskuri näyttää oikean määrän) ja en olisi halunnut lopettaa pelaamista. Vaihtoehtoja siis todellakin on.

Mutta nuo AC-pelit ja vastaavat on juuri sellaisia "burger-pelejä", joita ei oikeast tarvitse pelata vaan enemmän vain suorittaa. Voi vaikka kuunnella podcastia tai muuta samalla kun keräilee parituhatta höyhentä tai muuta mielenkiintoista.

Mielestäni menee kyllä pelaajan omaan piikkiin, jos saa ähkyn tällaisesta asetelmasta. Siitä pakkosuorittamiseata kannattaisi oikeasti opetella pääsemään irti. Tiedän tämän kokemuksesta, koska nuorena minulla itselläni oli juuri se tapa, että kaikki piti aina suorittaa, ja hoitaa 100%:sti, peleissä ja toki muutenkin elämässä.

Et ole täysin väärässä mutta toisaalta et myöskään oikeassa muuten kuin "Ubi-kaavan" pelien suhteen. Muiden pelien kanssa nuohoaminen ja kaiken tekeminen ei aiheuta samaa ongelmaa. Sanon siis yhä että ongelma on "Ubi-kaava" eikä pelitavat. Ei tietysti haittaisi ottaa rennommin mutta minulle on ollut paljon tyydyttävämpi ratkaisu jättää huonot pelit pois. Ubin pitkät kökkäreet ei vain enää jaksa innostaa. Kerran jo aiemminkin niihin ehdin kyllästyä siinä AC3:n aikaan vaikka olin alunperin käytännössä pelisarjan jonkinlainen fani.

Kun sitten joskus aikoinaan koin työelämässä burnoutin, laittoi se minut miettimään asioita ihan uusiksi, ja silloin aloin tehdä tietoista valintaa siihen suuntaan, että kaikenlainen suorittaminen jäi elämässäni taustalle. Vain aivan pakollisissa asioissa ja tilanteissa enää antaudun koskaan siihen tiukkaan suorittamiseen. Ja pelaaminen ei sellainen asia ole ollenkaan, jossa siihen olen enää valmis menemään. Tämä tietoinen muutos paransi elämänlaatuani aivan valtavasti ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Toki myös pelaamiseen liittyen,

En minä oikeastaan suorita missään muualla kuin peleissä. Se ehkä tulee enemmän sieltä kun ennen wanhaan sai pelin kerran vuodessa, niin siitä sitten kanssa pelattiin ihan kaikki mitä irti sai. Ei se sen kummempaa taida olla. Työt nyt on viimeinen asia missä suoritan. Teen sen mitä on sovittu mutta en yhtään enempää. Elämä on liian lyhyt siihen että vetäisin töissä itseni piippuun. Harrasteissa voin sitten panostaa enemmän mutta en niissäkään suorittamiseen asti.

Itse en myöskään allekirjoita sitä, että Ubin peleissä olisi yhtään sen enempää toistoa kuin periaatteessa minkään muidenkaan peliekehittäjien peleissä. Esim. Valhallassa oli aivan mielettömästi hyvinkin toisistaan poikkeavia tehtäviä ja salaisuuksia, joissa oli ihan omanlaisiaan yllättäviä ja humoristisiakin tapahtumia ja lopputulemia. Lisäksi löytyy pilvin pimein oikeista paikoista mallinnettuja kyliä, kaupunkeja ja niiden sisällä rakennuksia. Tottahan toki pelimaailmaan liittyy tiettyjä lainalaisuuksiakin. Ihan samaan tapaan, kuin liittyy oikeaan maailmaankin.

En voi sanoa Valhallasta mutta olen lukenut siitä juuri sellaista että se on pahimpia tapauksia tästä. Omat kokemukset on kaikista aiemmista peleistä sillä juuri Valhallasta eteenpäin olen (jostain tottumuksesta kai) vain ostanut pelit (alesta toki) kaappiin pölyttymään. Intoa pelaamiseen ei ole ollut kun tietää että 1) ne vie helvetisti aikaa ja 2) ne ei anna sille ajankäytölle vastinetta.

Minä voin laittaa 100-200 tuntia peliin jos se olisi vaikkapa Kingdom Come 3. Hitto, minä jopa toivon että se tarjoaisi pelaamista niin pitkään jos se on samaa mitä kakkonen oli. Mutta en jaksa hypätä Ubin peleihin jos nuo kaksi kohtaa täyttyy, kuten ne yleensä tekee.

Siinä ei myöskään paljon maailma, oikeat hahmot ja paikat auta, jos se tekeminen on silti sitä mitä sanoit: "ei ole pakko tehdä". Itse tykkäsin nimenomaan Originsin aavikosta ja muista maisemista. Ja se olikin näistä uudemmista pelaamistani AC-peleistä melko virkistävä tapaus. Mutta jo Odyssey lähti taas vetämään tutuille Ubi-urille siihen malliin että ei enää Valhalla ole jaksanut pelaamaan asti innostaa.

Tämä Ubi-meemi on kyllä jotenkin niin totuudenvastainen ja epäoikeudenmukainen. Sitä kun hoetaan tutustumatta niihin Ubin peleihin tai, vaikka olisikin peliin tutustuttu, niin miettimättä tarkemmin sitä pelattua sisältöä ja vertailematta muihin peleihin oikeudenmukaisesti, kun on se julkisesti rummutettu Ubi-leima automaattisesti pelille jo annettu, koska Ubin peli ja nettitotuus.

Jaa, taas tämä että toistelen vain muka muiden mantraa. Kyllä se yhä on ihan oma näkemys, joka perustuu niihin pelattuihin peleihin. Epäilen myös että Valhalla ja sen seuraajat olisivat asiaa muuttaneet niin että olisinkin täysin väärässä tässä asiassa - varsinkin kun niin paljon olen kuullut juttuja että pelillä on yhä ne samat ongelmat kuin Ubilla aina. Samaa mitä on sanottu myös Shadowsista.

Tsushimassa se isoin ongelma oli juuri siinä, että uudet sinänsä hauskat ideat toistettiin sitten käytännössä aivan samanlaisina kerta toisensa perään, kuten @Remeded hyvin tuossa edellä jo esimerkeillä havainnollisti. Kettu ja lintu joka puolella ja aina ne johtivat käytännössä samoihin asioihin. Noissakin olisi jo sillä saatu, jotain mielenkiintoa, jos vaikka olisi hieman eri eläimiä välillä seurattu, ja olisivat sitten johtaneet yllättävämpiin pelimaailman paikkoihin tai tapahtumiin.

En sanonut että tuo olisi hyvä ollutkaan. Ainoastaan bambujen pätkimisessä oli jotain oikeaa haastetta. Tsushimaa auttoi lähinnä se, ettei se ollut ihan yhtä pitkä kuin AC-pelit tuppaa nykyään olemaan. Mutta kertonee paljon että ilmeisesti pelkästään lyhyemmällä kestolla on monet pitäneet peliä AC-pelejä parempana.

Minusta tuohon kuvailemaasi asiaan ei eläimen vaihto olisi vaikuttanut mitenkään. Sama kaava se on silti. Jos noin vähäinen "muunnelma" riittää niin ei ihme jos AC-pelitkin toimii. Itse näen noiden läpi aika heti ja lähinnä huikailen että jaa, sama tehtävä, jonka päällä uusi skini. Eihän tuo ole sen kummoisempi kuin että linnoituksen valloituksessa olisi eri väriset vastukset vastassa. Sama homma se on silti. Kritisoin muuten myös uusia Zeldoja siitä että vihuissa "vaihtelua" on ollut niiden eri värit. Ihan yhtä tylsää ja laiskaa kuin muukin kierrätys.

Itse koin, että sinänsä upean näköinen peli kaatui aika paljon siihen, että se perustui noihin sinänsä upeisiin kulisseihin, ja pariin pelin julkaisun aikoihin uuteen ideaan, joita sitten toteutettiin geneerisemmin ja samaan tapaan toistaen, kuin missään Ubin pelissä olen koskaan nähnyt tapahtuvan. Toki jonkin verran olen asiasta nähnyt aivan ansaittua kritiikkiä Tsushimaakin kohtaan, mutta huvittavaa ja samalla epäoikeudenmukaista on se, että samassa yhteydessä otetaan Ubia sitten esille, ja jankutetaan Tsushimankin sortuneen Ubi-kaavaan, kun todellisuudessa, se itse vei itseään toistavaa kaavaa pahempaan suuntaan, kuin Ubi on koskaan vienyt.

Itse pidin Tsushimassa sen lähtökohdista, tarinasta ja erityisesti taistelusta. Päällä sitten aika perinteinen "Sony-kaava" (elokuvamainen yksinpeliseikkailu), johon oli vähän otettu mallia Ubilta. Ihan kiva peli ja silti parempi kuin perinteisempi "Ubi-kaava". Peli jätti nimenomaan paremman maun koska ei kestänyt ikuisuuksia. Sillä on oikeasti iso merkitys että ehtiikö kyllästyä vai jääkö nälkä.

Toisaalta KCD2 oli niin perhanan hyvä että vaikka kesti hitosti niin jäi silti nälkä. Eli ei ole kestosta kiinni että mikä maku suuhun jää. Mutta jos peli on yhtään vähemmän innostava, niin parempi maku siitä jää jos ei ehdi myös kyllästyä. Ja AC-pelit nyt on aika nähty, joten se että niitä pitkitetään ei kauheasti auta niiden asiaa.

Pelaajat on toki osa ongelmaa. Siis ne, jotka aina huutavat "rahalle vastinetta". Tai siis "vastinetta" ja "sisältöä", jota ei ole pakko pelata. Mikä järki on muuten vaatia peleiltä tiettyä tuntimäärää ja sitten todeta että "ei ole pakko pelata kaikkea"? Eli halutaan että peli kestää 100 tuntia mutta juostaan tarina läpi ja 20-40 tunnin jälkeen vaihdetaan peliä. Mikä järki? Eikö olisi parempi että pelillä on se 40-50 tuntia laadukasta sisältöä tarjolla?

Mutta kun siellä on todella paljon omaleimaisia ja yllättäviä juttuja nuo Ubin haukutut pelit täynnänsä. Esim. viimeisimmistä Valhalla, Odyssey ja Origins sisältävät kaikki sellaista sisältöä, joka ei ole minkäänlaista toistoa. Siellä on mysteereitä, siellä on yllättäviä tarinoita ja ihmiskohtaloita ja lokaatioissa on valtavasti erilaisia todelliset yksityiskohdat sisältäviä rakennuksia ja historiallisia paikkoja. Sen sijasta, että tunnistaisi ja tunnustaisi kaiken tällaisen olemassaolon, moni päätyy vaan kulkemaan noiden pelimaailmoissa taivastellen kartalla näkyviä markkereita, että voi kauhea, kun on paljon kaikkea, ja tuleepa tuosta kaikesta ähky, eikä sitten todennäköisesti vaivauduta edes kunnolla läheskään aina tutustumaan siihen sisältöön ja sen monipuolisuuteen.

Ei kai kukaan olekaan sanonut ettei näihin peleihin mahtuisi hyvääkin sisältä ja paljonkin. Se on kuitenkin kaiken sen tauhkan alla. Vähän sama kuin olisi helvetin hyvä kakku ja joku paskoisi sen päälle että etsikää ne hyvät syötävät palat sieltä alta ja seasta, olkaa hyvät - ei ole pakko syödä kaikkea. (Öö, vertasinko itseäni juuri paskansyöjään?).

Itselleni toki totaalisena historian, muinaisten mytologioiden ja kulttuurien fanina, ovat AC-pelit olleet aivan täynnänsä mielenkiintoisia ja yksilöllisesti erottuvia yksityiskohtia. Sekä pelimaailman lokaatioita että kaikkia oikeisiin historiallisiin hahmoihin enemmän tai vähemmän perustuvia hahmoja ja tarinoita. Toki jos ei näille mainitsemilleni asioille anna painoarvoa peleissä, tai ei niitä jopa näe ja tunnista, niin sitten kai nuo pelit ovat täynnä määrää ilman laatua.

Nämä asiat näkee paremmin niissä kiertoajelukokemuksissa eikä näiden arvostaminen, kokeminen tai näkeminen myöskään vaatisi sitä että Ubisoft laittaa pelinsä täyteen sitä turhaa, "ei ole pakko pelata"-sisältöä. Eikä kukaan myöskään ole tainnut sanoa etteikö AC-peleissä olisi hienoja asioita juuri maailman ja muiden suhteen. Tässä on kritisoitu sitä pelattavaa sisältöä, koska se on se ongelma koska se ei ole pelaamisen arvoista. Sinä itsekin sanoit ettei sitä ole pakko pelata.

Itse olen täysin toista mieltä. Moni muu peli tai jopa peligenre nimenomaan sellaiseen syyllistyy kuitenkin. Esim. kaikki sotapelit, joita sinänsä usein rakastan siitä huolimatta, ja juuri tällä kertaa ovatkin peluussa CoD-kampanjat kakkosesta aloittaen, ja tarkoitus on pelata ne kaikki läpi viimeisimpään asti. Monia helmiä löytyy noidenkin kampanjoista, vaikka pelattavuushan toistaa aina itseään, ja niin myös tarinat ainakin jossakin määrin. En jaksa silti tuosta toistosta valittaa, koska pelattavuus useimmiten toimii, ja tuollaiset pelit toimivat hyvänä aivot narikkaan-viihteenä, kun aikaa tai energiaa ei ole syventyä johonkin haasteellisempaan peliin sillä hetkellä.

COD-pelien kampanjoista voi olla montaa mieltä mutta eikös ne vuoristoratamaisina kokemuksina ole juuri antiteesi tylsälle toistolle? Gameplay on toki pelistä riippumatta aina enemmän tai vähemmän sitä samaa, totta kai. Outoa edes kritisoida gameplaytä, kun sen koko idea on olla jatkuva looppi.

Samojen juttujen jatkuvaa toistoa ovat myös kaikenlaiset metroidvaniat ja vaikkapa ylipäätään tasoloikkapelit (erityisesti 2D-tasoloikkapelit). Samaan tapaan myös kauhupelit ovat jo pidempään toistaneet yhä uudelleen samoja elementtejä äkkisäikäytyksistä, groteskin body horrorin kautta skriptattuihin vihollisiin, joita ei voi voittaa, vaan joutuu pakoilemaan.

Aika erikoiset asiat koet toistona mutta sitten kuitenkin jaksat puolustella Ubin menoa. En oikein tiedä mitä sanoa. En pysty oikein sanomaan muuta kuin että ei nuo yksinkertaisesti minusta ole sellaista toistoa mitä tässä on Ubin tehtävistä kritisoitu. Ellet halua alkaa saivartelemaan ja sanoa että "tasohyppelypeleissä vain hypitään kokoajan" tai jotain muuta pöljää.

Jos nyt vaikka tuo tasoloikka otetaan mukaan, niin kyllähän niissä on jatkuvasti uusia kenttiä ja kohteita mitä kohti mennä. Kerättäviä kamoja eri paikoissa kuin aiemmassa kentässä, joka on ollut ihan erilainen. En ymmärrä miten joku voisi edes vitsillä sanoa että nuo esimerkit, tasoloikkapelit tai kauhupelit, vieläpä yleisesti mainittuina ilman esimerkkejä, on muka "toistoa".

Pelit ovat ylipäätään yhä uudelleen samojen hyviksi ja toimiviksi todettujen elementtien kierrätystä, mutta kuitenkin niin, että sekaan lisäillään välillä joitain uusiakin elementtejä ja sitten vaikkapa uudet hahmot ja tarinat, varsinkin tarinavetoisissa peleissä. Itse en yleensä myöskään kaipaa hyvin toimivien pelimekaniikkojen vaihtamista väkisin uusiin, vaan ennemmin niitä hahmojen ja tarinoiden uusimisia ja yllätyksiä nimenomaan niihin. Myös pelimaailmoiden monipuolisuus, laajuus ja niissä valintojen tekemisen mahdollisuus on itselleni aina plussaa. Laajuus on nimenomaan plussaa silloin, kun niitä todellisia paikkoja rakennuksineen löytyy kuitenkin paljon, ja samoin niitä historiallisia hahmoja. Silloin pelistä pystyn ainakin itse ammentamaan vaikka kuinka paljon mielenkiintoa, enkä silloin pysty mitään copy pastea allekirjoittamaan. Toki ymmärrän, etteivät kaikki koe näitä asioita juuri näin. Ilmeisesti varsin moni silti saman tyyppisesti asiat kanssani myös kokee, koska ovathan avoimen maailman pelit, ja erityisesti AC-pelit pysyneet varsin suosittuina nykyisten valittujen suuntauksiensa jälkeen.

Ei kukaan ole Ubin jutuissa yleensä kritisoinut hahmoja, tarinaa, maailmaa tai edes kummemmin pelimekaniikkoja, joten miksi edes keskityt niihin? Haluatko kenties viedä aiheen pois siitä ongelmasta, eli niistä turhista "ei ole pakko pelata"-tekemisistä? En minä halua että esimerkiksi KCD-pelisarjan mekaniikat kauheasti muuttuisi mahdolliseen kolmanteen osaan kuin korkeintaan hiomalla ja lisäämällä puuttuvia asioita. Ja totta kai senkin pelin tekeminen on sitä samaa: meni tänne, ota jotain/tappele tai molempia, palaa takaisin, puhu hahmoille. Mutta se, miksi näitä tehdään on se mikä merkitsee. KCD antaa kaikelle sellaiset raamit ja motiivit että tappaisin vaikka tuhat rottaa jos siellä on taustalla joku hyvä pillipiiparitarina jossa Hans ja Henry auttavat tätä rottainvaasion hoitamisessa. Kunhan niitä helvetin rottia ei tarvitse tappaa joka alueella kymmeniä kertoja ilman kunnollisia tarinoita.

Ei se ole lopulta sen kummoisempi asia kuin antaa hyvä syy tehdä jotain.

Se Ubin copypaste, jos et sitä ollut vielä hoksannut, on aina liittynyt ainakin minun mielestäni nimenomaan tekemiseen. Kaikki muuhan on Ubin peleissä todella toimivaa. Ne on vain niin onton tuntuisia, kuin hieno kakku, joka tyhjä sisältä. Tai jotain vastaavaa huonoa vertausta.

Otetaan vielä tuo KCD mukaan (koska rakastan niitä pelejä): niiden maailmassa ei tunnu olevan mitään sellaista, mikä olisi siellä vain pelaajaa varten. Jos siellä on joku linnoitus, niin sinne luultavasti saa jonkin elämää suuremman tarinallisen syyn mennä. Voi sinne mennä myös aiemmin ja sekoittaa asioita tarinasta mutta sekin on juuri vain hiton hienoa. AC-peleissä taas on linnoituksia satoja (liioiteltuna ainakin) ja kaikki ne on siellä pääosin siksi, että pelaajalla on "jotain tekemistä". Ne on siis samaan aikaan "tekemistä" ja eivät minkään oikean vuoksi olemassa.

Ehkä ne Ubin maailmat siis tuntuu nimenomaan tehdyiltä pelaajaa varten kun paremmissa peleissä tuntuu että pelin maailmassa pelaaja on vain vieraana. Tuntuu että se maailma voisi olla olemassa ilmankin että se on tehty pelaajan seikkailtavaksi. Siltä se ero ainakin tuntuu kun mietin AC- ja KCD-pelien eroja.

Samaa olen ihmetellyt että miksi valitetaan näistä 100h kestävistä jätti peleistä kun yleensä niissäkin päätarinan kesto on luokkaa 15-30h.

Pelaa sit pelkän tarinan niin ei tarvii 100 tuntia tuskailla.

Vastasin toki jo ylempänä tähän samaan mutta laitanpa vielä tähänkin:

Miksi on muka ok tehdä täysin turhaa sisältöä, jota kenenkään ei ilmeisesti pidä, tarvitse tai kannata pelata? Se ihmettelette että miksei noita vain jätä pelaamatta mutta minä ihmettelen että miksi ne edes on siellä jos ne ei ole pelaamisen arvoisia. Pidemmin olen vastannut ylemmäs, joten toivon että luet myös sieltä enemmän jos jaksat/haluat.

Tiivistettynä vielä: jos päätarina kestää 15-30 tuntia ja peli muuten 100 tuntia, niin ainakin itselle haisee tuollaisessa heti ns. "filleri". Voidaan sitten mainostaa että näin paljon saa rahalle "vastinetta" ja porukka ostaa. Sitten pelaa vain sen 30 tuntia ja on tyytyväisiä vaikka ostivat sen takia että kestoa luvattiin 100 tuntia. Kuinka paljon voi itseäänkin huijata kun tuo menee läpi?

Onko se muka niin vaikea ostaa lyhyempi peli tietäen että koko lyhyempi kesto on laatua alusta loppuun kuin ostaa peli, josta ehkä 30 % on sellaista, jonka jaksaa pelata.

 

[Ippenator]

Olen tähän varmasti vastannut joskus aiemminkin mutta minusta on outoa että pelinkehittäjät käyttäisivät aikaa turhan tekemiseen, joten lähtökohtaisesti oletan että kaikki sisältö on tehty pelattavaksi. Minusta on paljon oudompaa lähteä siitä ajatuksesta että sisältöä voi vain jättää tekemättä.

Parhaiten tätä kaavaa on rikkoneen pelit kuten Witcher 3 ja Kingdom Comet. Niissä joku tavallisena hakutehtävänä alkava homma voi mennä niin ihmeellisiin suuntiin että kaikki tekeminen tuntuu tekemisen arvoiselta. Nämä pelit myös kestää sen sata tuntia mutta silti ei ole tullut samaa oloa kuin Ubin monissa peleissä, joissa tehdään tehtäviä vain tekemisen ja suorittamisen takia. Niistä puuttuu täysin motiivi, miksi niitä olisi mieluista tehdä. Ja kysyn, onko järkevää täyttää peli "tekemisellä", joka ei ole tekemisen arvoista? Ketä se oikeasti palvelee? Ne turhat tehtävät kuuluu korkeintaan tutoriaaliin, jossa opetellaan peliä eikä niitä taida olla KCD-peleissä edes niissä.

Ehkä olen vain nähnyt että asiat voidaan tehdä niin paljon paremminkin, niin nuo pelien "makaronilaatikot" ei jaksa oikein innostaa.


Missä tämä on päätetty? Minä en ole tällaista paperia tai sopimusta allekirjoittanut vaan vaadin peliltä oikeasti pelaamisen arvoista sisältöä. Jos se ei ole sitä, sille lätkäistään "Ubi-kaavan"-lätkä aiheesta päälle. Se tarkoittaa että peli ostetaan ehkä alesta ja sittenkin jää hyllyyn odottelemaan "sopivaa hetkeä". Miksi pelata koko peliä, jos sen sisältö on muutenkin täytetty "ei ole pakko pelata"-tason kamalla? Outoa että jollekin tuo on joku normi ja ihan ok asia. Ei pelkän keston pitäisi merkitä yhtään mitään jos se on tylsää tai turhaa saman toistoa.

Pelasin tuota ylläkin mainittua KCD2:sta varmaan 100-150 tuntia (en tiedä mikä laskuri näyttää oikean määrän) ja en olisi halunnut lopettaa pelaamista. Vaihtoehtoja siis todellakin on.

Mutta nuo AC-pelit ja vastaavat on juuri sellaisia "burger-pelejä", joita ei oikeast tarvitse pelata vaan enemmän vain suorittaa. Voi vaikka kuunnella podcastia tai muuta samalla kun keräilee parituhatta höyhentä tai muuta mielenkiintoista.


Et ole täysin väärässä mutta toisaalta et myöskään oikeassa muuten kuin "Ubi-kaavan" pelien suhteen. Muiden pelien kanssa nuohoaminen ja kaiken tekeminen ei aiheuta samaa ongelmaa. Sanon siis yhä että ongelma on "Ubi-kaava" eikä pelitavat. Ei tietysti haittaisi ottaa rennommin mutta minulle on ollut paljon tyydyttävämpi ratkaisu jättää huonot pelit pois. Ubin pitkät kökkäreet ei vain enää jaksa innostaa. Kerran jo aiemminkin niihin ehdin kyllästyä siinä AC3:n aikaan vaikka olin alunperin käytännössä pelisarjan jonkinlainen fani.


En minä oikeastaan suorita missään muualla kuin peleissä. Se ehkä tulee enemmän sieltä kun ennen wanhaan sai pelin kerran vuodessa, niin siitä sitten kanssa pelattiin ihan kaikki mitä irti sai. Ei se sen kummempaa taida olla. Työt nyt on viimeinen asia missä suoritan. Teen sen mitä on sovittu mutta en yhtään enempää. Elämä on liian lyhyt siihen että vetäisin töissä itseni piippuun. Harrasteissa voin sitten panostaa enemmän mutta en niissäkään suorittamiseen asti.


En voi sanoa Valhallasta mutta olen lukenut siitä juuri sellaista että se on pahimpia tapauksia tästä. Omat kokemukset on kaikista aiemmista peleistä sillä juuri Valhallasta eteenpäin olen (jostain tottumuksesta kai) vain ostanut pelit (alesta toki) kaappiin pölyttymään. Intoa pelaamiseen ei ole ollut kun tietää että 1) ne vie helvetisti aikaa ja 2) ne ei anna sille ajankäytölle vastinetta.

Minä voin laittaa 100-200 tuntia peliin jos se olisi vaikkapa Kingdom Come 3. Hitto, minä jopa toivon että se tarjoaisi pelaamista niin pitkään jos se on samaa mitä kakkonen oli. Mutta en jaksa hypätä Ubin peleihin jos nuo kaksi kohtaa täyttyy, kuten ne yleensä tekee.

Siinä ei myöskään paljon maailma, oikeat hahmot ja paikat auta, jos se tekeminen on silti sitä mitä sanoit: "ei ole pakko tehdä". Itse tykkäsin nimenomaan Originsin aavikosta ja muista maisemista. Ja se olikin näistä uudemmista pelaamistani AC-peleistä melko virkistävä tapaus. Mutta jo Odyssey lähti taas vetämään tutuille Ubi-urille siihen malliin että ei enää Valhalla ole jaksanut pelaamaan asti innostaa.


Jaa, taas tämä että toistelen vain muka muiden mantraa. Kyllä se yhä on ihan oma näkemys, joka perustuu niihin pelattuihin peleihin. Epäilen myös että Valhalla ja sen seuraajat olisivat asiaa muuttaneet niin että olisinkin täysin väärässä tässä asiassa - varsinkin kun niin paljon olen kuullut juttuja että pelillä on yhä ne samat ongelmat kuin Ubilla aina. Samaa mitä on sanottu myös Shadowsista.


En sanonut että tuo olisi hyvä ollutkaan. Ainoastaan bambujen pätkimisessä oli jotain oikeaa haastetta. Tsushimaa auttoi lähinnä se, ettei se ollut ihan yhtä pitkä kuin AC-pelit tuppaa nykyään olemaan. Mutta kertonee paljon että ilmeisesti pelkästään lyhyemmällä kestolla on monet pitäneet peliä AC-pelejä parempana.

Minusta tuohon kuvailemaasi asiaan ei eläimen vaihto olisi vaikuttanut mitenkään. Sama kaava se on silti. Jos noin vähäinen "muunnelma" riittää niin ei ihme jos AC-pelitkin toimii. Itse näen noiden läpi aika heti ja lähinnä huikailen että jaa, sama tehtävä, jonka päällä uusi skini. Eihän tuo ole sen kummoisempi kuin että linnoituksen valloituksessa olisi eri väriset vastukset vastassa. Sama homma se on silti. Kritisoin muuten myös uusia Zeldoja siitä että vihuissa "vaihtelua" on ollut niiden eri värit. Ihan yhtä tylsää ja laiskaa kuin muukin kierrätys.


Itse pidin Tsushimassa sen lähtökohdista, tarinasta ja erityisesti taistelusta. Päällä sitten aika perinteinen "Sony-kaava" (elokuvamainen yksinpeliseikkailu), johon oli vähän otettu mallia Ubilta. Ihan kiva peli ja silti parempi kuin perinteisempi "Ubi-kaava". Peli jätti nimenomaan paremman maun koska ei kestänyt ikuisuuksia. Sillä on oikeasti iso merkitys että ehtiikö kyllästyä vai jääkö nälkä.

Toisaalta KCD2 oli niin perhanan hyvä että vaikka kesti hitosti niin jäi silti nälkä. Eli ei ole kestosta kiinni että mikä maku suuhun jää. Mutta jos peli on yhtään vähemmän innostava, niin parempi maku siitä jää jos ei ehdi myös kyllästyä. Ja AC-pelit nyt on aika nähty, joten se että niitä pitkitetään ei kauheasti auta niiden asiaa.

Pelaajat on toki osa ongelmaa. Siis ne, jotka aina huutavat "rahalle vastinetta". Tai siis "vastinetta" ja "sisältöä", jota ei ole pakko pelata. Mikä järki on muuten vaatia peleiltä tiettyä tuntimäärää ja sitten todeta että "ei ole pakko pelata kaikkea"? Eli halutaan että peli kestää 100 tuntia mutta juostaan tarina läpi ja 20-40 tunnin jälkeen vaihdetaan peliä. Mikä järki? Eikö olisi parempi että pelillä on se 40-50 tuntia laadukasta sisältöä tarjolla?


Ei kai kukaan olekaan sanonut ettei näihin peleihin mahtuisi hyvääkin sisältä ja paljonkin. Se on kuitenkin kaiken sen tauhkan alla. Vähän sama kuin olisi helvetin hyvä kakku ja joku paskoisi sen päälle että etsikää ne hyvät syötävät palat sieltä alta ja seasta, olkaa hyvät - ei ole pakko syödä kaikkea. (Öö, vertasinko itseäni juuri paskansyöjään?).


Nämä asiat näkee paremmin niissä kiertoajelukokemuksissa eikä näiden arvostaminen, kokeminen tai näkeminen myöskään vaatisi sitä että Ubisoft laittaa pelinsä täyteen sitä turhaa, "ei ole pakko pelata"-sisältöä. Eikä kukaan myöskään ole tainnut sanoa etteikö AC-peleissä olisi hienoja asioita juuri maailman ja muiden suhteen. Tässä on kritisoitu sitä pelattavaa sisältöä, koska se on se ongelma koska se ei ole pelaamisen arvoista. Sinä itsekin sanoit ettei sitä ole pakko pelata.


COD-pelien kampanjoista voi olla montaa mieltä mutta eikös ne vuoristoratamaisina kokemuksina ole juuri antiteesi tylsälle toistolle? Gameplay on toki pelistä riippumatta aina enemmän tai vähemmän sitä samaa, totta kai. Outoa edes kritisoida gameplaytä, kun sen koko idea on olla jatkuva looppi.


Aika erikoiset asiat koet toistona mutta sitten kuitenkin jaksat puolustella Ubin menoa. En oikein tiedä mitä sanoa. En pysty oikein sanomaan muuta kuin että ei nuo yksinkertaisesti minusta ole sellaista toistoa mitä tässä on Ubin tehtävistä kritisoitu. Ellet halua alkaa saivartelemaan ja sanoa että "tasohyppelypeleissä vain hypitään kokoajan" tai jotain muuta pöljää.

Jos nyt vaikka tuo tasoloikka otetaan mukaan, niin kyllähän niissä on jatkuvasti uusia kenttiä ja kohteita mitä kohti mennä. Kerättäviä kamoja eri paikoissa kuin aiemmassa kentässä, joka on ollut ihan erilainen. En ymmärrä miten joku voisi edes vitsillä sanoa että nuo esimerkit, tasoloikkapelit tai kauhupelit, vieläpä yleisesti mainittuina ilman esimerkkejä, on muka "toistoa".


Ei kukaan ole Ubin jutuissa yleensä kritisoinut hahmoja, tarinaa, maailmaa tai edes kummemmin pelimekaniikkoja, joten miksi edes keskityt niihin? Haluatko kenties viedä aiheen pois siitä ongelmasta, eli niistä turhista "ei ole pakko pelata"-tekemisistä? En minä halua että esimerkiksi KCD-pelisarjan mekaniikat kauheasti muuttuisi mahdolliseen kolmanteen osaan kuin korkeintaan hiomalla ja lisäämällä puuttuvia asioita. Ja totta kai senkin pelin tekeminen on sitä samaa: meni tänne, ota jotain/tappele tai molempia, palaa takaisin, puhu hahmoille. Mutta se, miksi näitä tehdään on se mikä merkitsee. KCD antaa kaikelle sellaiset raamit ja motiivit että tappaisin vaikka tuhat rottaa jos siellä on taustalla joku hyvä pillipiiparitarina jossa Hans ja Henry auttavat tätä rottainvaasion hoitamisessa. Kunhan niitä helvetin rottia ei tarvitse tappaa joka alueella kymmeniä kertoja ilman kunnollisia tarinoita.

Ei se ole lopulta sen kummoisempi asia kuin antaa hyvä syy tehdä jotain.

Se Ubin copypaste, jos et sitä ollut vielä hoksannut, on aina liittynyt ainakin minun mielestäni nimenomaan tekemiseen. Kaikki muuhan on Ubin peleissä todella toimivaa. Ne on vain niin onton tuntuisia, kuin hieno kakku, joka tyhjä sisältä. Tai jotain vastaavaa huonoa vertausta.

Otetaan vielä tuo KCD mukaan (koska rakastan niitä pelejä): niiden maailmassa ei tunnu olevan mitään sellaista, mikä olisi siellä vain pelaajaa varten. Jos siellä on joku linnoitus, niin sinne luultavasti saa jonkin elämää suuremman tarinallisen syyn mennä. Voi sinne mennä myös aiemmin ja sekoittaa asioita tarinasta mutta sekin on juuri vain hiton hienoa. AC-peleissä taas on linnoituksia satoja (liioiteltuna ainakin) ja kaikki ne on siellä pääosin siksi, että pelaajalla on "jotain tekemistä". Ne on siis samaan aikaan "tekemistä" ja eivät minkään oikean vuoksi olemassa.

Ehkä ne Ubin maailmat siis tuntuu nimenomaan tehdyiltä pelaajaa varten kun paremmissa peleissä tuntuu että pelin maailmassa pelaaja on vain vieraana. Tuntuu että se maailma voisi olla olemassa ilmankin että se on tehty pelaajan seikkailtavaksi. Siltä se ero ainakin tuntuu kun mietin AC- ja KCD-pelien eroja.

Vastasin toki jo ylempänä tähän samaan mutta laitanpa vielä tähänkin:

Miksi on muka ok tehdä täysin turhaa sisältöä, jota kenenkään ei ilmeisesti pidä, tarvitse tai kannata pelata? Se ihmettelette että miksei noita vain jätä pelaamatta mutta minä ihmettelen että miksi ne edes on siellä jos ne ei ole pelaamisen arvoisia. Pidemmin olen vastannut ylemmäs, joten toivon että luet myös sieltä enemmän jos jaksat/haluat.

Tiivistettynä vielä: jos päätarina kestää 15-30 tuntia ja peli muuten 100 tuntia, niin ainakin itselle haisee tuollaisessa heti ns. "filleri". Voidaan sitten mainostaa että näin paljon saa rahalle "vastinetta" ja porukka ostaa. Sitten pelaa vain sen 30 tuntia ja on tyytyväisiä vaikka ostivat sen takia että kestoa luvattiin 100 tuntia. Kuinka paljon voi itseäänkin huijata kun tuo menee läpi?

Onko se muka niin vaikea ostaa lyhyempi peli tietäen että koko lyhyempi kesto on laatua alusta loppuun kuin ostaa peli, josta ehkä 30 % on sellaista, jonka jaksaa pelata.

Niin, mutta kun ihmiset ovat sen verran erilaisia, että toisille maistuu osa tekemisistä siellä avoimen maailman ”tauhkaksi” kutsumassasi tekemisissä. Ei ole todellakaan niin, että jokaiselle pelaajalle se on tauhkaa, mikä on sinulle tai jollekin toiselle pelaajalle, jotain mielestänne turhaa ja tylsää tekemistä. Siksi juurikin pelien kehittäjät tekevät yleensä niin paljon kaikenlaista tekemistä nuo pelimaailmat täyteen, että todellakin erilaiset pelaajat voivat alkaa tehdä siellä itselleen mielekkäämpiä juttuja. Ei tämä toki mikään yleisesti kirjattu sääntö ole, vaikka huumoriksi yritit asiaa vetää tuohon tyyliin. Mutta itse kun olen lukenut valtavasti aikoinaan pelilehteä nimeltä Edge, jossa on ollut yli vuosikymmenen aikana lukuisia eri pelien kehittäjien haastatteluja, niin kyllä se ihan selkeästi on monesti esille tullut, että tämä monenlaisen ei pakollisen tekemisen lisääminen on tehty usein juuri sen takia, että vastattaisiin monenlaisten pelaajien kysyntään, ja annettaisiin pelaajille vaihtoehtoja panostaa siihen pelissä, mikä kutakin kiinnostaa.

Ei tuollaisia pelejä ole sillä ajatuksella tehty, että juuri sinulle tai jollekin muulle tietylle pelaajalle pitäisi kaiken tekemisen ollakaan mielekästä, vaan sillä ajatuksella, että päätarina mielellään olisi mahdollisimman monelle kiinnostava, ja sitten muu tekeminen menee vähän sen mukaan mikä itse kutakin kiinnostaa. Toki saa sitä väkisin pyrkiä varmaan kaikenkin tekemään, mutta aika turhaa on silloin kuitenkin mielestäni valittaa siitä, että peli on kaikenlaista turhaa täynnä, kun sitä kaikkea tekemistä ei ole sitten kuitenkaan juuri sinua tai minua varten tehty. Sitten toki avoimen maailman peli on huonosti tehty, jos mielekästä tekemistä ei löydy lainkaan oikein kellekään, tai vaikkapa tarinaosuus ei innosta oikein ketään.

Esim. monen jumaloimat Rockstarin pelit ovat itselleni turhaakin turhempaa ja tylsää tekemistä täynnä. Itseäni ei voisi vähempää pelien sisällä kiinnostaa treenata joogaa, pelata golfia, tennistä tai korttipelejä, mutta onneksi nuo lähes järjestään ovat sentään skipattavissa, eivätkä taida olla pakollisia juuri lainkaan. Silloin en sitten vaan tee sellaisia lainkaan, enkä kiinnitä ollenkaan sen enempää huomiotani tuollaisten asioiden olemassaoloon peleissä. Ihan ok, että ovat kuitenkin olemassa niille, jotka noiden parissa tykkäävät puuhastella. Jonkinlainen ongelma Rockstarin peleissä onkin sitten ollut itselleni aika keskinkertaiset tarinat sekä varsinkin ajoittain jopa heikohkot pelimekaniikat. Mutta ne ovat toki ihan oma tarinansa.

 

[shamaniac]

Niin, mutta kun ihmiset ovat sen verran erilaisia, että toisille maistuu osa tekemisistä siellä avoimen maailman ”tauhkaksi” kutsumassasi tekemisissä. Ei ole todellakaan niin, että jokaiselle pelaajalle se on tauhkaa, mikä on sinulle tai jollekin toiselle pelaajalle, jotain mielestänne turhaa ja tylsää tekemistä. Siksi juurikin pelien kehittäjät tekevät yleensä niin paljon kaikenlaista tekemistä nuo pelimaailmat täyteen, että todellakin erilaiset pelaajat voivat alkaa tehdä siellä itselleen mielekkäämpiä juttuja.

Ongelma kuitenkin on tuossa boldaamassani kohdassa, joka oikeasti menee käytännössä näin: niin paljon samanlaista tekemistä.

Ei määrä ole ongelma vaan se, että tekeminen on täysin samaa eikä sille anneta kunnollista motiivia tehdä sitä. Joku random kama tai pieni xp-palkinto on todella laiskaa hommaa ja se kielii vain siitä että on otettu joku asia ja monistettu sitä kymmeniä ellei satoja kertoja.

En myöskään ymmärrä miksi sanot että toisille nuo asiat maistuu vaikka aiemmin kommentoit siihen malliin ettei niitä ikään kuin kannattaisi, tarvitsisi tai pitäisikään tehdä. Teetkö siis itse ne kaikki koska ne sinulle maistuvat, vai jätätkö ne tekemättä? Puhutko toista ja teet toista?

Ei tämä toki mikään yleisesti kirjattu sääntö ole, vaikka huumoriksi yritit asiaa vetää tuohon tyyliin. Mutta itse kun olen lukenut valtavasti aikoinaan pelilehteä nimeltä Edge, jossa on ollut yli vuosikymmenen aikana lukuisia eri pelien kehittäjien haastatteluja, niin kyllä se ihan selkeästi on monesti esille tullut, että tämä monenlaisen ei pakollisen tekemisen lisääminen on tehty usein juuri sen takia, että vastattaisiin monenlaisten pelaajien kysyntään, ja annettaisiin pelaajille vaihtoehtoja panostaa siihen pelissä, mikä kutakin kiinnostaa.

Ja taas: "Monenlaisen tekemisen" kun kyse on "samanlaisen tekemisen" lisäämisestä. Ongelma ei ole määrässä vaan siinä mitä se on sekä sen laadussa. Jos se on sitä yksinkertaisen keräily- tai tappotehtävän monistamista, ei se ole kauhean mielekästä, saati "monenlaista".

Jos pelissä on vaikka 10 erilaista "touhutehtävää" ja se monistetaan satoja kertoja, on pelissä silti melko pieni määrä vaihtelua. Jos sinulla on 5 eri hedelmää, ei niiden lisääminen 10-kertaiseksi luo sinulle yhtään uusia hedelmiä siihen joukkoon.

Ei tuollaisia pelejä ole sillä ajatuksella tehty, että juuri sinulle tai jollekin muulle tietylle pelaajalle pitäisi kaiken tekemisen ollakaan mielekästä, vaan sillä ajatuksella, että päätarina mielellään olisi mahdollisimman monelle kiinnostava, ja sitten muu tekeminen menee vähän sen mukaan mikä itse kutakin kiinnostaa.

Tuntuu ettet yhtään ole ymmärtänyt edes mikä se ongelma on. Ei niiden turhien tekemisten varsinainen gameplay ole "tekeminen" ole sinänsä ongelma vaan se, ettei niiden tekemiselle tunnu olevan Ubin peleissä syitä. Ne on siis täysin pelkkää täytettä. Mielestäni niitä ei sen kautta ole tehty tai kohdistettu siis oikein kenellekään koska niistä puuttuu syy tehdä niitä. Ja jos ne koostuu vielä vain kourallisesta eri tekemisistä, on ne aika äkkiä nähty.

Toki saa sitä väkisin pyrkiä varmaan kaikenkin tekemään, mutta aika turhaa on silloin kuitenkin mielestäni valittaa siitä, että peli on kaikenlaista turhaa täynnä, kun sitä kaikkea tekemistä ei ole sitten kuitenkaan juuri sinua tai minua varten tehty. Sitten toki avoimen maailman peli on huonosti tehty, jos mielekästä tekemistä ei löydy lainkaan oikein kellekään, tai vaikkapa tarinaosuus ei innosta oikein ketään.

En mielestäni ole missään kohtaa sanonut että sisältöä pitäisi tehdä minua varten. Olen sanonut, että sen pitäisi olla pelaamisen arvoista. Kaikille. Nythän ne on ihan puhtaasti täytettä, jota ei edes sinun omien sanojesi mukaan "ole pakko tehdä".

En ole tainnut myöskään varsinaisesti sanoa että "peli on huonosti tehty" vaan olen kyllä keskittynyt kritisoimaan nimenomaan niitä turhia täytesisältöjä. En ole tietääkseni kritisoinut mitään muuta vaikka sinä olet mukaan toki tuonut kaikkea aina pelimekaniikoista maailmaan, historiaan ja hahmoihin asti. Ei minulla niiden kanssa ole mitään ongelmaa ollut.

Esim. monen jumaloimat Rockstarin pelit ovat itselleni turhaakin turhempaa ja tylsää tekemistä täynnä. Itseäni ei voisi vähempää pelien sisällä kiinnostaa treenata joogaa, pelata golfia, tennistä tai korttipelejä, mutta onneksi nuo lähes järjestään ovat sentään skipattavissa, eivätkä taida olla pakollisia juuri lainkaan.

Eihän nuo joogat, golfit, tennikset ja muut ole samaa kuin Ubin pelien sivutehtävät. Nuo on aktiviteetteja, jotka voi jättää tekemättä. En itsekään tuollaisista "pelin sisällä elämisistä" välitä mutta onhan nuo nyt ihan eri asia kuin monistaa jotain 10 eri "tehtävää" kartan täydeltä.

En tiedä onko AC-peleissä vastaavia mutta KCD2:ssa noita vastaavia on esimerkiksi jousiammuntakisat ja hevoskilpailut. Ne on samaa toistoa ja ihan syystäkin koska eihän nyt jousiammunta tai hevoskilpailu mitään muuta ole kuin mitä ovat. Samaa kuin siis golf, tennis, jooga tai muutkin: ne on vain nimensä mukaista tekemistä eikä niiltä muuta odotakaan.

Mutta jos Ubi laittaa peliinsä "sisältöä" 100 tunnin edestä, niin minä odotan että se on muuta kuin noiden kaltaista aktiviteettia.

GTA-peleistä en itsekään erityisemmin välitä mutta ei niissä ole Ubin kaltaista toistoa, jossa tulee samoja identtisiä asioita vastaan joka paikassa. Ehkä niissä oli vastaavaa toistoa vielä silloin kun ne pelit oli 2D ja oli ne eri tyyppiset tehtävät: aiheuta kaaosta, aja sen ukkojonon päälle, jne.

Silloin en sitten vaan tee sellaisia lainkaan, enkä kiinnitä ollenkaan sen enempää huomiotani tuollaisten asioiden olemassaoloon peleissä. Ihan ok, että ovat kuitenkin olemassa niille, jotka noiden parissa tykkäävät puuhastella.

Okei, no tässä siis kai nyt kerroit sen mitä ylempänä kysyin/ihmettelin. Sinä muistaakseni arvostat ja vaadit että pelin pitää olla pitkä ja tarjota "vastinetta" rahalle mutta sitten et sitä vastinetta edes käytä/hyödynnä/tarvitse? Sinä siis jätät sisältöä pelaamatta ja olet tyytyväinen saamaasi arvoon. Maksoit 100 tunnista ja pelasit siitä vaikkapa 50 tuntia. Olipa hyvä ostos.

Mielestäni sinä siis menet juuri tuohon Ubinkin käyttämään höpöhöpö-mainontaan siitä, miten peli muka on 100 tuntia mutta itsekin myönnät ettet pelaa tai halua pelata kaikkea pelin tarjontaa. Sitten kuitenkin puolustelet tuota sisältöä sillä, ettei se ole minulle tai sinulle ja kyllä joku varmasti sitä pelaa. Mutta pelaako? Eikö tutkimukset kerro juuri päinvastoin että lyhyitäkin peleitä jää pelaajilla kesken, joten epäilenpä kovasti että AC-pelien läpäisyprosentit lienee melko pieniä.

En minä toki sano etteikö olisi pelaajia pelaamaan tuollaista yhdentekevääkin suorittamista ilman kunnollista motiivia mutta ei se edelleenkään tee niistä sellaista sisältöä, jota kannattaa arvostaa, puolustella saati varsinkaan toivoa peliin koska se muka on "arvoa" rahalle. Ei se ole, jos et sitä edes käytä.

 

[Ippenator]

Ongelma kuitenkin on tuossa boldaamassani kohdassa, joka oikeasti menee käytännössä näin: niin paljon samanlaista tekemistä.

Ei määrä ole ongelma vaan se, että tekeminen on täysin samaa eikä sille anneta kunnollista motiivia tehdä sitä. Joku random kama tai pieni xp-palkinto on todella laiskaa hommaa ja se kielii vain siitä että on otettu joku asia ja monistettu sitä kymmeniä ellei satoja kertoja.

En myöskään ymmärrä miksi sanot että toisille nuo asiat maistuu vaikka aiemmin kommentoit siihen malliin ettei niitä ikään kuin kannattaisi, tarvitsisi tai pitäisikään tehdä. Teetkö siis itse ne kaikki koska ne sinulle maistuvat, vai jätätkö ne tekemättä? Puhutko toista ja teet toista?


Ja taas: "Monenlaisen tekemisen" kun kyse on "samanlaisen tekemisen" lisäämisestä. Ongelma ei ole määrässä vaan siinä mitä se on sekä sen laadussa. Jos se on sitä yksinkertaisen keräily- tai tappotehtävän monistamista, ei se ole kauhean mielekästä, saati "monenlaista".

Jos pelissä on vaikka 10 erilaista "touhutehtävää" ja se monistetaan satoja kertoja, on pelissä silti melko pieni määrä vaihtelua. Jos sinulla on 5 eri hedelmää, ei niiden lisääminen 10-kertaiseksi luo sinulle yhtään uusia hedelmiä siihen joukkoon.


Tuntuu ettet yhtään ole ymmärtänyt edes mikä se ongelma on. Ei niiden turhien tekemisten varsinainen gameplay ole "tekeminen" ole sinänsä ongelma vaan se, ettei niiden tekemiselle tunnu olevan Ubin peleissä syitä. Ne on siis täysin pelkkää täytettä. Mielestäni niitä ei sen kautta ole tehty tai kohdistettu siis oikein kenellekään koska niistä puuttuu syy tehdä niitä. Ja jos ne koostuu vielä vain kourallisesta eri tekemisistä, on ne aika äkkiä nähty.


En mielestäni ole missään kohtaa sanonut että sisältöä pitäisi tehdä minua varten. Olen sanonut, että sen pitäisi olla pelaamisen arvoista. Kaikille. Nythän ne on ihan puhtaasti täytettä, jota ei edes sinun omien sanojesi mukaan "ole pakko tehdä".

En ole tainnut myöskään varsinaisesti sanoa että "peli on huonosti tehty" vaan olen kyllä keskittynyt kritisoimaan nimenomaan niitä turhia täytesisältöjä. En ole tietääkseni kritisoinut mitään muuta vaikka sinä olet mukaan toki tuonut kaikkea aina pelimekaniikoista maailmaan, historiaan ja hahmoihin asti. Ei minulla niiden kanssa ole mitään ongelmaa ollut.


Eihän nuo joogat, golfit, tennikset ja muut ole samaa kuin Ubin pelien sivutehtävät. Nuo on aktiviteetteja, jotka voi jättää tekemättä. En itsekään tuollaisista "pelin sisällä elämisistä" välitä mutta onhan nuo nyt ihan eri asia kuin monistaa jotain 10 eri "tehtävää" kartan täydeltä.

En tiedä onko AC-peleissä vastaavia mutta KCD2:ssa noita vastaavia on esimerkiksi jousiammuntakisat ja hevoskilpailut. Ne on samaa toistoa ja ihan syystäkin koska eihän nyt jousiammunta tai hevoskilpailu mitään muuta ole kuin mitä ovat. Samaa kuin siis golf, tennis, jooga tai muutkin: ne on vain nimensä mukaista tekemistä eikä niiltä muuta odotakaan.

Mutta jos Ubi laittaa peliinsä "sisältöä" 100 tunnin edestä, niin minä odotan että se on muuta kuin noiden kaltaista aktiviteettia.

GTA-peleistä en itsekään erityisemmin välitä mutta ei niissä ole Ubin kaltaista toistoa, jossa tulee samoja identtisiä asioita vastaan joka paikassa. Ehkä niissä oli vastaavaa toistoa vielä silloin kun ne pelit oli 2D ja oli ne eri tyyppiset tehtävät: aiheuta kaaosta, aja sen ukkojonon päälle, jne.


Okei, no tässä siis kai nyt kerroit sen mitä ylempänä kysyin/ihmettelin. Sinä muistaakseni arvostat ja vaadit että pelin pitää olla pitkä ja tarjota "vastinetta" rahalle mutta sitten et sitä vastinetta edes käytä/hyödynnä/tarvitse? Sinä siis jätät sisältöä pelaamatta ja olet tyytyväinen saamaasi arvoon. Maksoit 100 tunnista ja pelasit siitä vaikkapa 50 tuntia. Olipa hyvä ostos.

Mielestäni sinä siis menet juuri tuohon Ubinkin käyttämään höpöhöpö-mainontaan siitä, miten peli muka on 100 tuntia mutta itsekin myönnät ettet pelaa tai halua pelata kaikkea pelin tarjontaa. Sitten kuitenkin puolustelet tuota sisältöä sillä, ettei se ole minulle tai sinulle ja kyllä joku varmasti sitä pelaa. Mutta pelaako? Eikö tutkimukset kerro juuri päinvastoin että lyhyitäkin peleitä jää pelaajilla kesken, joten epäilenpä kovasti että AC-pelien läpäisyprosentit lienee melko pieniä.

En minä toki sano etteikö olisi pelaajia pelaamaan tuollaista yhdentekevääkin suorittamista ilman kunnollista motiivia mutta ei se edelleenkään tee niistä sellaista sisältöä, jota kannattaa arvostaa, puolustella saati varsinkaan toivoa peliin koska se muka on "arvoa" rahalle. Ei se ole, jos et sitä edes käytä.

Se mitä sinä ja jotkut muut hoette Ubin pelien sisällön samanlaisuudesta, ei nyt vaan vastaa sitä mitä itse olen vaikkapa AC-pelien parissa kohdannut. Samaan tapaan on täällä kommentoinut ainakin @Remeded . Ihan oikeasti pelatkaa sitä Valhallaakin ja tehkää niitä mysteereitä sun muita vapaaehtoisia juttuja, niin siellä löytyy tosi erilaisia ja mielenkiintoisia tarinoita, huumoria ja erilaisia ihmiskohtaloita tragedioista tragikomiikkaan. Noita on kartta pullollaan, eivätkä ole itse asiassa ollenkaan mitään toistoa toisistaan, vaan sisältö noissa on nimenomaan yllättävää ja omaleimaista. Ja niissä on käytännössä aina joku pähkinä ratkaistavaksi, eikä sitä nimenomaan minkään markereiden kanssa ratkota, vaan asiat pitää itse maastossa ymmärtää ja tunnistaa. Kaiken tuon lisäksi on monenlaisia sivutehtäviä, jotka ovat kyllä varsin harvoin jotain yksinkertaisia fetch-questeja, vaan siellä on vaikkapa poliittisia tarinoita sekä erilaisia ihmiskohtaloita, joissa ihmisiä autetaan eri tavoin. On se sitten jonkun pelastaminen taistelemalla, hiippailemalla tai vaikka aarteen löytämällä. Aarteissakin löytyy sellaisia, jotka ovat vaikkapa legendaarisia aseita tai legendaarinen armori, joista on sitten pelaamisessa parhaimmillaan isokin hyöty. Ihan laidasta laitaan löytyy tekemistä.

Ja on toki Valhallassakin kaikenlaista muutakin tapahtumaa, eli vaikkapa noita mainitsemiasi aktiviteetteja, jos niistä on kiinnostunut. Itse en ole, mutta ihan hyvä, että tuollaista puuhaa kaipaaville sellaisiakin on tarjolla. Tuntuu ihan oikeasti siltä, ettet sinäkään ole pelannut oikeasti edes noita pelejä kunnolla, tai sitten et ole katsonut pelaamaasi ja arvioinut sitä aidosti. Itselleni nuo sinun kommenttisi eivät ole uskottavia sen osalta, että olisit aidosti tutustunut varsinkin uudempien AC-pelien sisältöön. Tai jos kuitenkin todella olet, niin olet antanut sellaisen yleisen Ubi-vastaisuuden sitten kuitenkin vaikuttaa sokeasti mieleesi. Kirjoittamasi tekemisen samanlaisuudesta kun ei juurikaan vastaa todellisuutta kyseisiin peleihin liittyen.

Ja edelleen, on aika karua ylimielisyyttä ajatella maailmaa niin, että kaikki minkä juuri sinä koet yhdentekevänä ja turhana, on sitä kaikille muillekin. Jätä nyt vaan jatkossa tekemättä peleissä sellainen sisältö mikä ei juuri sinua kiinnosta, ja keskity sellaiseen tekemiseen kyseisessä pelissä, mikä itseäsi nimenomaan kiinnostaa. Jos taas pelissä ei ole mielestäsi mitään kiinnostavaa, niin silloin toki pelin kehittäjä on sinun näkökulmastasi epäonnistunut (silti ei ole välttämättä epäonnistunut monen muun mielestä), ja samalla olet myös itse epäonnistunut peliostosta tehdessäsi. Varsinkin, jos jo olet valmiiksi varma, että jonkun tietyn pelikehittäjän teokset eivät sinua kiinnosta tai niissä jotkut asiat suorastaan ärsyttävät, niin varmaan kannattaa jättää sellaiset pelit kokonaan hankkimatta. Itse esim. en pidä hyvinkin monenlaisista asioista Naughty Dogin viimeisimmissä peleissä, joten olen todennut itselleni, että pitää jotain todella mullistavaa tapahtua heidän kehittämiinsä peleihin liittyen, jotta niitä enää koskaan ostaisin.

 

[shamaniac]

Se mitä sinä ja jotkut muut hoette Ubin pelien sisällön samanlaisuudesta, ei nyt vaan vastaa sitä mitä itse olen vaikkapa AC-pelien parissa kohdannut. Samaan tapaan on täällä kommentoinut ainakin @Remeded . Ihan oikeasti pelatkaa sitä Valhallaakin ja tehkää niitä mysteereitä sun muita vapaaehtoisia juttuja, niin siellä löytyy tosi erilaisia ja mielenkiintoisia tarinoita, huumoria ja erilaisia ihmiskohtaloita tragedioista tragikomiikkaan. Noita on kartta pullollaan, eivätkä ole itse asiassa ollenkaan mitään toistoa toisistaan, vaan sisältö noissa on nimenomaan yllättävää ja omaleimaista. Ja niissä on käytännössä aina joku pähkinä ratkaistavaksi, eikä sitä nimenomaan minkään markereiden kanssa ratkota, vaan asiat pitää itse maastossa ymmärtää ja tunnistaa. Kaiken tuon lisäksi on monenlaisia sivutehtäviä, jotka ovat kyllä varsin harvoin jotain yksinkertaisia fetch-questeja, vaan siellä on vaikkapa poliittisia tarinoita sekä erilaisia ihmiskohtaloita, joissa ihmisiä autetaan eri tavoin. On se sitten jonkun pelastaminen taistelemalla, hiippailemalla tai vaikka aarteen löytämällä. Aarteissakin löytyy sellaisia, jotka ovat vaikkapa legendaarisia aseita tai legendaarinen armori, joista on sitten pelaamisessa parhaimmillaan isokin hyöty. Ihan laidasta laitaan löytyy tekemistä.

Vastasin kyllä jo tähän mutta mennään vielä kerran: en sano etteikö Ubin peleissä olisi myös oikeasti laadukasta ja pelaamisen arvoista sisältöä. Omat kokemukset vain on että ikävän suuri osa koko sisällöstä on ns. filleriä, tai millä sitä nyt haluaakaan nimittää. Nuo sinun kuvailemasi asiat ei sitä kritisoimaani sisältöä ole, joten miksi tuoda ne mukaan keskusteluun?

Minun pointtini siis yhä on, että miksi täyttää peli tekemisellä, jota "ei ole pakko tehdä" ja joka on siellä lähinnä vain lisäämässä peliaikaa mainospuheita varten?

Sanoin myös jo että olen perustanut näkemykseni aiempiin AC-peleihin. Totesin myös jo, että kaiken pelistä kuulemani ja lukemani perusteella siinä on yhä mukana ne Ubin synnit. Niistä on varmasti mainittu myös monissa arvosteluissa. En siis usko olevani siinä väärässä kun oletan että Valhalla ei tuota ongelmaa ole muuttanut vaikka siinä saattaakin - ehkä - olla muu sisältö monipuolisempaa ja parempaa kuin aiemmissa peleissä.

Ja kuten jo sanoin, on Shadowsista mainittu myös ihan samat ongelmat, eli ns. Ubi-kaava.

Ja on toki Valhallassakin kaikenlaista muutakin tapahtumaa, eli vaikkapa noita mainitsemiasi aktiviteetteja, jos niistä on kiinnostunut. Itse en ole, mutta ihan hyvä, että tuollaista puuhaa kaipaaville sellaisiakin on tarjolla. Tuntuu ihan oikeasti siltä, ettet sinäkään ole pelannut oikeasti edes noita pelejä kunnolla, tai sitten et ole katsonut pelaamaasi ja arvioinut sitä aidosti. Itselleni nuo sinun kommenttisi eivät ole uskottavia sen osalta, että olisit aidosti tutustunut varsinkin uudempien AC-pelien sisältöön. Tai jos kuitenkin todella olet, niin olet antanut sellaisen yleisen Ubi-vastaisuuden sitten kuitenkin vaikuttaa sokeasti mieleesi. Kirjoittamasi tekemisen samanlaisuudesta kun ei juurikaan vastaa todellisuutta kyseisiin peleihin liittyen.

Huoh. No sovitaan nyt sitten että olen epäaito arvioinneissani ja en ole tutustunut tai pelannut pelejä, joita olen pelannut jos se on nyt taas se suunta mihin haluat tässäkin keskustelussa mennä. Ihanan rakentavaa keskustelua kohdistaa - jälleen - ongelma kirjoittajaan. Voidaankin samalla lopettaa koko keskustelu jos se menee taas tähän.

Ja edelleen, on aika karua ylimielisyyttä ajatella maailmaa niin, että kaikki minkä juuri sinä koet yhdentekevänä ja turhana, on sitä kaikille muillekin.

Ylimielistäkö? Entä miten ylimielistä on tuo sinun ylempänä kirjoittamasi, jossa en ole mielestäsi pelannut pelejä oikeasti tai kunnolla, tai katsonut pelaamaani tai arvioinut sitä "aidosti" (eli ilmeisesti oikein?) ja kuinka kommenttini eivät ole "uskottavia" - ilmeisesti vain koska olen eri mieltä. Ja etten ole "aidosti" tutustunut pelien sisältöön.

Kumma vain että olen pelannut noita pelejä hyvin paljon ja vaikka en uudempia Valhallasta asti olekaan, niin silti noista sanotaan ihan samoja asioita, joita olen itsekin nähnyt ja kokenut niiden pelaamieni pelien kohdalla. Mikä siis on todennäköisempää, sekö että olen "epäaito" vai se, että yksinkertaisesti olen oikeassa siinä ettei nuo uudemmatkaan Ubin pelit kaavaltaan merkittävästi eroa niistä joita olen pelannut.

Huvittavaa myös miten aina vetoat johonkin "mantraan" kun tarkoitat sitä että monet sanoo pelistä asiaa X. Kyse on kuitenkin samasta asiasta kuin sanoisi että Bubsy 3D on kökkö peli. Jos et ole samaa mieltä, ei se tarkoita että muut on aivopesty jollain "mantralla".

Jätä nyt vaan jatkossa tekemättä peleissä sellainen sisältö mikä ei juuri sinua kiinnosta, ja keskity sellaiseen tekemiseen kyseisessä pelissä, mikä itseäsi nimenomaan kiinnostaa.

Olen jo käytännössä tämän tehnytkin siinä mielessä että vaikka jostain syystä nuo kaikki AC:t Shadowsia lukuunottamatta hyllyistä löytyy, niin ne on jäänyt täysin pelaamatta. Shadows jopa kiinnostaisi, sillä miljöö vähintään voisi pelastaa paljon, mutta eipä tuota ole vielä ainakaan tullut ostettua. Tuskin tuleekaan, ainakaan ennen kuin tulee jotain sellaista yleistä viestiä jostain että nämä pelit merkittävästi uudistaa kaavaansa tai ainakin vähentää sen (turhan) toiston määrää.

Minulle ei muuten ole vaihtoehtona se että pelaisin peliä pelaamatta siitä kaikkea. Vaihtoehdot siis ovat että pelaan pelin aika pitkälti kokonaan tai en pelaa sitä ollenkaan. Ei minulla ole kiinnostusta nykyään enää pelata pelejä, jotka ei arvosta pelaajan aikaa.

Jos taas pelissä ei ole mielestäsi mitään kiinnostavaa, niin silloin toki pelin kehittäjä on sinun näkökulmastasi epäonnistunut (silti ei ole välttämättä epäonnistunut monen muun mielestä), ja samalla olet myös itse epäonnistunut peliostosta tehdessäsi. Varsinkin, jos jo olet valmiiksi varma, että jonkun tietyn pelikehittäjän teokset eivät sinua kiinnosta tai niissä jotkut asiat suorastaan ärsyttävät, niin varmaan kannattaa jättää sellaiset pelit kokonaan hankkimatta. Itse esim. en pidä hyvinkin monenlaisista asioista Naughty Dogin viimeisimmissä peleissä, joten olen todennut itselleni, että pitää jotain todella mullistavaa tapahtua heidän kehittämiinsä peleihin liittyen, jotta niitä enää koskaan ostaisin.

En ole vieläkään sanonut etteikö AC-peleissä tai Ubin peleissä yleensä ottaen olisi "mitään kiinnostavaa", vaan se ongelma yhä on vain se, että ne on täytetty liiallisella fillerillä. Yritän nyt ymmärtää ja pysyä asiassa, äläkä tuo jatkuvasti jotain ihan eri väitteitä ja asioita mukaan tähän. Mielestäni olen kuitenkin aika selvästi sanonut mikä siinä Ubi-kaavassa mättää. Jos se yhä on epäselvää, niin mikä järki tässä on edes asiasta keskustella.

Eikä sinänsä Ubin pelien ostot ole ainoita "ostin kun oli halpaa"-hutiostoksia. Hyllyissä on ikävän paljon pelejä, joita en vain ole ehtinyt tai ollut kiinnostunut pelaamaan ja vanhimmat on X360-ajalta. Ei niitä onneksi paljoa ole mutta onpahan kuitenkin.

Mutta tiedätkös, vaikka en ostaisi yhtään Ubin peliä, kritisoisin silti sitä kaavaa, joten ei se liity siihen olenko niitä pelejä ostanut vaiko en. Voit olla eri mieltä asiasta mutta kyllä sen saa tiedon saa selville ilmankin pelin ostamista. Kehuvissakin arvioissa on yleensä laitettu miinukseksi tai muuksi huomioksi että pelissä yhä on copypaste/Ubi-kaavaa, joten ei se ole mikään asia, jota varten olisi pakko peliä ostaa, saati "tarkastella aidosti pelikokemusta" tai mitä nyt toisen mielipidettä/näkemystä aliarvioivaa höpötystä olikaan.

 

[Ippenator]

Vastasin kyllä jo tähän mutta mennään vielä kerran: en sano etteikö Ubin peleissä olisi myös oikeasti laadukasta ja pelaamisen arvoista sisältöä. Omat kokemukset vain on että ikävän suuri osa koko sisällöstä on ns. filleriä, tai millä sitä nyt haluaakaan nimittää. Nuo sinun kuvailemasi asiat ei sitä kritisoimaani sisältöä ole, joten miksi tuoda ne mukaan keskusteluun?

Minun pointtini siis yhä on, että miksi täyttää peli tekemisellä, jota "ei ole pakko tehdä" ja joka on siellä lähinnä vain lisäämässä peliaikaa mainospuheita varten?

Sanoin myös jo että olen perustanut näkemykseni aiempiin AC-peleihin. Totesin myös jo, että kaiken pelistä kuulemani ja lukemani perusteella siinä on yhä mukana ne Ubin synnit. Niistä on varmasti mainittu myös monissa arvosteluissa. En siis usko olevani siinä väärässä kun oletan että Valhalla ei tuota ongelmaa ole muuttanut vaikka siinä saattaakin - ehkä - olla muu sisältö monipuolisempaa ja parempaa kuin aiemmissa peleissä.

Ja kuten jo sanoin, on Shadowsista mainittu myös ihan samat ongelmat, eli ns. Ubi-kaava.


Huoh. No sovitaan nyt sitten että olen epäaito arvioinneissani ja en ole tutustunut tai pelannut pelejä, joita olen pelannut jos se on nyt taas se suunta mihin haluat tässäkin keskustelussa mennä. Ihanan rakentavaa keskustelua kohdistaa - jälleen - ongelma kirjoittajaan. Voidaankin samalla lopettaa koko keskustelu jos se menee taas tähän.


Ylimielistäkö? Entä miten ylimielistä on tuo sinun ylempänä kirjoittamasi, jossa en ole mielestäsi pelannut pelejä oikeasti tai kunnolla, tai katsonut pelaamaani tai arvioinut sitä "aidosti" (eli ilmeisesti oikein?) ja kuinka kommenttini eivät ole "uskottavia" - ilmeisesti vain koska olen eri mieltä. Ja etten ole "aidosti" tutustunut pelien sisältöön.

Kumma vain että olen pelannut noita pelejä hyvin paljon ja vaikka en uudempia Valhallasta asti olekaan, niin silti noista sanotaan ihan samoja asioita, joita olen itsekin nähnyt ja kokenut niiden pelaamieni pelien kohdalla. Mikä siis on todennäköisempää, sekö että olen "epäaito" vai se, että yksinkertaisesti olen oikeassa siinä ettei nuo uudemmatkaan Ubin pelit kaavaltaan merkittävästi eroa niistä joita olen pelannut.

Huvittavaa myös miten aina vetoat johonkin "mantraan" kun tarkoitat sitä että monet sanoo pelistä asiaa X. Kyse on kuitenkin samasta asiasta kuin sanoisi että Bubsy 3D on kökkö peli. Jos et ole samaa mieltä, ei se tarkoita että muut on aivopesty jollain "mantralla".


Olen jo käytännössä tämän tehnytkin siinä mielessä että vaikka jostain syystä nuo kaikki AC:t Shadowsia lukuunottamatta hyllyistä löytyy, niin ne on jäänyt täysin pelaamatta. Shadows jopa kiinnostaisi, sillä miljöö vähintään voisi pelastaa paljon, mutta eipä tuota ole vielä ainakaan tullut ostettua. Tuskin tuleekaan, ainakaan ennen kuin tulee jotain sellaista yleistä viestiä jostain että nämä pelit merkittävästi uudistaa kaavaansa tai ainakin vähentää sen (turhan) toiston määrää.

Minulle ei muuten ole vaihtoehtona se että pelaisin peliä pelaamatta siitä kaikkea. Vaihtoehdot siis ovat että pelaan pelin aika pitkälti kokonaan tai en pelaa sitä ollenkaan. Ei minulla ole kiinnostusta nykyään enää pelata pelejä, jotka ei arvosta pelaajan aikaa.


En ole vieläkään sanonut etteikö AC-peleissä tai Ubin peleissä yleensä ottaen olisi "mitään kiinnostavaa", vaan se ongelma yhä on vain se, että ne on täytetty liiallisella fillerillä. Yritän nyt ymmärtää ja pysyä asiassa, äläkä tuo jatkuvasti jotain ihan eri väitteitä ja asioita mukaan tähän. Mielestäni olen kuitenkin aika selvästi sanonut mikä siinä Ubi-kaavassa mättää. Jos se yhä on epäselvää, niin mikä järki tässä on edes asiasta keskustella.

Eikä sinänsä Ubin pelien ostot ole ainoita "ostin kun oli halpaa"-hutiostoksia. Hyllyissä on ikävän paljon pelejä, joita en vain ole ehtinyt tai ollut kiinnostunut pelaamaan ja vanhimmat on X360-ajalta. Ei niitä onneksi paljoa ole mutta onpahan kuitenkin.

Mutta tiedätkös, vaikka en ostaisi yhtään Ubin peliä, kritisoisin silti sitä kaavaa, joten ei se liity siihen olenko niitä pelejä ostanut vaiko en. Voit olla eri mieltä asiasta mutta kyllä sen saa tiedon saa selville ilmankin pelin ostamista. Kehuvissakin arvioissa on yleensä laitettu miinukseksi tai muuksi huomioksi että pelissä yhä on copypaste/Ubi-kaavaa, joten ei se ole mikään asia, jota varten olisi pakko peliä ostaa, saati "tarkastella aidosti pelikokemusta" tai mitä nyt toisen mielipidettä/näkemystä aliarvioivaa höpötystä olikaan.

Turhaan ostat sitten AC-pelejä. Ainakaan nykyisen formaatin, kun ne eivät selvästikään ole sinulle. Siis jos kerran odotat sisältöä, joka kaikilta osin olisi jokaisen pelaajan näkökulmasta mielekästä, tai ainakin sinulle kaikilta osin mielekästä, etkä millään tunnu hyväksyvän, että tuollaisista peleistä pitää ymmärtää valita se mielekkäin tekeminen ja jättää muu sitten tekemättä. Kun et niin halua kerran tehdä, niin sinulle on selvästi parempi, että peli on nimenomaan kompakti ja kaikki sisältö on sellaista, joka on varman päälle sille suunnattu, jolle se tarinakampanja on mielekästä. Itse en ole yleensä sellaisten pelien ystävä, koska se jättää pelaajan valinnat yleensä vähäisemmiksi. Ja tekee pelistä suoraviivaisen, mitä en sinänsä kaipaa oikeastaan muilta kuin räiskintäpeleiltä.

Mutta kyllä meille kaikille pelaajille pelejä riittää. Ubisoftin nykyinen kaava on toiminut hyvin suurelle osalle pelaajia ja pelit ovat jatkuvasti myyneet hyvin, joten niille on silloin nykyisessä muodossaan paikkansa. Eivät ne toki kaikille ole mieleisiä. Itselleni ne ovat kuitenkin todellista pelien aatelia, toki monen muunkin pelin kanssa. Itsekin rakastan KCD1:stä (KCD2 on kuitenkin vielä pelaamatta, kun olisi tarkoitus ennen sitä pelata ykkönen läpi vielä kerran, nyt XSX:llä ja kaikkine lisäreineen) sinun tavoin, mutta en silti ole kokenut, etteikö siinäkin ole tylsääkin tekemistä. Jos joku tekeminen ei ole pakollista ja on tylsää KCD:ssä, niin olen siinäkin jättänyt sen vaan tekemättä. Valintoja siinäkin pelissä voi tehdä, mikä on loistava juttu. Ilmeisesti sitten tekemiset ovat kaikki sinulle mieleisiä noissa peleissä, mitä sinänsä ihmettelen, jos niin on, mutta hyvä niin jos tosiaan niin on.

 

[shamaniac]

Siis jos kerran odotat sisältöä, joka kaikilta osin olisi jokaisen pelaajan näkökulmasta mielekästä, tai ainakin sinulle kaikilta osin mielekästä, etkä millään tunnu hyväksyvän, että tuollaisista peleistä pitää ymmärtää valita se mielekkäin tekeminen ja jättää muu sitten tekemättä.

En sinänsä ole sanonut että kaikkien mieleen pitäisi tekeminen olla vaan että sille tekemiselle annettaisiin jokin syy + että siinä olisi selkeämpää vaihtelua. Ei sen luulisi olevan vaikeaa tehdä, erityisesti kun monet pelit on siinä onnistuneetkin. Tosin usein se muiden pelien "onnistuminen" on lähinnä sitä että niiden "filleriin" ei ehdi kyllästyä kun sitä ei ole levitetty yhtä laajalle ja paljon kuin Ubilla tehdään. Kuten jo sanoinkin, jäisi Ubin peleistä paljon parempi maku jos ne ei olisi teennäisesti pidennettyjä.

Ja enkäs minä tämän kritiikkini kautta nimenomaan ole ymmärtänyt asian? En vain ole samaa mieltä että tuollainen käytäntö pitäisi vain hyväksyä. Minä saan ja aion sitä kyllä aina tilaisuuden tullessa kritisoida. Pelaamiset olen toki jo jättänyt pois ja nekin ilman tietoista päätöstä, sillä ne on vain jääneet pelaamatta vaikka niitä on kaappiin hankkinut - alennuksista tosin, sillä en minä niistä paria kymppiä enempää maksa.

Kun et niin halua kerran tehdä, niin sinulle on selvästi parempi, että peli on nimenomaan kompakti ja kaikki sisältö on sellaista, joka on varman päälle sille suunnattu, jolle se tarinakampanja on mielekästä. Itse en ole yleensä sellaisten pelien ystävä, koska se jättää pelaajan valinnat yleensä vähäisemmiksi. Ja tekee pelistä suoraviivaisen, mitä en sinänsä kaipaa oikeastaan muilta kuin räiskintäpeleiltä.

Ei pelin ole pakko olla kompakti, sillä ongelma ei ole myöskään pituus. Itsekin luulin jossain kohtaa että en pidä pitkistä peleistä mutta kyse olikin siitä että mihin se aika siellä pelissä kuluu. KCD2 olisi mennyt vielä varmaan toisetkin sata tuntia. Itse asiassa pelasin ykkösen ja kakkosen melko pienellä välillä ja silti jäi olo että olisi halunnut pelata lisää.

Tosin koska nykypeleissä se sisältö - kuten olet hyväksynyt - on monesti sitä täytettä, niin kompaktit pelit toimii sen vuoksi itselle paremmin koska niissä siihen ei ehdi tympääntyä samalla tapaa kuin pidemmissä peleissä.

Sinänsä kuitenkaan pituus ei ole se määrittävä tekijä vaan se, onko se peliin käytetty aika mielekästä. Ubin pelejä mainostetaan "sisällön" määrällä ja kestolla mutta kovin harvaa tuntuu kiinnostavan onko se lopulta pelaamisen arvoista - voihan sen vain jättää pelaamatta. Mikä on yhä minusta erittäin omituinen asia hyväksyä.

Olisiko muka täysin mahdoton ajatus että peleissä olisi sisältöä sen mitä nytkin mutta siitä iso määrä ei olisi vain copypastea tai "tekemistä" ilman sen kummempaa syytä. Tai että avoimen maailman peli olisi oikeasti avoin eikä sidottu etenemiseen niin että sitä turhaa filleriä on enemmän tai vähemmän pakko jauhaa että pystyy menemään alueilla eteenpäin.

Mutta kyllä meille kaikille pelaajille pelejä riittää. Ubisoftin nykyinen kaava on toiminut hyvin suurelle osalle pelaajia ja pelit ovat jatkuvasti myyneet hyvin, joten niille on silloin nykyisessä muodossaan paikkansa. Eivät ne toki kaikille ole mieleisiä. Itselleni ne ovat kuitenkin todellista pelien aatelia, toki monen muunkin pelin kanssa.

Minun mielipiteeni on edelleen se, että Ubin kaavassa ei ole mitään muuta kunnon vikaa kuin se, että sitä toistoa on pakko monistaa niin paljon niille massiivisille kartoille. Voisi valita joko pienemmän kartan täynnä sisältöä, joka ei ole vain copypaste tai isomman kartan, jota ei ole täytetty niin ahtaaksi kaikesta "tekemisestä" eikä varsinkaan sellaisella, joka toistaa itseään.

Itsekin rakastan KCD1:stä (KCD2 on kuitenkin vielä pelaamatta, kun olisi tarkoitus ennen sitä pelata ykkönen läpi vielä kerran, nyt XSX:llä ja kaikkine lisäreineen) sinun tavoin, mutta en silti ole kokenut, etteikö siinäkin ole tylsääkin tekemistä. Jos joku tekeminen ei ole pakollista ja on tylsää KCD:ssä, niin olen siinäkin jättänyt sen vaan tekemättä. Valintoja siinäkin pelissä voi tehdä, mikä on loistava juttu. Ilmeisesti sitten tekemiset ovat kaikki sinulle mieleisiä noissa peleissä, mitä sinänsä ihmettelen, jos niin on, mutta hyvä niin jos tosiaan niin on.

Ehkä se isoin ero onkin se, ettei KCD ja KCD2 tunge sitä kamaa kartat ja tehtävälogit täyteen, vaan sitä annostellaan paljon paremmin. Ubin peliin kun lähtee niin ensimmäisellä alueella kaikki on vielä ok mutta sitten kun alkaa zoomaamaan karttaa ja/tai maailma aukeaa enemmän, niin alkaa jo ahdistaa pelkästään karttakuvakkeiden katsominen.

Ja sanoisin kyllä että KCD ja KCD2 tarjoavat erittäin paljon vaihtelua tehtävissä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin niiden motiiveissa, sillä onhan niissäkin se tekeminen alusta loppuun samaa: puhu hahmoille, mene jonnekin, tee jotain (varasta tai tapa) ja tule takaisin. Mutta se mikä tekee siitä mekaanisesta suorittamisesta sen arvoista, on ne kaikki motiivit noiden asioiden takana: tarinat ja muut, miksi mennään ja tehdään. En muista että KCD:ssa tai jatko-osassaan olisi yhtään copypastea, jossa vain tehtäisiin jokin täysin sama asia kuin aiemmin mutta nyt eri paikassa. Siellä on aina jokin syy tai motiivi, jota ei ole aiemmin ollut vaikka itse tekeminen olisikin samanlaista kuin muissa tehtävissä. Lisäksi usein ne keskimääräisen pelin "fetch questina" alkavat hommat voi mennä sellaiselle tasolle että monen pelin päätarinatkin jää toiseksi.

Eli tiivistyksenä: "toistuvia" asioitakin voi tehdä mielellään jos niille annetaan jotkin raamit: motiivit tai tarina, jonka vuoksi niitä tehdään. Ei pelkän xp:n tai prosenttien nousemisen takia, kuten Ubin peleissä tuntuu paljolti sisältö olevan. Toisaalta myös tekemisen säännöstelyllä on paljon merkitystä. Mikä järki tai syy Ubilla edes on kaataa pelaajalle heti kartan täydeltä merkkejä, joita ruksata pois päiväjärjestyksestä?

Shadowsia tekisi mieli testata koska siinä on vähän jo yritetty karttamerkkien kanssa uutta mutta sen mitä olen sitä katsellut, niin siellä on silti se sama "ähky" taustalla vaikka sen avaamiseen vähän enemmän pitääkin tehdä töitä. Periaatteessa tuo on jopa huonompi kuin ennen koska nyt kestää vielä enemmän aikaa saada ne aktiviteetit näkyville.

Ai niin, KCD2:ssa oli kohta, jossa jo hetken mietin että alkaa olemaan vähän Ubia. Siellä oli eräs järvialue jossa alkoi olla jo vähän turhan paljon asioita samalla alueella. Se tuntui jotenkin epäluonnolliselta kun olin tottunut ekan pelin kanssa siihen että pelissä oli mukavasti "hengitystilaa" kartalla, eli sitä ei oltu laitettu täyteen tehtäviä, kohteita ja muuta merkittävää. Onneksi tuo kohta olikin ainoa hetki, jossa sattui olemaan tuollaista ja muuten peli oli taas hyvin rytmitetty sen suhteen, miten paljon pelaajalle annettiin uusia asioita eteen.

Tuntuu vähän että Ubilla on jokin outo pakko syöttää pelaajalle heti kaikki sisältö vähän kuin esitellen että "NÄIN paljon tätä nyt, eikö ole mahtavaa!". Toisaalta ei Ubin pelien turhan tauhkan määrällä auttaisi sisällön annostelu tai rytmityskään. Sitä on yksinkertaisesti liikaa.

Otetaan taas se KCD2 esimerkiksi: sielläkin on vihuleirejä, joissa väki spawnaa. Silti aika lailla jokaisen vastaantulevan jaksoi käydä hiippailemassa läpi koska niitä oli järkevä määrä tarjolla. Ei niitä ollut joka niemessä ja notkossa vain sen varalta ettei pelaajalle vain tule tylsää.