Vastaus: Dark Souls
Eihän tuollaista peliä voi 3 päivässä arvostelemaan edes lähteä.
Elämä on. Näin kävi silloin. Ja minähän toimitin arvion, koskapa sellainen käsky tuli. Muistini mukaan arvio oli huonompi kuin mitä se oikeasti olikaan. Annettujen reunaehtojen puitteissa pärjäsin oikein hyvin.
--- Vai seisotko vielä ton 2/5 takana?
Olin arvioni takana täysin silloin 29.9.2011. Tarkemmin ottaen olin täydellisesti sitä mieltä aina
1.5.2016 saakka, minkä voi todeta esimerkiksi KonsoliFINin podcasteissa. En edes enää muista, miksi viitsin keväällä koko sarjaan uusiksi koskea. Veikkaan syyksi aiemmin linkkaamani Jim Sterlingin hehkuttamista, joka kuitenkin tunnisti Souls-peleissä myös heikkouksia. Näistä ei suinkaan vähäisimpänä
taivaisiin asti rummutetun vaikeustason, joiden seurauksena elitistien joukko ei edes halua Souls-pelien saavuttavan erityisen suurta suosiota, tai muuttuvan (valinnaisilla) tavoilla helpommaksi. Se kun veisi pois heiltä tarkasti varjellun käsityksen omasta erinomaisuudestaan. Kotka kalkkunoiden joukossa ja niin edelleen.
--- Sitä en millään tajua että kuinka vuonna 2011 sanot peliä rujoksi, rumaksi ja masentavaksi katsella. Nykypäivänäkään ei peli ole ruma, no ei ainakaan minun mielestäni.
Nyt ymmärsit jotain aivan oleellista:
"ei ainakaan minun mielestäni".
Vaikka kaikki souls-pelit + Bloodbornen olet nykyään saanut pelattua läpi, huomaa yhä teksteistäsi sen, että et ole päässyt peleihin sisälle samalla tavoin kuin monet pelaajat jotka pitää pelisarjaa parhaana mitä on. Sinulle se on suorittamista, mitä kuvaa hyvin Dark Souls 2:n striimin loppuhuudahdus "ime munaa peli" kun olet striimiä katsoneiden vinkkien ja summoneiden hoitamien pomotaisteluiden kautta "urhoollisesti" pelannut pelin läpi. Onhan sekin saavutus pistää muutama sata tuntia pelisarjaan joka käy lähinnä työstä ja on ihan typerä kun ei oo edes eri vaikeustasoja ja inveidaajatkin on punapiruja jotka pilaa sen vähäisenkin pelikokemuksen.
Itse olen nauttinut sarjan jokaisesta osasta, luonut erilaiseia buildeja, kokeillut ja kehittänyt aina erilaisia aseita ja taistelutyylejä. Enkä paahtanut kauheata vauhtia loppua kohti niska limassa parilla kehitetyllä aseella toivoen pelin loppua mahdollisimman pian ja jättäen DLC:t ja alueet tutkimatta läpi.
Jos nyt ymmärsin oikein niin Souls-pelien läpäisykään ei enää riitä, vaan ne pitää läpäistä
oikealla asenteella.

Ja tietysti pitää
päästä peleihin sisään oikein (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan).

Ja
tietenkään ei saa käyttää peliin tarkoituksella ohjelmoituja keinoja, kuten NPC- ja ihmisapureita muiden antamia vinkkejä unohtamatta (tai Internetin ihmeellistä maailmaa). No mutta eihän toki. Otetaan pienet sille *kippis*

Oh hoijaa... olette te melkoisia vekkuleita.
Ja jos katsot viimeisen Dark Souls II -striimin viimeisen tunnin tehden siitä päätelmän fiiliksistäni yhteensä 86h kestäneen pelaamisen aikana niin... se on
hiiiiieeeeeman huono ekstrapolaatio, sanoisin. Ehkä. Mahdollisesti.
Niin ja harhaoppinenkin voi diggailla Souls-peleistä, kuten huomaat
tästä ja
tästä. Tai no... väärä asennehan siellä taustalla vaikuttaa saastuttaen kaiken, mihin koskee.
---
Uusi yritykseni Dark Soulsissa on nyt kestänyt 16h, ja aseena on toki Uchigatana niin kuin aina ennenkin Souls-peleissä. Aluksi ottamani Knight-hahmo olikin jonkun verran Faith-statsinen, joten hankin talismaanin ja Heal-miraclen normaalien estuksien kylkeen. Blight Towniin pääsin juuri.
Ajattelin striimata peliä joskus ja ehkä toisenkin kerran, jos pääsen loppuun asti. Kun striimaa vain lopun ei kukaan pääse sanomaan, että läpäisy on tehty väärällä asenteella.

Mikä ei tietenkään estä tekemästä oletuksia.
EDIT: Souls-peleissä on kuulemma mahtavaa tunne, kun kaataa ison pomovastuksen ja jää voittajana tunkiolle. En kokenut tällaista DS3:ssa enkä Bloodbornessa, ja Dark Souls II:ssakin vain viimeisessä bossissa. Mutta alkuperäisessä Dark Soulsissa oi kyllä: Gaping Dragon kun maahan kaatui niin rinnan rummuttelusta ei meinannut loppua tulla ja naapurikin kuuli varmasti
"I'm the man! I'm the man!" -huudot.