Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

FelisLeo

Gamereactor
Lomat on lusittu eikä paluuta vanhoihin hyviin aikoihin enää ole. Jyrin hylkäämä laiva on ajautunut karille, mutta virkaatekevä miehistö on päättänyt jäädä kannelle hoilaamaan epävireisellä äänellä epäkelpoja lauluja pelastusveneisiin ehtimättömien riemuksi. Muun orkesterin tapellessa settilistan sisällöstä ehtii Waluigi purkaa Uncharted 3:n aiheuttamaa katkeruutta. Myös Metal Gear Solid 3 sekä The Last of Us saavat oman viisiminuuttisensa julkisuuden valokeilassa. Uutiskeskustelussa ihmetellään pelialan ahneutta ja Wii U:n myyntilukuja.

Viikon keskustelussa FelisLeon johtama nelikko pohtii Saints Row IV:n innoittamana pelien huumoria. Maagisetin hurmaavat jutut saavat seuraa vieraaksi saapuneelta Jenni Ahlapurolta, joka kertoo millaista perseilyä naiset haluavat peleihin saada.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla

Sisällys:
00:00 Alkuspiikki, esittelyt, MOPP (MGS3, Castle Crashers, Assembly, ninjat, Uncharted 3, The Last of Us)
39:20 Uutiset (Fez 2, Carmack ja Kinect, Wiin ja Wii U:n myynnit, The Last of Usille kultalevy, hyllytettyjä Star Wars -pelejä, pelialan ahneus)
1:02:00 Saints Row IV, perseily peleissä

Kesto: 2:02:59

Lisäyksenä videota Assyistä:

[video=youtube;C0h-BG8xFzM]http://www.youtube.com/watch?v=C0h-BG8xFzM&feature=youtu.be[/video]
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kiitos Lezalit palautteestasi. Peli on tällä tytöllä finaalia vaille valmis eli pelattu tuota kyllä jo on hyvissä määrin.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Pelatkaahan pojat ja tytöt The Last of Us loppuun ja arvioikaa sitten uudelleen. The Last of Usin 2 ensimmäistä chapteria ovat sellaista semi-viihdettä, mutta sitten kun alkaa toiseksi viimeinen (talvi-chapteri) niin sitten se peli vasta alkaa ja pääsee oikeuksiinsa. Ja kun sanoitte, ettei Last of Usin prologi nyt niin erikoinen ole mitä Tontsa sanoi, koska te ette ole isiä. Niin tämä ei johdu isyydestä, koska itse olen 15-vuotias poika ja en (kiitos) ole isä, ja prologi oli silti tunnelmallisimpia ja tunteellismpia mitä olen ikinä lyhyen peliuran aikanani kokenut. Mutta te ette tiedä mistä jäätte paitsi, jos arvioitte the Last of Usin kahden ensimmäisen chapterin perusteella.
The Last of Us ei ehkä pelillisesti ansaitse kaikkia kehuja mitä on saanut, mutta juonellisesti voitaisiin antaa suoraan täyden kympin. Last of Us nousee helposti Playstationin parhaimpien yksinoikeuspelien joukkoon ja varmasti myös tämän konsolisukupolven kärkijoukkoihin.
Ette tiedä mistä jäätte paitsi, jos arvioitte Last of Usin kahden ensimmäisen chapterin perusteella ja jätätte pelin kesken. Peli vain paraneee loppua kohden ja tarina tiivistyy, mikä on huikeaa tavaraa, kiitos mahtavan käsikirjoituksen.

Pelin alku oli hyvää kamaa, joskin täysin ennalta-arvattavissa, kun tiesi varsinaisen pelin lähtöasetelmat etukäteen. Parhaimmillaan The Last of Us on kieltämättä loppupuolella, mutta siinä vaiheessa peli on jauhanut tyhjäkäynnillä jo liian pitkään. Ellien ja Joelin välinen kemia on koko pelin suola, kun pelillisesti touhu ei kauheasti kehity alun jälkeen. Telltalen The Walking Dead onnistui mielestäni paremmin kuvaamaan samankaltaisen suhteen. Tähän vaikutti varmasti osittain tarinan jakaminen episodeihin ja sitä kautta pidemmälle aikajänteelle reaaliajassa, vaikka pelillinen pituus olikin inhimillinen.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Samoilla linjoilla Paavin kanssa Last of Usin suhteen. Alku (prologi eritoten) on äärimmäisen vakuuttavasti rakennettu ja omalla kohdallani yksi pelihistorian kohokohdista. Sen jälkeen peli lässähtää pitkäksi aikaa, enkä minä nyt siitä lopustakaan jaksanut enää niin välittää, vaikka se nousikin puolivälin tyhjäkäynnistä. Pelillisesti, kuten Paavi mainitsi, peli ei muuttunut millään tapaa, mikä osaltani latisti tunnelmaa ja kokonaisuutta.

Hyvä pelihän Last of Us on, ei siinä, mutta ei missään nimessä mullistava – edes tarinallisesti.

Ja kuten Paavi jälleen totesi, Walking Dead onnistui mielestäni paremmin saavuttamaan tuon matkan ja ajan tunteen kuin Last of Us. Vuodenaikoihin jaettu kerronta ei ainakaan itselleni tuonut mitään tuntua ajankulusta, jota pelissä selkeästi haettiin. Sanoisin myös, että Cormac McCarthyn The Road oli pelintekijöillä luettuna, sen verta paljon siihen (ja moniin muihin postapokalyptisiin) teoksiin pelissä viitattiin. Tosin kirjasta tehdyn filmatisaation tapaan se kostautui siinä, etteivät kohdattavat ihmiset olleet oikeastaan muita kuin raivohulluja tappajia -> kerronta muodostuu yksipuoliseksi ja selviytymisestä lähtee pohja.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

--- Ja kun sanoitte, ettei Last of Usin prologi nyt niin erikoinen ole mitä Tontsa sanoi, koska te ette ole isiä. Niin tämä ei johdu isyydestä, koska itse olen 15-vuotias poika ja en (kiitos) ole isä, ja prologi oli silti tunnelmallisimpia ja tunteellismpia mitä olen ikinä lyhyen peliuran aikanani kokenut. ---

Mielipiteitä on monia. Kai sitä sitten paljon pelatessaan osaa jo odottaa tiettyjä käänteitä, jolloin ne eivät enää tee niin suurta vaikutusta. Minulla The Last Of Usin läpipeluuseen meni aikaa 18h, joten riittävästi mittaa seikkailulla ainakin on.

Ja kysehän on K18-pelistä.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

The Walking Deadissa pelaaja valitsee ratkaisunsa, kun taas The Last of Us'ssa pelaaja seuraa tarinaa sivusta. Kokemus on siinä mielessä huomattavasti henkilökohtaisempi Telltalen luomuksessa.

Kuten viisaat miehet yllä kirjoitti, ei se TLU huono peli ole. En jättäisi Unchartedin perusteella pelaamatta.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Seuraavassa ihan yleisesti podcasteistanne...
Luigi tuntuu olevan peleistä pihalla kuin lumiukko, liiallisen valittamisen puoleen menee. Kun MGS3 ja Uncharted 3 on järkyttävää kuraa niin mitkä on herran mielestä niitä oikeasti HYVIÄ pelejä?! Ei taida mikään lefakaan kelvata. Muutoinkin tuntuu että yleensäkin podcast-kööri vaan vinkuu ja valittaa peleistä eikä mikään ole hyvä, niin mursut kuin maagitkin narisee ja vinkuu siitä ja tästä. Jyri sentään aina iloisesti hehkutti pelejä ja selvästi oikeasti tykkäsi pelaamisesta. Tuntuu että osalta porukkaa se pelaamisen ilo on oikeasti kokonaan pois. Vali sitä ja vali tätä. Kuitenkin pelit on parempia nykyään kuin koskaan. Itse olen pelaillut 80-luvulta asti eri pelejä ja nykyään sekä pelien laatu että valinnanvaran määrä on ylivoimaista. Ei uskois kun näitä podcasteja kuuntelee. Ellei oo jokin Gears-ylikehumisjakso. :D Muutoinhan näitä on ihan hauska kuunnella, ei siinä mitään.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kieltämättä kävi mielessä että pitääkö luigimme mistään pelistä. Ainii, family guy taisi olla hehkutuksen aroinen.
Ihmetyttää asenne että jos ei pidä uncharted3 niin silloin last of us on pakostakin paskaa.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Lisäsin aloitusviestiin tuon Assyiltä kasatun pläjäyksen. Trialsin ympärillähän tuo pyöri aika paljon, mutta saatiin sieltä onneksi jotain muutakin materiaalia talteen. Oculus Riftinkin pääsin viimein testaamaan. Siitä en muistanut kastikkeessa turista sen kummemmin.


Muutoinkin tuntuu että yleensäkin podcast-kööri vaan vinkuu ja valittaa peleistä eikä mikään ole hyvä, niin mursut kuin maagitkin narisee ja vinkuu siitä ja tästä. Jyri sentään aina iloisesti hehkutti pelejä ja selvästi oikeasti tykkäsi pelaamisesta. Tuntuu että osalta porukkaa se pelaamisen ilo on oikeasti kokonaan pois.

Oot varmaan oikeassa, että valitustakin saattaa aika ajoin kuulua paljon, mutta ei kai se nyt sentään pelkäksi valittamiseksi mene. En itseasiassa ainakaan henkilökohtaisesti muista narisseeni ihan hirveästi viime aikoina, mutta mun muisti onkin tunnetusti huono. Toki tässä jaksossa nyt tuli vähän irroteltua ja lytättyä pelisarjoja ihan urakalla, mutta saihan Castle Crashers sentään kehut. :) Tuohon narinaan vaikuttaa moni muukin asia kuin tympääntyminen itse pelaamiseen. Mielelläni nauttisin jokaisesta pelistä, mutta se nyt ei vaan aina onnistu. Esimerkkinä juuri TLoU, joka ei vaan ainakaan tähän mennessä ole napannut mukaansa tai herättänyt kovin suuria tunteita ylipäätänsä. Näissä tapauksissa voi sitten aina puntaroida, että käytääkö aikansa johonkin muuhun peliin, joka napostelee huomattavasti enemmän, vai vääntääkö tuota sellaisella hampaat irvessä mentaliteetilla.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Oot varmaan oikeassa, että valitustakin saattaa aika ajoin kuulua paljon, mutta ei kai se nyt sentään pelkäksi valittamiseksi mene. En itseasiassa ainakaan henkilökohtaisesti muista narisseeni ihan hirveästi viime aikoina, mutta mun muisti onkin tunnetusti huono. Toki tässä jaksossa nyt tuli vähän irroteltua ja lytättyä pelisarjoja ihan urakalla, mutta saihan Castle Crashers sentään kehut. :) Tuohon narinaan vaikuttaa moni muukin asia kuin tympääntyminen itse pelaamiseen. Mielelläni nauttisin jokaisesta pelistä, mutta se nyt ei vaan aina onnistu. Esimerkkinä juuri TLoU, joka ei vaan ainakaan tähän mennessä ole napannut mukaansa tai herättänyt kovin suuria tunteita ylipäätänsä. Näissä tapauksissa voi sitten aina puntaroida, että käytääkö aikansa johonkin muuhun peliin, joka napostelee huomattavasti enemmän, vai vääntääkö tuota sellaisella hampaat irvessä mentaliteetilla.

Nimiä mainitsematta tai sittenkin ne mainiten (Paavi, Mursu, Luigi), ovat jo pitkän aikaa lähinnä vaan valittaneet ja etsineet pelkkiä vikoja peleistä. Sen kummemmin heitä tuntematta näin neutraalina kuulijana tulee sellainen fiilis että ko. herrat eivät yksinkertaisesti juuri peleistä nauti tai eivät ainakaan tuo sitä julki. Valittaminen ja kritisointi on ajoin tietysti hyvä ja niin pitää ollakin mutta kun on saman levyn soittamista koko ajan. Muun muassa Jyri ja FelisLeo sentään antavat kuvan siitä että tykkäävät pelaamisesta, ovat innostuneita ja kehuvat pelejä joista tykkäävät. Olisikin kiva kuulla näiltä kritisijoilta mistä peleistä tykkäävät (muutakin kuin Dark souls Mursulla). Siinä oliskin hyvä spesiaalicast, "kolme kitisevää amigoa ja heidän suosikkinsa". ;)
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Arvelinkin jo Unchartedista avautuessani, että sanomista tulee. Aatostelin laittaa tätä kirjalliseen muotoon jo ennen palautteita, mutta ehkä näin on parempi.

Jos vaikka alustaisi sillä, että onhan se lasi puoliksi tyhjä. Ajattelumalliani voi sanoa kyyniseksi, pessimistiseksi, masentuneeksi jne., vaikka itse näenkin sen perustuvan enemmän rationaalisuuteen. Ja mitä tulee liialliseen valittamiseen, niin ymmärrän pointin. Samalla kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että negatiiviset ja muusta kokonaisuudesta kielteisessä valossa esiintyvät seikat hyppäävät ensimmäisenä silmille. Niistä mainitseminen on yksinkertaisesti helpompaa.

Luigi tuntuu olevan peleistä pihalla kuin lumiukko, liiallisen valittamisen puoleen menee. Kun MGS3 ja Uncharted 3 on järkyttävää kuraa niin mitkä on herran mielestä niitä oikeasti HYVIÄ pelejä?!

En tiedä sanoinko väärin, mutta tarkoitin MGS2:ta. Muita pelisarjan osia en ole pelannut, joskin ykköstä(?) nähnyt joskus kauan sitten pelattavan. Eipä se silloin sytyttänyt, mutta siitä syytän nuoruutta ja ymmärtämättömyyttä. Kakkosta tosiaan pelasin niin vähän aikaa, ettei siitä oikeasti voi sanoa juuri mitään. Vaan kun lentokoneessa pelaa ilman asiallista ohjekirjaa, tutorialia tai minkäänlaista muutakaan selvitystä, eikä edes aseen lataamisen kaltaiselle perusasialle ole toimintamallia, niin jotain on pielessä. En minä tuota sarjaa vihaa, se ei vain ole koskaan säväyttänyt. Kirjallisuudessa tai leffoissa esimerkiksi Taru sormusten herrasta on samanlaisessa tilanteessa; Vaikka massat tykkäisi, niin jos se ei itseeni vetoa, en näe syytä miksi siitä pitäisi valehdella itsellensä ja tykätä "koska muut tykkää". Toki keskimäärin voi sanoa, että koska ihmiskunta koostuu pääasiallisesti aikamoisista sankareista, on massojen suosikkituotokset yleensä valmiiksi pureskeltuja geneerisiä jöötejä, jotka eivät edes yritä. Ainahan näin ei ole, mutta usein. Samalla voin kuitenkin todeta pitäväni esimerkiksi tv-sarjasta 24 - joka ei siis ihan liiaksi haasta katsojaa -, vaikka en toivonutkaan sen enää jatkuvan. Lopetus oli niin hieno, että vaikea uskoa tekijöiden yltävän enää samanlaiseen kliimaksiin.

Kieltämättä kävi mielessä että pitääkö luigimme mistään pelistä. Ainii, family guy taisi olla hehkutuksen aroinen.

Kesän mittaan tuli pohdittua useaan otteeseen omaa peliharrastusta ja sen nykytilaa, kun pelikoneen käynnistäminen ei kiinnostanut traumoja aiheuttaneen Soul Sacrificen jälkeen tippaakaan (Änäriä ei lasketa, joskin sitäkin vain kaverin kanssa samalla sohvalla pelattuna!). Jokaisella kerralla kuitenkin ajatusketju päättyi siihen, että viimeisen vuoden(-ish) aikana Journey, Tomb Raider, Uncharted: Golden Abyss, Family Guy, Datura, Tales of Graces F, Tales of Xillia (tästä lisää ensi viikolla) sekä LEGO LotR ovat sykähdyttäneet. Tulevista julkaisuista voisin mainita Final Fantasy XIII-3:n, Murdered: Soul Suspectin, Pikmin 3:n (julkaistu toki, mutta en ole ehtinyt pelata), Splinter Cell: Blacklistin, Final Fantasy X -remaken, Kingdom Hearts -remaken sekä Wonderful 101:n, jotka valoivat uskoa välittömästi. Kun kerta hyviä pelejä on menossa ja luvassa, niin en ole kovin huolissani omasta harrastuksestani, vaikka se onkin vähentynyt vuoden takaisesta.

Jos vaikka siitä Uncharted 3:sta pari sanaa - sekä koko sarjasta. Jokaisen osan olen pelannut, joista kolmonen on ainoa kamelinselän katkaissut ripuli. U2:n osalta olisin arponut neljän ja viiden tähden välillä ja Golden Abyssille antanut neljä. Ykköselle ehkä aikanaan neljä, mutta kolmonen olisi luultavasti lähempänä omalla kokemuksella, sillä pelasin sen läpi vasta kakkosen jälkeen. Kolmosen osalta sen sijaan pyöristäminen edes kolmanteen tähteen tuntuisi aika oksettavalta tempulta, vaikka kuinka painottaisi teknistä antia. Vai että miksikö?

Vaikka kuinka olin toiveikas pelin suhteen, niin sen kehuminen jälkikäteen tuntuu lähes mahdottomalta. Jos jätetään jo mainitut aspektit, kuten pelattavuus ja geneerinen räiskintä, pois laskuista, niin jää jäljelle omissa kirjoissani pelaamisen keskeisin asia. Kun peli tekee kaikkensa ollakseen turhauttava, itseään toistava, ärsyttävä ja tarinaltaan epälooginen, ollaan aika syvällä. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei Uncharted 3:n pelaaminen ollut missään kohtaa millään muotoa hauskaa. Siinä missä nyt pelattavana oleva Tales of Xillia piristää pitkän päivän päätteeksi ja saa fiiliksen leppoisaksi, U3:n kohdalla kaikki oli päinvastoin. Sen pelaaminen yli tunnin mittaisessa sessiossa ei onnistunut, sillä V-käyrä nousi liian korkealle. Käytin Dexterin kohdalla käsitettä "plot commited". Täysin identtinen tilanne U3:n suhteen. Jos se olisi ollut geneerinen peli X, olisin jättänyt sen tylysti kesken viimeistään kolmannen tunnin jälkeen. Sarjan osana se oli kuitenkin pakko pelata läpi, vaikka se ei nautinnollista ollutkaan.

En sano ettäkö se olisi läpeensä paska peli, vaikka se sitä minun kirjoissani onkin. Siinä missä kakkonen onnistui piilottamaan pelillisen ongelmat kiinnostavan ja intensiivisen tarinan alle, kolmonen epäonnistui siinäkin. Jos muut pitävät siitä, niin hyvät heille ja se heille suotakoon.

2 > Golden Abyss > 1 > 3.

Ihmetyttää asenne että jos ei pidä uncharted3 niin silloin last of us on pakostakin paskaa.

En kai minä sitä toivottavasti paskaksi sanonut, mutta pettymyksen aiheuttama kuoppa on liian suuri, jotta suostuisin maksamaan The Last of Usista täyttä hintaa. Sama tilanne on musiikissakin, eli jos joku bändi julkaisee täyttä kuravelliä, niin miksi ostaisin no-brainerina yhtyeen seuraavan levyn julkaisupäivänä? Luottamuksen voi menettää vain kerran; Naughty Dog teki sen jo.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Sama tilanne on musiikissakin, eli jos joku bändi julkaisee täyttä kuravelliä, niin miksi ostaisin no-brainerina yhtyeen seuraavan levyn julkaisupäivänä? Luottamuksen voi menettää vain kerran; Naughty Dog teki sen jo.

Tässä tapauksessa juuri julkaistun levyn takana olivat toiset pääpirut kuin edellisessä albumissa. Naughty Dog jaettiin kahteen tiimiin Uncharted 2 valmistumisen jälkeen. Last of Us on juurikin UC2 tiimin käsialaa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Puolustukseksi mitä valittamiseen tulee, niin olen huomannut omalla kohdalla samaa. Esimerkiksi tässä kuussa Xbox Live Gold-jäsenille ilmaiseksi tullut Crackdown ei miellytä, koska se on mulle kuin karvalakkimalli Grand Theft Autosta ilman oikein mitään juonta. Ja hyppiminen on toteutettu todella huonosti, kun tulee äkkikuolemia kun ei vaan löydä pelisuunnittelijoiden logiikkaa, että miksi esimerkiksi joitakin ikkunoita voi käyttää hyppelyyn ja toisia omissa silmissä samannäköisiä ei. Kun on pelannut jotakin hyvää peliä jossakin genressä, esimerkkinä Grand Theft Auto avoimen maailman peleistä, niin muut samankaltaiset mutta huonommin toteutetut pelit eivät saa innostumaan.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kerrankin on pakko vastata viestiketjuun. Harvoja kertoja kun tulee yhdyttyä WaLuigin kommentteihin, mutta kerrankin joku kehtasi julkisesti lytätä Unchartedin kolmannen osan. Itse ostin heti julkaisupäivänä ja en muista koska olisin pettynyt peliin niin paljoa. Lähes kaikki WaLuigin mainitsemat valitukset olivat kuin suoraan omasta suusta. Revin melkein hiukset päästä kyseistä peliä pelatessa. Erityismaininta juurikin takaa-ajokohtauksille. En keksi mitään muuta tapaa, jolla voi pilata immersion niin pahasti, kun kymmenkunta kertaa pilalle menneitä juoksukohtauksia. Dual Shock seinään ja peli ulos koneesta. Sain itse pelattua pelin läpi, mutta en missään vaiheessa nauttinut pelaamisesta. Siis huom UC2 on yksi lempi peleistä.

Edit. Juurikin surkean kolmannen osan takia en ole sijoittamassa noin 60€ Last of us peliin. Katsoin live streamia kyseisestä pelistä noin 20 minuutia ja häiritsevästi pisti silmään osa juurikin niisä asioista, joita en voinut sietää Unchartedissa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kesto: 2:02:59

Ilahduttavasti kukaan ei ole huomattanut kestosta mitään. Kun minä teen käsiksen ja hostauksen, tavoittelen alle 2h kokonaiskestoa. No okei Gears ja CoD4 tekivät poikkeuksen, mutta muuten.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Ilahduttavasti kukaan ei ole huomattanut kestosta mitään. Kun minä teen käsiksen ja hostauksen, tavoittelen alle 2h kokonaiskestoa.

Ei jaksa. Mutta tuo Feissari-linkki edelleen osoittaa hieman väärään paikkaan...
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kappas ensimmäinen postaus:

Kantasin korteni kekoon tuon pelintekijöiden ahneutta koskien. Olen jo muutaman vuoden (hiukan huolestuneenakin) tarkkaillut pelien kehitystä enemmän massaviihteen suuntaan.
Peleistä tehdään todella helppoja ja etenkin yksinkertaisia ja pelienkehityksessä tunnutaan keskittyvän yhä enemmän kiiltävään kuoreen. Pelt tehdään enemmän myynnillisistä näkökulmista, kuin siitä, millaisia pelejä itse kehittäjät haluaisivat itse pelata - nykypeleihin ei tarvitse perehtyä. Hyvin tämä trendi näkyy rakastamassani Rainbow Six - pelisarjassa, kun vertaa pelin aivan ensimmäisiä osia näihin Las Vegas- kökköihin. Uskon, että tulevaisuudessa pelien myyntilistoja tulevat hallitsemaan yhä enenevissä määrin suuret brändit ja eniten mainostetut pelit, ei varsinaisesti laatu. (Kyynisesti tähän voisi kirjoittaa jotain lammasmassoista, jotka ostaa mitä käsketään, mutta en viitsi.) Mistä löytys se pelialan Christopher Nolan, jolla on paljon näkemystä ja intohimoa, mutta myös kykyä kaapia massit teoksellaan.

Itse Konsolifinin kastia olen seurannut vasta jostain viime syksystä asti, mutta olen pitänyt kuulemastani. Päälimmäisenä mieleen ovat jääneet Zelda- ja COD-erikoisjaksot. Kiitoksia näistä ja toivottavasti intoa jatkaa löytyy.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Peleistä tehdään todella helppoja ja etenkin yksinkertaisia ja pelienkehityksessä tunnutaan keskittyvän yhä enemmän kiiltävään kuoreen. Pelt tehdään enemmän myynnillisistä näkökulmista, kuin siitä, millaisia pelejä itse kehittäjät haluaisivat itse pelata - nykypeleihin ei tarvitse perehtyä.
Siltähän se vaikuttaa, mutta ei kaikki toivo ole menetetty; jos AAA-tittelit vaikuttavat toistensa kopioilta niin indie-pelit tarjoavat sille vaihtoehdon. Molempia tarvitaan, mutta eniten aikaa olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt nimenomaan indie-pelien parissa. Lisäksi olen pelannut enemmän kuin vuosiin.

Minun mielestäni on jopa vähän kummallista, että Waluigin täytyy jotenkin puolustella näkemystään. Kaveri perusteli mielipiteensä castissa hienosti, joten miten ihmeessä tuosta saa "valitusta"? Ajattelin jo, että minkälaiset pelit miestä yleensä kiinnostavat, mutta tuossahan Waluigi jo listasi läjän pelejä. Jos tuommoinen määrä ylipäätään kiinnostaa niin en todellakaan olisi huolissani harrastuksesta. Voisin toki lisäksi tyrkyttää indie-pelejä, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Fellu-sedälle vielä yksi pyyntö. Kerran kirja-korneri oli taasen enemmän ninja-nurkkaus niin voisit jossain muodossa (esim foorumi) kuitenkin palata laajemmin kirjallisuuteen. Kun ilmeisesti olet enemmänkin lukenut antiikkia/keski-aikaa/pelejä käsitteleviä kirjoja niin kaikenlaiset kirjasuositukset (fakta/fiktio) otetaan ilomielin vastaan.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kyllä minäkin nuorempana jaksoin ensimmäiset Assemblyni 1994 vetää suhteellisen vähillä unilla, vain parin tunnin tirsoilla pää pöydällä joskus aamuyöstä, mutta silloin tapahtumakin oli vain kolmepäiväinen. Nykyään ei tulisi kysymykseenkään, ja jo 1995 tulikin yöt käytyä nukkumassa ihan sängyssä. Vuoden 1996 jälkeen Assemblyillä käynti sitten muuttui lähinnä AssemblyTV:n katseluksi kotoa käsin. Kiitokset Podcast-tiimille Assembly-ketjusta löytyneestä pienestä videofiilistelystä, vaikka se keskittyikin enemmän Paavin Trials-pätemiseen kuin Assemblyn peruskauraan.

Lomalla tuli vihdoinkin katsottua Indie Game: The Movie. Sen perusteella Phil Fish on kyllä aito sekopäinen taiteilijasielu. Kaikki muut varmaan ovat sitä mieltä, että jos softalla on demotilaisuus tulossa kukaan ei hengitäkään sen suuntaan jos se on saatu riittävästi toimimaan. Mutta ei Phil, joka päätti tehdä suuria muutoksia messuja edeltäneenä päivänä, joten eihän peli sitten edes pysynyt pystyssä.

Carmack turisi uusien konsolien olevan melko lähellä toisiaan, miltä se on harrastajasta näyttänyt koko ajan. Hyvin samankaltaiset konsolialustat ovat periaatteessa hieman redundantteja, yksi riittäisi, mutta niin kauan kuin niitä julkaisevat kilpailevat firmat on turha toivo että alustojen määrä vähenisi. Ehkä nykyään pistetään sitten paukkuja enemmän palveluiden kehittämiseen kun kovin erilaisten rautojen tekeminen ei ole enää järkevää jotta alustalle saisi multiplatform-pelit hyvinä versioina.

Hieman yllätyin, että tuoreemmista huonoiluista jäi mainitsematta överiltä animelta tuntuva Asura's Wrath, jota en ole itse pelannut demoa enempää, mutta siitäkin kävi hyvin ilmi pelin henki. Peli ei ole kovin pitkä, joten ehkä senkin saa jossain välissä pelattua. "Tosissaan" tehdystä huumorista mainitun Brutal Legendin oheen voisi nostaa jos ei nyt ihan seikkailupelejä niin tietysti muita seikkailupelilegendojen Tim Schaferin ja Ron Gilbertin pelejä, kuten Psychonautsin tai Deathspankit, joista tosin Deathspankit absurdiudessaan kallistuvat paikoin sen huonoilun suuntaan.

Nykyään korostetaan turhan paljon juonen yllättävyyttä ja käänteitä. Mielestäni se ei ole mikään itseisarvo, ja sen ajatteleminen voi hyvin äkkiä johtaa one trick pony -urautumiseen vaikkapa M. Night Shyamalanin tyyliin, jolloin kaikki keskittyy siihen lopputwistiin muun juonen kuljettamisen jäädessä paitsioon. Moni hyväkin tarina aloittaa kertomalla lopun, jos ei suoraan niin ainakin vihjaamalla, ja draama syntyy matkasta ja kontekstin antamisesta tapahtumille, eikä siitä että yritetään luoda mahdollisimman yllättäviä käänteitä. Kontekstikin voi olla yllättävä.

Saints Row 4 -kuvaus kuulosti hyvin paljon korkeiden hyppyjen Crackdownilta, erityisesti kakkoselta zombeineen. Crackdowneissahan ajoneuvojen käyttö jäi ainakin minulla olemattomaksi kun katoilla pomppiminen on sujuvampaa ja hauskempaa. En enää näkisi Saints Row'n ja GTA:n muutenkaan kilpailevan aivan samoista markkinoista, ensimmäisen osansa jälkeen Saints Row on selvästi ottanut hieman pesäeroa GTA:sta.

Kuulinko oikein pekonifantasian, se tuli hieman takavasemmalta ja sai hirnumaan kaupassa.

Nimiä mainitsematta tai sittenkin ne mainiten (Paavi, Mursu, Luigi), ovat jo pitkän aikaa lähinnä vaan valittaneet ja etsineet pelkkiä vikoja peleistä. Sen kummemmin heitä tuntematta näin neutraalina kuulijana tulee sellainen fiilis että ko. herrat eivät yksinkertaisesti juuri peleistä nauti tai eivät ainakaan tuo sitä julki. Valittaminen ja kritisointi on ajoin tietysti hyvä ja niin pitää ollakin mutta kun on saman levyn soittamista koko ajan.
Sehän on vanha totuus että on helpompi valittaa kuin kehua, joten kaikenlainen valitus on aina ja joka paikassa kuuluvampaa, esim. aina kun hakee netistä ihmisten kommentteja ja kokemuksia asiasta X, oli se sitten peli tai tehosekoitin. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö niitä positiivisiakin kokemuksia jollakin olisi, niitä ei vain kerrota yhtä vuolaasti.

Minä ainakin pidän vastarannan kiiski -mielipiteiden kuulemisesta, ihan jo siksi koska olen itse ollut todella monissa kehutuissa peleissä siellä vastarannalla. Minusta Metal Gearit alkoivat mennä alamäkeä heti ekassa Solidissa, enkä ole koskaan pystynyt näkemään mikä puhtaissa räiskintäpeleissä on niin hienoa, vaikka olen muutamia pelannut pelisivistyksen nimissä. GTA4:n kanssa pettyneitä tuntuu olleen niin paljon, että en ehkä ole ihan ainoa siellä vastarannalla, vaikka peli käsittämättömiä 98 pisteen metascoreja arvosteluista saikin kaikkine vikoineen.

Puolustukseksi mitä valittamiseen tulee, niin olen huomannut omalla kohdalla samaa. Esimerkiksi tässä kuussa Xbox Live Gold-jäsenille ilmaiseksi tullut Crackdown ei miellytä, koska se on mulle kuin karvalakkimalli Grand Theft Autosta ilman oikein mitään juonta.
Näin meitä riittää joka junaan. Minulle erityisesti se ensimmäinen Crackdown on ollut koko sukupolven viihdyttävimpiä pelejä. En ole ehkä ensimmäisen pelitunnin jälkeen kokenut sitä kovinkaan läheisenä sukulaisena GTA:lle. Suurin näennäinen yhtäläisyys on kaupunki jossa ajaa autoja, mutta siinä missä GTA nojaa vahvasti niihin autoihin on Crackdownin suola katoilla loikkiminen heti kunhan vain saa hyppykyvyn riittävän hyväksi.

Täysin avointa peliä kovin intensiivisellä juonenkuljetuksella on nykyteknologialla käytännössä mahdoton tehdä, joten peleissä tehdään kompromissit tältä väliltä. Unchartedit edustavat intensiivistä kerrontaa minimaalisella valinnanvapaudella, kun taas Crackdownin täydellinen avoimuus on toisesta ääripäästä. Mikään ei estä marssimasta ensi töikseen vaikka viimeisen pomon luo jos siltä tuntuu, mutta juonta on lähinnä vain tekosyyksi toiminnalle.

Ilahduttavasti kukaan ei ole huomattanut kestosta mitään. Kun minä teen käsiksen ja hostauksen, tavoittelen alle 2h kokonaiskestoa. No okei Gears ja CoD4 tekivät poikkeuksen, mutta muuten.
Tästä suuri kiitos ainakin minulta. Ei sellainen kolmetuntinen haittaa jossain spesiaaleissa tai jos juttua riittää ja riittää ja riittää kuten esim. klassikoksi muodostuneessa Puha-jaksossa, mutta normikaavan mukaan kaksituntinenkin on jo hieman yläkanttiin. Kaikki muut tällä hetkellä kuuntelemani podcastit tähtäävät pituudellaan noin tuntiin tai alle.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa

Kyllähän mää yritän oikolukee... toiset ei vaan osaa :mad:
 
Ylös Bottom