Vastaus: KonsoliFIN Podcast 120: Kaikki on huonoa
Arvelinkin jo Unchartedista avautuessani, että sanomista tulee. Aatostelin laittaa tätä kirjalliseen muotoon jo ennen palautteita, mutta ehkä näin on parempi.
Jos vaikka alustaisi sillä, että onhan se lasi puoliksi tyhjä. Ajattelumalliani voi sanoa kyyniseksi, pessimistiseksi, masentuneeksi jne., vaikka itse näenkin sen perustuvan enemmän rationaalisuuteen. Ja mitä tulee liialliseen valittamiseen, niin ymmärrän pointin. Samalla kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että negatiiviset ja muusta kokonaisuudesta kielteisessä valossa esiintyvät seikat hyppäävät ensimmäisenä silmille. Niistä mainitseminen on yksinkertaisesti helpompaa.
Luigi tuntuu olevan peleistä pihalla kuin lumiukko, liiallisen valittamisen puoleen menee. Kun MGS3 ja Uncharted 3 on järkyttävää kuraa niin mitkä on herran mielestä niitä oikeasti HYVIÄ pelejä?!
En tiedä sanoinko väärin, mutta tarkoitin MGS2:ta. Muita pelisarjan osia en ole pelannut, joskin ykköstä(?) nähnyt joskus kauan sitten pelattavan. Eipä se silloin sytyttänyt, mutta siitä syytän nuoruutta ja ymmärtämättömyyttä. Kakkosta tosiaan pelasin niin vähän aikaa, ettei siitä oikeasti voi sanoa juuri mitään. Vaan kun lentokoneessa pelaa ilman asiallista ohjekirjaa, tutorialia tai minkäänlaista muutakaan selvitystä, eikä edes aseen lataamisen kaltaiselle perusasialle ole toimintamallia, niin jotain on pielessä. En minä tuota sarjaa vihaa, se ei vain ole koskaan säväyttänyt. Kirjallisuudessa tai leffoissa esimerkiksi Taru sormusten herrasta on samanlaisessa tilanteessa; Vaikka massat tykkäisi, niin jos se ei itseeni vetoa, en näe syytä miksi siitä pitäisi valehdella itsellensä ja tykätä "koska muut tykkää". Toki keskimäärin voi sanoa, että koska ihmiskunta koostuu pääasiallisesti aikamoisista sankareista, on massojen suosikkituotokset yleensä valmiiksi pureskeltuja geneerisiä jöötejä, jotka eivät edes yritä. Ainahan näin ei ole, mutta usein. Samalla voin kuitenkin todeta pitäväni esimerkiksi tv-sarjasta 24 - joka ei siis ihan liiaksi haasta katsojaa -, vaikka en toivonutkaan sen enää jatkuvan. Lopetus oli niin hieno, että vaikea uskoa tekijöiden yltävän enää samanlaiseen kliimaksiin.
Kieltämättä kävi mielessä että pitääkö luigimme mistään pelistä. Ainii, family guy taisi olla hehkutuksen aroinen.
Kesän mittaan tuli pohdittua useaan otteeseen omaa peliharrastusta ja sen nykytilaa, kun pelikoneen käynnistäminen ei kiinnostanut traumoja aiheuttaneen Soul Sacrificen jälkeen tippaakaan (Änäriä ei lasketa, joskin sitäkin vain kaverin kanssa samalla sohvalla pelattuna!). Jokaisella kerralla kuitenkin ajatusketju päättyi siihen, että viimeisen vuoden(-ish) aikana Journey, Tomb Raider, Uncharted: Golden Abyss, Family Guy, Datura, Tales of Graces F, Tales of Xillia (tästä lisää ensi viikolla) sekä LEGO LotR ovat sykähdyttäneet. Tulevista julkaisuista voisin mainita Final Fantasy XIII-3:n, Murdered: Soul Suspectin, Pikmin 3:n (julkaistu toki, mutta en ole ehtinyt pelata), Splinter Cell: Blacklistin, Final Fantasy X -remaken, Kingdom Hearts -remaken sekä Wonderful 101:n, jotka valoivat uskoa välittömästi. Kun kerta hyviä pelejä on menossa ja luvassa, niin en ole kovin huolissani omasta harrastuksestani, vaikka se onkin vähentynyt vuoden takaisesta.
Jos vaikka siitä Uncharted 3:sta pari sanaa - sekä koko sarjasta. Jokaisen osan olen pelannut, joista kolmonen on ainoa kamelinselän katkaissut ripuli. U2:n osalta olisin arponut neljän ja viiden tähden välillä ja Golden Abyssille antanut neljä. Ykköselle ehkä aikanaan neljä, mutta kolmonen olisi luultavasti lähempänä omalla kokemuksella, sillä pelasin sen läpi vasta kakkosen jälkeen. Kolmosen osalta sen sijaan pyöristäminen edes kolmanteen tähteen tuntuisi aika oksettavalta tempulta, vaikka kuinka painottaisi teknistä antia. Vai että miksikö?
Vaikka kuinka olin toiveikas pelin suhteen, niin sen kehuminen jälkikäteen tuntuu lähes mahdottomalta. Jos jätetään jo mainitut aspektit, kuten pelattavuus ja geneerinen räiskintä, pois laskuista, niin jää jäljelle omissa kirjoissani pelaamisen keskeisin asia. Kun peli tekee kaikkensa ollakseen turhauttava, itseään toistava, ärsyttävä ja tarinaltaan epälooginen, ollaan aika syvällä. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei Uncharted 3:n pelaaminen ollut missään kohtaa millään muotoa hauskaa. Siinä missä nyt pelattavana oleva Tales of Xillia piristää pitkän päivän päätteeksi ja saa fiiliksen leppoisaksi, U3:n kohdalla kaikki oli päinvastoin. Sen pelaaminen yli tunnin mittaisessa sessiossa ei onnistunut, sillä V-käyrä nousi liian korkealle. Käytin Dexterin kohdalla käsitettä "plot commited". Täysin identtinen tilanne U3:n suhteen. Jos se olisi ollut geneerinen peli X, olisin jättänyt sen tylysti kesken viimeistään kolmannen tunnin jälkeen. Sarjan osana se oli kuitenkin pakko pelata läpi, vaikka se ei nautinnollista ollutkaan.
En sano ettäkö se olisi läpeensä paska peli, vaikka se sitä minun kirjoissani onkin. Siinä missä kakkonen onnistui piilottamaan pelillisen ongelmat kiinnostavan ja intensiivisen tarinan alle, kolmonen epäonnistui siinäkin. Jos muut pitävät siitä, niin hyvät heille ja se heille suotakoon.
2 > Golden Abyss > 1 > 3.
Ihmetyttää asenne että jos ei pidä uncharted3 niin silloin last of us on pakostakin paskaa.
En kai minä sitä toivottavasti paskaksi sanonut, mutta pettymyksen aiheuttama kuoppa on liian suuri, jotta suostuisin maksamaan The Last of Usista täyttä hintaa. Sama tilanne on musiikissakin, eli jos joku bändi julkaisee täyttä kuravelliä, niin miksi ostaisin no-brainerina yhtyeen seuraavan levyn julkaisupäivänä? Luottamuksen voi menettää vain kerran; Naughty Dog teki sen jo.