Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
PlayStation VR - lasit virtuaalitodellisuuteen
Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Julkaisupeleihin lisätty kotimainen Super Stardust HD. Kun muistetaan miten laseilla onnistuu normipelitkin suoraan, miten tämä VR-versio tulee eroamaan siitä minkä näimme. Upealla tavalla jo PS3:lla?
Lähde: http://press-start.com.au/news/play...australian-playstation-vr-first-party-lineup/
Julkaisupeleihin lisätty kotimainen Super Stardust HD. Kun muistetaan miten laseilla onnistuu normipelitkin suoraan, miten tämä VR-versio tulee eroamaan siitä minkä näimme. Upealla tavalla jo PS3:lla?
Lähde: http://press-start.com.au/news/play...australian-playstation-vr-first-party-lineup/
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Mahtavaa, saataisko vielä dead nation fps versiona?
Mahtavaa, saataisko vielä dead nation fps versiona?
Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Tämä taitaa olla ohjaamonäkökulmasta? Sopii hyvin.
Lähde: http://www.playstationlifestyle.net...t-ultra-vr-hustle-kings-vr-detailed/#/slide/1
Tämä taitaa olla ohjaamonäkökulmasta? Sopii hyvin.
Lähde: http://www.playstationlifestyle.net...t-ultra-vr-hustle-kings-vr-detailed/#/slide/1
cobalos
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Tein sitten eilen peliliikkeen ja myin julkaisupäivänä ostetun PS4:n veks.
Tähän oli oikeastaan muutama pääsyytä: 1) Mulla oli sellainen tunne, että ihan ensimmäisen valmistuserän Pleikkareista alkaa saamaan huonompaa jälleenmyyntihintaa, koska uusia kiinnostavia vekottia siintää jo näköpiirissä. 2) Haluan saada näistä uusista laitteista mahdollisimman hyvän pelikokemuksen, joten odotan PS4 Neo + VR -paketteja sekä Xbox Scorpio + VR -paketteja. 3) Aika ei yksinkertaisesti riitä nykyään pallottelemaan kahden konsolin välillä. Molemmille laitteille tulee niin paljon hyvää pelattavaa, että harmittaa missata ne.
Tein sitten eilen peliliikkeen ja myin julkaisupäivänä ostetun PS4:n veks.
Tähän oli oikeastaan muutama pääsyytä: 1) Mulla oli sellainen tunne, että ihan ensimmäisen valmistuserän Pleikkareista alkaa saamaan huonompaa jälleenmyyntihintaa, koska uusia kiinnostavia vekottia siintää jo näköpiirissä. 2) Haluan saada näistä uusista laitteista mahdollisimman hyvän pelikokemuksen, joten odotan PS4 Neo + VR -paketteja sekä Xbox Scorpio + VR -paketteja. 3) Aika ei yksinkertaisesti riitä nykyään pallottelemaan kahden konsolin välillä. Molemmille laitteille tulee niin paljon hyvää pelattavaa, että harmittaa missata ne.
Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Jenkeissä demoavat jo myymälöissä PSVR:ä asiakkaille.
Kameran kuva-ala. Istun ohjaimen kanssa reilun metrin päässä kamerasta, saa nähdä tuleeko ongelmia. Playroom ainakin toiminut hienosti tältä etäisyydeltä.
Jenkeissä demoavat jo myymälöissä PSVR:ä asiakkaille.
Kameran kuva-ala. Istun ohjaimen kanssa reilun metrin päässä kamerasta, saa nähdä tuleeko ongelmia. Playroom ainakin toiminut hienosti tältä etäisyydeltä.
Omenanraato
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Mua kiinnostaa vain ajopenkki käyttöön tuo. Mahtaako riittää, jos tv on ratin takana ja kiinnittäisi kameran telkkarin päälle. Etäisyyttä ei juurikaan ole.
Mua kiinnostaa vain ajopenkki käyttöön tuo. Mahtaako riittää, jos tv on ratin takana ja kiinnittäisi kameran telkkarin päälle. Etäisyyttä ei juurikaan ole.
ohjeah
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Oculus Riftin dk2:n kanssa toimii ainakin itsellä hyvin juuri noin asennettuna. Luulisi ainakin äkkiseltään ettei tuo psvr:kään sen kummempaa etäisyyttä vaatisi.
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Eilen tarjoutui tilaisuus päästä PSVR:ää lopultakin itse kokeilemaan noin puolentoista tunnin ajan. Esittelijänä toimi luonnollisestikin Suomen Mr. PlayStation, Valtteri Hyttinen. Koska kaikki tyypatut demot ovat ihan julkisia ja olleet erinäisissä tilaisuuksissa tavallisen kansan testattavissa jo hyvän aikaa, ei minkäänlaista embargoa tai NDA:ta ollut.
Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa Twitterissä esitetty kysymys oli, että pyörikö ne tavallisella PS4:llä vai Neolla, ja kuinka hyvin. Ja kyllähän ne totta kai perus-PS4:llä olivat, joskin ns. debug-konsolilla, jolla voi ajaa kaikenlaisia keskeneräisiäkin versioita peleistä ja sovelluksista. Mutta ei siis mitään maagisia lisätehoja tai muutakaan varsinaista suorityskykyeroa normaaliin kuluttaja-PS4:ään verrattuna. Itse PSVR oli kehityskappale, mutta ulkonäöltään ja teknisiltä ominaisuuksiltaan lopullista tuotetta vastaava.
Into The Deep
Ensisukellus - pun intended - PSVR:n kanssa tuli tehtyä Into The Deep -teknologiademolla. Tuossa ei ollut varsinaisesti mitään interaktiivisuutta, eikä mitään ohjaimia tarvittu. Pienessä sukellushäkissä pääsi hieman liikkumaan, kun itse käveleskeli ympäriinsä. Noin muuten vain pällistelin vedenalaista maailmaa ja uppouduin ympäröiviin 3D-ääniin. Vaikka olin tämän YouTube-videoista nähnyt useaan kertaan, ei ne silti olleet mitenkään vertailukelpoisia oman kokemuksen kanssa. Kaikki vaan tuntui valtavalta ja tilantuntu jotain sellaista, jota ei isoimmallakaan näytöllä saa aikaan - ja olen sentään käynyt katsomassa PS3:n Heavy Rainia Tennispalatsin jonkin salin kankaalta.
Kirjaimellisesti kuumottavinta ei kultenkaan ollut se
vaan siitä seurannut häkin oven irti tempautuminen ja koko häkin heiluminen. Vaikka järki sanoi, ettei tästä voi oikeasti mihinkään tipahtaa, silti se jokin liskoaivo pisti jännittämään ja puski hien pintaan. Tuosta seurasikin yksi potentiaalinen ongelma varsinkin pidemmissä sessioissa pelaaville; hikoilu* höyrysti linssejä sen verran, että demon päätteeksi ne piti mikrokuituliinalla pyyhkäistä taas puhtaiksi.
Job Simulator
Mikäs sen mukavampaa kesälomalla kuin simuloida VR-päähineen ja kahden Move-kapulan kanssa kunnon toimistotyötä. Office Space -leffan katsoneet varmasti osaavat arvostaa tämän pelin huumoria. Pelillisesti tämä oli kuin Surgeon Simulatorin hienostuneempi serkku. Move-ohjaimet toimivat eteerisesti leijuvina käsinä, joilla sitten tartuttiin fysiikan lakeja noudattaviin tavaroihin, paineltiin nappeja ja sitä rataa. Kahvikupin paiskaaminen parin kubiikkelin päähän aiheutti hilpeän reaktion "työkaverissa". Ennen kuin työpäivä ehti kunnolla edes alkaa, aikarajoitettu demo kuitenkin päättyi.
Tästä on sen verran sanottava, että aluksi istuin hieman liian kaukana virtuaalisesta työpisteestäni. Tuosta seurasi kurottelua, joka puolestaan tuntui nykäisyinä PSVR:n kaapelissa**, kun se otti tuolista kiinni. Kun siirsin tuolia fyysisesti lähemmäksi, homma helpottui. Kertaalleen kädet rupesivat vispaamaan villisti, eli niiden seuranta jotenkin bugasi. Nopea ravistus Movella teki pikakalibroinnin lennosta, ja taas hommat sujui.
Headmaster
Etukäteen tämä oli epäkiinnostavin tekele. Jalkapallojen puskeminen päällä tuntui kohtuullisen rajoittuneelta idealta, mutta vähänpä tiesin. En ensinnäkään tiennyt, että tässähän on kuin onkin jonkinlainen tarina/juoni, ja eri "tehtävissä" oli oikein mukavasti vaihtelua. Ja vaikka se itse pelaaminen on todellakin vain pallojen puskemista, oli se erittäin intuitiivista ja tarkkaa. Ohjainta ei tarvittu, pelkän kropan ja pään liikuttelu riitti. Yksinkertaisen asetelman kruunasi todella upea äänimaailma. Tässäkin sitä miltei unohti olevansa oikeasti pienessä esittelytilassa, kun silmät ja korvat viestivät yöllisestä jalkapallokentästä ja mysteerisestä äänestä, joka kentän PA-järjestelmän kautta ohjeita antoi. Demo päättyi kutkuttavan cliffhangeriin. Tätä olisi tehnyt mieli pelata reilusti lisääkin.
Tumble VR
Jos on pelannut perus-Tumblea PS3:lla Movella ja ennen kaikkea 3D-efektin kera, tietää melko tarkkaan, mitä tuleman pitää. Eli tarkoituksena on kasata annetuista eri muotoisista ja eri materiaalista olevista palikoista mahdollisimman korkea torni. VR-version oikeastaan ainut uudistus oli tietysti se, että pinoa pystyi tarkastella joka puolelta liikkumalla itse virtuaalipöytänsä ympärillä. Pelkkä gimmick se ei kuitenkaan ollut, vaan siitä oli myös hyötyä yhdessä kentässä, jossa ilmassa pyörivä tanko yritti sabotoida kasaamista. Jujuna olikin kiertää katsomaan sellaisesta vinkkelistä, että osasi selkeästi hahmottaa, mihin asti tanko yltää, ja siten oman torninsa sai rakennettua riittävän etäälle. (Sama toki onnistuisi ilman VR:ääkin, jos pelin kameraa saisi ohjaimella pyörittää.)
Move-ohjaus toimi ihan ookoosti, mutta muistikuvissani perus-Tumble oli aikanaan vielä tarkempi. Lisäksi hieman harmitti, kun joissain kentissä pöydältä tippuneet palikat eivät pudonneetkaan lattialle vaan virtuaalityhjyyteen ilmestyäkseen muutaman sekunnin päästä uudestaan "palikkatuubista", josta osat kentät alussa yksi kerrallaan normaalisti noukitaan.
Parasta tässä oli se, että jokainen kenttä oli enemmän pulmanratkontaa kuin varsinaista millintarkasti sijoittelua just sopivaan asentoon. Itse VR-efekti jäi melko vaisuksi, eikä selän taakse kuikkiessa näkynyt muuta kuin jonkinlainen virtuaalistudio.
Playroom VR
PS4:n vakiona tuleva Playroom on meillä ollut kovalla käytöllä lasten kanssa, ja vaikka PSVR:n suositusikäraja onkin 12 vuotta, tätä virtuaalitodellisuusversiota saattaa isukki joutua pelaamaan kyllästymiseen asti. Demossa oli mukana vain yksi minipeli, mutta julkaisussa näitä lienee useampikin. Touhu alkoi kirjaimellisesti leikkihuoneesta, jossa Playroomista tutut pikkurobotit touhusivat omiaan nukkekotimaisessa ympäristössä. Kaikki oli todella hyvän näköistä ja yksityiskohtaista, ja etenkin leikkihirmuliskon pintakuviointi oli häkellyttävän "aidon" näköinen katsoipa sitä kuinka läheltä tahansa. Ja sen verran eläydyin huoneeseen, että miltei nojasin olemattomaan pöytään kyykistyttyäni katsomaan pikku-ukkeleita lähempää.
Varsinainen minipeli oli session ainoa, jossa ns. Social Screen oli otettu huomioon. Kypäräpäänä oltiin saluunaan saapuva sheriffi, jolle television kautta katsonut antoi tuntomerkkejä rikollisen löytämiseksi. Itse en siis nähnyt varsinaista etsintäkuulutusilmoitusta, vaan aina vaan enemmän erilaisia robotteja, joilla oli vaihtelevasti erilaisia hattuja, aurinkolaseja, viiksiä yms. Kello raksutti koko ajan, ja peli päättyi, kun ammuin imukuppipyssyllä syytöntä. Sain tulokseksi aika vaatimattomasti 14 pistettä. Valtterin kanssa osia vaihdettuamme (eli hän pelasi ja mie huutelin tuntomerkkejä) päästiin 27 oikein tunnistettuun rosmoon.
Demosta yksi hieno hetki pitää nostaa esille. Eli ensialkuun virtuaalikäpälissä näkyi ihan tavallinen DS4, kunnes se yhtäkkiä teki transformerit ja muuttui tuoksi sheriffin lelupyssyksi. Kuulostaa tällä tavalla luettuna varmasti tosi simppeliltä, mutta oli oikeasti tosi päräyttävää.
Puuh! Vielä olisi kerrottavaa Rez Infinitestä, Battlezone VR:stä, Until Dawn: Rush Of Bloodista, The Heistista ja RIGSistä. Täytyy tässä kohtaa kuitenkin lähteä kummipojan synttäreille.
* Vaikka hiki sumensi linssit jo ensimmäisen 10 minuutin aikana, ei tuota tapahtunut enää sen jälkeen. Joten "your mileage may vary", kuten on tapana sanoa. Ja voi olla, että PSVR:ää ei tarvitse välttämättä edes ottaa kokonaan pois päästä. Riittänee, että painaa visiirin etuosassa olevaa nappia ja siirtää näyttöosaa hieman kauemmas pärstästä, jotta ilmaa pääsee virtaamaan valoa blokkaavien kumilärpäkkeiden ohi hetkeksi.
** PSVR:n letku on kyllä reilun mittainen, mutta mihinkään koko huoneen kävelyihin siitä ei ole. Tiedä sitten, myydäänkö tuohon jotain jatkojohtoa. Tavallinen HDMI-jatkopiuha ei riitä, koska itse kypärästä ns. Processing Unit -laatikolle (joka ei siis sekään tuo lisätehoja) menevä johto on kaksineuvoinen; toinen liitin on normaali (?) HDMI, toinen jokin Sonyn oma dataliittimensä.
Jos herää kysymyksiä yms. niin antaa palaa. Koetan illemmalla kirjoittaa lisempiä yleisestä kuvanlaadusta, latenssista, Cinema Modesta ja muista mieleen tulevista jutskista.
Eilen tarjoutui tilaisuus päästä PSVR:ää lopultakin itse kokeilemaan noin puolentoista tunnin ajan. Esittelijänä toimi luonnollisestikin Suomen Mr. PlayStation, Valtteri Hyttinen. Koska kaikki tyypatut demot ovat ihan julkisia ja olleet erinäisissä tilaisuuksissa tavallisen kansan testattavissa jo hyvän aikaa, ei minkäänlaista embargoa tai NDA:ta ollut.
Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa Twitterissä esitetty kysymys oli, että pyörikö ne tavallisella PS4:llä vai Neolla, ja kuinka hyvin. Ja kyllähän ne totta kai perus-PS4:llä olivat, joskin ns. debug-konsolilla, jolla voi ajaa kaikenlaisia keskeneräisiäkin versioita peleistä ja sovelluksista. Mutta ei siis mitään maagisia lisätehoja tai muutakaan varsinaista suorityskykyeroa normaaliin kuluttaja-PS4:ään verrattuna. Itse PSVR oli kehityskappale, mutta ulkonäöltään ja teknisiltä ominaisuuksiltaan lopullista tuotetta vastaava.
Into The Deep
Ensisukellus - pun intended - PSVR:n kanssa tuli tehtyä Into The Deep -teknologiademolla. Tuossa ei ollut varsinaisesti mitään interaktiivisuutta, eikä mitään ohjaimia tarvittu. Pienessä sukellushäkissä pääsi hieman liikkumaan, kun itse käveleskeli ympäriinsä. Noin muuten vain pällistelin vedenalaista maailmaa ja uppouduin ympäröiviin 3D-ääniin. Vaikka olin tämän YouTube-videoista nähnyt useaan kertaan, ei ne silti olleet mitenkään vertailukelpoisia oman kokemuksen kanssa. Kaikki vaan tuntui valtavalta ja tilantuntu jotain sellaista, jota ei isoimmallakaan näytöllä saa aikaan - ja olen sentään käynyt katsomassa PS3:n Heavy Rainia Tennispalatsin jonkin salin kankaalta.
Kirjaimellisesti kuumottavinta ei kultenkaan ollut se
hain hyökkäys
Job Simulator
Mikäs sen mukavampaa kesälomalla kuin simuloida VR-päähineen ja kahden Move-kapulan kanssa kunnon toimistotyötä. Office Space -leffan katsoneet varmasti osaavat arvostaa tämän pelin huumoria. Pelillisesti tämä oli kuin Surgeon Simulatorin hienostuneempi serkku. Move-ohjaimet toimivat eteerisesti leijuvina käsinä, joilla sitten tartuttiin fysiikan lakeja noudattaviin tavaroihin, paineltiin nappeja ja sitä rataa. Kahvikupin paiskaaminen parin kubiikkelin päähän aiheutti hilpeän reaktion "työkaverissa". Ennen kuin työpäivä ehti kunnolla edes alkaa, aikarajoitettu demo kuitenkin päättyi.
Tästä on sen verran sanottava, että aluksi istuin hieman liian kaukana virtuaalisesta työpisteestäni. Tuosta seurasi kurottelua, joka puolestaan tuntui nykäisyinä PSVR:n kaapelissa**, kun se otti tuolista kiinni. Kun siirsin tuolia fyysisesti lähemmäksi, homma helpottui. Kertaalleen kädet rupesivat vispaamaan villisti, eli niiden seuranta jotenkin bugasi. Nopea ravistus Movella teki pikakalibroinnin lennosta, ja taas hommat sujui.
Headmaster
Etukäteen tämä oli epäkiinnostavin tekele. Jalkapallojen puskeminen päällä tuntui kohtuullisen rajoittuneelta idealta, mutta vähänpä tiesin. En ensinnäkään tiennyt, että tässähän on kuin onkin jonkinlainen tarina/juoni, ja eri "tehtävissä" oli oikein mukavasti vaihtelua. Ja vaikka se itse pelaaminen on todellakin vain pallojen puskemista, oli se erittäin intuitiivista ja tarkkaa. Ohjainta ei tarvittu, pelkän kropan ja pään liikuttelu riitti. Yksinkertaisen asetelman kruunasi todella upea äänimaailma. Tässäkin sitä miltei unohti olevansa oikeasti pienessä esittelytilassa, kun silmät ja korvat viestivät yöllisestä jalkapallokentästä ja mysteerisestä äänestä, joka kentän PA-järjestelmän kautta ohjeita antoi. Demo päättyi kutkuttavan cliffhangeriin. Tätä olisi tehnyt mieli pelata reilusti lisääkin.
Tumble VR
Jos on pelannut perus-Tumblea PS3:lla Movella ja ennen kaikkea 3D-efektin kera, tietää melko tarkkaan, mitä tuleman pitää. Eli tarkoituksena on kasata annetuista eri muotoisista ja eri materiaalista olevista palikoista mahdollisimman korkea torni. VR-version oikeastaan ainut uudistus oli tietysti se, että pinoa pystyi tarkastella joka puolelta liikkumalla itse virtuaalipöytänsä ympärillä. Pelkkä gimmick se ei kuitenkaan ollut, vaan siitä oli myös hyötyä yhdessä kentässä, jossa ilmassa pyörivä tanko yritti sabotoida kasaamista. Jujuna olikin kiertää katsomaan sellaisesta vinkkelistä, että osasi selkeästi hahmottaa, mihin asti tanko yltää, ja siten oman torninsa sai rakennettua riittävän etäälle. (Sama toki onnistuisi ilman VR:ääkin, jos pelin kameraa saisi ohjaimella pyörittää.)
Move-ohjaus toimi ihan ookoosti, mutta muistikuvissani perus-Tumble oli aikanaan vielä tarkempi. Lisäksi hieman harmitti, kun joissain kentissä pöydältä tippuneet palikat eivät pudonneetkaan lattialle vaan virtuaalityhjyyteen ilmestyäkseen muutaman sekunnin päästä uudestaan "palikkatuubista", josta osat kentät alussa yksi kerrallaan normaalisti noukitaan.
Parasta tässä oli se, että jokainen kenttä oli enemmän pulmanratkontaa kuin varsinaista millintarkasti sijoittelua just sopivaan asentoon. Itse VR-efekti jäi melko vaisuksi, eikä selän taakse kuikkiessa näkynyt muuta kuin jonkinlainen virtuaalistudio.
Playroom VR
PS4:n vakiona tuleva Playroom on meillä ollut kovalla käytöllä lasten kanssa, ja vaikka PSVR:n suositusikäraja onkin 12 vuotta, tätä virtuaalitodellisuusversiota saattaa isukki joutua pelaamaan kyllästymiseen asti. Demossa oli mukana vain yksi minipeli, mutta julkaisussa näitä lienee useampikin. Touhu alkoi kirjaimellisesti leikkihuoneesta, jossa Playroomista tutut pikkurobotit touhusivat omiaan nukkekotimaisessa ympäristössä. Kaikki oli todella hyvän näköistä ja yksityiskohtaista, ja etenkin leikkihirmuliskon pintakuviointi oli häkellyttävän "aidon" näköinen katsoipa sitä kuinka läheltä tahansa. Ja sen verran eläydyin huoneeseen, että miltei nojasin olemattomaan pöytään kyykistyttyäni katsomaan pikku-ukkeleita lähempää.
Varsinainen minipeli oli session ainoa, jossa ns. Social Screen oli otettu huomioon. Kypäräpäänä oltiin saluunaan saapuva sheriffi, jolle television kautta katsonut antoi tuntomerkkejä rikollisen löytämiseksi. Itse en siis nähnyt varsinaista etsintäkuulutusilmoitusta, vaan aina vaan enemmän erilaisia robotteja, joilla oli vaihtelevasti erilaisia hattuja, aurinkolaseja, viiksiä yms. Kello raksutti koko ajan, ja peli päättyi, kun ammuin imukuppipyssyllä syytöntä. Sain tulokseksi aika vaatimattomasti 14 pistettä. Valtterin kanssa osia vaihdettuamme (eli hän pelasi ja mie huutelin tuntomerkkejä) päästiin 27 oikein tunnistettuun rosmoon.
Demosta yksi hieno hetki pitää nostaa esille. Eli ensialkuun virtuaalikäpälissä näkyi ihan tavallinen DS4, kunnes se yhtäkkiä teki transformerit ja muuttui tuoksi sheriffin lelupyssyksi. Kuulostaa tällä tavalla luettuna varmasti tosi simppeliltä, mutta oli oikeasti tosi päräyttävää.
Puuh! Vielä olisi kerrottavaa Rez Infinitestä, Battlezone VR:stä, Until Dawn: Rush Of Bloodista, The Heistista ja RIGSistä. Täytyy tässä kohtaa kuitenkin lähteä kummipojan synttäreille.
* Vaikka hiki sumensi linssit jo ensimmäisen 10 minuutin aikana, ei tuota tapahtunut enää sen jälkeen. Joten "your mileage may vary", kuten on tapana sanoa. Ja voi olla, että PSVR:ää ei tarvitse välttämättä edes ottaa kokonaan pois päästä. Riittänee, että painaa visiirin etuosassa olevaa nappia ja siirtää näyttöosaa hieman kauemmas pärstästä, jotta ilmaa pääsee virtaamaan valoa blokkaavien kumilärpäkkeiden ohi hetkeksi.
** PSVR:n letku on kyllä reilun mittainen, mutta mihinkään koko huoneen kävelyihin siitä ei ole. Tiedä sitten, myydäänkö tuohon jotain jatkojohtoa. Tavallinen HDMI-jatkopiuha ei riitä, koska itse kypärästä ns. Processing Unit -laatikolle (joka ei siis sekään tuo lisätehoja) menevä johto on kaksineuvoinen; toinen liitin on normaali (?) HDMI, toinen jokin Sonyn oma dataliittimensä.
Jos herää kysymyksiä yms. niin antaa palaa. Koetan illemmalla kirjoittaa lisempiä yleisestä kuvanlaadusta, latenssista, Cinema Modesta ja muista mieleen tulevista jutskista.
Omenanraato
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Tuliko pahoinvointia tai silmien väsymistä, mahtuuko silmälasit alle?
Tuliko pahoinvointia tai silmien väsymistä, mahtuuko silmälasit alle?
PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Silmien väsymistä ei myöskään tullut, mutta viimeisenä tyypattu nopeatempoinen RIGS aiheutti aivan lievän pahoinvoinnin. Tosin kello oli melkein kolme iltapäivällä, ja olin syönyt koko päivänä vain yhden pienen voileivän. Meneekö sit heikotus PSVR:n piikkiin vai ei, sitä ei pysty vielä varmuudella sanomaan.
Silmälaseja en käytä, mutta lukemattomat käyttäjäkokemukset maailmalta vahvistavat, etteivät rillit ole ongelma PSVR:n kanssa.
Silmien väsymistä ei myöskään tullut, mutta viimeisenä tyypattu nopeatempoinen RIGS aiheutti aivan lievän pahoinvoinnin. Tosin kello oli melkein kolme iltapäivällä, ja olin syönyt koko päivänä vain yhden pienen voileivän. Meneekö sit heikotus PSVR:n piikkiin vai ei, sitä ei pysty vielä varmuudella sanomaan.
Krokodiileri
Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Oliko näyttö hyvä? Näkyikö pikselit?
Oliko näyttö hyvä? Näkyikö pikselit?
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
Jatketaas tarinointia...
Rez Infinite
Rez oli entuudestaan tuttu sekä PS2- että X360-versiona. PSVR:n kautta koettuna vanha klassikko tuntui taas hetken aikaa tuoreelta, vaikka edelleenkään en kyllä mihinkään mahtisuorituksiin yltänyt. Uusi teknologia ei siis varsinaisesti muokannut peruspelattavuutta, vaan VR:n tehtäväksi jäi ympäröidä pelaaja kauttaaltaan audiovisuaaliseen tykitykseen. Ja tätä ei muuten pelattu Movella, vaan täysin perinteisesti Pleikkarin omalla kapulalla, eikä edes sen liikeohjausta käytetty mihinkään. Yleisellä tasolla Rez Infinite oli jotakuinkin sellainen, millaiseksi virtuaalitodellisuus parikymmentä vuotta sitten miellettiin melko simppeleine vektorigrafiikoineen. Jos ei Rezille ole lämmennyt aiemmin, kannattaa VR-versiota silti vähintään kokeilla.
Battlezone VR
Heti perään iskettiin toinen vektorigraffoihin luottanut klassikkopeli uudella VR-twistillä. Paljoa en Battlezonelta odottanut, mutta Headmasterin tavoin ennakkoluulot lensivät ikkunasta ulos varsin nopeasti. Tankkia ohjattiin DS4:llä, mutta ympärilleen sai kuikuilla jatkuvasti vihollisten ilmestyessä tantereelle. Tekoälystä ei tosin ollut paljoa vastusta, ja yhden erän mittainen matsi olikin lähinnä pelkkä tutoriaali.
Omassa taisteluvaunussa oli kivasti massan tuntua, ja käännöksissä sai vatsanpohjaan (hyvällä tavalla) jänniä tuntemuksia, kun menopeli vaikutti driftaavan inertian ansiosta. Tuollaistakaan tunnetta en muista televisiolta pelatessa koskaan kokeneeni. Ilman VR:ää tätä tuskin tulisi pelattua, mutta tuo kutkuttava fiilis vatsassa sai aidosti hymyilemään.
Until Dawn: Rush Of Blood
Seuraavana vuorossa oli raideräiskinnöistä se pelottavampi. Tai ainakin se yritti sitä muutamalla hyppysäikkykohtauksellaan. Rush Of Bloodissa istuskeltiin huvipuiston kummitusjunan tyyppisessä vaunussa ja Move-ohjaimilla kaksin käsin pyssyteltiin Until Dawnista tuttuja "hirviöitä" hengiltä. Parissa kohtaa vaihdetta ampumalla olisi voinut valita jonkin toisen reitin, ja uusia aseita lensi käteen laatikoita ampumalla. Parasta tässäkin oli kroppaan tuntemuksia aiheuttaneet hyvin lyhyet pätkät, joissa vaunu syöksähteli ylös ja alas kuin vuoristoradalla. 3D:n ansiosta lähelle pyrkineet mörököllit tuntuivat aidosti tulevan miltei syliin.
The Heist
Toinen kahdella Movella pelattu raideräiske sijoittui henkilöautoon, jossa sai ensin vähän hypistellä radiota sun muuta, ennen kuin käsiin napattiin Uzi. Vihuja tuli vähän joka puolelta joko motskareilla tai toisilla autoilla, ja niitä sai suht. huoletta tulittaa. Kuskin paikalla istunut kaveri sentään väisti, kun suuntaansa ammuin. Patien loputtua uusi lipas napattiin toisella kädellä hansikaslokerosta ja erittäin luontevalla liikkeellä se sujahti pyssykkään paikoilleen. VR:n luoma tilantuntu korostui erityisesti, kun liikkuvan auton oven avasi ja siitä kuikuili taaksepäin. Siinäkin tuli lievä pelko siitä, että kunpa en vaan horjahda tuosta ulos.
RIGS
Mechanized Combat League -lisänimellä varustettu RIGS jätettiin tarkoituksella viimeiseksi. Se oli testatuista peleistä nopeatempoisin ja vaativin, ja kuten tuli todettua, jättirobottiurheilun jälkeen iski joksikin aikaa kevyt pahoinvointi. Kontrollit hoituivat Dualshock 4:llä, mutta tähtäintä ohjattiin katsetta - tai siis oikeastaan päätä - kääntämällä. Kentässä olevat korkeuserot olivat tuntuvia, ja muutenkin oman mechin tuijottelu kuskin paikalta sai uskomaan, että tässä ollaan oikeasti ison vempeleen kyydissä.
Sitten siihen ehkä kiinnostavimpaan osuuteen, eli miltä se kaikki sitten näytti ja oliko liikkeissä viivettä. Aiemmat vertailukohtani ovat Oculus Riftin kaksi ensimmäistä kehitysversiota, joista uudempi on paperilla samaa luokkaa PSVR:n kanssa niin resoluutionsa kuin näkökentän laajuutensa puolesta. Käytännössä PSVR:llä "hyttysverkko" ei ole läheskään niin näkyvä kuin OR DK2:lla. Pienten tekstien lukemiseen 1920x1080-resoluutio on kuitenkin liian vähän, mutta nähdyissä demoissa tuo ei muodostunut varsinaiseksi ongelmaksi. VR-pelien kehittäjät tiedostavat tilanteen ja käyttävät teksteissä sen verran kookasta fonttia, että niistä saa kunnolla selvää. 100 asteen näkökenttäkin oli vähintäänkin riittävä, vaikka sekä Vivellä että Oculus Riftillä ylletään 110 asteeseen. Missään vaiheessa ei immersio päässyt särkymään sen takia, että katse olisi paennut liian kauas sivuille ja siellä olisi näkynyt pelkkää mustaa.
Latenssia en pistänyt merkille lainkaan, vaan kaikki tapahtui pelissä kuin pelissä juuri niin viipeettömästi kuin sen kuuluukin hyvässä VR-kokemuksessa tehdä. Ja vaikka PSVR tukee kolmea erilaista ruudunpäivitysnopeutta, en kerta kaikkiaan pystynyt erottamaan, kuinka monta freimiä sekunnissa missäkin demossa puskettiin. Joten tekniseltä kantilta PSVR on erittäin toimiva kokonaisuus, ja puheet siitä että PS4:ssä ei riittäisi jerkkua hyvään VR:ään voi mielestäni kuitata höpöhöpönä. Se mahtava "siellä olemisen tunne" syntyy ihan muista asioista kuin supergrafiikoista. Tämä ei kuitenkaan tahdo sanoa sitä, etteikö varsinkin Into The Deep ja Playroom VR olisi olleet näyttäviä. Tyylitelty grafiikka sopii virtuaalimaailmoihin silti erittäin hyvin ja vapauttaa resursseja takaamaan sulavan ruudunpäivityksen. Ja jos 3D tuntui monen mielestä telkkareissa turhalta kikalta, PSVR:llä kolmiulotteisuus toimii upeasti; lähellä olevat asiat tulevat todella lähelle ja toisaalta syvyysvaikutelma on kerrassaan verraton.
Koska VR:ää on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut, yritin tässä miettiä jotain toista vertailukohtaa. Rohkenen nyt sanoa, että virtuaalitodellisuuspeleissä on jotain samanlaista kuin ns. selkounissa (lucid dream). Nyt ei kuitenkaan nähdä unta, mutta audiovisuaaliset ärsykkeet vievät pelaajan jonnekin aivan muualle tarjoten kuitenkin mahdollisuuden hallita tilannetta. PSVR ja kuulokkeet päässä ympärillä oleva maailma katoaa ja sitä oli syvemmällä pelissä kuin Elastinen ja Cheek yhteensä. Ja kuulokkeista puheen ollen, ensi alkuun käytin tarjolla olleita Sonyn n. 100 euron luureja, mutta ihan vain vertailun vuoksi otin paria viimeistä demoa varten omat Logitech Ultimate Ears 4000:t testiin. Molemmat kuulokkeet sopivat vaivatta päähän PSVR:stä huolimatta ja istuivat korville niin hyvin, että ulkopuoliset äänet eivät päässeet häiritsemään.
Kaikkinensa käyttömukavuus Sonyn virtuaalipäähineellä oli erittäin hyvä. Sen sai sujautettua päähän muutamassa sekunnissa, ja se asettui kertalaakista jämäkästi mutta riittävän huomaamattomasti. Näyttöosaa sai liikuteltua nappia painamalla eteen- ja taaksepäin. Puolentoista tunnin käytön jälkeenkään PSVR ei painanut eikä puristanut mistään. Paino jakautuu pääasiassa takaraivolle ja otsalle eikä nenälle lainkaan. Valovuotokin oli olematonta, kiitos suhteellisen reilunkokoisten kumiesteiden.
Varsinaisia ei-VR-pelejä en ns. Cinema Modessa ehtinyt kokeilla lainkaan, joten sanon vain sen, että kolmesta eri teatterikangaskoosta isoin tuntui jo liian suurelta. Fiilis oli kuin olisi istunut Tennispalatsi 1:n eturivissä, eli osa näkymästä meni jo terävän näön ulkopuolelle ja näytti sen takia kovin sumealta. Päätä kääntelemällä reunatkin näkyivät kyllä terävinä, mutta tuolla tavalla jos pelaisi, päätä joutuisi kääntelemään puolelta toiselle kuin nopeatempoisessa tennisottelussa.
Onko PlayStation VR:stä sitten konsolipelaamisen uudeksi todelliseksi mullistajaksi? Rehellisesti sanottuna sanon korkeintaan "ehkä". Vaikka tekniikka toimiikin ja pelinimikkeitä on luvattu viitisenkymmentä vuoden loppuun mennessä, ei tässä vaiheessa vielä pysty ennustamaan, millaisia kokemuksia sieltä on todella tulossa. Lyhyelläkin matematiikalla voi tästä laskea, että kymmenen eri demoa puoleentoista tuntiin tarkoittaa hyvin lyhyitä pyrähdyksiä. Ja vaikka kaikki olivat vähintäänkin "ihan kivoja", kuinka hyvin pelit sitten pidemmissä istunnoissa viihdyttävät? Tai tuleeko sieltä varsinkaan mitään kymmenien tuntien AAA-tason megaeepoksia? Pelihistorian tuntien luvassa on pääasiassa lyhyitä (lue: 1-4 tunnin) kertakäyttöfiilistelyjä ja erilaisia minipelikokoelmia. Gran Turismo Sport ja Fallout 4 ovat isoista nimikkeistä ehkä ne lupaavimmat, ja henkilökohtaisesti jännitän Driveclubin VR-päivityksen kohtaloa.
Se on joka tapauksessa selvää, että haluan laitteen heti lokakuussa itselleni, jotta pääsen omalta sohvalta fiilistelemään kaikessa rauhassa.
Jatketaas tarinointia...
Rez Infinite
Rez oli entuudestaan tuttu sekä PS2- että X360-versiona. PSVR:n kautta koettuna vanha klassikko tuntui taas hetken aikaa tuoreelta, vaikka edelleenkään en kyllä mihinkään mahtisuorituksiin yltänyt. Uusi teknologia ei siis varsinaisesti muokannut peruspelattavuutta, vaan VR:n tehtäväksi jäi ympäröidä pelaaja kauttaaltaan audiovisuaaliseen tykitykseen. Ja tätä ei muuten pelattu Movella, vaan täysin perinteisesti Pleikkarin omalla kapulalla, eikä edes sen liikeohjausta käytetty mihinkään. Yleisellä tasolla Rez Infinite oli jotakuinkin sellainen, millaiseksi virtuaalitodellisuus parikymmentä vuotta sitten miellettiin melko simppeleine vektorigrafiikoineen. Jos ei Rezille ole lämmennyt aiemmin, kannattaa VR-versiota silti vähintään kokeilla.
Battlezone VR
Heti perään iskettiin toinen vektorigraffoihin luottanut klassikkopeli uudella VR-twistillä. Paljoa en Battlezonelta odottanut, mutta Headmasterin tavoin ennakkoluulot lensivät ikkunasta ulos varsin nopeasti. Tankkia ohjattiin DS4:llä, mutta ympärilleen sai kuikuilla jatkuvasti vihollisten ilmestyessä tantereelle. Tekoälystä ei tosin ollut paljoa vastusta, ja yhden erän mittainen matsi olikin lähinnä pelkkä tutoriaali.
Omassa taisteluvaunussa oli kivasti massan tuntua, ja käännöksissä sai vatsanpohjaan (hyvällä tavalla) jänniä tuntemuksia, kun menopeli vaikutti driftaavan inertian ansiosta. Tuollaistakaan tunnetta en muista televisiolta pelatessa koskaan kokeneeni. Ilman VR:ää tätä tuskin tulisi pelattua, mutta tuo kutkuttava fiilis vatsassa sai aidosti hymyilemään.
Until Dawn: Rush Of Blood
Seuraavana vuorossa oli raideräiskinnöistä se pelottavampi. Tai ainakin se yritti sitä muutamalla hyppysäikkykohtauksellaan. Rush Of Bloodissa istuskeltiin huvipuiston kummitusjunan tyyppisessä vaunussa ja Move-ohjaimilla kaksin käsin pyssyteltiin Until Dawnista tuttuja "hirviöitä" hengiltä. Parissa kohtaa vaihdetta ampumalla olisi voinut valita jonkin toisen reitin, ja uusia aseita lensi käteen laatikoita ampumalla. Parasta tässäkin oli kroppaan tuntemuksia aiheuttaneet hyvin lyhyet pätkät, joissa vaunu syöksähteli ylös ja alas kuin vuoristoradalla. 3D:n ansiosta lähelle pyrkineet mörököllit tuntuivat aidosti tulevan miltei syliin.
The Heist
Toinen kahdella Movella pelattu raideräiske sijoittui henkilöautoon, jossa sai ensin vähän hypistellä radiota sun muuta, ennen kuin käsiin napattiin Uzi. Vihuja tuli vähän joka puolelta joko motskareilla tai toisilla autoilla, ja niitä sai suht. huoletta tulittaa. Kuskin paikalla istunut kaveri sentään väisti, kun suuntaansa ammuin. Patien loputtua uusi lipas napattiin toisella kädellä hansikaslokerosta ja erittäin luontevalla liikkeellä se sujahti pyssykkään paikoilleen. VR:n luoma tilantuntu korostui erityisesti, kun liikkuvan auton oven avasi ja siitä kuikuili taaksepäin. Siinäkin tuli lievä pelko siitä, että kunpa en vaan horjahda tuosta ulos.
RIGS
Mechanized Combat League -lisänimellä varustettu RIGS jätettiin tarkoituksella viimeiseksi. Se oli testatuista peleistä nopeatempoisin ja vaativin, ja kuten tuli todettua, jättirobottiurheilun jälkeen iski joksikin aikaa kevyt pahoinvointi. Kontrollit hoituivat Dualshock 4:llä, mutta tähtäintä ohjattiin katsetta - tai siis oikeastaan päätä - kääntämällä. Kentässä olevat korkeuserot olivat tuntuvia, ja muutenkin oman mechin tuijottelu kuskin paikalta sai uskomaan, että tässä ollaan oikeasti ison vempeleen kyydissä.
Sitten siihen ehkä kiinnostavimpaan osuuteen, eli miltä se kaikki sitten näytti ja oliko liikkeissä viivettä. Aiemmat vertailukohtani ovat Oculus Riftin kaksi ensimmäistä kehitysversiota, joista uudempi on paperilla samaa luokkaa PSVR:n kanssa niin resoluutionsa kuin näkökentän laajuutensa puolesta. Käytännössä PSVR:llä "hyttysverkko" ei ole läheskään niin näkyvä kuin OR DK2:lla. Pienten tekstien lukemiseen 1920x1080-resoluutio on kuitenkin liian vähän, mutta nähdyissä demoissa tuo ei muodostunut varsinaiseksi ongelmaksi. VR-pelien kehittäjät tiedostavat tilanteen ja käyttävät teksteissä sen verran kookasta fonttia, että niistä saa kunnolla selvää. 100 asteen näkökenttäkin oli vähintäänkin riittävä, vaikka sekä Vivellä että Oculus Riftillä ylletään 110 asteeseen. Missään vaiheessa ei immersio päässyt särkymään sen takia, että katse olisi paennut liian kauas sivuille ja siellä olisi näkynyt pelkkää mustaa.
Latenssia en pistänyt merkille lainkaan, vaan kaikki tapahtui pelissä kuin pelissä juuri niin viipeettömästi kuin sen kuuluukin hyvässä VR-kokemuksessa tehdä. Ja vaikka PSVR tukee kolmea erilaista ruudunpäivitysnopeutta, en kerta kaikkiaan pystynyt erottamaan, kuinka monta freimiä sekunnissa missäkin demossa puskettiin. Joten tekniseltä kantilta PSVR on erittäin toimiva kokonaisuus, ja puheet siitä että PS4:ssä ei riittäisi jerkkua hyvään VR:ään voi mielestäni kuitata höpöhöpönä. Se mahtava "siellä olemisen tunne" syntyy ihan muista asioista kuin supergrafiikoista. Tämä ei kuitenkaan tahdo sanoa sitä, etteikö varsinkin Into The Deep ja Playroom VR olisi olleet näyttäviä. Tyylitelty grafiikka sopii virtuaalimaailmoihin silti erittäin hyvin ja vapauttaa resursseja takaamaan sulavan ruudunpäivityksen. Ja jos 3D tuntui monen mielestä telkkareissa turhalta kikalta, PSVR:llä kolmiulotteisuus toimii upeasti; lähellä olevat asiat tulevat todella lähelle ja toisaalta syvyysvaikutelma on kerrassaan verraton.
Koska VR:ää on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut, yritin tässä miettiä jotain toista vertailukohtaa. Rohkenen nyt sanoa, että virtuaalitodellisuuspeleissä on jotain samanlaista kuin ns. selkounissa (lucid dream). Nyt ei kuitenkaan nähdä unta, mutta audiovisuaaliset ärsykkeet vievät pelaajan jonnekin aivan muualle tarjoten kuitenkin mahdollisuuden hallita tilannetta. PSVR ja kuulokkeet päässä ympärillä oleva maailma katoaa ja sitä oli syvemmällä pelissä kuin Elastinen ja Cheek yhteensä. Ja kuulokkeista puheen ollen, ensi alkuun käytin tarjolla olleita Sonyn n. 100 euron luureja, mutta ihan vain vertailun vuoksi otin paria viimeistä demoa varten omat Logitech Ultimate Ears 4000:t testiin. Molemmat kuulokkeet sopivat vaivatta päähän PSVR:stä huolimatta ja istuivat korville niin hyvin, että ulkopuoliset äänet eivät päässeet häiritsemään.
Kaikkinensa käyttömukavuus Sonyn virtuaalipäähineellä oli erittäin hyvä. Sen sai sujautettua päähän muutamassa sekunnissa, ja se asettui kertalaakista jämäkästi mutta riittävän huomaamattomasti. Näyttöosaa sai liikuteltua nappia painamalla eteen- ja taaksepäin. Puolentoista tunnin käytön jälkeenkään PSVR ei painanut eikä puristanut mistään. Paino jakautuu pääasiassa takaraivolle ja otsalle eikä nenälle lainkaan. Valovuotokin oli olematonta, kiitos suhteellisen reilunkokoisten kumiesteiden.
Varsinaisia ei-VR-pelejä en ns. Cinema Modessa ehtinyt kokeilla lainkaan, joten sanon vain sen, että kolmesta eri teatterikangaskoosta isoin tuntui jo liian suurelta. Fiilis oli kuin olisi istunut Tennispalatsi 1:n eturivissä, eli osa näkymästä meni jo terävän näön ulkopuolelle ja näytti sen takia kovin sumealta. Päätä kääntelemällä reunatkin näkyivät kyllä terävinä, mutta tuolla tavalla jos pelaisi, päätä joutuisi kääntelemään puolelta toiselle kuin nopeatempoisessa tennisottelussa.
Onko PlayStation VR:stä sitten konsolipelaamisen uudeksi todelliseksi mullistajaksi? Rehellisesti sanottuna sanon korkeintaan "ehkä". Vaikka tekniikka toimiikin ja pelinimikkeitä on luvattu viitisenkymmentä vuoden loppuun mennessä, ei tässä vaiheessa vielä pysty ennustamaan, millaisia kokemuksia sieltä on todella tulossa. Lyhyelläkin matematiikalla voi tästä laskea, että kymmenen eri demoa puoleentoista tuntiin tarkoittaa hyvin lyhyitä pyrähdyksiä. Ja vaikka kaikki olivat vähintäänkin "ihan kivoja", kuinka hyvin pelit sitten pidemmissä istunnoissa viihdyttävät? Tai tuleeko sieltä varsinkaan mitään kymmenien tuntien AAA-tason megaeepoksia? Pelihistorian tuntien luvassa on pääasiassa lyhyitä (lue: 1-4 tunnin) kertakäyttöfiilistelyjä ja erilaisia minipelikokoelmia. Gran Turismo Sport ja Fallout 4 ovat isoista nimikkeistä ehkä ne lupaavimmat, ja henkilökohtaisesti jännitän Driveclubin VR-päivityksen kohtaloa.
Se on joka tapauksessa selvää, että haluan laitteen heti lokakuussa itselleni, jotta pääsen omalta sohvalta fiilistelemään kaikessa rauhassa.
Aksu
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
En kyllä usko että Fallout 4 voi mitenkään tulla PSVR versiona PS4 konsolille. Ei sitä vaan pysty saamaan pyörimään PS4 VR ympäristössä tarpeeksi sujuvasti.
Nyt jo taistelee 30fps kanssa , tekemätön paikka.
Vaikea uskoa että GT sports pystytään kääntämään sellaisenaan PSVR peliksi, todennäköisesti sieltä tulee todella riisuttu versio.
Kyllä se vaan niin on että kun lyödään kunnon kortit pöytään niin PS4 tehot ei riitä.
En kyllä usko että Fallout 4 voi mitenkään tulla PSVR versiona PS4 konsolille. Ei sitä vaan pysty saamaan pyörimään PS4 VR ympäristössä tarpeeksi sujuvasti.
Nyt jo taistelee 30fps kanssa , tekemätön paikka.
Vaikea uskoa että GT sports pystytään kääntämään sellaisenaan PSVR peliksi, todennäköisesti sieltä tulee todella riisuttu versio.
Kyllä se vaan niin on että kun lyödään kunnon kortit pöytään niin PS4 tehot ei riitä.
OK
Well-Known Member
Vastaus: PlayStation VR aka Project Morpheus - lasit virtuaalitodellisuuteen
[video=youtube;9f1PreASwDY]https://www.youtube.com/watch?v=9f1PreASwDY[/video]
Ylipäätään suhtaudun äärimmäisen skeptisesti VR -versiota kohtaan. Oli sitten kyseessä mikä tahansa alusta Bethesdan pelit ja studion käyttämä pelimoottori ratkeilee liitoksistaan minkä kerkeää. Onkin mielenkiintoista kuulla/lukea pelaajien kommentteja vuoden päästä (?) kun kesken VR-seikkailun pelihahmo uppoaa maan sisään tai teleporttaa automaagisesti minne sattuu:
[video=youtube;9f1PreASwDY]https://www.youtube.com/watch?v=9f1PreASwDY[/video]