Vastaus: PlayStation VR - lasit virtuaalitodellisuuteen
Kiitos PlayStation Suomen, sain oman PSVR:ni jo eilen
numeroidussa, nimikoidussa sinisessä muovisärmiössä. Laatikon sisällä oli itse virtuaalipäähineen (ja johtojen) lisäksi kaksi Move-ohjainta, uusittu PS Camera, latauskoodeja VR-peleihin sekä tietysti markkinointivihkosia.
Lukuisten piuhojen kytkeminen onnistui insinöörismieheltä ilman ohjeitakin (jotka toki oli mukana), mutta yksi pieni "kämmi" tuli tehtyä. Normaalisti PS4:ni on kytketty HDMI:llä vahvistimeen ja siitä edelleen telkkariin. Koska oli helpompaa irrottaa vahvarilta telkkuun menevä letku, kytkin sen PSVR:n Processing Unit -lootaan. Alkuun kaikki näytti oikein hyvältä, eli kuva tuli telkkarille ja jopa PSVR:lle asti, mutta jostain syystä Pleikkari käski kytkemään PS4:stä lähtevän HDMI-narun suoraan PU:hun. Ilman sitä käyttöönotto ei edennyt yhtään mihinkään. Toteltuani ja johtoviidakkoa kirotessani päätin sit jättää vahvistimen toistaiseksi kokonaan pois yhtälöstä. Tuon jälkeen PSVR antoi jatkaa käyttöönottoa muitta mutkitta. Tosin sitä en tiennyt, että PSVR:ssä (tai PU:ssa) on myös oma firmwarensa, joka täytyi päivittää ensin. Vakiona ollut v1.50 päivittyi nopeasti versioon 2.00. Tietoa muutoksista ei näytetty, joten tiedä sitten, mitä se päivitti.
Yhdessä käyttöönoton vaiheista piti naamaa näyttää eri kohdissa huonetta kameralle, ja tuo ei pimeässä huoneessa onnistunut. Piti laittaa valot päälle, jotta kamera pärstäni tunnisti. PSVR-hattu ei siis vielä tuossa vaiheessa ollut päässä. Kun kaikki oli kalibroitu ja säädetty, sai valot sammuttaa, ja loppuillan pelitestit sujuivat ongelmitta pelkän TV:n loisteessa.
Koska kello oli kuitenkin jo paljon, tyyppasin vain DRIVECLUB VR:ää ja PlayStation VR Worldsia. Ensin mainitulla on embargo 12.10. asti, joten ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. PS VR Worldsissa oli viisi erilaista "minipeliä", joista London Heist ja vedenalainen maailma olivatkin jo tuttuja. VR Lugessa maattiin ison "skeittilaudan" päällä ja kiidettiin alamäkeen jalat edellä hurjaa kyytiä. Ohjaus oli pelkästään päätä kallistelemalla ja ainakin parin kentän perusteella melkoisen tylsää kamaa kaikin puolin. En missään vaiheessa saanut kunnon tuntumaa ohjaukseen, joten käännökset olivat joko liian jyrkkiä tai loivia, joten seinät ja muut esteet tulivat tutuksi. Pienissä hyppyreissä mahanpohjaa kuitenkin hitusen kutkutteli, mutta varsinaisena minipelinä aika kökkö. Kahta muuta VR-maailmaa en sit enää ehtinytkään testailla, kun täytyi lähteä nukkumaan.
Tänään täytyy paremmalla ajalla kokeilla muitakin pelejä. Tuossa mediakitissä tuli latauskoodit peräti yhdeksään täysversioon Sonyn omista VR-julkaisuista sekä pariin 3rd party -peliin (Headmaster, Job Simulator). Pelattavaa siis riittää pitkäksi aikaa.
Niin ja joo, sitä Cinema Modea tuli nyt vähän enemmän testailtua. Oletuksena oleva Medium-koko oli itselle paras kompromissi kuvanlaadun ja käytettävyyden suhteen. Isoimmassa koossaan silmikolla näkyvä alue oli liiankin suuri, jolloin päätä piti koko ajan käännellä nähdäkseen kaiken terävästi, ja toisaalta pienimmällä asetuksella varsinkin tekstit menivät kovin suttuisiksi. Cinema Moden saa kätevästi resetoitua aina keskelle näkökenttää painamalla Options-napin pohjaan pariksi sekunniksi (tai vaihtoehtoisesti PS4:n Quick Menun kautta).
Jos heräsi kysymyksiä, koetan taas parhaani mukaan vastailla. Muistakaa kuitenkin, että varsinaisia käyttötunteja ehti kertyä ehkä noin yksi, joten mitään perusteellista syväanalyysia ei tässä kohtaa voi olettaakaan saavansa.