Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Death Stranding

Tuli eilen pari tuntia pelattua. Melkolailla välivideoiden katselua. Pelaamaankin pääsi sen verran että pientä tuntumaa sai. Tuohon tasapainoiluun saa varmaan helpotusta pelin edetessä? Se alkoi vähän jo heti alkuun ärsyttää.

Tuohon tasapainoon auttaa lastin oikea sijoitus (kolmiolla tekee sen automaattisesti). Tuon kanssa oppii elämään, ja apuja on luvassa matkan edistyessä. Upeita hetkiä luvassa kun kumpastuessasi levität kamat pitkin rinnettä alas ja päälle hyökkää samaan aikaan mulet tai BT:t. :D
 
Tuohon tasapainoon auttaa lastin oikea sijoitus (kolmiolla tekee sen automaattisesti). Tuon kanssa oppii elämään, ja apuja on luvassa matkan edistyessä. Upeita hetkiä luvassa kun kumpastuessasi levität kamat pitkin rinnettä alas ja päälle hyökkää samaan aikaan mulet tai BT:t. :D
Alussa vasta mennään joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Ehkä myös reittivalinnat oppii tekemään paremmin. Positiivinen maku joka tapauksessa jäi aloituksesta suuhun.
 
Näin yli sadan pelatun tunnin jälkeen tulee jatkuvasti uusia piirteitä esille tästä merkkiteoksesta.

Liittyy tapaan väistää MULEn skanneri.

 
Alussa vasta mennään joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Ehkä myös reittivalinnat oppii tekemään paremmin. Positiivinen maku joka tapauksessa jäi aloituksesta suuhun.
Ite kanssa alottelin maanantaina plein ja aika samoilla linjoilla sinun kanssa oon. Himpun verran tympeä pelimekanismi tuo kallistelu, mutta toisaalta ymmärrettävä lisä. Ja tunnelma on todellakin erinomainen. Olin menossa ensimmäisen tehtävän kohteeseen ja siinä mennessä alkoi soimaan Low Roar:n Bones, meni kylmät väreet ja olin myyty.
 
Pelaajien valitsema IGN vuoden peli.
IGN:n twitterin kommenttikenttä aiheesta on hauskaa luettavaa. Pelaajien valinta mutta silti pelaajat kommentoivat että mitä ihmettä. :D



Itselläni peliä takana nyt n. 10h. Ennakkoon vähän epäilin että maistuuko peli ollenkaan, ja pelot ovat osoittautuneet todeksi ainakin osittain. Kyllä tämä enemmän hyvä kuin huono on mutta ei oikein ole vielä onnistunut säväyttämään mitenkään erityisemmin. Tulee toki pelattua vielä kun suht alussa mennään. Ihan hyvä perustason peli hiukan erilaisella idealla, mutta GOTY ei missään nimessä.
 
Peli finaalissa, kestoa kertyi n. 60h. Arkirytmin ohella tuli pelailtua eteenpäin 0-3h päivässä joka tuntuu jälkikäteen ajateltuna hyvältä rytmiltä. Rynnimään tätä ei kannata lähteä.

Avara, työläs, syvällinen, näyttävä, hölmö, mieleenpainuva. Kaiken kaikkiaan ainutlaatuinen. Vuoden peli, päihittäen niukasti (mainiot) Sekiron ja RE2:n.

Edit: vaikeustasona hard joka oli tällaiselle kasuaalillekin ihan passeli.
 
Viimeksi muokattu:
Reilu 10h takana ja chapter 3 menossa. Suoraan sanottuna hirveetä sontaa. Ei minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä nostattanu ainakaan vielä. Pitää yrittää jaksaa vielä väkisin pelata ja antaa pelille mahdollisuus.
 
Death Stranding palkittiin viime yönä The Game Awardsissa seuraavin palkinnoin:


1. Best Game Direction
2. Best Score / Music
3. Best Performance

Tuolle musiikille lähtee kyllä erityismaininta. Sopii hyvin eeppiseen kuvastoon.
 
Prismasta (ainakin kahdesta) löytyy Death Stranding jostakin syystä hyvään hintaan 34,90e. Ei mitään ale-kylttiä tms. vaan uusi hinta vanhan päällä. Reilusti oli lähimmässä kaupassa ainakin. Tarkistakaa Prisman sivuilta valitsemalla oma kauppa ja katsomalla tuotesivu.
 
Viime yönä sai klo 4 kuunnella The Game Awardsin alkuun tuttuja sävelmiä. Joskus tulee taianomaisia hetkiä ja tämä esitys oli sellainen.

 
Loppulukemat oli vajaa 43 h, 180 km, 3,1 tonnia ja 10 kertaa väännetty pökäle. Mulle heittämällä vuoden paras peli. Tinkimättömän omaperäinen kokemus. Itse perusvaellusmekaniikkaan en ehtinyt tänä aikana tympääntyä, vaan se viehätti itsessään.
 
Todella harvoin on pelin OST, virallinen äänilevy käynyt edes mielessä läpiinpeluun jälkeen. Tässä se sen teki, ja löytyi iTunesista hintaan 7,99 €.

Peli kosketti tavalla, jonka parissa haluaa vielä viipyä hetken eikä hellittää otetta. Viimeistään nyt myös täällä lähtee hattu päästä Hideo Kojiman kohdalla. Viesti, joka sieltä mestarilta välittyy kaiken kohkaamisen välistä on mitä ajankohtaisin.

 
Viimeksi muokattu:
Seitsemän striimijaksoa takana. Vasta nyt, noin 15 tunnin pelaamisen jälkeen alkaa hieman ymmärtämään enemmän pelistä. Olen aina ollut umpilaiska lukemaan kaiken maailman ohjeita ja valikoita, joten probleemilta ei ole voinut välttyä.

Eilisessä striimissä koettiin tuskaisia hetkiä pariin otteeseen, kun BT:n tappavat kranaatit loppuivat ja lähdin vielä "tuulifarmille" viemään kuormaa. Yritin koukata älyttömintä (lue: vaikeakulkuisinta) mahdollista reittiä kiertääkseni viholliset, mutta eihän se onnistunut. Sen kyllä huomaa, että jos tulee valittua se mukavin tai helpoin reitti tasamaastolla, jonka läpi kuvittelee tekevänsä leppoisan aamulenkin pakettikuorman kanssa, niin aivan varmasti on vihollisia matkalla.

Välillä on kieltämättä tuntunut, että milloin peli meinaa edetä. Lukuisia toimituksia kolmen isomman paikan välillä ja olen kaiketi edelleen Chapter 2:ssa. Sama rutiini toistunut jo monta kertaa – ota tilauksia vastaan, kierrätä tyhjät/tuhoutuneet pönikät, rakenna tarvittaessa lisää varusteita, privahuoneen kautta lepo, suihku ja kepillinen, tujaus monsteria naamariin ja tien päälle. Matkalla jaetaan tykkäyksiä, ahnehditaan matkalle jäänyttä loottia, kurmootetaan tarvittaessa vihulaisia ja nautitaan toisinaan musiikista.

Hieman ennen eilisen lähetyksen alkamista tuli naureskeltua taukohuoneessa, kun kokeilin toimintoja peilin ääressä. Normanilta huvittavia ilmeitä ja eleitä. Kuin kuka tahansa joskus peilin ääressä.
 
Suurin osa keskustelijoista lienee pelin jo pelannut mutta itse tässä vasta aloittelin eilen, joten kaksi päivää vasta pelaamista takana. Chapter 2 menossa.

Tuntuu työläältä. Pelaaminen ei ole oikein millään lailla hauskaa. Alussa sitä jaksoi kun tietää, että useat asiat alkavat hitaasti ja muuttuvat paremmiksi. Tässä on toistettu nyt tätä pakettien rahtausta työläässä maastossa erilaisten ärsyttävien hidasteiden hidastessa kulkua vielä entisestään. Juoni lähinnä huokailuttaa vaikka toki huvitti
vauvan päivittäminen.

En kuitenkaan laita peliä myyntiin tai jätä kesken vaan jatkan vaikka hampaat irvessä eteenpäin. Haluan nähdä tuleeko tästä parempi, erityisesti kun joku kirjoitti että ch3:sta paranee. Vielä ei ole merkkejä siitä.

Siitäkin luin, että on koko ajan olisi jotain uutta tarjolla ja ettei sen takia olisi muka tylsää. No joo, vähän samalla tapaa kuin Assassin's Creedeissä (vanhemmissa osissa siis) tulee jatkuvasti turhaa tauhkaa, joka ei oikein kauheasti jaksa kiinnostaa ja lähinnä tauottaa entisestään sitä itse pelaamista.

Tuntuu ikävän tekotaiteelliselta kamalta tähän asti. On outoa ja erikoista vain oudon ja erikoisen vuoksi. Ikävä kyllä samaan suuntaan se MGS-sarjakin peli loppua kohden ja tässä on Kojima jatkanut samaa linjaa. Hillitsikö joku tyyppiä MGS ykkösessä vai oliko se hyvä vain sen takia, että ei ollut ehtinyt rönsyillä joka paikkaan?

Olen pelaaja, joka voi pelata huonoakin peliä jos sen tarina on mielenkiintoinen ja kestän myös yhdentekevän tarinan jos pelaaminen on viihdyttävää. Nyt ei oikein kumpikaan osu, vaan itse pelaaminen työlästä hommaa, jota ei tee mieli kauheasti tehdä putkeen (silti teen, että näkisin mitä jatko tarjoaa) eikä tarinakaan ole kovin mielenkiintoinen vaan enemmänkin vain outo ja erikoinen, vieläpä sillä tavalla, että tuntuu että se on sitä itsetarkoituksellisesti.

Pidän myös paljon scifistä ja erikoisista ideoista mutta joku logiikka siinäkin pitäisi olla olemassa. Tässä tuntuu että on pistetty asioita kasaan ja vedelty niiden välille viivoja, joista on sitten saatu omituinen sekoitus:
Kojima halusi peliin vauvan, joten se saatiin mukaan tutkaksi. Kuolema on aina siistiä, joten mustat olennot ja kuolemaa muutenkin mukana. Dystopia on myös "hienoa", joten sitä mukaan. Päälle loraus outoja hahmoja, joiden nimet on kuin Megamanit pomovastuksilta.

Kaiken takana on sitten joku hieno tavoite/sanoma, jolla asiaa sitten selitellään. En voi mitään että koko homma tosiaan tuntuu enemmän siltä, että selitykset on keksitty jälkeenpäin (tai sitä mukaa) kun on ensin lyöty mahdollisimman outo soppa kasaan.

Toisaalta, mitä odotin? Olen Metal Gear Solidini pelannut ja olisi tämä pitänyt tietää. Sama fiilis tuli senkin pelisarjan kohdalla homman eskaloiduttua enemmän ja enemmän.

Mutta: jatketaan löntystelyä (ja muutakin) ja kirjoittelen melko varmasti vielä lisää fiiliksiä, muuttuivat ne tai eivät.
 
On sulla mahtavan pitkä Via Dolorosa edessä. :D.

Samaan aikaa Kojiman Studioilla mennään tähän malliin. Olisiko siellä jo allekirjoitettu sopimuksia tulevaisuuden varalle?

EL9vXRkUcAAuoaJ

EL9vXRmUcAAL_Y1
 
Viimeksi muokattu:
Täällä oltiin nähtävästi oikeassa, sillä kolmas chapteri selvästi on jo melkein kuin eri pelistä. Toisaalta tämä ei tuntui niin merkittävältä jutulta jos niitä aiempia chaptereita ei olisi joutunut ensin löntystelemään läpi. Kovin ristiriitaiset fiilikset siis tästä ratkaisusta vaikka se selvästikin on oikea. Suoraan jos peli olisi alkanut kolmannesta niin olisi ehkä ollut pienehkö pettymys mutta nyt nämä peleissä yleisesti ottaen aika arkiset jutut tuntuu huimalta parannukselta pelin alkuun nähden.

Ensinnäkin jo vähän ennen kolmatta osiota sai hieman helpotusta sen pyörän avulla mutta muistaakseni sain sen jonnekin jumiin tai rikottua, joten jatkui jalkapatikka. Kolmannessa osiossa sitten huomasin mulejen vetelevän autolla, jonka päätin heti käydä nyysimässä. Autossa porukkaa ihan älyttömästi (varmaan vajaa tai about 10) mutta sopivan tilaisuuden tullen hiivin pusikoista ohjaamoon ja naurun säestyksellä karkuun paketteja viemään. Sama ajoneuvo on käytössä yhä ja pidän melko hyvin huolta (vaikka pari kertaa meinannut kaatua ja kerran jäädä jumiin) ettei päädy enää jalkapatikkaan. Onhan ne pyörätkin jo toki spawnattavissa.

Vuoristossakin käväisin ihan autolla vaikka ei varmasti ollut järkevin vaihtoehto. Hyvin tuolla kuitenkin menee kivisessäkin maastossa ja on enemmän lastia eikä samalla tapaa tarvitse horjahdella.

Ihan eri meininki kun siirtyi autojakeluun ja nyt kiinnostaa ihan eri tavalla pelata peliä. Tarina ja outouskaan ei enää niin paljon "ärsytä" ja ehkä osa siitäkin johtui muusta turhautumisesta. Varsinkin mulet olivat alussa todella rasittavia vaikka kovin helposti niitä nippuun saakin. Välillä vain on liikaa lastia tai tulee väärä paikka ja aika, jolloin ei pysty oikein mitään. Niin ja bola gun: olen rakastunut. Nyt voin kyykyttää muleja ihan täysin, pölliä kamat ja autot ja nauraa lähtiessäni. Tuntuu niin tyydyttävältä ja siihen ei varmastikaan ole vain pieni osuus tuskaisella alulla.

Pyörien valitsemista en auton sijasta vielä ymmärrä. Siihen mahtuu vähemmän kamaa ja mitä tosiaan testasin, niin melko pahoistakin paikoista sillä pääsee jos vain varovasti ajelee.

Outoa kyllä että edelleenhän tämä on pakettien roudaamista mutta erikoisella tavalla saatiin tyydytys pelaamisen suhteen tekemällä siitä ensin hyvin tuskaista. Tarkoituksellistako? Onhan monessa muussakin pelissä alku hidasta ja ollaan heikompi kuin myöhemmin mutta ei kyllä samalla tavalla ole tuskaista menoa ollut. No, ehkä ensimmäistä kertaa Soulsia pelatessa, ennen kuin tajusi miten peliä on paras pelata, jonka jälkeen peli oli nautittava myös ihan alustakin lähtien.
 
Noniin, arvasin sen jo silloin aiemmin. Aloitin pelin, tykkäsin ja en ole vieläkään jaksanut pelata Chapter 3 pidemmälle ja tuskin tulen pelaamaankaan.. Ainakaan lähiaikoina.

Varmaan tulee katsottua joku lets play ynm koska tarina ja maailma tuntu mielenkiintoselta mutta syystä tai toisesta ei huvita pelata.

Sama kävi Horizonin kanssa ja monen ison avoimen maailman pelin kanssa. Re2 menee kuin tällähetkellä kuin vettä vaan koska siinä ei tarvi keskittyä siihen isoon laajaan maailmaan joka kokoajan houkuttelee pois tarinasta. Tälläiset pelit ei vaan sitten lopulta sovi mulle.
 
Sama kävi Horizonin kanssa ja monen ison avoimen maailman pelin kanssa. Re2 menee kuin tällähetkellä kuin vettä vaan koska siinä ei tarvi keskittyä siihen isoon laajaan maailmaan joka kokoajan houkuttelee pois tarinasta. Tälläiset pelit ei vaan sitten lopulta sovi mulle.

Täällä myös yleensä avoimen maailman pelit eivät iske. Oli se sitten kuinka upea tahansa. Tämä Death Stranding tekee poikkeuksen tässä. Paketin toimittaminen on yllättävän addiktoivaa, yhteisölliset tekijät antavat oman hauskan lisänsä ja tarinan sankarit ovat pitäneet otteessaan. Kaiken aikaa voi olla tavoitteellinen, enkä löydä itseäni tunti tulkulla haahuilemasta tyhjän panttina.

Pidän tässä myös kauhuelementeistä, jotka ovat paikoin kuin pahimmasta painajaisunesta. Lopulta tämän pelon pystyy hallitsemaan ja kontrolloimaan lähes täysin.

 
Viimeksi muokattu:
Pelit-lehti arvosteli: 92, "Pelit suosittelee"

Death Stranding ei anna kaikkein parasta ensivaikutelmaa, mutta onnistuu ajan myötä käännyttämään epäluuloisenkin pelaajan puolelleen. Ne seikat, mitkä vaikuttivat aluksi hölmöltä, saavat lopulta merkityksen. Tylsyys muuttuu meditatiiviseksi. Mahtipontisuus mahtavuudeksi.

Hyvää
+ Vahva visio yhtenäisyydestä, joka kattaa koko pelin. Kaunis maailma, jossa kulkeminen on sekä palkitsevaa että merkityksellistä.

Huonoa
- Ensimmäisten tuntien luotaantyöntävyys. Liikaa lyhyitä välivideoita. Kankea taistelu.
 
Ylös Bottom