Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Tuli hommattua täältä käytettynä niin lähtee VPD peli palautukseen.

On kyllä pirun rautainen pelattavuus tässä, väitän kyllä että ei 30fps peliä saa enää paremman tuntuiseksi, on myös sen verran sulava että ei tarvitse edes motion blurria käyttää. Sen verran muokkasin peliä että otin esteettömyysasetuksista liikkumisavustajan päälle, tuo mielestäni sulavoittaa peliä, tein myös pientä säätöä vaikeustasoihin. Pro on myös pysynyt toistaiseksi hiljaa, pieni humina kuuluu.

Kyllähän tämä imee mukaan, muutama tunti hurahti ihan siivillä.

Tuntuu kyllä olevan muutenkin niin että Sonyn yksinoikeuspelit ovat todella sulavia pelattavia siitä huolimatta että ovat 30fps, jotain kikkaa siellä käytetään mitä muut eivät tiedä.
 
Viimeksi muokattu:
Huh huh, takana on reippaan 34 tunnin jälkeen. Survivalilla pelattiin ja jokainen kivenmurikka käännettiin ympäri.

Väsy on joten en sen enempää nyt ala arvostelemaan muuta kuin sanomalla pelin olevan hyvä, pelattavuuden puolesta jopa erinomainen, mutta valitettavasti ei tarina kunnianhimoisesta yrityksestään huolimatta ihan pystynyt vastaamaan suuriin odotuksiini käytännössä täydellisen ensimmäisen osan jälkeen.

Ei se tarina huono ollut, mutta kun puhutaan Naughty Dogin pelistä niin rima on automaattisesti asetettu korkealle jolloin pelkkä "ihan jees" ei vain riitä. Erityisesti Ellietä, Joelia ja Tommya lukuunottamatta hahmot jäivät aika keskinkertaisiksi kun ottaa huomioon kuinka unohtumattomia ne ykkösosassa oli.

Tämä nyt vain on pieni kritiikki, mutta kiinnittikö kukaan muu huomiota kuinka pliisu soundtrack tässä pelissä oli? Ykkösosassa oli monta upeaa ja mieleenpainuvaa raitaa, mutta tässä pelissä päällimmäisenä jäi mieleen pari menevää taisteluteemaa, mutta esimerkiksi välinäytöksissä ja lopputekstien aikana ei juurikaan mieleenpainuvia melodioita löytynyt.

Suurena Gustavo Santaolallan työn fanina tuntuu ettei herra oikein pystynyt laittamaan parastaan tähän projektiin. Ehkä se, että toinen säveltäjä jouduttiin palkkaamaan kesken projektin kielii myös hieman tästä.

Mutta sanotaan nyt vielä, että vaikkei peli yhtään tarinan puolesta ihmisiä nappaisi, voisin silti suositella sitä erinomaisen pelattavuuden ja grafiikoiden puolesta. En malta odottaa, että se standalone Factions-peli valmistuu ja pääsen enemmänkin nauttimaan peliin kehitetyistä mekaniikoista.
 
Viimeksi muokattu:
Ainakin tässä vaiheessa tuntuu että tämä 2 osa olisi voinut ihan hyvin olla Last Of Us 3 ja 2 osassa olisi keskitytty pelkästään Joelin ja Ellien tarinaan heti 1 osan jälkeen. Tuntuu että tässä on nyt hypätty 2 osan yli, mutta katotaan nyt että miten tämä tarina etenee
 
Ainakin tässä vaiheessa tuntuu että tämä 2 osa olisi voinut ihan hyvin olla Last Of Us 3 ja 2 osassa olisi keskitytty pelkästään Joelin ja Ellien tarinaan heti 1 osan jälkeen. Tuntuu että tässä on nyt hypätty 2 osan yli, mutta katotaan nyt että miten tämä tarina etenee
Minusta tuntuu, että se ensimmäinen kohtaus kitaran kanssa on suhteellisen pian Part 1:n jälkeen. Ainakin oma tulkintani tuosta oli se, että Ellie on ehkä aavistanut Joelin kantavan jotain salaisuutta ja se on alkanut ajaa heitä erilleen. Sitten hypätään 4 vuotta eteenpäin ja tilanne näyttäisi olevan vielä aiempaa räjähdysherkempi. En tiedä, mutta oletan, että noiden 4 vuoden tapahtumat tulee vielä pelissä esille jollain tapaa. Kieltämättä, jos Joelin tarina nyt päättyisi näin, eikä menneisyyteen palattaisi millään muotoa, niin olisin itsekin aika pettynyt.

En kuitenkaan näe mitä pelin arvoista noissa neljässä vuodessa olisi tapahtunut? Arki näyttää rullaavan rutiininomaisesti, eikä siellä oikein ole tarjolla sellaista motivaattoria, jolla pelaajat saataisiin sitoutettua tarinaan. Sitä paitsi itse olin sitä mieltä, että Ellien ja Joelin tarina oli jo ensimmäisessä pelissä täydellinen paketti, enkä alun perin toivonutkaan sille jatkoa. Hahmojen välisestä dynamiikasta oli siinä huipennuksen kohdalla otettu kaikki mahdollinen irti ja tarinallisestikin paluu siihen edeltävään meininkiin tuntui mahdottomalta ja se jos mikä olisi minusta ollut pelaajien pettämistä. Tuollaisen kokemuksen kuuluukin muuttaa ihmisiä, puhumattakaan siitä Joelin kantamasta salaisuudesta.

Se mistä erityisesti Part II:n alussa pidin on kuinka hienosti se pohjusti sen kontroversiaalisimman kohtauksen: Hyvä kerrontahan kuljettaa pelaajan läpi samojen tuntemusten kuin päähahmonsakin ja tätä voidaan edesauttaa kerronnallisilla keinoilla. Tässä tapauksessa pelaajalle ei koskaan anneta mahdollisuutta nähdä näitä hahmoja "kuin vanhoina hyvinä aikoina", vaan asiat jää kesken kuten myös Ellien ja Joelin välillä ja Ellien tavoin jäämme jossittelemaan olisiko tilanne ollut vielä korjattavissa ja olisiko vanhoihin hyviin aikoihin voinut olla paluuta. Jos tämä oli suunniteltukin näin, niin kyllä tämän pelin käsikirjoittajat ovat jonkin sortin neroja. Saa nähdä jatkuuko sama linja, vai lässähtääkö jossain kohtaa.
 
Itse kyllä taidan joten kuten tietää jo päätapahtumat kun spoilaannuin.

Tässä on kyllä mahtavan dynaaminen taistelusysteemi. Yleensä jos vaikkapa Unchartedissa tulee huomatuksi niin ainakin meikän taidoilla alkaa se loputon suojasta räiskiminen, tässä pystyy liikkumaan niin ketterästi että tulee yleensä hyökättyä melee aseella kimppuun, pysyy mahtava flow päällä koko ajan.
En ole kertaakaan vielä jumittunut mihinkään suojasta räiskimiseen.

Nyt tais hahmo vaihtua lopullisesti Abbyyn jos spoilerit piti paikkaansa. Kyllähän tässä siinä tapauksessa on 2 ja 3 käytännössä samassa paketissa. Jos näin tosiaan on niin moni firma ois julkaissut 2 eri peliä, hatunnosto Noughty Dogille että eivät niin tehneet vaan antoivat käytännössä 2 peliä yhden hinnalla.
 
Viimeksi muokattu:
Itse kyllä taidan joten kuten tietää jo päätapahtumat kun spoilaannuin.

Tässä on kyllä mahtavan dynaaminen taistelusysteemi. Yleensä jos vaikkapa Unchartedissa tulee huomatuksi niin ainakin meikän taidoilla alkaa se loputon suojasta räiskiminen, tässä pystyy liikkumaan niin ketterästi että tulee yleensä hyökättyä melee aseella kimppuun, pysyy mahtava flow päällä koko ajan.
En ole kertaakaan vielä jumittunut mihinkään suojasta räiskimiseen.

Nyt tais hahmo vaihtua lopullisesti Abbyyn jos spoilerit piti paikkaansa. Kyllähän tässä siinä tapauksessa on 2 ja 3 käytännössä samassa paketissa. Jos näin tosiaan on niin moni firma ois julkaissut 2 eri peliä, hatunnosto Noughty Dogille että eivät niin tehneet vaan antoivat käytännössä 2 peliä yhden hinnalla.
Joo itsekin täytyy nostaa hattua ND:lle nimenomaan tästä pelattavuudesta. Harvassa kolmannen persoonan pelissä ammuskelu kontrolleineen tuntuu yhtä hyvältä ja tyydyttävältä kuin tässä pelissä. Myös stealth-gameplay yhdistettynä todella hyvin ohjelmoituihin vihollisiin ja kavereihin jotka oikeasti ovat hyödyllisiä, tekee pelattavuudesta todella tyydyttävän tuntuista.

Jo tässä kohtaa pystyy ennustamaan sen tulevan Factions-pelin, joka kuulemma tästä pääpelistä leikattiin liian suureksi kasvaneen vision takia, olevan todella hyvä jos ja kun he ammentavat tähän peliin luotuja mekaniikkoja.
 
Joo itsekin täytyy nostaa hattua ND:lle nimenomaan tästä pelattavuudesta. Harvassa kolmannen persoonan pelissä ammuskelu kontrolleineen tuntuu yhtä hyvältä ja tyydyttävältä kuin tässä pelissä. Myös stealth-gameplay yhdistettynä todella hyvin ohjelmoituihin vihollisiin ja kavereihin jotka oikeasti ovat hyödyllisiä, tekee pelattavuudesta todella tyydyttävän tuntuista.

Jo tässä kohtaa pystyy ennustamaan sen tulevan Factions-pelin, joka kuulemma tästä pääpelistä leikattiin liian suureksi kasvaneen vision takia, olevan todella hyvä jos ja kun he ammentavat tähän peliin luotuja mekaniikkoja.

Itse kävin juuri viikonloppuna heittämässä ykkösen ketjuun Left Behindin perusteella vähän valituksia sen pelattavuudesta ja mekaniikoista ja voin kyllä ilokseni sanoa, että lähes kaikki ongelmat on Part II:ssa korjattu. Nyt peli tuntuu aidosti hyvältä pelata, eikä vielä mikään ole varsinaisesti hieronut tällä osa-alueella vastakarvaan.
 
Troy Bakerin mietteitä.

4uqa1xew6v651.jpg
 
Se pitää kanssa myös nostaa esiin että kun tulee nähdyksi niin pystyy vaan juoksemaan karkuun, ei ole yleensä mitään semmoista keinotekoista estettä mihin törmää. Liian monesti tämän tyyppisissä peleissä näkee sitä että kun on tullut nähdyksi niin ei vaan voi edetä koska vihollisia on vielä hengissä ja on pakko palata tappaan loputkin.
 
Se pitää kanssa myös nostaa esiin että kun tulee nähdyksi niin pystyy vaan juoksemaan karkuun, ei ole yleensä mitään semmoista keinotekoista estettä mihin törmää. Liian monesti tämän tyyppisissä peleissä näkee sitä että kun on tullut nähdyksi niin ei vaan voi edetä koska vihollisia on vielä hengissä ja on pakko palata tappaan loputkin.
Myös ykkösosaan verrattuna jos vihollinen näki sinut, se oli välitön hälytystila ja jokainen vihollinen alueella tiesi tasan tarkkaan missä olet tehden tilanteesta tukalan jos pakokeinoja ei ollut.

Kakkosessa tuo taas toimii sillain, että jos vihollinen näkee sinut, on pelaajalla vielä sekunti tai kaksi aikaa kaataa hänet nopeasti ennen kuin tämä hälyttää muut paikalle huudollaan. Ja vaikka vihollinen hälyttääkin muut viholliset paikalle, eivät he automaattisesti tiedä missä pelaaja on vain ainoastaan suurinpiirtein tehden tilanteesta paljon reilumman pelaajaa kohtaa, kun pystyy vielä soveltamaan itsensä pois tukalasta tilanteesta muutenkin kuin vain ampumalla suojan takaa hälytystilassa olevat viholliset.
 
On tämä nyt kuin ensimmäisen osan kopio kaikkineen örkkeineen. Pelattuna sanon että ei kannata tuhlata rahojaan, jos ensimmäinen osa ei kunnolla sytyttänyt. Maailma toki parempi, mutta uudemmalla grafiikalla olisi odottanut jotain uutta!. Tarina on myös omasta mielestäni melko sanomaton. Sanon tämän pelin pelanneena tappiin asti, että jos joku arvostelee.. et ole edes pelannut!! 6/10 ...ja eikä ole mitään LBGT-fobioita :cool:
 
Viimeksi muokattu:
Näemmä sitä pystyy ihan kunnolla kappaleita soittelemaan tuolla pelistä löytyvällä kitara-minipelillä. :D

 
Tuli tämäkin nyt sitten pelattua ja pakko jakaa muutama ajatus pelistä.Kokemus oli sen verran voimakas että pakko saada jonnekin purettua sitä.Mä en ole koskaan ollut mikään suuri ND-pelien ystävä mutta vaikea niitä on haukkua.Toteutus on aina ollut tasoa: AAA-pelit ja sitten on Naughty Dog erikseen.Tää viimeisin nyt veti kyllä tarinan kerronnan taas ihan uudelle tasolle(ne nyanssit ja näkökulmat..) ja tunteet ja mieli nyrjähti moneen kertaan.Ainoa mikä häiritsi oli pitkitetty tarina ja vähän itseään toistavat tehtävät.Uusi alue,hiivi,hoitele viholliset,tutki talot ja komppaa tavarat+ skriptattu kohtaus jossa kuljetetaan tarinaa eteenpäin.Isot alueet oli kivoja mutta tälläiselle perfektionistille niiden koluaminen kävi työlääksi kun samalla teki mieli jatkaa kiireesti seuraavaan etappiin ja päästä näkemään miten tarina jatkuu.

Sitten jotain ajatuksia spoilereitten alle.
Joelin kuolema tuli yllätyksenä mutta ei sitten yllättänyt yhtään.Tuli sellainen "niinpä tietysti"-ajatus siinä kohtaa.Joelista en ole koskaan hirveästi välittänyt joten en jäänyt sitä kauheasti kaipaamaan.Hyvin tehty hahmo mutta on vain jäänyt mulle jotenkin laimeaksi.Samaan tapaan kuin joku Nathan Drake.Tyyppi vaan ei iske.
Elliestä taas oon tykännyt aina ja tässä mulla olikin eniten nielemistä nyt.Mä aloin vihaamaan koko hamoa.Teki mieli monta kertaa huutaa ääneen että antaisit jo olla!Kuppi meni nurin viimeistään siinä vaiheessa kun Ellie tappoi sen raskaana olevan naisen.
Abbystä mä tykkäsin kyllä mitä enemmän hänellä pelasin.Arvasin että hänellä oli varmasti ymmärrettävä syy tappaa Joel joten en hirveästi osannut inhota häntä alussakaan.Ja viimeistään takauma osio jossa hän oli lapsi sai mut sulamaan täysin.Samaan tapaan kuin Ellie ykkös-osassa.
Odotin myös että peli loppuu maatilalle Dinan ja lapsen kanssa mutta Ellien lähtiessä taas kostamaan ajattelin jo luovuttaa.Ei enää kiitos.
Abbyn suojeluvaisto Leviä kohtaan oli niin liikuttavaa että annoin sen tarkoituksella tappaa Ellien monta kertaa viimeisessä tappelussa.Ihan vain purkaakseni vihaani Ellietä kohtaan.
Viimeinen näytös jossa Ellie palaa tyhjään kotiin ja huomaa ettei kitaran soittokaan enää onnistu puuttuvilla sormilla sai mut vaan ajattelemaan että kannattiko?Käsille olisi ollut parempaakin käyttöä kuin teurastaa satoja ihmisiä henkilökohtaisen koston takia.
Joo,peli ei kyllä hellinyt pelaajaa.Täytyy sanoa että mä en pitänyt monestakaan tarinan ratkaisusta mutta eihän se huono ollut missään vaiheessa.En vain toivonut tarinan menevän noin.Ristiriitaa aiheutti kovasti se että peli pakotti pelaajan tekemään ratkaisuja joita ei itse todellakaan hyväksyisi.
Niin,ja ne nyanssit.Yksi upein asia pelissä oli huomata että Joelin kuoleman jälkeen Ellie ei kyennyt muistamaan joelin kasvoja muuten kuin sen verisen muodottaman mössön hänen kuollessaan.Tajusin asian vasta pelin lopussa kun Ellien mielessä välähti se kuva Joelista istumassa jossain kuistilla normaalin näköisenä.Ymmärsin että juuri viha esti häntä muistamasta Joelin kasvoja.Viha olisi kannattanut käyttää suremiseen kuten Dina teki Jessen suhteen ja pystyi jatkamaan elämää normaalisti(Ellien päiväkirjassahan oli tästä maininta mutta Ellie itse ei asiaa ymmärtänyt).
Ja toinen viittaus tähän kasvojen muistamiseen oli myös päiväkirjan sivuilla jossa Ellie oli yrittänyt piirtää Joelia.Silmät oli sutattu ja siinä ympärillä monta eri luonnosta silmistä.Joelin talossahan oli Ellien piirtämä muotokuva hänestä joten oli ainakin joskus osannut tehtä sen.
Nämä on juuri niitä hienoja pikku juttuja ND peleissä.Kaikkea ei väännetä rautalangasta.Päällisin puolin tarina on erittäin simppeli mutta sieltä löytyy monta tasoa ja syvyyttä.

Mä en kyllä tajua yhtään tota kaikkea itkua mikä pelin ympärillä on pyörinyt.Esim tuo ihme väite jostain "LBGT-agendasta".ND on kyllä tehnyt aikoja sitten selväksi kantansa asiaan mutta agenda?Se että pelissä on seksuaali vähemmistöihin kuuluvia hamoja ei ole mikään agenda.
Päinvastoin LoU2 ei missään vaiheessa kerro pelaajalle mitä mieltä pelaajan tulisi asiasta olla.
 
No niin sain vihdosta viimein ykkösosan pelattua loppuun ja pääsee tämän kimppuun. Hyvin olen spoilereilta välttynyt pois lukien tämä pieni, jo keväällä kohun aiheuttanut asia. Toisaalta ei mun pelikokemukseen niin kovin vaikuta, vaikka olisin enemmänkin spoilaantunut. Odotan joka tapauksessa suurella mielenkiinnolla mitä tarina tuo tullessaan, kun niin kovasti jakaa mielipiteitä.
 
Mietteitä pelistä spoilereissa

Yksittäisenä pelinä arvosana 9+/10, mikään peli ei ole 10 arvoinen. Varsinkin juoni iski, välillä vähän turhankin kovaa. Mielenkiintoista oli nähdä asioista toinenkin puoli ja varsinkin tuo näkökulma että joku muu on aina toisen tarinan pahis, kaikki riippuu kenen kantilta asiaa katsoo. Kostonkierre on tosiaan loputon, kunnes joku lopettaa sen. Mielenkiintoista oli myös pelata pomo taistelu Ellietä vastaan siellä teatterissa.

Jatko-osana arvosana onkin sitten korkeintaan 6/10 jo pelkästään Joelin tappaminen pelin alussa vie noita pisteitä pois. Tämän jälkeen nuo takaumat tuntuivat jotenkin että pelintekijät vain hierovat suolaa haavoihin. Ja suoraan sanottuna pelotti pelata loppuun kun kokoajan sai pelätä että vieläkö ne Ellienkin tässä tappavat. Eikä myöskään oikein tuo Abbylla pelaaminen maistunut, vaikka se tarinan kerronnan ja juonen takia olikin järkevää, mutta kun ekan osan perusteella on tullut tunneside Joeliin ja Elliehen,niin mielummin olisin tämänkin pelin heillä pelannut. Jotenkin vaan tottunut että pelin päähahmot ovat niitä sankareita ja lopussa saavat onnellisen lopun.

Eli kyseessä tosiaan on monitahoinen teos ja vain tietämättömät väittävät että pelit eivät voi olla taidetta tai puhutella pelajaansa.
 
Mietteitä pelistä spoilereissa

Yksittäisenä pelinä arvosana 9+/10, mikään peli ei ole 10 arvoinen. Varsinkin juoni iski, välillä vähän turhankin kovaa. Mielenkiintoista oli nähdä asioista toinenkin puoli ja varsinkin tuo näkökulma että joku muu on aina toisen tarinan pahis, kaikki riippuu kenen kantilta asiaa katsoo. Kostonkierre on tosiaan loputon, kunnes joku lopettaa sen. Mielenkiintoista oli myös pelata pomo taistelu Ellietä vastaan siellä teatterissa.

Jatko-osana arvosana onkin sitten korkeintaan 6/10 jo pelkästään Joelin tappaminen pelin alussa vie noita pisteitä pois. Tämän jälkeen nuo takaumat tuntuivat jotenkin että pelintekijät vain hierovat suolaa haavoihin. Ja suoraan sanottuna pelotti pelata loppuun kun kokoajan sai pelätä että vieläkö ne Ellienkin tässä tappavat. Eikä myöskään oikein tuo Abbylla pelaaminen maistunut, vaikka se tarinan kerronnan ja juonen takia olikin järkevää, mutta kun ekan osan perusteella on tullut tunneside Joeliin ja Elliehen,niin mielummin olisin tämänkin pelin heillä pelannut. Jotenkin vaan tottunut että pelin päähahmot ovat niitä sankareita ja lopussa saavat onnellisen lopun.

Eli kyseessä tosiaan on monitahoinen teos ja vain tietämättömät väittävät että pelit eivät voi olla taidetta tai puhutella pelajaansa.


Itsellä pelko Ellien kuolemasta oli vieläkin kovempi, koska silloin kun tarina vuodot tapahtui niin joku pässi aloitti viestinsä iotechin foorumilla "tarina ihan paskaa. Ellie ja Joel tapetaan..." joten kun Ellie lähti maatilalta taas reissulleen niin olin varma, että nyt siitä lähtee henki.
 
29 tuntia ja peli läpi, piti nukkua yön yli, kyllähän tämä riman nosti taas ihan uudelle tasolle, siihen päälle vielä fotorealistiset grafiikat, pelattavuus rautaa ja loistava soundtrack on mestariteos valmis. Laitetaan nyt juonesta jotain pientä.

Joelin kuolema oli jotenkin arvattavissa melko alussa kun Abby ensimmäisen kerran esitettiin, kun pääsivät muureille, kävi äkkiä selväksi että jonkun perässä ovat, viimeistään silloin kun Abby juoksi hordea pakoon ja pääsivät porukalla mökille. Silti kun se tapahtui oli semmonen "holy fuck" meininki, näinkö tässä sit oikeasti kävi.

Ellien huutaessaan "I will kill you" oletin tarinasta tulevan john wick tyylinen kosto tarina, toisin kuitenkin kävi. Alku järkytyksestä huolimatta alkoi palaset vaan kolahtaa kohilleen, en näe mitenkään järkevänä tarinan kannalta miten Joelin ja Ellien seikkailua oltais voitu jatkaa tässä oih niin vihatussa jatko-osassa, toki oltais voitu näille kahdelle tehää joku kaikkia mielyttävä toinen halki ameerikan kävelytarina, en vaan itse näe siinä mitään uutta, Joel ja Ellien tarina päättyi ekassa osassa, se oli Ellien kasvutarina, kakkos-osassa Ellie jo osasi uida ja soittaa kitaraa, laulaa, kaikkea mitä Joel lupasi Ellille opettaa.

Joel pelasti Ellien ykkösosassa kuitenkin ihan henkilökohtaisista syistä, hän alkoi pikkuhiljaa näkemään Elliessä omaa tytärtään, aina vilkuilessa välillä sen rikkinäistä tyttäreltään lahjaksi saatua kelloa kun puhui Ellielle, mutta kaikella on kuitenkin seurauksensa, se käy hyvin selväksi jatko-osassa. Tarinasta ei mitenkään olisi voitu saada taas kerran Joelin ja Ellien seikkailua. Ellie jopa vihasi Joelia sen takia että se pelasti hänet, Ellille se leikkaus olisi merkinny jotain jonka Joel häneltä vei.

Ellien kanssa kun pelasin, olin toki vihainen Joelin kuolemasta, vihasin jopa Abbyä ja sen tovereita, koko ajan halusin päästä lähemmäs heitä jotta pääsisin kostamaan, kunnes tuli Abbyn osuus pelata, olin että onko ihan pakko! Mutta kuinkas kävikään, ajan myötä myös Abbyn tarina kerrottiin, sen kaverit, heidän tarina. Tarinassa kun on aina kaksi puolta, kumpi on se paha, kumpi on oikeassa ja kumpi nyt ansaitsee sen koston. Tajusin että ei kumpikaan, ajan myötä aloin sitten itseasiassa jopa hieman vihaamaan Ellietä ja sen henkilökohtaista kostoa. Tämä käsikirjoitus on videopeleissä niin harvinaista ja suorastaan nerokasta, herättää pelaajassa vihan tunnetta, myötätuntoa molempien henkilöiden välillä. Ei ole vain kuten hollywood pläjäyksissä, "this is a good guy, and this is the bad guy" Hahmot ovat vain selviytyjiä muiden joukossa post apocalyptisessä maailmassa, kaikilla on oma tarina.

Tarina antaa helposti tilaa jopa Part 3.lle, se että saadaanko aina mukaan ne rakastetut turvalliset hahmot ovat asia erikseen ja se että saadanko aina tarinasta se turvallinen kaikkia miellyttävä, Ellie kuitenkin säilytettiin elossa (onneksi), joten joku päähahmo on oltava mukana. Se ketä matkan varrella tulee mukaan, on vain mielikuvitus rajana.

Tarina kulki kun rasvattu kello, kaikki palaset vain loksahti kohilleen, takautumissa kerrottiin molempien tarinat. Kyllä tästä voi kertoa yhtä sun toista, mutta en viiti nyt ihan romaania tänne kirjoittaa, sanon vaan sen että peli osui ja uppos ja sen tarinan ymmärtää jos sen antaa ymmärtää eikä ala itkemään sen päähahmon kuolemaa ja havittelemaan sen turvallisen tarinan ympärille.

Mutta, joka tapauksessa, kyseessä on vain videopeli. Niitä tulee ja niitä menee, uudet tekeleet ilmestyy ja vanhat jää vain muistoihin. Jotkut toki enemmän kun toiset.

GOTY 2020
 
Täälläki meni tänään läpi. Ei voi sanoa, kun että huhhuh. Paras tarina videopelissä ikinä. Enkä ole missään viihteessä kokenut ikinä mitään vastaavaa aiemmin. Aivan uskomaton tunteiden vuoristorata. GOTY, hands down.
 
Nyt sit keräiltävien kimppuun ja sit new game+ survivalilla läpi! Kyllä tästä pakko platina on pelata kuten tlou (ps3 ja ps4) versioistakin.
 
Ylös Bottom