Vihdoin tuli Night City koluttua läpi lähes 100%:sti. Muu elämä vähän hidasti pelailua, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vajaa pari kuukautta tuon parissa meni, toki alkuun tuli pitempi tauko. Muutaman ensimmäisen tunnin pelasin Onella, sitten sain yllättäen ennen vuodenvaihetta XSX:n. Lopetin Onella pelaamisen varsin alussa, kun ei ollut miellyttävä kokemus.
Enää olisi kourallinen Gig-tehtäviä tekemättä, mutta käsittääkseni kaikki pää- ja sivutehtävät on tehty mitä yhdellä läpipeluukerralla voi tehdä. Niiden suhteen ei ollut sen isompia bugeja, mitä nyt yksi sivutehtävä piti ladata alusta. Kaikki pystyi kuitenkin tekemään. Pääjuoni rullasi varsin bugittomasti ja tempaisi vahvasti mukaansa.
Lopulta fiilis jäi hieman ristiriitaiseksi, vaikka vuoden 2020 parhaaksi peliksi tämä omalla kohdallani nousi.
Peli olisi voinut olla vielä niin paljon parempi. Arvosanaksi heittäisin 9/10 XSX:llä pelattuna. Se toisaalta kertoo että yhtään edellisvuoden RE 2:sen kaltaista täyden kympin peliä ei vuonna 2020 omalle kohdalleni sattunut. Tähän on lisättävä, että pidän CDPR:n edellistä peliä Witcher 3:sta edelleen kaikkien aikojen parhaana pelinä.
Peli kesti about 100 tuntia, enkä juuri kokenut tylsiä hetkiä matkalla, vaikka Gig-tehtävät kyllä pitemmän päälle toistavat itseään, mutta tykkään noista Far Cry -pelien outpostien tyhjäämisen tapaan. Sopivan mittaisissa pelikerroissa ei ehtinyt maistumaan puurolta. Yllätyin kuinka hyvin Gigejä pystyi tekemään Splinter Cell -tyyliin, mitä suosin välillä puhtaan räiskinnän sijaan.
Pääjuoni oli hyvää scifiä, mutta aivan liian lyhyt. En saanut useasta eri loppuvaihtoehdosta alkuunkaan parasta, mutta sillä mennään aina mikä tulee. Sivutehtävät olivat Witcher 3:sta tuttua erinomaista tasoa. Kyllä muuten jää valtavasti kokematta, jos tekee vain pienen osan sivutehtävistä ja keskittyy lähinnä pääjuoneen.
Muistatteko Witcher 3:sta tuttua Priscilla songia tai Skelligeen ensimmäistä kertaa saapuessa iskevää eeppistä äänimaailmaa. Sellaisia kylmiä väreitä tuovaa hetkeä en kokenut kertaakaan Cyberpunkin äänimaailman kanssa. Soundtrack oli ihan jees, mutta samanlaista eeppisyyttä ei ollut. Näkemys on tietenkin subjektiivinen. Radiokanavilta löytyi puolestaan joitain loistavia kipaleita, mutta ei kuitenkaan mitään GTA Vice Cityn kaltaista radiofeveria aiheuttanut.
Radiokanavia tuli kuunneltua paljon, kun en hirveästi käyttänyt fast travelia. Pääosin soi rock-kanava, josta eniten iski Never Fade Awayn parempi versio, parempi kuin se julkaisutrailerissa ollut. Pelin ääninäyttely on kiitettävällä tasolla, mikä on itselleni todella tärkeää tämänkaltaisissa peleissä.
Radiokanavista puhuttaessa on myös hyvä mainita, että pelin ajotuntuma on pienen tottuttelun jälkeen varsin hyvä ja eri autot tuntuvat erilaisilta. Arcadea toki, mutta tuskin kukaan simulaatiota odottikaan. Fysiikan lait eivät hirveästi päde autoihin, mutta no big deal omalla kohdallani. Esimerkiksi Clairen Beast tuntuu aina lentävän tien päällä, kun "kutsut" sitä.
Ääninäyttelyn lisäksi kasvoanimaatiot olisi kiva olla paremmalla tolalla kuin surullisen kuuluisan Mass Effect Andromedan julkaisussa. Siinä CDPR osui jälleen maaliin, sillä kasvoanimaatiot olivat tehty pääosin todella hyvin.
Pelattavuus oli sujuvaa, niin räiskinnän, hiippailun kuin lähitaistelun suhteen. Mitä nyt pienet bugit vähän vievät immersiota.
Night Cityyn palataan seuravaan kerran joskus DLC:n tultua. Toivottavasti myös saavat bugeja poistettua ja hiottua peliä, niin peli maistuu vielä suuremmalle pelaajakunnalle. Ymmärrän kyllä miksi monella on tökkinyt pelin pelaaminen.
Night Cityn jälkeen on hyvä jatkaa The Medium loppuun. Sopivaa palauttelua massiivisen pelin jälkeen.
Until we meet again.
Enää olisi kourallinen Gig-tehtäviä tekemättä, mutta käsittääkseni kaikki pää- ja sivutehtävät on tehty mitä yhdellä läpipeluukerralla voi tehdä. Niiden suhteen ei ollut sen isompia bugeja, mitä nyt yksi sivutehtävä piti ladata alusta. Kaikki pystyi kuitenkin tekemään. Pääjuoni rullasi varsin bugittomasti ja tempaisi vahvasti mukaansa.
Lopulta fiilis jäi hieman ristiriitaiseksi, vaikka vuoden 2020 parhaaksi peliksi tämä omalla kohdallani nousi.
Peli olisi voinut olla vielä niin paljon parempi. Arvosanaksi heittäisin 9/10 XSX:llä pelattuna. Se toisaalta kertoo että yhtään edellisvuoden RE 2:sen kaltaista täyden kympin peliä ei vuonna 2020 omalle kohdalleni sattunut. Tähän on lisättävä, että pidän CDPR:n edellistä peliä Witcher 3:sta edelleen kaikkien aikojen parhaana pelinä.
Peli kesti about 100 tuntia, enkä juuri kokenut tylsiä hetkiä matkalla, vaikka Gig-tehtävät kyllä pitemmän päälle toistavat itseään, mutta tykkään noista Far Cry -pelien outpostien tyhjäämisen tapaan. Sopivan mittaisissa pelikerroissa ei ehtinyt maistumaan puurolta. Yllätyin kuinka hyvin Gigejä pystyi tekemään Splinter Cell -tyyliin, mitä suosin välillä puhtaan räiskinnän sijaan.
Pääjuoni oli hyvää scifiä, mutta aivan liian lyhyt. En saanut useasta eri loppuvaihtoehdosta alkuunkaan parasta, mutta sillä mennään aina mikä tulee. Sivutehtävät olivat Witcher 3:sta tuttua erinomaista tasoa. Kyllä muuten jää valtavasti kokematta, jos tekee vain pienen osan sivutehtävistä ja keskittyy lähinnä pääjuoneen.
En tiedä kuinka moni muu "pääsi" tekemään ristiinaulitsemisen yhdessä sivutehtävässä. Ai saakeli, tuli kyllä ihan puskista. Brutaali sivutehtävä, mutta samalla huvittava. Tämä olisi voinut päättyä jo alkuunsa, jos olisi tehnyt alussa eri valinnan.
Muistatteko Witcher 3:sta tuttua Priscilla songia tai Skelligeen ensimmäistä kertaa saapuessa iskevää eeppistä äänimaailmaa. Sellaisia kylmiä väreitä tuovaa hetkeä en kokenut kertaakaan Cyberpunkin äänimaailman kanssa. Soundtrack oli ihan jees, mutta samanlaista eeppisyyttä ei ollut. Näkemys on tietenkin subjektiivinen. Radiokanavilta löytyi puolestaan joitain loistavia kipaleita, mutta ei kuitenkaan mitään GTA Vice Cityn kaltaista radiofeveria aiheuttanut.
Radiokanavia tuli kuunneltua paljon, kun en hirveästi käyttänyt fast travelia. Pääosin soi rock-kanava, josta eniten iski Never Fade Awayn parempi versio, parempi kuin se julkaisutrailerissa ollut. Pelin ääninäyttely on kiitettävällä tasolla, mikä on itselleni todella tärkeää tämänkaltaisissa peleissä.
Radiokanavista puhuttaessa on myös hyvä mainita, että pelin ajotuntuma on pienen tottuttelun jälkeen varsin hyvä ja eri autot tuntuvat erilaisilta. Arcadea toki, mutta tuskin kukaan simulaatiota odottikaan. Fysiikan lait eivät hirveästi päde autoihin, mutta no big deal omalla kohdallani. Esimerkiksi Clairen Beast tuntuu aina lentävän tien päällä, kun "kutsut" sitä.
Ääninäyttelyn lisäksi kasvoanimaatiot olisi kiva olla paremmalla tolalla kuin surullisen kuuluisan Mass Effect Andromedan julkaisussa. Siinä CDPR osui jälleen maaliin, sillä kasvoanimaatiot olivat tehty pääosin todella hyvin.
Pelattavuus oli sujuvaa, niin räiskinnän, hiippailun kuin lähitaistelun suhteen. Mitä nyt pienet bugit vähän vievät immersiota.
Night Cityyn palataan seuravaan kerran joskus DLC:n tultua. Toivottavasti myös saavat bugeja poistettua ja hiottua peliä, niin peli maistuu vielä suuremmalle pelaajakunnalle. Ymmärrän kyllä miksi monella on tökkinyt pelin pelaaminen.
Night Cityn jälkeen on hyvä jatkaa The Medium loppuun. Sopivaa palauttelua massiivisen pelin jälkeen.
Until we meet again.