Tuli tartuttua Googlen Black Friday -täkyyn ja tilattua Premiere-setti 22,22 eurolla. Ajattelin, että jos ei muuta niin ainakin saan poitsun telkkarin vanhan perus-Chromecastin vaihdettua Ultra-malliin.
Eilen paketti saapui, ja pari iltaa tässä on mennyt tekniikkaa eri peleillä ja kahdella eri telkkarilla (32-tuumainen FullHD ja 43-tuumainen 4K HDR) testaten. Ja lyhyesti sanottuna olen kyllä erittäin vaikuttunut.
Destiny 2 sai ainoana (?) ilmaispelinä kunnian olla se, jolla tutustuminen pääsi vauhtiin. Ja jo sen perusteella tekniikka tuntui toimivan niin hyvin, että otin saman tien kuukaudeksi Pro-jäsenyyden, johon kuuluu tätä nykyä 40+ peliä. Ne eivät tosin automaattisesti mene omaan kirjastoon, vaan jokainen täytyi erikseen lunastaa. Pikkujuttuja, mutta muutaman minuutin noita ”omaksi” kliksutellessa meni.
Pro-tilaukseen kuului mm. Ryhmä Hau pelastaa Jännälahden sekä Cake Bash -tappelupeli. Näitä 7-vuotias poikani pelailikin sitten koko illan niin, etten ite enempää ehtinytkään tarjontaan perehtyä.
Tänään on tullut pelattua mm. DiRT 5:ttä, Controlia ja GRIDiä. Nuo kaksi autopeliä toimivat mitä mainioimmin, mutta Controlissa tuli välillä ihan pientä palikoitumista. Lisäksi siinä oli selvästi pieni viive ohjauksessa jopa 60 fps -tilassa. Ei mitään peliä pilaavaa, mutta sen verran, että sen huomasi. Tarjolla oli myös 30 fps -moodi, jossa oli konsoliversioiden tapaan säteenseurantaefektejä. Sitäkin hetken kokeilin, mutta kyllä se 60 ruutua pyörivä versio oli vähemmäst silmäkarkistaan huolimatta mukavampi pelata.
4K-striimiä testatessa kävi ilmi, että sitä varten ei Chromecast Ultralle riitä television USB-liitännästä tuleva virta, vaan täytyi käyttää mukana tullutta muuntajaa. Ja siinä vasta hoksasin, että muuntajan kauttahan saa laitettua halutessaan myös nettiyhteydenkin langalliseksi. Ite tosin tyydyin WLANiin koko ajan, koska senkin kautta yhteys toimi niin hyvin.
Stadian oma ohjain itsessään on melko muovinen, mutta noin muuten ajaa asiansa. Eniten hämmentää siinä olevat erikoisnapit. Vielä on opettelemista, että mikä tekee mitäkin. Vaikka eihän siinä tavallaan ole kuin yksi nappi enemmän kuin esim. DualSensessä tai Series X -ohjaimessa, mutta nappien kuviot ovat ”oudot”.
Kokonaisvaltaisena kokemuksena Stadiassa on tavallaan aika konsolimainen meininki; senkus käynnistää ohjaimen, niin se herättää Chromecastin, ja laittaa telkkarin oikealle HDMI-inputille. Sen jälkeen ollaankin jo Stadian käyttöliittymässä, josta valitaan oma käyttäjä, jonka jälkeen startataan haluttu peli.
Miinusta Stadialle annan pelikirjastoston pläräyksestä suoraan telkkarilla. Se kun on vain yksi vaakasuora jono ilman mitään hakua tai sorttausta. Tai ainakaan mitään parempaa tapaa en ole löytänyt. Ja tietysti ne erikseen ostettavien pelien hinnat sai vähän pyörittämään päätä.
Kaiken kaikkiaan pelaaminen oli kuitenkin niin lähellä perinteistä konsolipelaamista, että nyt viimeistään uskon pilvipelaamisen voivan olla varteenotettava vaihtoehto. Tai ainakin niille joilla on riittävän hyvä nettiyhteys ilman mitään datakattoja, koska tuollainen 4K HDR -striimi on käyttää dataa tunnissa jopa 20 gigatavua.