Äänikirjoja aikanaan kuuntelin paljon aamuisin/iltaisin autossa työmatkalla.
Mutta ihan ketjun aiheeseen liittyen voin avautua tästäkin.
Äänikirjat on ihan punainen vaate nykyisin. Menin kolmisen vuotta sitten ostamaan vaimolle vastamelukuulokkeet. Ihan kunnon kuppimalliset. Ei innostunu niistä ja oli tosi satunnaisella käytöllä, kunnes noin 1,5v sitten se hurahti äänikirjoihin.
90% kotona olostaan kuulokkeet päässä kuuntelee äänikirjojaan, eikä kuule tuon taivaallista ku sille puhutaan.
sit ku mä ja lapset ei vastata johonki ni ollaan vihaisia ku ei kuulla mitää.
Mulla ja lapsilla menny hyvin hermo äänikirjoihin ihan jo sanan muodossa.
Mut noin vakavissaan. Oon vuoden sisällä kuunnellu Ville Haapasalon kirjat. Ne kiinnostaa aiheena niin paljon. Mutta kun kaikki kiinnostava olikin sit siinä. Useampia yrittänyt alottaa, mut ei tällänen adhd saa keskityttyä niin hyvin, että jos ei ekan 5min aikana koukutu tai aihe kiinnosta tarpeeksi ni siitä tule mitään. Kaiken lisäksi mulla on noin kaksi lukijaa jotka kuulostaa hyvälyä. Moni kiinnostava äänikirja on jäänyt kesken lukijan vuoksi. Joko liian monotoninen, muuten ärsyttävä, tai painottelee ihme osia sanoista joka vie mun keskittymisen siihen jne.
@karpaasi Uinti on yksi mitä pystyn ”ihan ok” tekemään. Kävinkin 1-2 kertaa viikossa uimassa vielä pari vuotta sitten, mutta paikallinen uimahalli suljettiin ja se jäi sit siihen. Itsellä autossa olo tekee todella kipeää (ja itse en siis voi ajaa edes) ja seuraavaksi lähin on 50km päässä. Sen matkan jälkeen en ole enää uinti kunnossa.
Tuossakin vielä se et tarvitsen apua puleutumisessa en näiden vuosienkaan jälkeen jotenkin ”kehtaa” ottaa sitä apua avustajalta, vain vaimolta. Se taas ei onnistu uimahallin pukkareissa eikä siksi et vaimo vihaa uintia.
Istumaan en pysty laisinkaan. (Tääki aihe mistä tekis mieli huutaa isosti. Edes sairaaloissa ei ymmärretä et on ihmisiä jotka ei voi olla pyörätuolissa, ei voi seistä kauaa, eikä voi istua..yksittäis penkit odotusauloissa. Ei sänkyjä, ei edes sohvaa. Sama pätee tosi monelle erikoislääkärille, saati psykiatrit jne)
Joten kuntopyörä jne on poissuljettu. Minähän ostin tuon biljardipöydän olkkariin juuri siksi, että liikun edes vähän. Edes se yksi 5-10min peli ja sit huili sohvalla. Ei vaan sitäkään tässä mielialassa yksin jaksa ollenkaan. Kaksi pelikaveria on ja niiden kanssa elämä on ihan silkkaa juhlaa kun käynäy pelaamassa. Mutta se on kokonaisuudessa pieni kärpäsen kakka, kun muun ajan on tän olon kanssa.
ja tosiaan ku tää masennus on ollu nyt jo 5-6v ni ei se oo sillee mitenkää ”ongelma”. Vaan just tää miten nyt on ilman selkeää syytä vajonnut olotila näin pitkäksi aikaa näin alas.
Ne hetket ku kaverit käy vaikka pelaa bilistä on todella todella mukavia. Ja kun ovi sulkeutuu niiden perässä ni se tyhjyys tulee välittömästi. Vaikka keskellä päivää. Kun ennen se oli vain yksin hereillä ollessa näin yöllä.
En sit tiedä oonko nyt alitajuntaisesti alkanut pelkäämään sitä, että lapset on niin isoja et kohta ne muuttaa pois kotoa ja sitä ennen tulee vaihe kun ne ei muuten vaan ole kotona vaan jossain kylillä kaiket päivät. Ja kun se tapahtuu, oonki vaimon kanssa kaksin. Sillon sille viimeistään valkenee et ton luuserin kanssa elämä on nyt ivaloa ja karpin katsomista suoratoistosta. Ei päästä mihinkään, ei voida tehdä mitään, joudun auttamaan tota kaikessa…parempi lähtee memee..
Se on ainut edes etäisesti sellainen syy mitä olen jokusen kerran tässä miettinyt, että voiko se vetää nyt jo mielen noin matalaksi?
