Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Vaikeuden viehätyksestä

MariusFin sanoi:
Jos on ihan uusi FromSoftwaren pelien kanssa niin miten "selitätte" heidän pelit?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ne on haastavia toimintaroolipelejä, joita pitää itse kokeilla ja pelata 5 tuntia vielä sen jälkeenkin, kun tuntuu, ettei onnistu. Sopivat kyllä kaikille, jotka ovat videopelejä ennenkin pelanneet ja jaksavat yrittää, vaikkei peli kerrokaan juuri mitään.
 
Toisin sanoen japanilainen FromSoftware tekee maailman haastavimpia pelejä ja erittäin luovia sellaisia. Sen lisäksi heillä näyttäisi olevan kokemusta pelien tekemisestä, jopa ennen PS1 aikaa.

Hmm... lähinnä stressaan siitä että haluaisin pelata tulevaa Elden Ringiä PS5-konsolilla, koska ohjain. Minulla tosiaan XSX + Series 2, mutta olen hieman huolissani miten hyvin "LB" nappi reagoi suojaamiseen. Peliohjaimen täytyy olla täydellinen. Syystä tai toisesta olen aina pitänyt PlayStation-ohjainta parhaana. Demon's Souls sama juttu eli tarvitaan nopeita refleksejä, enkä haluaisi mitään viivettä tai hankaluutta torjua hyökkäyksiä.

PS5 Digitaalinen versio kiinnostaa ja DS sekä ER -pelit. Tarkoitus rakentaa digitaalinen pelikirjasto > PS5.
 
MariusFin sanoi:
Demon's Souls sama juttu eli tarvitaan nopeita refleksejä, enkä haluaisi mitään viivettä tai hankaluutta torjua hyökkäyksiä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Se että tarvitseeko nopeita refleksejä vai ei, riippuu ihan omasta pelityylistä. Tällaisilla 43-vuotiaankin hidastuneilla reflekseillä pärjäsi, kunhan löysi sellaiset aseet ja varustukset, jotka sopivat itelle parhaiten. Toisen puolesta on hyvin vaikeaa sanoa, millainen lähestymistapa kellekin sopii. Se täytyy vain itse löytää yrittämisen ja erehdyksen kautta. Ja juuri siihen Souls-peleissä tarvitaan sitä kärsivällisyyttä.
 
MariusFin sanoi:
Toisin sanoen japanilainen FromSoftware tekee maailman haastavimpia pelejä ja erittäin luovia sellaisia. Sen lisäksi heillä näyttäisi olevan kokemusta pelien tekemisestä, jopa ennen PS1 aikaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei muuten tee vaan Ember Lab :D (Viittaus siis Kenan masokistiseen vaikeuteen)
 
PuppetMaster sanoi:
En ole tuota Kenaa pelannut mutta kyllähän aika moni peli menee ohi Soulsien vaikeudesta jos lasketaan nuo vaikeimmat vaikeustasot.

Eikös jossain Doomissakin ole joku älytön yhden elämän moodi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo semmoinen moodi löytyy uusimmista Doomeista
 
En pitäisi From Softwaren pelejä vaikeimpina, vaikka vaikeita ovatkin. Vaikeampana pidän esimerkiksi Devil May Cryn Hell or Hell-pelimuotoa. Siinä tosin ollaan jo sillä tasolla, että pelaamisessa ei ole enää mitään järkeä.
 
From Software pelit ovat vaikeita siksi, kun niissä ei ole vaikeustasoja. Ne eivät missään nimessä ole helppoja, mutta eivät myöskään vaikeimpia pelejä. Jotain Doomin yhden kuoleman moodia pelaa harva, mutta Souls-peleissä kaikkia "joutuvat" pelaamaan kehittäjän määräämällä kohtuu vaikealla vaikeustasolla. Siinä kai se viehätys juuri piileekin.

Itselle Souls-peleissä ei töki niinkään se vaikeus vaan harvat tallennuspisteet. Ei minulla riitä motivaatio hakata niitä samoja vihollisia kovin montaa kertaa jos satun kuolemaan. Siksipä en juuri Souls-pelejä pelaakaan.
 
Dragonfly sanoi:
From Software pelit ovat vaikeita siksi, kun niissä ei ole vaikeustasoja. Ne eivät missään nimessä ole helppoja, mutta eivät myöskään vaikeimpia pelejä. Jotain Doomin yhden kuoleman moodia pelaa harva, mutta Souls-peleissä kaikkia "joutuvat" pelaamaan kehittäjän määräämällä kohtuu vaikealla vaikeustasolla. Siinä kai se viehätys juuri piileekin.

Itselle Souls-peleissä ei töki niinkään se vaikeus vaan harvat tallennuspisteet. Ei minulla riitä motivaatio hakata niitä samoja vihollisia kovin montaa kertaa jos satun kuolemaan. Siksipä en juuri Souls-pelejä pelaakaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tavallaan niissä on. Pelaaja määrittää vaikeustason sillä miten paljon kerää tasoja. Ainakin Dark Souls muuttuu paikoitellen jopa helpoksi, kun vain kehittää hahmoa riittävästi.
 
gherbaru sanoi:
Tavallaan niissä on. Pelaaja määrittää vaikeustason sillä miten paljon kerää tasoja. Ainakin Dark Souls muuttuu paikoitellen jopa helpoksi, kun vain kehittää hahmoa riittävästi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta tämäkin, mutta tasojen grindaus muuttuu tosi hitaaksi, jos et etene pelissä vaikeimmille alueille.
 
No nyt kun moderaattori ohjasi tänne vaikeustason viehätyksestä niin jatketaan tänne, just tässä aloitin Sifun. En itse kyllä ole samaa mieltä että kaikki pelit pitäisi tehää kaikille sopiviksi, jotkut pelit vaatii vaan sitä opettelua ja perehtymistä. Se kun tekijät näkee jonkun vision ja se että pitäisi oppia vaan paremmaks sitten lykätään joku easy mode ihan vaan sen takia että koko kansa olisi iloinen, en ole sifun easy modea kokeillut enkä tiedä miten paljon siinä asiaa helpotetaan mutta tässä pelissä nimenomaan se viehätys tulee siitä että sä paranet ja opit koko ajan paremmaksi.

Jotkut pelit on vaan tarkoitettu ns "vaikeiksi" peleiksi, niin minä sen asian näen. Eikä SIFU ole mun mielestä mitenkään armoton, yllättävn helposti sitä kehittyy ja siitä minusta se suurin ilo tässä pelissä on, mut jos tän pelais vaan paris tunnis nappeja rämpyttämäl läpi niin katoaa pelin tarkoitus. Eiköhän niitä lepposia tarinavetoisia pelejä riitä pilvin pimein. Ymmärrän vielä sen jos peli on oikeesti jotenkin täysin armottoman vaikea ja ylitsepääsemätön tai jollain tavalla rikki, mitä sifun kohdalla se ei todellakaan ole.
 
OMI3R sanoi:
No nyt kun moderaattori ohjasi tänne vaikeustason viehätyksestä niin jatketaan tänne, just tässä aloitin Sifun. En itse kyllä ole samaa mieltä että kaikki pelit pitäisi tehää kaikille sopiviksi, jotkut pelit vaatii vaan sitä opettelua ja perehtymistä. Se kun tekijät näkee jonkun vision ja se että pitäisi oppia vaan paremmaks sitten lykätään joku easy mode ihan vaan sen takia että koko kansa olisi iloinen, en ole sifun easy modea kokeillut enkä tiedä miten paljon siinä asiaa helpotetaan mutta tässä pelissä nimenomaan se viehätys tulee siitä että sä paranet ja opit koko ajan paremmaksi.

Jotkut pelit on vaan tarkoitettu ns "vaikeiksi" peleiksi, niin minä sen asian näen. Eikä SIFU ole mun mielestä mitenkään armoton, yllättävn helposti sitä kehittyy ja siitä minusta se suurin ilo tässä pelissä on, mut jos tän pelais vaan paris tunnis nappeja rämpyttämäl läpi niin katoaa pelin tarkoitus. Eiköhän niitä lepposia tarinavetoisia pelejä riitä pilvin pimein. Ymmärrän vielä sen jos peli on oikeesti jotenkin täysin armottoman vaikea ja ylitsepääsemätön tai jollain tavalla rikki, mitä sifun kohdalla se ei todellakaan ole.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, Sifun tekijöiden visio ilmeisesti on kuitenkin ollut jotain siihen suuntaan, kuin itse totesin. Eli easy-modella on todennäköisesti juuri haettu sitä, että pelistä yleisesti kiinnostuneet, mutta ei kuitenkaan tiukimman lihasmuisti-/rytmipelaamisen ystävät, voisivat pelistä nauttia. Itse en oikein usko pelien tekijöillä olevan yleensä sellaista visiota varsinaisesti, että tehdään niin vaikea peli, että vain harva pystyy pelaamaan ja nauttii pelistä. Esim. Soulsborne-peleissä (oikeastaan Sekiroa lukuunottamatta) on paljonkin asioita, joilla pelin helpottaminen tehdään mahdolliseksi, mikäli se alkaa sellaisenaan tuntua liian vaikealta. Niihin ei siinä mielessä suoranaista vaikeusasteen muuttamista valikosta tarvitakaan.

Mielestäni on suorastaan aika hölmöä pelin suunnittelua, jos peli tehdään tarkoituksella niin, että se voi olla vain harvojen elitistipelaajien pelattavissa. Siihen, miten peli tehdään mahdollisimman laajalle porukalle mahdolliseksi pelattavaksi, voi kuitenkin löytyä monenlaisia ratkaisuja. Se voidaan tehdä vaikeusasteen valinnalla tai pelin sisällä co-op-pelaamisella sekä grindaamisella hahmon tai aseiden osalta.
 
Ippenator sanoi:
No, Sifun tekijöiden visio ilmeisesti on kuitenkin ollut jotain siihen suuntaan, kuin itse totesin. Eli easy-modella on todennäköisesti juuri haettu sitä, että pelistä yleisesti kiinnostuneet, mutta ei kuitenkaan tiukimman lihasmuisti-/rytmipelaamisen ystävät, voisivat pelistä nauttia. Itse en oikein usko pelien tekijöillä olevan yleensä sellaista visiota varsinaisesti, että tehdään niin vaikea peli, että vain harva pystyy pelaamaan ja nauttii pelistä. Esim. Soulsborne-peleissä (oikeastaan Sekiroa lukuunottamatta) on paljonkin asioita, joilla pelin helpottaminen tehdään mahdolliseksi, mikäli se alkaa sellaisenaan tuntua liian vaikealta. Niihin ei siinä mielessä suoranaista vaikeusasteen muuttamista valikosta tarvitakaan.

Mielestäni on suorastaan aika hölmöä pelin suunnittelua, jos peli tehdään tarkoituksella niin, että se voi olla vain harvojen elitistipelaajien pelattavissa. Siihen, miten peli tehdään mahdollisimman laajalle porukalle mahdolliseksi pelattavaksi, voi kuitenkin löytyä monenlaisia ratkaisuja. Se voidaan tehdä vaikeusasteen valinnalla tai pelin sisällä co-op-pelaamisella sekä grindaamisella hahmon tai aseiden osalta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ymmärrän pointtisi, tässä nyt ei tod ole kyse mistään henkselien paukuttelusta ja "git gudista". Mutta sifun kohdalla mun mielestä easy mode on tarpeeton, enkä tiedä muuta kun että siinä se vanheneminen on armollisempi ja vihut ei niin agressiivisa mut en tiedä miten paljon se todellisuudessa helpottaa. En minäkään tykkää yli vaikeista peleistä joista ei pääse yli, silloin on toki hyvä olla vaihtoehto kaikille ja löytää se kultainen keskitie mut sekin niin riippuu pelistä, en tiedä yllättikö sifu sit tekijät suosiolla että haluavat että sitä pääsee "turvallisesti" kokeilemaan kaikki, mutta on niitä ylivaikeita pelejä varmasti pilvinpimein ja kysyntää riittää.

Kuitenkin esim souls peleis se viehätys nimenomaan tulee vaikeuksista ja vihdoin se voitto, sifu toki täysin eri peli, mutta helpotuskia tässäki annetaan kykyjen myötä joko väliaikaisesti tai sit pysyvästi, en vielä ole niihin niin perehtynyt kun tänään vasta oli neitsyysmatka. Kuitenkin sen voin sanoo että kyseessä ei ole ylivaikea peli, toki haastava paikoin varsinkin eräät bossitaistelut, jotkut vertaa tätä sekiroon mistä mulla ei ole kokemusta mutta varsinkin bossitaisteluis ja "välibossit" ovat sen verran agressivisa et siinä pitää jo oppia heidän jokainen liike melko tarkkaan, perusvihut menee melko helposti mut jos ei oo tarkkana nii äkkiä siinäkin turpaan tulee.

Kuitenkin pointtini oli lähinnä se että tässä se viehätys tulee just siitä kun sä opit aina lisää ja parannat sun tulosta ja pikkuhiljaa huomaamatta tulee paremmaksi, joka tekee tästä sen takia hemmetin hauskan pelin. Mut jos tän vetäis läpi vaan nappeja hakkaamal en usko että pelissä olisi mitään niinkään mielenkiintoista muuta kun tunnin tai parin rykäsy pikku tarinalla. Tämä on minusta rytmipeli jossa opit kung fu mestariksi, kyllä tästä olisi voinut saada myös melko hyvän tappelupelin aka. Arkham tyylinen mättöpeli, mutta se mitä tekijät tässä hakee tekee minusta tästä ainutlaatuisen, tämmönen mini souls/rogue like peli.
 
Ippenator sanoi:
Mielestäni on suorastaan aika hölmöä pelin suunnittelua, jos peli tehdään tarkoituksella niin, että se voi olla vain harvojen elitistipelaajien pelattavissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kannattaa huomioida, että "pelattavissa" on eri asia kuin "läpäistävissä". Kyllä vaikeatkin pelit ovat kaikkien pelattavissa mutta eivät välttämättä helposti läpäistävissä. Lähes kuka tahansa voi kehittyä mainitsemaksesi "elitistipelaajaksi" eli toisin sanoen hyväksi pelaajaksi, kunhan harjoittelee. Jos ei kehity, ei vain läpäise peliä. Ei kaikkia pelejä tarvitsekaan läpäistä.
 
Misaki sanoi:
Kannattaa huomioida, että "pelattavissa" on eri asia kuin "läpäistävissä". Kyllä vaikeatkin pelit ovat kaikkien pelattavissa mutta eivät välttämättä helposti läpäistävissä. Lähes kuka tahansa voi kehittyä mainitsemaksesi "elitistipelaajaksi" eli toisin sanoen hyväksi pelaajaksi, kunhan harjoittelee. Jos ei kehity, ei vain läpäise peliä. Ei kaikkia pelejä tarvitsekaan läpäistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen eri mieltä. Se on elitististä pelisuunnittelua jos peli suunnitellaan sellaiseksi, ettei kuka tahansa vajavaisemmillakin taidoilla ja ominaisuuksilla varustettu pelaaja voisi vaikeustasoa säätämällä läpäistä ostamansa pelin. Sehän on päivänselvää, että pelin pitäisi ainakin teoriassa olla kaikille sen ostajille läpäistävissä. Jos siis vain haluavat pelin läpi asti pelata.

Kaikille puristeille voidaan toki todeta sitten se vaikeustaso, joka on peliin ensisijaisesti suunniteltu. Jos sellaista edes on. Itse en oikein edes usko pelejä olevan ainakaan aina suunniteltu niin, että ne ”kuuluu” pelata jollakin tietyllä vaikeustasolla läpi.

Hinkkaajille toki hinkkaustasot erikseen ja muuten kyseisestä pelistä nauttiville, mutta vajavaisemmilla taidoilla varustetuille pelaajille sitten heidän tasonsa mukaisia tasoja valittaviksi. Jotkut täällä eivät tunnu aidosti ymmärtävän, että ihmiset ovat todella yksilöllisiä ominaisuuksiensa osalta. Jotkut ovat reaktioiltaan nopeita ja toiset hitaampia. Toiset oppivat asiat helposti ja nopeasti ja toiset eivät opi kuin tiettyyn rajaan asti. Siltikin nämä ääripäät voivat nauttia samasta pelistä, jos peli suunnitellaan nämä seikat huomioon ottamalla.

Alemman taitotason ääripään ihmiselle se alempi vaikeusastekin voi olla itse asiassa aivan yhtä vaikea kuin elitistipelaajalle on se vaikein taso.

Edelleenkin olen täysin sitä mieltä, että pelin pitää olla kaikille pelin ostaneille läpäistävissä, jos vaan halu pelin läpäisemiseen on olemassa.

Se toteamus vielä, etten itse juuri koskaan muuta pelien vaikeustasoa normaalista. En vaikeammaksi enkä helpommaksi. Siitä huolimatta ymmärrän täysin sen tarpeen, että joidenkin pitää voida sitä vaikeustasoa säätää. Se ei todellakaan ole minulta pois, jos vaikeustasoja on peliin tehty useampiakin valittaviksi. Minä pelaan sillä normaalilla siitä huolimatta. Sifun kohdalla toki saatan ehkä joutua turvautumaan easymodeen. Saapa nähdä. Ihan heti en silti sitä tule tekemään, mutta kovin kauaa en silti ala samoja kenttiä uudelleen ja uudelleen hinkkaamaan kuitenkaan. Tuo kakkoskentän bossi antoi ainakin ensimmäisellä kerralla oikein huolella pataan. Mitään en saanut sitä vastaan tehtyä, vaikka sitä ennen ei pelissä pahempia kohtia oikeastaan vielä ollutkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Oma mielipiteeni tämän suhteen saattaa vaihdella jopa päivästä toiseen mutta nyt tuli mieleen että ei, pelien ei todellakaan tarvitse olla kaikkien läpäistävissä. Eihän kauhuelokuviakaan soviteta sellaiseksi että nekin, jotka eivät uskalla niitä katsoa, voivat ne katsoa kun löytyy joku leikattu versio, joka ei siis ole se oikea visio siitä elokuvasta, siinä missä joku helpotettu versio pelistä ei ole se oikea versio pelistä.

MUTTA, ja siis iso sellainen, en tarkoita että peleissä ei pitäisi olla vaikeustasoja. Nimenomaan pitää. Mutta jos on pelejä kuten Soulsit ja Elden Ring, niin niihin ne vaikeustasot eivät todellakaan kuulu. Se peli ei enää olisi yhtään se sama peli jos siinä olisi ne. Ihan sama vaikka voisikin valita sen originaalin eli nykyisen vaikeustason. Kokemus ei vain ole sama. Ja yksi soulsien ideoista on se, että se tarjoaa yhtenäisen kokemuksen kaikille. Toki kuten ihan kaikki on kokemus silti subjektiivinen. Mutta niin on se yhden version kauhuelokuvankin kokemus: osa pelkää luonnostaan helpommin ja osaa ei hetkauta juuri mikään.

Vaikeustasovalinnat saa siis puolestani olla peleissä kuten tähänkin mennessä mutta on olemassa poikkeuksia, joihin en niitä toivoisi enkä haluaisi.
 
Ippenator sanoi:
Edelleenkin olen täysin sitä mieltä, että pelin pitää olla kaikille pelin ostaneille läpäistävissä, jos vaan halu pelin läpäisemiseen on olemassa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen täysin eri mieltä. Shamaniac tiivisti asian erittäin hyvin.

Tuo yhtenäisyys on iso juttu. Ja jos sanon, että "Läpäisin Dark Souls 3:n", tuolla lausella on jotain painoarvoa. Se kertoo saavutuksesta. Jos pelissä olisi vaikeustasot, lause menettäisi merkityksensä täydellisesti, koska olisin voinut läpäistä pelin helpoimmalla tasolla, mihin kuka tahansa pystyy.

Peleissä saa olla vaikeustasoja, mutta moneen peliin ne eivät vain yksinkertaisesti kuulu, sillä pahimmassa tapauksessa peli menettäisi niiden vaikutuksesta koko identiteettinsä.
 
shamaniac sanoi:
Oma mielipiteeni tämän suhteen saattaa vaihdella jopa päivästä toiseen mutta nyt tuli mieleen että ei, pelien ei todellakaan tarvitse olla kaikkien läpäistävissä. Eihän kauhuelokuviakaan soviteta sellaiseksi että nekin, jotka eivät uskalla niitä katsoa, voivat ne katsoa kun löytyy joku leikattu versio, joka ei siis ole se oikea visio siitä elokuvasta, siinä missä joku helpotettu versio pelistä ei ole se oikea versio pelistä.

MUTTA, ja siis iso sellainen, en tarkoita että peleissä ei pitäisi olla vaikeustasoja. Nimenomaan pitää. Mutta jos on pelejä kuten Soulsit ja Elden Ring, niin niihin ne vaikeustasot eivät todellakaan kuulu. Se peli ei enää olisi yhtään se sama peli jos siinä olisi ne. Ihan sama vaikka voisikin valita sen originaalin eli nykyisen vaikeustason. Kokemus ei vain ole sama. Ja yksi soulsien ideoista on se, että se tarjoaa yhtenäisen kokemuksen kaikille. Toki kuten ihan kaikki on kokemus silti subjektiivinen. Mutta niin on se yhden version kauhuelokuvankin kokemus: osa pelkää luonnostaan helpommin ja osaa ei hetkauta juuri mikään.

Vaikeustasovalinnat saa siis puolestani olla peleissä kuten tähänkin mennessä mutta on olemassa poikkeuksia, joihin en niitä toivoisi enkä haluaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Soulsborne-peleissä nimenomaan on vaikeustason valinta. Se on vain pelin sisäisillä tavoilla, ei valikosta. Minunkaan mielestäni peli ei tarvitse välttämättä vaikeustason säätöä valikosta, mikäli siihen pystyy pelin sisäisillä tekemisillään tai valinnoilla vaikuttamaan melkeinpä niin paljon kuin huvittaa.

Soulsborneissa voit grindata ja pelata co-oppina niin paljon kuin lystää, jos peli tuntuu jossain vaiheessa liian vaikealta. No toki Sekirossa ei co-oppia ole, eikä siinä pysty grindaustakaan tekemään yhtä tehokkaasti kuin muissa Soulsborneissa. No, se jäikin minulle paria viimeistä bossia vaille kesken ja noilla puutteilla oli mitä todennäköisimmin siihenkin itselläni vaikutusta. Ja siihen ylipäätään, että Sekiro oli minulle ainoa Soulsborne-peli, joka on tähän mennessä tuntunut varsin keskinkertaiselta tai jopa melkein Fromsoftin ainoalta hudilta.

Muita Fromsoftin teoksia olenkin sitten ehdottomasti rakastanut, mutta niissäkin olen täysin surutta käyttänyt kaikki mahdolliset keinot joilla ei ole siihen armottomaan ”git gud”-hinkkaukseen tarvinnut mennä. Se kun minua ei ole ikinä peleissä kiinnostanut, jos menee muutaman yrityksen sijasta lukuisiin yrityksiin se tahkoaminen.
Misaki sanoi:
Olen täysin eri mieltä. Shamaniac tiivisti asian erittäin hyvin.

Tuo yhtenäisyys on iso juttu. Ja jos sanon, että "Läpäisin Dark Souls 3:n", tuolla lausella on jotain painoarvoa. Se kertoo saavutuksesta. Jos pelissä olisi vaikeustasot, lause menettäisi merkityksensä täydellisesti, koska olisin voinut läpäistä pelin helpoimmalla tasolla, mihin kuka tahansa pystyy.

Peleissä saa olla vaikeustasoja, mutta moneen peliin ne eivät vain yksinkertaisesti kuulu, sillä pahimmassa tapauksessa peli menettäisi niiden vaikutuksesta koko identiteettinsä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitä merkitystä sillä on saatko sanoa, että läpäisit Dark Souls 3:n? Pätemisenkö vuoksi näitä pelejä sitten pelataan? Minä en ainakaan ole Soulsborne-pelejä pelannut sen takia. Haaste noissa peleissä ei kyllä itselleni ole edes se olennaisin asia, vaan pelien maailma ja tunnelma. Aivan sumeilematta käytän aina noissa peleissä kaikki mahdolliset keinot millä saan pelin itselleni sopivan helpoksi niin, ettei tosiaan tarvitse mennä mihinkään loputtomaan ”git gud”-hinkkaamiseen.

Sen toki suon, että jotka tuollaisesta pelaamisesta pitävät, voivat niin noita pelejä pelata ja saada siitä sitten ilmeisesti tyydytystä. Minä en niin tosiaan kuitenkaan tee, vaan co-oppaan ja grindaan nuo pelit aina sellaisiksi, että irvistelemättä pääsen peleissä eteenpäin. Ylpeydellä voin siis sanoa, että olen juustonnut kaikki muut Soulsborne-pelit läpi Sekiroa lukuunottamatta.
shamaniac sanoi:
Oma mielipiteeni tämän suhteen saattaa vaihdella jopa päivästä toiseen mutta nyt tuli mieleen että ei, pelien ei todellakaan tarvitse olla kaikkien läpäistävissä. Eihän kauhuelokuviakaan soviteta sellaiseksi että nekin, jotka eivät uskalla niitä katsoa, voivat ne katsoa kun löytyy joku leikattu versio, joka ei siis ole se oikea visio siitä elokuvasta, siinä missä joku helpotettu versio pelistä ei ole se oikea versio pelistä.

MUTTA, ja siis iso sellainen, en tarkoita että peleissä ei pitäisi olla vaikeustasoja. Nimenomaan pitää. Mutta jos on pelejä kuten Soulsit ja Elden Ring, niin niihin ne vaikeustasot eivät todellakaan kuulu. Se peli ei enää olisi yhtään se sama peli jos siinä olisi ne. Ihan sama vaikka voisikin valita sen originaalin eli nykyisen vaikeustason. Kokemus ei vain ole sama. Ja yksi soulsien ideoista on se, että se tarjoaa yhtenäisen kokemuksen kaikille. Toki kuten ihan kaikki on kokemus silti subjektiivinen. Mutta niin on se yhden version kauhuelokuvankin kokemus: osa pelkää luonnostaan helpommin ja osaa ei hetkauta juuri mikään.

Vaikeustasovalinnat saa siis puolestani olla peleissä kuten tähänkin mennessä mutta on olemassa poikkeuksia, joihin en niitä toivoisi enkä haluaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Voit laittaa silmät kiinni hetkeksi jos kauhuleffa pelottaa liikaa jossakin kohtaa. Niin minäkin pienenä tein, kun kauhuleffat jo silloin kiinnostivat. Tosin enää nykyään eivät sitten kiinnostakaan enää niin paljoa.

Ei tuo analogiasi kyllä toimi alkuunkaan. Eli sen kauhuleffan voi kuitenkin katsoa, vaikka pelottaisikin, kun sitä katsomista voi juurikin itse omilla keinoillaan helpottaa. Näin sen pitää peleissäkin olla. Piste.
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä heti keksi miksi peli pitäisi olla läpäistävissä jos vain sattuu haluamaan sitä.
Tuntuisi hassulta että jonkun (ainakin Ippenatorin) mielestä pitäisi olla tuollainen luonnonlaki peleille.

Minusta on ok, että jokainen pelintekijä ratkaiskoon asian niinkuin parhaaksi näkee.
 
m_vierimaa sanoi:
En kyllä heti keksi miksi peli pitäisi olla läpäistävissä jos vain sattuu haluamaan sitä.
Tuntuisi hassulta että jonkun (ainakin Ippenatorin) mielestä pitäisi olla tuollainen luonnonlaki peleille.

Minusta on ok, että jokainen pelintekijä ratkaiskoon asian niinkuin parhaaksi näkee.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä se liittyy ihan siihen, että pitäisi saada se vastine rahoilleen, vaikka sitten taidot eivät siihen riittäisikään. Ja itsehän en noita valikoista käytettäviä vaikeustason muutoksia ole juurikaan sinänsä käyttänyt, mutta ajattelen tässä kuitenkin, että jokaisella pelin ostaneella pitää todellakin olla mahdollisuus peli pelata loppuun asti, vaikka taidot tai kekseliäisyys juustoamiseen (minä teen tämän aina häpeilemättä, jos peli on muutoin mielestäni liian vaikeaksi suunniteltu) eivät riittäisikään pelin läpäisemiseen pelin normaalilla vaikeustasolla.

Minä siis soisin tämän mahdollisuuden nimenomaan toisille, vaikka en sitä itse ole juuri koskaan tarvinnut tai edes itseäni varten yleensä kaipaillut peleissä. Minusta tämä on kuitenkin periaatteessa suorastaan kuluttajansuojaan liittyvä periaattellinen kysymys. Ja samalla myös sinänsä kevyehkö arvokysymys, mutta sitäkin siis jossain määrin kuitenkin.

Edelleen kysyn myös sen kysymyksen, että jos peli suunnitellaan tietylle vaikeustasolle alunperin ja sen jälkeen siihen lisätään vaikeustasoja niin, että kaikki pystyvät halutessaan pelin pelaamaan loppuun, millähän helvetin tavalla sellainen on teiltä pelitisteiltä pois? Ettekö edelleen voi pelata pelin läpi sillä normaalilla tasolla tai jopa vaikeimmalla tasolla läpi ja sitten päteä sillä, jos sillä suorituksella pätemisellä on sitten niin paljon merkitystä?
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom