Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[Poistettu jäsen 17549]

Voi v*ttu. Pääsispä itsekin kuplaan, missä on aivan selkeä yleinen totuus, että Last of Us II (metacritic 93) on SELVÄSTI huonompi peli kuin Last of Us (metacritic 95).
Ja kaikki muut jotka ei tätä tajua, on typeriä faneja, ja kaikki jotka taas sattuu olemaan samaa mieltä on oikeassa.
Oh wow. Miltäköhän tällainen näyttää niinku omin silmin nähtynä, koska sivusta se näyttää aika hulvattomalta.

Ei siinä. Mun mielestä molemmat osat oli sellaisia 7-8 / 10 pelejä, siltä osin kun jaksoin niitä kahlata.

 

[FleeingNevada]

En ole koskaan väittänyt, että "kukaan ei pitänyt pelistä" Yritän vain saada fanipojat tajuamaan, ettei ksyeessä ollut sellainen mestariteos jota kaikki väittävät. Myyntiluvut ja se, ettei pelistä ole tehty enempää julkaisuja kertoo sen varsin selvästi. Disney nyt on kussut niin pahasti jo omiin muroihinsa, että joku Captain marvel nyt on melko yhdentekevä. Marvel ei ole saanut yhtään megahittiä Phase 4 aikaan, Star Wars on täysin kuollut. Samalla tulee Top Gun jatko-osa (jota ketään ei pyytänyt) Ja onnistuu myymään lippuja paremmin kuin Titanic. Ainoastaan siitä syystä, ettei se yritä läksyttää yleisöä mistään identiteetti paskasta vaan on vain hyvä elokuva ja simppeli tarina johon on helppo tykästyä.

Jos kaikki väittävät pelin olevan mestariteos, eikö se silloin sitä taida olla? Jos peli on kriittinen ja kaupallinen onnistuminen, niin silloin aika moni noista kriteereistä täyttyy.

Tässä välissä on myös huomauttaa, että itse en pahemmin pitänyt kummastakaan Last of Usista ja annoin molemmille kolme tähteä arvosteluissa. Mutta ei se muuta tosiasiaa, että niitä pidetään pelialan tärkeimpinä merkkiteoksina tavalla tai toisella.

Mitä tulee noihin muihin juttuihin, niin ne ovat sitä samaa höpönlöpöä, mitä Youtube on tulvillaan. Spider-Man itsessään toi pöytään melkein 2 miljardia dollaria. Dr. Strange pääsi miljardiin ja Thor keräsi 700 miljoonaa. Näistä tekee merkittäväksi se, että yksikään ei saanut ensi-iltaa Kiinassa tai Venäjällä, jotka yleensä ovat näille iso rahasampo. Star Wars ja Marvel yhdessä ovat niin valtava hitti, että Disney Plus pyörii pelkästään niiden voimalla ja suoratoistopalvelu ohittikin juuri Netflixin tilaajissa. Star Warsilta on tulossa arvioltaan 500 uutta sarjaa ja elokuvaa seuraavan viiden vuoden aikana.

(Toki voitaisiin vielä jankata siitä, että Top Gun tuli uskomattomaan saumaan poliittisesti ja keräsi täysin odottamattomat katsojamäärät siksi, että uusi kylmä sota loi täydellisen paikan tismalleen saman elokuvan julkaisuille kuin kasarilla tehty Tony Scottin värväysvideo. Mutta ehkä joskus toiste.)

 

[Poistettu jäsen 17549]

Top Gun Maverickistä pakko sanoa vielä seuraavaa (vaikka toisaalta toki kävikin jo ilmi ettei tietty jengi tajunnut siitäkään yhtään mitään ):

Mun +35v lähipiiristä ja esim. työkavereista merkittävä osa kävi katsomassa Top Gunin leffateatterissa.
Yksikään näistä ihmisistä ei ole käynyt katsomassa Marvel-leffoja leffateatterissa varmaan kymmeneen vuoteen, tai ehkä joku yksittäinen poikkeama (joku käynyt lastensa seurana tms.) löytyy.

Sitten voi jokainen kulttuurisotasotilas arvioida mistä tämä johtuu. Jos tulee paremmin uni, niin voi hokea itselleen, että kaikki mun läheiset on vain kurkkuaan myöten täynnä Disneyn hirveää agendaa ja että Top Gun oli ihan erilainen leffa.

Ps. Mistä halvatun p*rseestä toikin "kukaan ei pyytänyt Top Gun -jatko-osaa"-toteamus on revitty? Lähestulkoon kaikki mitä ikinä on tehty kasarilla ja ysärillä on jo tehty uusiksi, alkuperäisestä Top Gunista on jo tehty 3D-versio nostalgiarahastukseen ja vähänkään mitään kulttuurikenttää seuraavalle (tai siitä edes jotain alkeellista tajuavalle) oli ihan hemmetin selkää, että isot studiot haluaa varmasti kaivaa tämän todella positiivista kulttimainetta nauttivan teoksen naftaliinista ja tehdä sillä lisää rahaa. Eritoten kun alkuperäinen näyttelijä on vieläkin kuuma toimintatähti. Ei tämä mistään takavasemmalta tullut, väkisin esiin kaivettu leffahelmi ole. Siis mitä hemmettiä nyt taas. Argh.

 

[Fabre#4]

Kaikista mahdollisista syistä kritisoida pelejä tämä on ehkä älyttömin asia, mihin tietyt piirit netissä ovat tarrautuneet. "Peli meni liian nopeasti alennusmyyntiin", "peliä ei ole myyty yhtä monta kappaletta kuin kymmenen vuotta vanhaa edeltäjää, josta on monta julkaisua".

On ihan täysin OK olla pitämättä jostain pelistä, mutta nämä "totuudet" jonkin alisuoriutumisesta tai jonkinlaisesta näkymättömästä hyväksynnästä, että kaikki inhosivat tuotetta, kuuluvat sinne samalle tinahattuiluosastolle kuin "Disney osti lippuja Captain Marvel näytöksiin väittäkseen elokuvan olevan hitti".

Osaa porukasta ei vain voi miellyttää. Osalle porukasta ND tekee aina väärin, teki mitenpäin vain. Kun The Last Of Us 1 sai PS5-remaken täydellä hintalapulla(69,90), niin se oli ja on liian kallis, sekä riistoa. Kun kakkososaa sai 'nopeasti' alennuksesta, niin sekin oli väärin ja kertoi, että peli on huono. Huolimatta siitä, että peli möi miljoonia, sai palkintoja ja lisäksi oli arvostelumenestys. Jos peli on täysihintainen, niin se on liian kallis. Jos sen saa kuukausi-kaksi julkaisun jälkeen tarjouksesta, niin se on huono.

Minkä hintainen peli sitten on hyvä? Mikä on se aikajana, jonka jälkeen kauppa voi laittaa pelin tarjoukseen, jottei tarjous ilmoita pelin olevan huono?

 

[unreal.reality]

Eihä tossa oo mitään järkeä, eka on yhden tekevää tykkäskö joku pelistä ja sitten et ymmärrä jos joku joka tykkää pelistä ja sinä et?

pelistä voi jokainen tykätä se on jokaisen oikeus.

Top Gun Maverickistä pakko sanoa vielä seuraavaa (vaikka toisaalta toki kävikin jo ilmi ettei tietty jengi tajunnut siitäkään yhtään mitään ):

Mun +35v lähipiiristä ja esim. työkavereista merkittävä osa kävi katsomassa Top Gunin leffateatterissa.
Yksikään näistä ihmisistä ei ole käynyt katsomassa Marvel-leffoja leffateatterissa varmaan kymmeneen vuoteen, tai ehkä joku yksittäinen poikkeama (joku käynyt lastensa seurana tms.) löytyy.

Sitten voi jokainen kulttuurisotasotilas arvioida mistä tämä johtuu. Jos tulee paremmin uni, niin voi hokea itselleen, että kaikki mun läheiset on vain kurkkuaan myöten täynnä Disneyn hirveää agendaa ja että Top Gun oli ihan erilainen leffa.

Ps. Mistä halvatun p*rseestä toikin "kukaan ei pyytänyt Top Gun -jatko-osaa"-toteamus on revitty? Lähestulkoon kaikki mitä ikinä on tehty kasarilla ja ysärillä on jo tehty uusiksi, alkuperäisestä Top Gunista on jo tehty 3D-versio nostalgiarahastukseen ja vähänkään mitään kulttuurikenttää seuraavalle (tai siitä edes jotain alkeellista tajuavalle) oli ihan hemmetin selkää, että isot studiot haluaa varmasti kaivaa tämän todella positiivista kulttimainetta nauttivan teoksen naftaliinista ja tehdä sillä lisää rahaa. Eritoten kun alkuperäinen näyttelijä on vieläkin kuuma toimintatähti. Ei tämä mistään takavasemmalta tullut, väkisin esiin kaivettu leffahelmi ole. Siis mitä hemmettiä nyt taas. Argh.

Jos kaikki väittävät pelin olevan mestariteos, eikö se silloin sitä taida olla? Jos peli on kriittinen ja kaupallinen onnistuminen, niin silloin aika moni noista kriteereistä täyttyy.

Tässä välissä on myös huomauttaa, että itse en pahemmin pitänyt kummastakaan Last of Usista ja annoin molemmille kolme tähteä arvosteluissa. Mutta ei se muuta tosiasiaa, että niitä pidetään pelialan tärkeimpinä merkkiteoksina tavalla tai toisella.

Mitä tulee noihin muihin juttuihin, niin ne ovat sitä samaa höpönlöpöä, mitä Youtube on tulvillaan. Spider-Man itsessään toi pöytään melkein 2 miljardia dollaria. Dr. Strange pääsi miljardiin ja Thor keräsi 700 miljoonaa. Näistä tekee merkittäväksi se, että yksikään ei saanut ensi-iltaa Kiinassa tai Venäjällä, jotka yleensä ovat näille iso rahasampo. Star Wars ja Marvel yhdessä ovat niin valtava hitti, että Disney Plus pyörii pelkästään niiden voimalla ja suoratoistopalvelu ohittikin juuri Netflixin tilaajissa. Star Warsilta on tulossa arvioltaan 500 uutta sarjaa ja elokuvaa seuraavan viiden vuoden aikana.

(Toki voitaisiin vielä jankata siitä, että Top Gun tuli uskomattomaan saumaan poliittisesti ja keräsi täysin odottamattomat katsojamäärät siksi, että uusi kylmä sota loi täydellisen paikan tismalleen saman elokuvan julkaisuille kuin kasarilla tehty Tony Scottin värväysvideo. Mutta ehkä joskus toiste.)

Spidermanin rahoista 75% meni Sony;lle, et en nyt laskisi sitä Disneyn voitoksi. Star Wars sarjoja voi tulla vaikka miljoona mutta hype on kaukana siitä mitä se oli Force Awakens aikaan oli. Obi-Wan sarja tuli ja meni. Onko ollut paljon hypeä sen jälkeen?

 

[FleeingNevada]

Spidermanin rahoista 75% meni Sony;lle, et en nyt laskisi sitä Disneyn voitoksi. Star Wars sarjoja voi tulla vaikka miljoona mutta hype on kaukana siitä mitä se oli Force Awakens aikaan oli. Obi-Wan sarja tuli ja meni. Onko ollut paljon hypeä sen jälkeen?

Tuo taas on sitten ihan eri asia, jos väite oli ettei ole ollut mitään megahittejä. Obi-Wan tuli, sai hyvät arvostelut ja katsojaluvut nousivat 20% Boba Fettin ja Mandalorianin luvuista. Uusi kausi sai heti vihreää valoa. Andor alkaa kahden viikon päästä ja sarjoja seuraavat tahot ilmoittavat hypen uumoilevan katsojalukujen nousua Kenobista. Samalla Bob Iger astui syrjään ja antoi Kathleen Kennedyllä enemmän vapautta ottaa aikaa leffojen kanssa, joista eka nähdään ensi vuonna. Tietenkään ei Force Awakensin tasoista hypeä nähdä, koska Force Awakensin tasoista hypeä ei koskaan nähdä Star Warsin jatkojen kanssa. Historiallisesti uuden trilogian eka osa kerää aina eniten kiinnostusta. Näin on käynyt nyt neljän vuosikymmenen ajan samoin. Se ei silti muuta faktoja, että rahallisesti ja kritiikin perusteella koko franchise elää kulta-aikaansa.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Mä tein keväämmällä ihan omaksi ilokseni käppyrän siitä, että kuinka paljon meille on ollut nähtävissä live action Star Warsia. Siis minuutteina mitattuna. Alkaen vuodesta 1977. En jaksa kaivaa sitä tähän, mutta vinkkinä: Määrä on räjähtänyt käsiin viime vuosina.
Tein tämän siis ihan vaan itselleni kun mietin, että miksi Star Wars tuntuu tulevan itselläni korvista ulos, eikä jaksa kiinnostaa läheskään niin paljoa kuin episodi 7:n aikaan.

...olisi pitänyt vain tajuta, että oikeasti kyse on jostain muusta. *dramatic music*

Vinkki kaikille kulttuurisotapelleille: Disneyä voi kritisoida ja varmaan vihatakin ilman, että on pakko keksiä kaikenlaisia mittareita siitä että niillä menis niinku ihan kauhean, hirveän huonosti.
Paitsi että just silloin sun ja sun kavereiden kritiikillä ei välttämättä ole riittävästi merkitystä, eikä tule uni?

 

[Doctor Pepper]

Hauskaa, että peliharrastajia harmittaa, jos uusintaversio pelistä onnistuu hyvin.

 

[unreal.reality]

Tuo taas on sitten ihan eri asia, jos väite oli ettei ole ollut mitään megahittejä. Obi-Wan tuli, sai hyvät arvostelut ja katsojaluvut nousivat 20% Boba Fettin ja Mandalorianin luvuista. Uusi kausi sai heti vihreää valoa. Andor alkaa kahden viikon päästä ja sarjoja seuraavat tahot ilmoittavat hypen uumoilevan katsojalukujen nousua Kenobista. Samalla Bob Iger astui syrjään ja antoi Kathleen Kennedyllä enemmän vapautta ottaa aikaa leffojen kanssa, joista eka nähdään ensi vuonna. Tietenkään ei Force Awakensin tasoista hypeä nähdä, koska Force Awakensin tasoista hypeä ei koskaan nähdä Star Warsin jatkojen kanssa. Historiallisesti uuden trilogian eka osa kerää aina eniten kiinnostusta. Näin on käynyt nyt neljän vuosikymmenen ajan samoin. Se ei silti muuta faktoja, että rahallisesti ja kritiikin perusteella koko franchise elää kulta-aikaansa.

"Kulta-aikaa" Miten pihalla voi olla? Yhtenä hyvänä mittarina menestyksestä voi pitää leulujen myyntiä yhdysvalloissa. Alkuperäisen trilogian aikaan George Lucas tienasi leluista isommat rahat kuin itse elokuvista. Entä nyt? Lelut päätyvät lähes välittömästi alekoriin koska eivät myy edes siellä. Ja entäpä Obi-Van? No Hasbro yritti saada 5000 tukijaa rahoittamaan Reva valomiekkaa, eivät saaneet edes 2000 tukijaa. Jo on varsinainen kulta-aika!

 

[FleeingNevada]

"Kulta-aikaa" Miten pihalla voi olla? Yhtenä hyvänä mittarina menestyksestä voi pitää leulujen myyntiä yhdysvalloissa. Alkuperäisen trilogian aikaan George Lucas tienasi leluista isommat rahat kuin itse elokuvista. Entä nyt? Lelut päätyvät lähes välittömästi alekoriin koska eivät myy edes siellä. Ja entäpä Obi-Van? No Hasbro yritti saada 5000 tukijaa rahoittamaan Reva valomiekkaa, eivät saaneet edes 2000 tukijaa. Jo on varsinainen kulta-aika!

Maalien siirtely on aikamoinen taitolaji. Eiköhän se ole kuitenkin parasta vaan hyväksyä, että sinä et pidä Tähtien sodasta, mutta valtaosa yleisöstä näyttäisi pitävän. Ei siinä mitään suurta salaliittoa ole, näin tulee käymään varmasti vielä monta kertaa eri asioiden kohdalla. Joskus ei vaan voi tykätä kaikesta.

 

[unreal.reality]

"Kulta-aikaa" Miten pihalla voi olla? Yhtenä hyvänä mittarina menestyksestä voi pitää leulujen myyntiä yhdysvalloissa. Alkuperäisen trilogian aikaan George Lucas tienasi leluista isommat rahat kuin itse elokuvista. Entä nyt? Lelut päätyvät lähes välittömästi alekoriin koska eivät myy edes siellä. Ja entäpä Obi-Van? No Hasbro yritti saada 5000 tukijaa rahoittamaan Reva valomiekkaa, eivät saaneet edes 2000 tukijaa. Jo on varsinainen kulta-aika!

Ja mikäli luulet, että lelut eivät myy kuten ennen. Tässä todiste sitä vastaan: Paljon pienempi tuotemerkki G.I. Joe Cobra lelu pääsi tavoitteeseen muutamassa tunnissa ja paljon sen yli.

 

[Doctor Pepper]

En ole vakuuttunut tuosta leluargumentaatiosta. Mielestäni se, että monen sadan euron keräilijöille suunnatut lelut menestyvät tai eivät menesty, ei kerro mitään jonkin IP:n yleisestä suosiosta. Sinänsä hyvä kuitenkin, että nämä pohdinnat on laitettu tänne mutapainiketjun jatkeeksi.

 

[Poistettu jäsen 17549]

"Yhtenä hyvänä mittarina menestyksestä voi pitää leulujen myyntiä yhdysvalloissa.

Mitä mä just luin

Ei jumalauta

Oh, wow

 

[Poistettu jäsen 17549]

No niin, koska Last of Us II -valitus on ikiliikkuja ja sitä varmasti kuulee täälläkin viimeistään tv-sarjan julkaisun lähestyessä lisää, niin kirjoitetaan tänne sivuraiteille yksi avautuminen siitä, mikä koko kohussa on tuntunut typerimmältä jo pitkään.
Olen aina välillä joissain topikeissa vihjannut, että videopelaajat (tarkennettuna riittävän iso osa heistä, ei tietenkään kaikki) ovat typerää sakkia. Ehkä aika tarkentaa:

Last of Usit ovat aivan kiistatta tarinavetoisia pelejä. Ja Last of Us II:n kohdalla merkittävä osa pelaajista halusi (c'mon, kukaan ei tuputtanut teille mitään tietoa) tietää etukäteen siitä, miten tarina menee. Että kaikki menee sopivasti heidän makunystyröilleen. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Siis siinä tarinavetoisessa tekeleessä.
En keksi millä sanalla tällaista käyttäytymismallia kutsuisin, mutta jossain moukkamaisen, kulttuurivihamielisen, dorkan ja ihan vaan tylsän välillä siinä varmaan seilailtaisiin.
Ei ihme, että suurin osa ison budjetin videopeleistä on niin p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä, kun pelaajat ovat tällaisia v*tun lampaita.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pelaajien pitäisi tykätä kaikista tarinoista tai muista valinnoista, mitä pelintekijät ovat peleihinsä tehneet. Ei tietenkään, tämä olisi mahdotontakin. Mäkin oon täällä vähän joka pelin topikissa valittamassa vähän kaikesta
Toisaalta jos pelaajat raivostuvat siitä, että heidät on yllätetty väärällä tavalla ja heidän ihan lempparipempparisuosikkipuosikkihahmonsa ei saanut just sellaista sankarikohtelua kuin he olisivat halunneet, niin me ollaan samassa lopputulemassa. Eli siinä, ettei ole ihme että ison budjetin videopelit ovat p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä jatkossakin.

 

[Ippenator]

No niin, koska Last of Us II -valitus on ikiliikkuja ja sitä varmasti kuulee täälläkin viimeistään tv-sarjan julkaisun lähestyessä lisää, niin kirjoitetaan tänne sivuraiteille yksi avautuminen siitä, mikä koko kohussa on tuntunut typerimmältä jo pitkään.
Olen aina välillä joissain topikeissa vihjannut, että videopelaajat (tarkennettuna riittävän iso osa heistä, ei tietenkään kaikki) ovat typerää sakkia. Ehkä aika tarkentaa:

Last of Usit ovat aivan kiistatta tarinavetoisia pelejä. Ja Last of Us II:n kohdalla merkittävä osa pelaajista halusi (c'mon, kukaan ei tuputtanut teille mitään tietoa) tietää etukäteen siitä, miten tarina menee. Että kaikki menee sopivasti heidän makunystyröilleen. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Siis siinä tarinavetoisessa tekeleessä.
En keksi millä sanalla tällaista käyttäytymismallia kutsuisin, mutta jossain moukkamaisen, kulttuurivihamielisen, dorkan ja ihan vaan tylsän välillä siinä varmaan seilailtaisiin.
Ei ihme, että suurin osa ison budjetin videopeleistä on niin p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä, kun pelaajat ovat tällaisia v*tun lampaita.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pelaajien pitäisi tykätä kaikista tarinoista tai muista valinnoista, mitä pelintekijät ovat peleihinsä tehneet. Ei tietenkään, tämä olisi mahdotontakin. Mäkin oon täällä vähän joka pelin topikissa valittamassa vähän kaikesta
Toisaalta jos pelaajat raivostuvat siitä, että heidät on yllätetty väärällä tavalla ja heidän ihan lempparipempparisuosikkipuosikkihahmonsa ei saanut just sellaista sankarikohtelua kuin he olisivat halunneet, niin me ollaan samassa lopputulemassa. Eli siinä, ettei ole ihme että ison budjetin videopelit ovat p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä jatkossakin.

Menen varmaan aika pahasti miinaan viestiisi vastaamalla. Sen verran provosti kuitenkin tuossa juttua heität, että on pakko vastata ainakin omasta näkökulmastani heittoihisi.

Ensinnäkin, itse ainakin koen pelit puhtaasti viihteenä. En nimenomaan koe niitä missään määrin taiteena, ja jos sitten joku/jotkut pelit tietoisesti pyrkivät olemaan jonkin sortin taidepläjäys, niin yleensä pyrin sellaisia teoksia tietoisesti väittämään. En halua viihteeltäni mitään suurempia tarkoituksia tai varsinkaan minkäänlaisia tietoisia ihmisten ajatuksiin vaikuttamisyrityksiä. En muutenkaan halua lukea kirjoja tai katsoa elokuvia, joissa on joku sanoma, jota pitäisi ilmeisesti kovasti pohtia, ja ehkä muka muuttaa jopa maailmankatsomustaan sen mukaisesti mitä ehkäpä ”taiteilija” on ajatellut, tai jopa johdatellut. Minä olen muodostanut maailmankatsomukseni omien kokemusteni ja itse keräämieni tietojen pohjalta. En ole altis toisten mielipidevaikuttamiselle, enkä aio sitä koskaan ollakaan - en siis pätkääkään. Tästä syystä siis karsastan kaikenlaista sormen heristelyä ja julkista sekä piilotettua agendaa tai sanomaa missään viihteessä mitä käytän.

Samasta syystä karsastan hyvin voimakkaasti Naughty Dogin SJW-vetoista pelien suunnittelua. Druckmann on julkisesti useaan otteeseen tunnustautunut SJW-ajatusmaailman kannattajaksi, ja haluavansa herättää kyseiseen ideologiaan liittyviä ajatuksia ja ”herätellä” ihmisiä aiheeseen liittyvällä provokaatiolla. Minä ja monet muut ihmiset emme kaipaa tällaista lainkaan viihteeseemme. Sen esiin tuomisessa ei myöskään ole yhtään mitään väärää. Toki voit olla sitä mieltä, että tällaiseen kommenteilla puuttuminen ja tällaisen suuntauksen paheksuminen on jotenkin tylsää ja ne jotka niin tekevät ovat sitten joidenkin jo mainitsemiesi haukkumasanojen arvoisia. Mutta olisi mielestäni fiksumpaa kuitenkin keskittyä vastargumentointiin asiapohjalta, kuin heitellä negatiivisia adjektiiveja itsesi kanssa toisin ajattelevista.

Tiedoksi vielä omasta maailmankatsomuksestani. Vastustan SJW:n tai vaikkapa Black Lives Matter:in kaltaisia ilmiöitä, koska niissä tehdään provosoimalla sitä työtä ja pyritään kääntämään se puolustettujen tahojen asema ainakin ajatuksen tasolla toisin päin. Tämä ei vain yksinkertaisesti ole mielestäni ollenkaan oikea tapa hakea maailmaan tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta. Samaan hengen vetoon totean että en missään tapauksessa kuitenkaan kannata esim. minkäänlaisia oikeistolaisia suuntauksia, ja vaikkapa kokoomusta tai persuja en voisi koskaan ajatella äänestäväni. Toki äänestämiseni on viime vuosina ollut aika passiivista, koska olen alkanut vuosi vuodelta enemmän inhoamaan politiikkaa ja siellä vaikuttavia tahoja. Tiedoksi myöskin, että olen itse äärimmäisen köyhistä oloista lähtenyt ja puoliksi suomalainen ja puoliksi amerikanlatino. Todellakin näen perusteetonta eriarvoisuutta maailmassa ja Suomessakin. Mutta en siltikään voi kannattaa vääriä keinoja tällaisten asetelmien muuttamiseen.

Olen kuitenkin aina pyrkinyt itse vaikuttamaan huonommassa asemassa olevien ihmisten asioihin omien valintojeni ja oman työni kautta. Autan ja edustan siis työssäni nimenomaan työntekijöitä sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla monellakin eri foorumilla, eli todellakin tiedostan sen merkityksen mikä tasa-arvolla, yhdenvertaisuudella ja oikeudenmukaisuudella olisi työelämässä ja yhteiskunnassamme yleisestikin. Siitä huolimatta en halua pätkääkään viihteeseeni kannanottoja suuntaan taikka toiseen. Haluan sitä ”aivotonta” viihdettä jolla saan ajatukset välillä pois niistä yhteiskunnan vaikeista asioista, joita olen itsekin hoitamassa omassa työssäni. Ja on täysin perusteltua, että kun luen jostakin edes huhun siitä, että pitkään odottamani peli, elokuva tai muu viihdetuotos sisältääkin jotain edellä mainitsemieni kaltaisia tarkoituksellisia vaikuttamiselementtejä, niin silloin tarkistan asian paikkansapitävyyttä jo etukäteen ja teen osto-/ostamattajättämispäätöksiä sitten sen pohjalta.

 

[Fabre#4]

Jos oikein syvällisesti lähdetään ajattelemaan, niin kaikessa viihteessähän on jonkinlainen 'agenda' tai 'poliittinen suuntaus'. Välittöminä esimerkkeinä tulee mieleen vaikkapa Call Of Duty-sarja tai James Bond-elokuvat. CoDin 'agenda' ja 'poliittinen näkökulma' on kuitenkin saada Jenkit/sen länsimaiset liittolaiset näyttämään "oikeamielisiltä maailman poliiseilta" ja heidän vastustajansa sitten maailman rauhaa uhkaavilta terroristeilta. Osin samaa voi sanoa Bond-elokuvista. Niissäkin on länsimainen sankari ja usein ei-länsimainen pahis, joka uhkaa vallata tai tuhota maailman. Siinä sivussa Bond-elokuvat näyttävät usein naiset avuttomina ja heikkoina, jotka pitää siinä sivussa sitten pelastaa ja pahiksen kukistumisen jälkeen sankari sitten saa sen naisen 'palkinnoksi'. 'Agenda' on nähtävissä käytännössä melkein kaikessa viihteessä, koska pelien tarinat ja elokuvien juoni kuitenkin kirjoitetaan aina jostain näkökulmasta. Joku henkilö tai ryhmittymä kuvataan hyvinä maailman pelastajina ja toinen henkilö tai ryhmittymä sitten pahana.

Pointti siis on se, että vaikka väittäisi, ettei haluaisi kuluttaa mitään "johdattelevaa viihdettä, jonka takana on jokin agenda tai poliittinen suuntaus", niin silloin ei käytännössä voisi kuluttaa mitään viihdettä. 'Puolueetonta' tai 'neutraalia' näkökulmaa ei käytännössä ole edes olemassa missään viihteessä. Toiseen Maailmansotaan sijoittuvat elokuvat ja dokumentitkin käytännössä aina kuvaavat liittoutuneet hyvinä ja akselivallat pahoina, vaikka 'todellisuudessa' kyseisen konfliktin aikana varmasti molemmat liittoumat suorittivat 'sotarikoksia' ja hirmutekoja. Yleiseksi näkökulmaksi on vaan valikoitunut se, että natsien hirmuteot ovat usein esillä, mutta liittoutuneiden pahoja tekoja ei mainita tai kuvata. Se toki pohjautuu pohjimmiltaan voittajien historiaan. Kyseisen sodan voittajat suurimmalta osin päättivät, kuinka asiat historian kirjoihin kirjoitetaan.

Kun yksilö hyväksyy jonkun viihteen lajin tai näkemyksen itselleen sopivaksi, niin ei se kyseinen viihde mitään neutraalia tai puolueetonta ole. Se kyseinen viihde vaan sattuu sopimaan kyseisen yksilön ajatusmaailmaan, omiin arvoihin ja omaan poliittiseen suuntaukseen. Neutraalia tai täysin agendatonta viihdettä ei ole edes olemassa. Käytännössä kaikessa viihteessä on aina olemassa joku, joka tarinassa halutaan saada näyttämään hyvältä ja samaistuttavalta ja joku toinen, joka halutaan saada näyttämään pahalta ja sellaiselta, jota normaali katsoja tai pelaaja inhoaa.

Viihde myös on ainakin jonkinasteinen taiteen laji. Sitä ei käy kieltäminen. Tarinavetoiset pelit ja elokuvat ovat luojiensa taiteellinen näkemys jostakin tarinasta. Se televisioruudulle piirretty peli tai elokuva on silmin nähtävä taiteellinen näkemys käsikirjoituksesta tai kirjasta.

 

[Poistettu jäsen 17549]

No, me olemme perinpohjaisesti eri mieltä siitä, voivatko isotkin videopelit olla viihteen lisäksi taidetta. Tai olisiko se suotavaa. Ei siinä, kumpikaan ei ole varmaan tässä asiassa sen enempää oikeassa.

Mutta seison sanojeni takana, jotka oli huudettu yleistasolla ilmoille. Kuten seuraavatkin: Jos joku aikuinen ihminen kertoo minulle, että hän ei halua missään yhteydessä haastaa itseään taiteen kautta - tai typerimmillään ymmärtää koko konseptin vain jonain kulttuurisotapelleilynä - tulee minulle mieleen noita tiettyjä adjektiiveja. Huom. niiden joukossa ei ole sanoja kuten "huono" tai "tyhmä".

Ja kulttuurisotakuvioista sanon vain seuraavaa: What if I told you, että on ihan mahdollista käynnistää Last of Us II ilman että on hajuakaan kuka on Druckmann, mitä tämä myyttinen hahmo on tehnyt tai mitä hän ajattelee maailmasta? Tämä onnistui ainakin itseltäni ihan hyvin

 

[FleeingNevada]

Kaikki viihde on ”vain viihdettä” kunnes sen politiikka on ristiriidassa omansa kanssa.

 

[Poistettu jäsen 37867]

Menen varmaan aika pahasti miinaan viestiisi vastaamalla. Sen verran provosti kuitenkin tuossa juttua heität, että on pakko vastata ainakin omasta näkökulmastani heittoihisi.

Ensinnäkin, itse ainakin koen pelit puhtaasti viihteenä. En nimenomaan koe niitä missään määrin taiteena, ja jos sitten joku/jotkut pelit tietoisesti pyrkivät olemaan jonkin sortin taidepläjäys, niin yleensä pyrin sellaisia teoksia tietoisesti väittämään. En halua viihteeltäni mitään suurempia tarkoituksia tai varsinkaan minkäänlaisia tietoisia ihmisten ajatuksiin vaikuttamisyrityksiä. En muutenkaan halua lukea kirjoja tai katsoa elokuvia, joissa on joku sanoma, jota pitäisi ilmeisesti kovasti pohtia, ja ehkä muka muuttaa jopa maailmankatsomustaan sen mukaisesti mitä ehkäpä ”taiteilija” on ajatellut, tai jopa johdatellut. Minä olen muodostanut maailmankatsomukseni omien kokemusteni ja itse keräämien tietojen pohjalta. En ole altis toisten mielipidevaikuttamiselle, enkä aio sitä koskaan ollakaan - en siis pätkääkään. Tästä syystä siis karsastan kaikenlaista sormen heristelyä ja julkista sekä piilotettua agendaa tai sanomaa missään viihteessä mitä käytän.

Samasta syystä karsastan hyvin voimakkaasti Naughty Dogin SJW-vetoista pelien suunnittelua. Druckmann on julkisesti useaan otteeseen tunnustautunut SJW-ajatusmaailman kannattajaksi, ja haluavansa herättää kyseiseen ideologiaan liittyviä ajatuksia ja ”herätellä” ihmisiä aiheeseen liittyvällä provokaatiolla. Minä ja monet muut ihmiset emme kaipaa tällaista lainkaan viihteeseemme. Sen esiin tuomisessa ei myöskään ole yhtään mitään väärää. Toki voit olla sitä mieltä, että tällaiseen kommenteilla puuttuminen ja tällaisen suuntauksen paheksuminen on jotenkin tylsää ja ne jotka niin tekevät ovat sitten joidenkin jo mainitsemiesi haukkumasanojen arvoisia. Mutta olisi mielestäni fiksumpaa kuitenkin keskittyä vastargumentointiin asiapohjalta, kuin heitellä negatiivisia adjektiiveja itsesi kanssa toisin ajattelevista.

Tiedoksi vielä omasta maailmankatsomuksestani. Vastustan SJW:n tai vaikkapa Black Lives Matter:in kaltaisia ilmiöitä, koska niissä tehdään provosoimalla sitä työtä ja pyritään kääntämään se puolustettujen tahojen asema ainakin ajatuksen tasolla toisin päin. Tämä ei vain yksinkertaisesti ole mielestäni ollenkaan oikea tapa hakea maailmaan tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta. Samaan hengen vetoon totean että en missään tapauksessa kuitenkaan kannata esim. minkäänlaisia oikeistolaisia suuntauksia, ja vaikkapa kokoomusta tai persuja en voisi koskaan ajatella äänestäväni. Toki äänestämiseni on viime vuosina ollut aika passiivista, koska olen alkanut vuosi vuodelta enemmän inhoamaan politiikkaa ja siellä vaikuttavia tahoja. Tiedoksi myöskin, että olen itse äärimmäisen köyhistä oloista lähtenyt ja puoleksi suomalainen ja puoliksi amerikanlatino. Todellakin näen perusteetonta eriarvoisuutta maailmassa ja Suomessakin. Mutta en siltikään voi kannattaa vääriä keinoja tällaisten asetelmien muuttamiseen.

Olen kuitenkin aina pyrkinyt itse vaikuttamaan huonommassa asemassa olevien ihmisten asioihin omien valintojen ja oman työni kautta. Autan ja edustan siis työssäni nimenomaan työntekijöitä sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla monellakin eri foorumilla, eli todellakin tiedostan sen merkityksen mikä tasa-arvolla, yhdenvertaisuudella ja oikeudenmukaisuudella olisi työelämässä ja yhteiskunnassamme yleisestikin. Siitä huolimatta en halua pätkääkään viihteeseeni kannanottoja suuntaan taikka toiseen. Haluan sitä ”aivotonta” viihdettä jolla saan ajatukset välillä pois niistä yhteiskunnan vaikeista asioista, joita olen itsekin hoitamassa omassa työssäni. Ja on täysin perusteltua, että kun luen jostakin edes huhun siitä, että pitkään odottamani peli, elokuva tai muu viihdetuotos sisältääkin jotain edellä mainitsemieni kaltaisia tarkoituksellisia vaikuttamiselementtejä, niin silloin tarkistan asian paikkansapitävyyttä jo etukäteen ja teen osto-/ostamattajättämispäätöksiä sitten sen pohjalta.

Aika monesta kohdasta samaa mieltä, mutta loppujen lopuksi Internetissä kiteytyy yksi perusajatus:

Kaikki ovat omasta mielestään oikeassa.

Lisäksi kaikilla on mm. erilainen historia, ympäristö ja tieto. Pelkästään näiden kolmen asian pohjalta kokemus konkreettisesti samasta asiasta vaihtelee hyvinkin paljon. Ei tarvitse lähteä tätä foorumia kauemmaksi kalaan tämän havaitakseen. Tässäkin ketjussa on tuotu esiin mm. TLoU2:n tulkinta erilaisista lähtökohdista. Jos tekijätiimistä ja sen ulostuloista ei tiedä mitään, on peli takuulla eri tavalla tulkittava kuin ilman tuota tietoa. Ja toki jokainen suhtautuu vielä eri tavoin näihin asioihin, joillekin vaikkapa SJW on lisäpisteitä, toisille kirosana. Molemmat näistä ovat ihan yhtä oikein. Erityisesti Internet-keskusteluissa tämä toki unohtuu, kun jokainen yrittää tuoda painokkaasti sitä omaa näkemystään esiin. En tiedä tilastoja siitä, miten usein ymmärrys on lisääntynyt tai jopa näkemys vaihtunut foorumikeskustelujen perusteella.

 

[Ippenator]

Jos oikein syvällisesti lähdetään ajattelemaan, niin kaikessa viihteessähän on jonkinlainen 'agenda' tai 'poliittinen suuntaus'. Välittöminä esimerkkeinä tulee mieleen vaikkapa Call Of Duty-sarja tai James Bond-elokuvat. CoDin 'agenda' ja 'poliittinen näkökulma' on kuitenkin saada Jenkit/sen länsimaiset liittolaiset näyttämään "oikeamielisiltä maailman poliiseilta" ja heidän vastustajansa sitten maailman rauhaa uhkaavilta terroristeilta. Osin samaa voi sanoa Bond-elokuvista. Niissäkin on länsimainen sankari ja usein ei-länsimainen pahis, joka uhkaa vallata tai tuhota maailman. Siinä sivussa Bond-elokuvat näyttävät usein naiset avuttomina ja heikkoina, jotka pitää siinä sivussa sitten pelastaa ja pahiksen kukistumisen jälkeen sankari sitten saa sen naisen 'palkinnoksi'. 'Agenda' on nähtävissä käytännössä melkein kaikessa viihteessä, koska pelien tarinat ja elokuvien juoni kuitenkin kirjoitetaan aina jostain näkökulmasta. Joku henkilö tai ryhmittymä kuvataan hyvinä maailman pelastajina ja toinen henkilö tai ryhmittymä sitten pahana.

Pointti siis on se, että vaikka väittäisi, ettei haluaisi kuluttaa mitään "johdattelevaa viihdettä, jonka takana on jokin agenda tai poliittinen suuntaus", niin silloin ei käytännössä voisi kuluttaa mitään viihdettä. 'Puolueetonta' tai 'neutraalia' näkökulmaa ei käytännössä ole edes olemassa missään viihteessä. Toiseen Maailmansotaan sijoittuvat elokuvat ja dokumentitkin käytännössä aina kuvaavat liittoutuneet hyvinä ja akselivallat pahoina, vaikka 'todellisuudessa' kyseisen konfliktin aikana varmasti molemmat liittoumat suorittivat 'sotarikoksia' ja hirmutekoja. Yleiseksi näkökulmaksi on vaan valikoitunut se, että natsien hirmuteot ovat usein esillä, mutta liittoutuneiden pahoja tekoja ei mainita tai kuvata. Se toki pohjautuu pohjimmiltaan voittajien historiaan. Kyseisen sodan voittajat suurimmalta osin päättivät, kuinka asiat historian kirjoihin kirjoitetaan.

Kun yksilö hyväksyy jonkun viihteen lajin tai näkemyksen itselleen sopivaksi, niin ei se kyseinen viihde mitään neutraalia tai puolueetonta ole. Se kyseinen viihde vaan sattuu sopimaan kyseisen yksilön ajatusmaailmaan, omiin arvoihin ja omaan poliittiseen suuntaukseen. Neutraalia tai täysin agendatonta viihdettä ei ole edes olemassa. Käytännössä kaikessa viihteessä on aina olemassa joku, joka tarinassa halutaan saada näyttämään hyvältä ja samaistuttavalta ja joku toinen, joka halutaan saada näyttämään pahalta ja sellaiselta, jota normaali katsoja tai pelaaja inhoaa.

Viihde myös on ainakin jonkinasteinen taiteen laji. Sitä ei käy kieltäminen. Tarinavetoiset pelit ja elokuvat ovat luojiensa taiteellinen näkemys jostakin tarinasta. Se televisioruudulle piirretty peli tai elokuva on silmin nähtävä taiteellinen näkemys käsikirjoituksesta tai kirjasta.

Kyllä sitä viihdettä löytyy pilvin pimein ilman tekijänsä tarkoitusta levittää jonkin sortin sanomaa. Kuten jo totesin, välttelen kokonaan sellaisia teoksia, jotka selvästi on tehty tarkoituksena levittää jotain sanomaa tai ideologiaa. Ja jos joskus sellainen tulee sitten jostain syystä katsottua tai koettua, sen mahdollisen selkeän sanoman olemassaolo yleensä pilaa kokemuksen itselleni.

Vertauksesi siitä, että on jonkin tahon sotilas suorittamassa jotain tehtävää ontuu aika pahasti, koska nuo nyt ovat tietyn maailman historiallisen ajan tilanteita, joissa on joku puoli kuitenkin valittava missä se sankarisotilas sitten taistelee. Ja ollaan noissakin peleissä välillä laitettu pelaaja sen toisenkin puolen hahmoa ohjaamaan - ainakin hetkellisesti. Ei tuollaisissa peleissä kyllä yleensä sen kummempaa juonta tai kannanottoakaan ole, ja jos on, niin usein siinä on ehkä jossain määrin joku sanoma sodan julmuudesta tai turhuudesta loppujen lopuksi. Tuollainen sanoma saattaa jopa itselleni olla jotenkin nieltävissä, jos se on hyvin toteutettu. Siltikin ottaisin sotapelinikin ilman minkään sortin sormen heristelyä tai jeesustelua. On se nyt minulle ainakin muutenkin päivänselvää, että sota ja ylipäätään ihmisten tappaminen ovat erittäin pahoja ja vääriä asioita. En tarvitse kenenkään kannanottoa tai opetuksia siihen liittyen. Pelatessa en ajattele kuitenkaan tappavani ketään oikeassa elämässä, joten se jeesustelu pelissä on aivan turhaa hommaa todellakin.