No niin, koska Last of Us II -valitus on ikiliikkuja ja sitä varmasti kuulee täälläkin viimeistään tv-sarjan julkaisun lähestyessä lisää, niin kirjoitetaan tänne sivuraiteille yksi avautuminen siitä, mikä koko kohussa on tuntunut typerimmältä jo pitkään.
Olen aina välillä joissain topikeissa vihjannut, että videopelaajat (tarkennettuna riittävän iso osa heistä, ei tietenkään kaikki) ovat typerää sakkia. Ehkä aika tarkentaa:
Last of Usit ovat aivan kiistatta
tarinavetoisia pelejä. Ja Last of Us II:n kohdalla merkittävä osa pelaajista halusi (c'mon, kukaan ei tuputtanut teille mitään tietoa) tietää
etukäteen siitä, miten tarina menee. Että kaikki menee sopivasti heidän makunystyröilleen. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Siis siinä tarinavetoisessa tekeleessä.
En keksi millä sanalla tällaista käyttäytymismallia kutsuisin, mutta jossain moukkamaisen, kulttuurivihamielisen, dorkan ja ihan vaan tylsän välillä siinä varmaan seilailtaisiin.
Ei ihme, että suurin osa ison budjetin videopeleistä on niin p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä, kun pelaajat ovat tällaisia v*tun lampaita.
Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pelaajien pitäisi tykätä kaikista tarinoista tai muista valinnoista, mitä pelintekijät ovat peleihinsä tehneet. Ei tietenkään, tämä olisi mahdotontakin. Mäkin oon täällä vähän joka pelin topikissa valittamassa vähän kaikesta
Toisaalta jos pelaajat raivostuvat siitä, että heidät on yllätetty
väärällä tavalla ja heidän ihan lempparipempparisuosikkipuosikkihahmonsa ei saanut just sellaista sankarikohtelua kuin he olisivat halunneet, niin me ollaan samassa lopputulemassa. Eli siinä, ettei ole ihme että ison budjetin videopelit ovat p*rkeleen valmiiksi pureskeltua, yllätysvapaata mössöä jatkossakin.