Tähän ei voi todeta kuin että "voi kauhee!" Itse huomasin päinvastoin pitäväni pelaamisesta enemmän, kun piilotin kaikki palkintoilmoitukset käytöstä. Ajattelen asiaa niin, että ilman noita ylimääräisiä kilinöitä peli toimii omilla ansioillaan. Useinhan nuo trophyt voivat olla jotain tyyliin "kävele kolme askelta" tai "kerää 100 papukaijan nokkaa", missä ei ole mitään järkeä.
Kieltämättä ne on usein vähän turhia tai tympeitä. Ja jos on mukana niitä liian grindattavia tai vastaavia, niin tiedän jo etukäteen etten edes yritä.
Toisaalta ei minun pelaamistani ole nuo niinkään muokanneet. Sitä muokkasi se aika kun sai 1-2 peliä vuodessa ja ne pelit perhane vieköön pelattiin sitten niin loppuun kuin mahdollista. Vaikea siitä on ollut päästä eroon ja nuo sitä vielä ruokkivat entisestään.
Tuntuu että jos ei tee "kaikkea" niin on maksanut turhasta.
En yhtään pidä siitä ajatuksesta että pelissä on ns. "turhaa" tekemistä, jonka voi sivuuttaa. Se on sitä pelisuunnittelua, jossa copypastetaan yhtä hommaa sata kertaa.
Minun ajatusmaailmani on sitä että jos pelissä on tekemistä, niin sen pitäisi olla sen arvoista. Useinkaan se ei ole mutta silti se tulee noiden mainittujen syiden vuoksi tehtyä.
On se sillä lailla muuttanut pelaamista että ei paljon joku AC: Valhalla kiinnosta. Se kun tuntuu nimenomaan peliltä, joka on venytetty ihan liian laajalle ja pitkälle siihen nähden, miten paljon siinä on sisältöä, joka ei tunnu siltä että sen on tehnyt jo monen monta kertaa samassa pelissä, saati pelisarjassa.
Toisaalta yhtä vähän järkeä on näissä supervaikeissa "voita loppuvastus pelkissä kalsareissa"-tyyppisissä palkinnoissa. Ehkä ne joitakin voivat kannustaa lisähaasteiden pariin tai ehkä jopa pelaamaan peliä monipuolisemmin, mutta itse haluan kokea pelin sellaisenaan. Ja puhun nyt nimenomaisesti näistä pelien ulkopuolisista palkintojärjestelmistä.
Hyvä tuo maininta palkintojärjestelmistä sillä onhan aina ollut haastemoodeja ja muita. Ei ne trophyt lopulta sen enempää ole ja niidenkin mielekkyys on lähinnä tekijöistä kiinni. Onko se sitä "tee yhdentekevää sontaa loputtomasti" vai jotain oikeasti haastavaa tai mielenkiintoista.
Älyttömän vaikeiksi tehdyt tai grindaamista vaativat hommat jää itsellä helposti väliin. Vaikka aikaa käytänkin "platinointiin" niin joku raja kuitenkin on että paljonko sitä suostun uhraamaan.
Oma juttunsa on vielä nämä "saavutukset", jotka saa pelaamalla ensin jonkun pelin vaikkapa 100 % läpi ja siirtämällä tallennuksen toiselle laitteelle. Vähän venytetty alkaa olla tuo saavutuksen käsite tuossa tapauksessa, vaikka Sonyn järjestelmiä pitäisi miten kankeana.
Nämä on juuri sitä, missä pitää kyseenalaistaa sana "achievement". On kyllä melkoinen "saavutus" ostaa sama peli kahdelle eri alustalle ja siirtää tallennus sitten toiselle. Kyllä siitä pystin on ansainnut ehdottomasti.
Toki myönnän että olen jotain "haista paska"-saavutuksia "save scummannut". Yleensä ne on sitä että pitää pelata koko peli uusiksi että voi hankkia lopussa olevasta valinnasta eri lopun. Mitään vaikeaa siinä ei olisi mutta säästän aikaa ja skippaan sen peliosuuden.
Mitään vaikeustaso-trophyja en ole tainnut kikkailla, paitsi jos kyse on siitä että pitää helpommat pelata erikseen nekin vaikka olisi jonkin masokisti-tason jo läpäissyt. Ei jaksa ja ihan surutta kikkailen jos voi.
Noissa voisivat kehittäjät vähän käyttää järkeä esim. miten saavutukset kasautuu. Jos pelaa vaikeimmalla niin ei nyt helvetti enää ole mitään syytä pimittää jotain easy-tason läpäisyn trophya.
Olen kirjoittanut näköjään tähän ketjuun viimeksi vuonna 2011. Mielipide saavutusten suhteen ei ole muuttunut. Ne ovat edelleen todella mukava lisä. Ehkä sellainen pieni muutos on kuitenkin tapahtunut, että nykyään en enää oikein viitsi vilkuilla Achievementteja yhtään tarinavetoisimmista peleistä ennenkuin peli on läpi. En halua vahingossakaan spoilaantua.
Kyllä niistä spoilerit välttää. Niissä on varoitukset, jolloin osaa olla lukematta vaikkapa "stage 2:sta" tai varsinaista ohjeosiota. Itse en edes niiden ohjeiden mukaan siis pelaa vaan pelaan ekalla kertaa omalla tyylillä lähinnä tiedostaen missattavat saavutukset. Ne kun on ne, joita inhoan. Että jos ei yhtä pientä asiaa tee vaikka keskellä peliä niin ei muuta kuin parikymmentä tuntia uusiksi. Pahimmillaan. Ne on se juurisyy, miksi noita luen. Yleensä kaiken muun saa kyllä pelin läpäisyn jälkeenkin tehtyä.
Joka tapauksessa Achievementien keräily on edelleen oikein koukuttavaa puuhaa ja näköjään aikojen saatossa on tullut kerättyä niin paljon gamerscorea, että olen tällä hetkellä TrueAchivementsin Suomalaisten tuloslistalla sijalla 37.
Jaahas, itse olisin sijalla 230 (suomalaisissa) jos olisi tunnuksessa maavalinta laitettu. Ei näköjään ole, joten on jossain ties missä alueella jos missään
Omat lukemat olisi varmasti vähintään tuplat tai itse asiassa enemmänkin jos kaikki PS4- ja PS5-konsoleilla pelatut multiplattarit siirtäisi Xboxille saavutuksineen. Nyt nuo jakaantuu usealle vehkeelle ja alustalle. Pleikkarilla tuli juuri Jedi Survivorista sadas platina ja psnprofiles.comissa olen 557 country rankilla mitattuna.
Ei noita tule siis kilpailumielessä katsottua mutta mielenkiinnosta välillä. Aika korkealla (?) sitä on vaikka ei samalla tapaa siihen tähtää kuin sellaiset huntterit, jotka hakee tarkoituksella helppoja pelejä tai tuplia esimerkiksi Sonyn konsoleilta.
Siinä menee minulla raja että alkaisin pelitkin valita noiden mukaan. Pelaan sitä mikä kiinnostaa ja vaikka tuo pelaaminen, ainakin panostuksensa osalta, saa ohjenuoria noista niin ei sen enempää.