Tässä onkin asia, mitä en huomioinut arvostelussani, joten kiitos sen nostamisesta esille.
Helpommilla tasoilla stratagemien käyttö on yleisesti ottaen paljon helpompaa, kun näppäilyt voi hoitaa kaikessa rauhassa. Arvioisin, että ainakin challenge-tasosta eteenpäin pelissä tulee toisinaan tilanteita, jolloin päällä on pieni paniikki tukea tilatessa. Henkilökohtaisesti olen opetellut juoksemaan ja pitäen samalla L1-näppäintä pohjassa, jolloin oikea käsi on vapaa näppäilemään koodit. Rauhallisena hetkenä en kyseistä kikkailua harrasta, vaan hoidan paikallani tilaukset vasemmalla kädellä.
Monesti tulee esimerkiksi vihollisen pesäkettä lähestyessä näppäiltyä koodijono jo etukäteen, koska ilmaisku tai turretti on se optimaalisin tapa aloittaa tappelu ja ammuskella seuraavaksi asemistaan poukkoilevat viholliset kauempaa ennen varsinaisen kohteen kimppuun käymistä.
Itse kuitenkin näen, että stratagemien käyttö on Helldiversi(e)n ns. oma juttu, joka toimii parhaimmillaan tehokeinona. Paineen alla sen kohdalleen saaminen aiheuttaa näkökulmasta riippuen esim. stressiä ja ehkä jopa pelkoa, kun viholliset hönkivät kannoilla ja apu olisi tarpeen. Vaikka tietyt sarjat on tullut näppäiltyä lukuisat kerrat, niin ei se aina mene nappiin, näkyvästä ohjeesta huolimatta.
Ymmärrän kuitenkin näkökantasi, koska lähtökohtaisesti kyse on toimintapelistä, eikä "Guitar Herosta", jossa näppäillään comboja nopealla tempolla, vaikka vertaukseni kehnohko onkin.
Mielenkiintoista kuulla tällainenkin mielipide, sillä en ole aiemmin kenenkään kuullut kritisoivan stratagemien tilaamisen vaikeudesta.
Edit. Siitä olen nimimerkki Spineshankin kanssa täysin samaa mieltä, että peli menisi aivan liian helpoksi jos stratagemit voisi tilata "instana", ilman koodisarjan tuomaa viivettä.
Ei siinä mitään, tuntuu peli hienosti monille maistuvan. Ihmettelen silti, ettei tuota pelimekaniikkaa ole kritisoitu enempää. Toki netistä hakiessani löysin jotain samankaltaista kritiikkiäkin. Tai nimenomaan kritiikkiä siitä, että menee arpapeliksi mitä tilaamalla saa, kun joutuu tukitilaukset tuolla systeemillä tekemään toimintapelin kiireen keskellä. Joillakin kuulemma suuria vaikeuksia saada sitten tilaamalla sitä mitä on oikeasti halunnut, ja se on sitten enemmänkin ärsyttänyt, minkä toki itse hyvin ymmärrän. Yllättävän vähän tuollaista kritiikkiä sitten kuitenkin löytyi.
No, nämä nyt ovat toki vahvasti makuasioita. Itselläni on ollut kuitenkin aina (jo ihan lapsuudesta asti) vahvat antipatiat rytmipelaamista sekä muistipelejä kohtaan. En vaan yksinkertaisesti pidä tuollaisista, enkä kaipaa tuollaisten juttujen aiheuttamaa stressiä peleihin. Noin ylipäätäänkään en yleensä kaipaa peleihin kiirettä tai muutenkaan kovin stressaavia elementtejä. Työssäni kohtaan usein niin paljon stressiä ja hankalia asioita (vaikka toki koen työni palkitsevana ja myöskin merkityksellisenä, joten sitä kautta kuitenkin mielekkäänäkin), että en sitten kaipaa kyllä sen kaltaisia elementtejä pelaamiseen, mikä on itselleni nimenomaan irtautumista noista arkisista paineista. Toki pelin haastavuus voi olla minuakin kiinnostavaa, kunhan se on sitten aidosti palkitsevaa pelissä, eikä vaikeuskerrointa tule nimenomaan huonoista tai jopa tarkoituksella hankaloitetuista kontrolleista, millaiseksi valitettavasti koen juurikin tuon stratagemien tilaamisen. Mainitsemasi viive olisi toki minunkin mielestäni ihan perusteltua tuollaisissa tilaamisissa, mutta sellainen voisi olla joka tapauksessa, vaikka tilaaminen itsessään olisi paljon helpommin ja mielekkäämmin toteutettu.
Olen sinänsä todella tarkka peleissä pelattavuudesta ja pelimekaniikkojen toimivuudesta, ja valitettavasti varsin moni muuten ihan hyviä elementtejä sisältänyt peli, on voinut päätyä inhokikseni huonosti toteutettujen pelimekaniikkojen takia. Esimerkkeinä mm. kaikki Kojiman pelit, pari uusinta Zeldaa, Sekiro, Witcher 3 (ei nyt varsinainen inhokkipeli, mutta menetti silmissäni todella paljon jo pelkästään huonojen kontrollien ja pelimekaniikkojen takia, toki en pitänyt myöskään tarinasta, varsinkaan sen loppupuolella) ja nyt sitten vaikkapa nämä Helldiversit. Tosi sääli sinänsä, koska Helldiversit ovat kyllä muilta osin juuri sellaisia hyvin toimivia porukassa pelattavia räiskintöjä, joista muuten voisin pitää paljonkin. No, ei voi mitään - eivät nyt vaan ole sitten minun juttuni tuon stratagem-kuvion takia - eli ei muuta kuin katse muihin peleihin.
Viikonloppuna tulikin tarkemmin tutkittua mitä kaikkia helmiä onkaan jäänyt PS3:llä backlogiin (ja niitä onkin todella paljon!) sekä palattua myös joidenkin PC-pelaamiseni aikana kertyneiden pelien pariin hiljattain hankkimani Steam Deckin avulla. Oli suorastaan terapeuttista pelata rauhallisen tempon Eurotruck Simulator 2:ta, jonka perään olen jo pidempään haikaillut. Nyt alkoivat myös kuumottamaan kyseisen pelin eri puolille Eurooppaa sijoittuvat lisärit, sekä saman kehittäjän tekemä American Truck Simulator lisäreineen.
On se pelaaminen vaan tosi mukavaa hommaa, joten se kannattaa nimenomaan pitää mukavana, pelaamalla juuri sellaisia pelejä mistä aidosti nauttii. Joskus toki tulee tehtyä virhearvioita pelejä hankkiessa, ja näin nyt sitten kävi minulle ikävä kyllä Helldivers 2:n kohdalla. Hauskoja hetkiä pelin parissa kuitenkin sinulle ja muillekin pelistä nauttiville!