Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Yleinen politiikkaketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -WaLuigi-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Yksi osa ongelmaa (työttömien masentumista ja syvemmälle kuiluun suistumista) on tai ainakin voi olla, myös nimenomaan se perinteinen työn "ihannointi".

Jos kotona painotetaan että töitä pitää tehdä ja pahimmillaan haukutaan työttömät ja "pitkätukkahipit" helvettiin, niin kyllä sitä voi aika paljon enemmän masentaa ja ahdistaa olla hetkikin työttömänä "roskasakkina" kuin että sen näkisi vain yhtenä mahdollisena, toivottavasti lyhyenä vaiheena elämää.

Tuntuukin, että monille työssäkävijöille jo pieni hetkikin työttömänä on maailmanloppu. Olen itse sellaisia juttuja kuullut ja ihmetellyt puhetta. Siitä puhutaan tosiaan kuin se olisi pahimpia asioita mitä ihmisille voi käydä ja usein näistä puheista on tulkittavissa myös miten noloa ja häpeällistä se tuntuu olevan.

Se on useimmille täysin itsestään riippumaton valinta ja asia, johon ei todellakaan ole itse tähdätty, joten minkä helvetin takia se on niin iso stigma? No, tietysti ainakin sen takia kun työttömät niputetaan nimenomaan laiskoiksi paskoiksi, jotka on työttömiksi haluttu. Eihän siis kunnon veronmaksaja voi tähän porukkaa ikinä kuulua.
 
Tämä onkin niin laaja keskustelun aihe että täytyy lähteä siitä, että mitkä valinnat oikeasti edes on omia? Kaikilla on niin erilaiset lähtökohdatkin että jos jo kotona on ollut paskat olot, niin ehkä on paska meininki jo lähtökohtaisesti. Ehkä asenne yhteiskuntaa vastaan tulee jo kotoa kun vaikka vanhemmat ei ole saaneet apua? Asenteiden tarttuminen, ihmisten lähtökohdat, jne. Muuttujia on älyttömästi.

Menee toki ehkä turhan filosofiseksi pohdinnaksi alkaa miettiä, onko mikään valinta lopulta täysin oma, mutta tässä kohtaa nostaisin silti esille vähintään sen, että ehkä on saatu jo alunperin paskemmat omenat evääksi kuin mitä muut.

Asenteella ja sisulla tietysti voi korjata paljon mutta jos tuollainen valinta tuntuu epäreilulta, niin epäreilua on myös varmasti se, miten erilaiset lähtökohdat ihmiset saavat jo syntymässään. Siinä voi hyvissä oloissa kasvaneella tai tarpeeksi lujan luonteen saaneella olla helppo huudella.

Toki yhä jätän mahdollisuuden myös sille että on ihan omakin asennevamma ja valinta. Usein muuten on mahdollista sekin, että kun valinnan on joskus tehnyt, niin mielen muuttaminen myöhemmin voi olla vaikeaa ellei mahdotonta. Miten vaikka vuosikymmenten aukon työhistoriassa enää peittää vaikka haluja meiningin parantamiseen olisikin? Tai jos velkaa on helvetisti, niin ettei sitä mitenkään saa kuitenkaan ikinä maksettua, jne.

Asioita voi tietysti aina yrittää korjata mutta jos perustukset on pilattu tai alunperinkin hajalla, niin ei siitä enää välttämättä priimaa saada millään.
Alkaa nimenomaan menemään filosofiseksi. Filosofiassa on tuo ikuinen kiistankappale mitä kysytään että onko ihmisellä 'vapaa valinta'. Onko sitä vai eikö sitä ole. Ei tämä aihe ole sydäntä lähellä niin jätän tähän.

//Edit: en puhunut kenestäkään muusta kun noista mun parista tutusta kenet maininnut tässä keskustelussa. Eli en sinua @Remeded & @shamaniac tässä mainitse erikseen
 
Tuosta nyt voidaan olla montaa mieltä. Ne ahkerimmat tyypit kun tuppaa olemaan aivan muualla kuin johtoportaissa. Nyt kaikesta tästä eniten hyötyvät ne rikkaat, ei esimerkiksi tavallinen duunari.
Eipäs unohdeta että lisäksi vero-% laskivat kautta linjan ja nyt on taas parempi motivaatio ahkeroida kun palkankorotuksestakin jää enemmän käteen.

Jopa tuloeroihin tällä on postiivinen vaikutus. Kun käteen jää enemmän, niin korkeaa vero-% kompensoivaa bruttopalkan nostoa tai alkupalkkaa tarvii pyytää vähemmän. Tämä toki tulee näkymään hieman pidemmässä juoksussa paremmin.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom