Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[Ippenator]

Kaikkien pelien ei tarvitse todellakaan olla kaikille. Jos pitäisi, niin jo eri genrejä ei olisi koska eihän minua vaikka urheilupelit kiinnosta, joten niissä pitäisi olla vähintään seikkailua ja mielenkiintoinen tarina, että se olisi enemmän myös minulle suunnattu. Samoin autopeleissä saisi olla vain Forza Horizonin kaltaisia simcadeja eikä yhtään realistisempia pelejä koska en niistä tykkää eikä varmasti moni muukaan.

Tai jos puhutaan pelkästään helpotuksista, niin jossain yltiösimulaatiossa pitäisi olla myös arcademaiset kontrollit minua varten. Guitar Heroa ei varmaan saisi olla edes olemassa, sillä se ei todellakaan ole kaikille.

Minun mielestä pelit on taidetta, joten niiden tekijät ovat taiteilijoita. Heillä saa (ja mieluusti pitääkin) olla visionsa, jossa he eivät voi olla väärässä.

Pelaajalla saa tietysti olla oma mielipiteensä pelistä mutta se on sitten vain mielipide eikä joku vika tekijöissä tai pelissä. Jos puhutaan siis vain suunnitteluratkaisuista eikä oikeista vioista.

Hieman tietysti on liikkumavaraa vaikka silloin, jos lähdemateriaali on jostain muualta ja sitä tulkitaan luovasti. Tosin silloinkin lähinnä on paremmat perusteet kritisoida mutta silti tekijällä on oikeus tehdä lähdematskusta sellaista kun itse hyväksi näkee.

Kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta.

Kaikista vähiten tarinan ja/tai hahmojen tarvitsee olla sopiva kaikille. Riittää että peliä voisivat pelata mahdollisimman monet. Näin ollen siis ainoa mistä saisi valittaa, on se, jos helppokäyttöisyystoiminnot ja/tai vaikeustasot on puutteellisia. Muu on tekijän visiota, jossa ei mielestäni tekijä voi ikinä olla väärässä. Minä voin olla täysin eri mieltä onko se hyvää ja tykkäänkö siitä, mutta väärässä tekijän on vähän hankala olla.

Vähän sinänsä outoa jos kuulutetaan että tekijä voisi olla väärässä mutta samaan aikaan ollaan individualismin puolella. Eikö sitä edusta nimenomaan se että tekee oman vision mukaista tuotetta eikä sellaista, joka on mahdollisimman laajasti kaikille sovitettu?

Itse olen eri mieltä tuosta, että ainakaan suosiolla pitäisi ajatella, ettei pelejä voisi rakentaa ainakin lähes kaikille. Pointtini on se, että pelit on loppujen lopuksi varsin helppo tehdä yleensä niin, että niissä on myös rajoittuneemmilla ominaisuuksilla oleville pelaajille mahdollisuus pelata peliä. Entäs sitten, jos se ei ole tarkalleen sen default-tason mukaisen vision mukainen peli helpommalla valinnalla, niin kyllä sieltä pelin monet olennaiset asiat tulisivat kuitenkin handicapin kanssa elävillekin mahdollisiksi kokea. Se ei olisi pois niiltäkään, jotka pystyvät kokemaan pelin kuitenkin sillä ”vision” mukaisella default-tasolla.

Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä, etten katso minkäänlaiseen taloudelliseen voittoon pyrkivän viihteen muodon olevan todellisuudessa taidetta, vaan vain yksi kaupallisuuden muoto. Ihan mielekästä koettavaa usein itsellenikin, mutta taidetta? Sitä en kyllä katso kaupallisuuden pohjalta rakennettujen teosten kuitenkaan olevan.

Ja individualismihan on nimenomaan sitä, että yksilöiden erot otetaan huomioon silloin kun se vain suinkin on mahdollista, eikä pakoteta erilaisia yksilöitä ottamaan asioita vastaan samasta muotista puristettuina. Kyllä se ”taiteilijan” visio tulee sieltä pelihahmojen ja pelimaailman audiovisuaalisuuden kautta esille. Pelattavuuteen ja tarinaankin sitten kannattaisi antaa pelaajille sitä yksilöllistä vaikuttamismahdollisuutta mahdollisimman paljon. Kaupallisista tuotteista kun on, kyse, niin silloin olisivat mielekkäämpiä myös useammille pelaajille.

 

[Fabre#4]

Jokaisella viihteen alalla on genrejä, eikä kukaan tykkää kaikista. Ajatellaan nyt vaikka pelaamisen lisäksi niitä yksinkertaisimpia, eli elokuvia/sarjoja ja musiikkia. Ei sellaista kuluttajaa taida ollakaan, joka kokisi kaikenlaiset elokuvat/sarjat tai kaikenlaisen musiikin yhtä kiinnostavaksi. Aina joku genre kiinnostaa enemmän kuin joku toinen.

Sellainen viihde, joka tehdään sillä ajatuksella, että se kiinnostaisi määrällisesti mahdollisimman suurta populaatiota, muodostuu usein juurikin sellaiseksi 'keskiverroksi harmaaksi massaksi', koska usein se yrittää olla mahdollisimman monen mieleen ja varoa kritisoimatta mitään, tai olemaan esittämättä mitään vähänkään poikkeavampia mielipiteitä tai näkökulmia. Sellaisen kohdalla tulee usein ajateltua, että minähän olen nähnyt tai pelannut tällaista aika samanlaista monesti ennenkin.

Itse olen varsinkin pelien parissa kokenut, että parhaiten ovat mieleen jääneet sellaiset tapaukset, jotka ovat tarjonneet jotain normaalista poikkeavaa näkökulmaa sen perinteisen tavan sijaan. Päähahmolla esimerkiksi jotain vähän poikkeavampia piirteitä tai ajatuksia. Pelin aihepiiri normaalista poikkeava tai jotain vastaavaa. Ne poikkeavuudet jäävät helposti mieleen ja niiden pohjalta herää helposti ajateltavaa pelin läpäisyn jälkeenkin. Vastaavasti joku perusräiskintä on niin kertakäyttökamaa, ettei sitä ajattele enää läpäisyn jälkeen ollenkaan.

 

[FleeingNevada]

Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä, etten katso minkäänlaiseen taloudelliseen voittoon pyrkivän viihteen muodon olevan todellisuudessa taidetta, vaan vain yksi kaupallisuuden muoto. Ihan mielekästä koettavaa usein itsellenikin, mutta taidetta? Sitä en kyllä katso kaupallisuuden pohjalta rakennettujen teosten kuitenkaan olevan.

Taidetta ei siis ole olemassa? Sillä näin laajalla terminologialla mikään ei laske taiteeksi.

 

[shamaniac]

Mikäli kokee elokuvat taiteeksi, on pelitkin pakko kokea. Molempiin mahtuu sekä rahan vuoksi tehtyä että taiteen itsensä vuoksi tehtyä - ja siitä välistä olevia sitten varmaan eniten. Sama koskee musiikkia. Lopulta oikeastaan kaikkea taidetta/viihdettä mistä tekijä tienaa rahaa ja/tai elantonsa.

Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.

Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".

Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?

Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.

Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.

 

[Ippenator]

Mikäli kokee elokuvat taiteeksi, on pelitkin pakko kokea. Molempiin mahtuu sekä rahan vuoksi tehtyä että taiteen itsensä vuoksi tehtyä - ja siitä välistä olevia sitten varmaan eniten. Sama koskee musiikkia. Lopulta oikeastaan kaikkea taidetta/viihdettä mistä tekijä tienaa rahaa ja/tai elantonsa.

Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.

Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".

Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?

Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.

Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.

En koe minkäänlaisia erityiseen kaupalliseen menestykseen pyrkiviä teoksia (elokuvia tai mitään muitakaan teoksia) taiteena, vaan ne ovat kaupallisuuden eräänlaisia ilmentymiä ja liikaa kaupallisten intressien korruptoimia tavalla tai toisella, jotta pystyisin yhtäkään näkemään aitona taiteena. Varsinkin populaarimusiikki, elokuvat ja pelit ovat tätä mailmaa nykyaikana. Ainakin isojen studioiden teokset kaikissa näissä viihteen aloissa ovat tätä, vaikka niihin milloin mitäkin (teko)taiteellisia elementtejä viritelläänkin.

Individualisti pelin kehittäjänä toki rakentaa pelimaailman sekä tarinan ydinelementit ja pelin hahmotkin monelta osin (ei välttämättä pelaajan ohjaamaa hahmoa kuitenkaan, vaan siinä voidaan antaa pelaajalle vapautta parhaimmillaan) oman näkemyksensä mukaisesti, eikä siinä toki ole minullakaan individualistina nokan koputtamista. Mutta korostinkin sitä, että pelaajalle tulisi antaa nimenomaan pelattavuuteen sekä miksei myös hahmonsa valintoihin ja tarinan etenemiseenkin valinnan mahdollisuuksia. Pelattavuus on se tärkein asia, jossa pelaajalle pitäisi antaa yksilöllisiä valintoja kuitenkin, jotta juurikin annetaan mahdollisimman monille mahdollisuus kokea pelejä.

 

[FleeingNevada]

En koe minkäänlaisia erityiseen kaupalliseen menestykseen pyrkiviä teoksia (elokuvia tai mitään muitakaan teoksia) taiteena, vaan ne ovat kaupallisuuden eräänlaisia ilmentymiä ja liikaa kaupallisten intressien korruptoimia tavalla tai toisella, jotta pystyisin yhtäkään näkemään aitona taiteena. Varsinkin elokuvat ja pelit ovat tätä mailmaa. Ainakin isojen studioiden teokset kummassakin viihteen alassa ovat tätä, vaikka niihin milloin mitäkin (teko)taiteellisia elementtejä viritelläänkin.

Mutta jos taidetta ei ole niin niissä ei myöskään voi olla agendaa, koska agenda tarkoittaisi jonkinlaista taiteellista tarkoitusta tai sosiopoliittista merkitystä. Pelkällä tuotteella tätä ei ole. Mutta tämä tarkoittaisi myös, ettei ihmiskunnan historiassa ole ollut taidetta, sillä jo antiikin ajoista taiteilijat etsivät mesenaatteja, joiden tuella he saattoivat tehdä lisää taidetta, eli tämän tulkinnan mukaan kaupallistivat työnsä.

 

[shamaniac]

No mennään nyt siihen ettei mikään viihde olisi taidetta eli puhutaan tuotteista: ei silti tuotteidenkaan tarvitse kaikille olla. Jäätelöissäkin on mansikkaa, suklaata ja vaniljaa eikä vain yhtä pakettia, jossa on kaikkia niitä, joista saa itse syödä sen minkä haluaa. On erikoinen ajatus sanoa että jokaisen tuotteen pitäisi olla mahdollisimman sopiva kaikille kun se ei vain ole mahdollista joka asian suhteen. Siksi on eri tuotteita, joista valita itselle sopivin. Ihan kuten peleissäkin.

Peleissä tämä sopimattomuus tulee nimenomaan viimeistään taiteen, tarinan ja hahmojen kohdalla. Pelimekaniikat voidaan (ja on hyvä) sovittaakin mahdollisimman monelle toimiviksi mutta niiden päällä oleva varsinainen tuote ei ole sellainen, jonka pitäisi sopia tai muokkaantua kaikille. Oli se taidetta, viihdettä tai vain pelkkä tuote.

 

[Huttu]

Entä jos asia on ollut ensin taidetta, mutta myöhemmin vaikka huutokaupataan keräilijälle, lakkaako se olemasta taidetta?

No joo, mä en ole ollut tässä osallisena ja palaan luolaani!

Hyväksyn itse että jotkut pelit, tuotteet, taiteet jne. eivät ole minulle ja se on ok

 

[Doctor Pepper]

Taide on vain tapa puhua eräistä ihmiskulttuurin ilmiöistä. Sitä ei voi määritellä oikein. Meillä on ollut modernina aikana taidekäsitys, joka on ollut melko stabiili. Sitä ennen ja sen jälkeen voi olla tai olla olematta eri käsityksiä.

 

[shamaniac]

Taide lienee tosiaan myös pitkälti katsojan silmässä/mielessä. Jos sen kokee taiteeksi, niin voiko joku muu sanoa siihen vastaan?

 

[Juri]

Tässähän on taas kunnon viihdettä tähän sunnuntaiaamuun. Tämä keskustelu on jo itsessään taidetta.

 

[pelle]

Tuolta oblivion ketjusta:

Tuossa olisi paras ratkaisu ollut siirtyä "kehotyyppeihin" ja laajentaa ne alkuperäiset (ja nyt poistetut?) "naisasut" kaikille kehotyypeille.

Mutta onhan se liian vaikeaa sekin kun nykyään ei miehet ja naiset tiedä mikä kehotyyppi on miehen ja mikä naisen jos se ei lue siellä erikseen.

Toki en itse olisi vanhan pelin valintaa lähtenyt muuttamaan miksikään mutta kun kerran muutettiin ja samalla muutakin, niin olisivat edes laajentaneet vaihtoehtoja samalla kertaa.

Modin tarve: en tajua mikä tarve on sille, että siellä lukee sukupuolet kun asian näkee silmilläkin.
Modin poisto: en tajua miksei sitä voi olla tarjolla sitä haluaville vaikken itse tarvetta ymmärräkään.
"Naisasujen" poisto: laiskaa hommaa kun olisi voinut laajentaa kaikkien kehotyyppien käyttöön.

Tästä tuli mieleen forza horizon 5 jossa molemmat voi käyttää kaikkia vaatteita, mutta tämän seurauksena pelistä puuttuu kaikki naisten söpöt vaatteet mitä oli nelosessa.
Mä itse pelaan naisella ja nelosessa aina valitsin asut vuodenajan mukaan joten talvella oli lapaset ja kunnon takki ja kesällä joku söpö toppi.
No nyt mitään söpöjä toppeja ei ole vaan kaikki on jotain tylsiä perus paitoja ja muuta vastaavaa, mutta onneksi tarjolla on kuulolaitteita ja tekoraajoja kaikissa mahdollisissa väreissä.

Lisäksi hahmoja on myös rumennettu. Se omankin hahmon kasvokuva on edelleen sama mitä nelosessa, mutta itse hahmo on täysin eri näköinen joten aloin sitten pelaamaan eri hahmolla joka kyllä sekin näytti paremmalta nelosessa.
Joo se on autopeli, mutta sitä omaa hahmoa katsellaan joka kisan jälkeen.

 

[Ippenator]

Taide lienee tosiaan myös pitkälti katsojan silmässä/mielessä. Jos sen kokee taiteeksi, niin voiko joku muu sanoa siihen vastaan?

Siksi taisinkin sanoa heti alkuun: ”Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä…”

Ei tämä tämän vaikeampi asia ole. Ja sitten pakko vielä kommentoida sitä, ettei tuo jäätelömakujen analogia nyt vaan toimi peleihin liittyen. Peliin kun voidaan tehdä niitä yksilöllisiä valintoja, vaikka minkä osalle. Jäätelöön voi olla aika paljon vaikeampi antaa kaikille yksilöille omat valintansa yhteen jäätelötyyppiin. Toki siinä mielessä on mahdollista tehdä omiakin valintoja, että voit halutessasi laittaa jäätelösi päälle vaikka strösseleitä, kinuskikastiketta, tai vaikka mitä muutakin. Analogia ei silti esittämälläsi tavalla ole mitenkään oikein aseteltu jäätelön ja pelien vertailuun tuotteina. Ei se riitä, että pohdit tuotteita ja toisia tuotteita, jos et ota niiden sisällöistä merkittäviä eroja huomioon.

Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.

 

[FleeingNevada]

Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.

Miksi sama ei päde silloin, kun kyseessä on vähemmistöjen tai heidän tarinoiden esittäminen peleissä/elokuvissa?

 

[shamaniac]

Tästä tuli mieleen forza horizon 5 jossa molemmat voi käyttää kaikkia vaatteita, mutta tämän seurauksena pelistä puuttuu kaikki naisten söpöt vaatteet mitä oli nelosessa.
Mä itse pelaan naisella ja nelosessa aina valitsin asut vuodenajan mukaan joten talvella oli lapaset ja kunnon takki ja kesällä joku söpö toppi.
No nyt mitään söpöjä toppeja ei ole vaan kaikki on jotain tylsiä perus paitoja ja muuta vastaavaa, mutta onneksi tarjolla on kuulolaitteita ja tekoraajoja kaikissa mahdollisissa väreissä.

Lisäksi hahmoja on myös rumennettu. Se omankin hahmon kasvokuva on edelleen sama mitä nelosessa, mutta itse hahmo on täysin eri näköinen joten aloin sitten pelaamaan eri hahmolla joka kyllä sekin näytti paremmalta nelosessa.
Joo se on autopeli, mutta sitä omaa hahmoa katsellaan joka kisan jälkeen.

Isoin ongelma tässä minulle on se, että miksi autopelissä edes on tällaista? Asiaan varsinaisesti sanoisin saman kuin aiemmin: poistaminen ja rajaaminen on perseestä ja jos pitää muuttaa asioita, niin voisi tosiaan mahdollistaa enemmän vaihtoehtoja. Tässä kohtaa siis niin että asuja ei poisteta vaan niitä saisi entistä vapaammin laittaa mille hahmolle tahansa.

Siksi taisinkin sanoa heti alkuun: ”Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä…”

Sanoit myös paljon muuta, johon kommentoitiin, joten tähän yksittäiseen kohtaan on vähän turha enempää asiaa avata.

Ei tämä tämän vaikeampi asia ole. Ja sitten pakko vielä kommentoida sitä, ettei tuo jäätelömakujen analogia nyt vaan toimi peleihin liittyen. Peliin kun voidaan tehdä niitä yksilöllisiä valintoja, vaikka minkä osalle. Jäätelöön voi olla aika paljon vaikeampi antaa kaikille yksilöille omat valintansa yhteen jäätelötyyppiin. Toki siinä mielessä on mahdollista tehdä omiakin valintoja, että voit halutessasi laittaa jäätelösi päälle vaikka strösseleitä, kinuskikastiketta, tai vaikka mitä muutakin. Analogia ei silti esittämälläsi tavalla ole mitenkään oikein aseteltu jäätelön ja pelien vertailuun tuotteina. Ei se riitä, että pohdit tuotteita ja toisia tuotteita, jos et ota niiden sisällöistä merkittäviä eroja huomioon.

Vertailin tosiaan tuotteita ja sitä pointtia ettei kaikkien niiden tarvitse olla kaikille sopivia. Ei se sen monimutkaisempi asia ollut.

Siitä ollaan samaa mieltä että pelit olisi hyvä toteuttaa niin että mahdollisimman moni ne voi kokea. Tämä koskee siis helppokäyttöisyystoimintoja, asetuksia, ohjausta, vaikeustasoja jne. Se ei kuitenkaan koske tarinaa, hahmoja, maailmaa jne. Jos pelin on tarkoitus olla vaikka kostotarina tietyn hahmon perspektiivistä, niin vähän typerää se olisi että voisi itse valita hahmonsa ja olla tekemättä valintoja, jotka on käsikirjoituksen mukaisia. Jos valintoja tuossa voisi tehdä, ei pelaaja nimenomaan voisi enää kokea samaa tarinaa ja hahmoja mitä kehittäjä on alunperin halunnut tehdä.

Ja hyvä tietysti myös että vapaampiakin pelejä on. Täten siis vaihtoehtoisia tuotteita, joita kuluttaa sen sijaan että kaikki pitäisi sovittaa kaikille.

Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.

Kirjoititko nyt oikeasti että ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien takia kehittäjien olisi hyvä tehdä mahdollisimman monen pelin hahmot, arvot ja tarina jokaiselle sopiviksi tai mukautuviksi? Kaikenlaista.

Minä sanon yhä että riittää että on vaihtoehtoja. Kaikkien pelien ei tarvitse olla kaikille, kunhan niiden saavutettavuus kunnossa, jolloin jokainen voi halutessaan pelin kokea.

 

[Dark3]

Minä sanon yhä että riittää että on vaihtoehtoja. Kaikkien pelien ei tarvitse olla kaikille, kunhan niiden saavutettavuus kunnossa, jolloin jokainen voi halutessaan pelin kokea.

Erittäin hyvin sanottu! Olennaisin tuli tässä. Sais tulla enemmänkin TLOU 2 tyyppisiä pelejä, joissa hyvät esteettömyysasetukset ja ummehtuneita hyvä-paha asetelmia haastetaan (ei oo niin mustavalkoista). Mitä sitten jos joku siitä suuttuu, onpahan ainaki jotain tehty oikein.

 

[shamaniac]

Premiumpuhelinten alkuhinnoissa tuntuu olevan sellainen 50% hypelisä. Siitä se sitten valuu aika nopeasti yleensä jonkin verran alaspäin. Vuoden kuluttua entistä lippulaivaa saa jo keskihintaisten puhelinten hinnalla tarjouksesta. Itse en osaa arvioida onko tuo 900 euroa pixelistä hyvä hinta, mutta voihan se olla ihan ok diili, jos tarvii sekä uuden puhelimen että pleikkarin. En lähtisi pleikkarin takia investoimaan lähes tonnin puhelimeen, jos sellaista en tarvitsisi välttämättä muuten. Kalliista puhelimesta on kuitenkin ainakin minulle ollut hintansa arvosta hyötyä viime vuosina. On yhtä helvettiä käyttää halpoja puhelimia kun on tottunut parempaan.

Näinhän se on. Tosin täytyy sanoa että melko halvan vehkeen saa ostaa että oikeasti jotain merkittävää eroa parempaan. Tai vaihtoehtoisesti tehdä puhelimella jotain vaativampaa.

Itse kun en pelaa tai käytä mitään raskaita softia (Brawl Stars toimii jne.) niin parin sadan vehje on ihan riittävä. Tosin nykyinen "parin sadan vehje" on käytettynä maksanut sen vajaa 200 euroa. Galaxy S10e, joka uutena kai ollut 700 puhelin.

Sen mitä kuitenkin käyttänyt ja hankkinut muille puhelimia, niin kunhan ei osta alle 100 euron ja mieluusti siihen 200 euron luokkaan menevän vehkeen, niin ei pitäisi peruskäytössä olla mitään ongelmia vaikka mihin vertaisi.

Tallennustilasta, kamerasta ja muusta en nyt sitten puhu tässä kohtaa, nehän maksaa aina enemmän tai vähemmän lisää. Väittäisin silti yhä että yli 500 euron puhelinta harva oikeasti tarvitsee. Tosin eipä ne mitään "tarpeita" ole pitkään aikaan (vai koskaan?) ole olleetkaan vaan enemmän jo status- ja luksustuote. Osalle sitten puhelin on yhä vain puhelin eikä sen tarvitse olla mitenkään ihmeellinen ja maksaa nelinumeroista summaa.

 

[Doctor Pepper]

Kyllä mua häiritsee selvästi, kun työpuhelimet ovat olleet sellaisia lussakoita, jotka toimivat paljon omaa puhelinta hitaammin ja kankeammin. Onneksi työssä ei niin paljon puhelinta tarvitse, että siitä olisi enemmän haittaa, mutta en kyllä haluaisi käyttää sellaista pääpuhelimena. Mulle oikeastaan vaan salamannopealla toimivuudella, bugittomuudella ja kosketusnäytön tarkkuudella, ja näytön kirkkaudella on enemmän merkitystä.

Nykyään melkein kaiken voi tehdä selaimella ja silloin riittävän tehokas puhelin yhdistettynä näyttöön voi ajaa saman asian kuin oikea tietokone. Eipä tuollaiselle ole kuitenkaan juuri tullut tarvetta vielä toistaiseksi. Joskus esimerkiksi, jos pitää esitystä isommalle yleisölle, on mukavaa, jos on backupina sellainen laite, jolla voi vetää esityksen silloin jos ensisijainen laite ei jostain syystä toimi. Se on todella yleistä, että tekniikka ei pelaa yhteen tuollaisissa tilanteissa. Samalla tavoin kännykkää voi käyttää myös erilaisissa etätapaamisissa.

 

[jryi]

Älkää siis tehkö salasanojen kanssa samaa virhettä kuin minä, nuo kannattaa vaikka varmuudeksi kirjoittaa ylös jonnekkin.

Tai käyttäkää salasanamanageria. Itsellä on käytössä 1Password, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Ilmaisia ja maksullisia. Kolmekymppiä vuodessa siitä, että saa helposti jokaiselle palvelulle uniikin ja turvallisen salasanan, yleensä jopa kaksivaiheisella tunnistuksella, ja mikään ei koskaan pääse unohtumaan (kunhan ei unohda salasanamanagerin salasanaa, mikä sitten olisikin omanlaisensa katastrofi).

 

[shamaniac]

Tai käyttäkää salasanamanageria. Itsellä on käytössä 1Password, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Ilmaisia ja maksullisia. Kolmekymppiä vuodessa siitä, että saa helposti jokaiselle palvelulle uniikin ja turvallisen salasanan, yleensä jopa kaksivaiheisella tunnistuksella, ja mikään ei koskaan pääse unohtumaan (kunhan ei unohda salasanamanagerin salasanaa, mikä sitten olisikin omanlaisensa katastrofi).

Näiden kanssa olen aina miettinyt että sitten jos se yksi murretaan (tms) tai unohdat/menetät pääsyn sinne, niin menee kerralla kaikki. Se onkin syy, miksi en ole itse näihin lähtenyt.