Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[shamaniac]

Kaikkien pelien ei tarvitse todellakaan olla kaikille. Jos pitäisi, niin jo eri genrejä ei olisi koska eihän minua vaikka urheilupelit kiinnosta, joten niissä pitäisi olla vähintään seikkailua ja mielenkiintoinen tarina, että se olisi enemmän myös minulle suunnattu. Samoin autopeleissä saisi olla vain Forza Horizonin kaltaisia simcadeja eikä yhtään realistisempia pelejä koska en niistä tykkää eikä varmasti moni muukaan.

Tai jos puhutaan pelkästään helpotuksista, niin jossain yltiösimulaatiossa pitäisi olla myös arcademaiset kontrollit minua varten. Guitar Heroa ei varmaan saisi olla edes olemassa, sillä se ei todellakaan ole kaikille.

Minun mielestä pelit on taidetta, joten niiden tekijät ovat taiteilijoita. Heillä saa (ja mieluusti pitääkin) olla visionsa, jossa he eivät voi olla väärässä.

Pelaajalla saa tietysti olla oma mielipiteensä pelistä mutta se on sitten vain mielipide eikä joku vika tekijöissä tai pelissä. Jos puhutaan siis vain suunnitteluratkaisuista eikä oikeista vioista.

Hieman tietysti on liikkumavaraa vaikka silloin, jos lähdemateriaali on jostain muualta ja sitä tulkitaan luovasti. Tosin silloinkin lähinnä on paremmat perusteet kritisoida mutta silti tekijällä on oikeus tehdä lähdematskusta sellaista kun itse hyväksi näkee.

Kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta.

Kaikista vähiten tarinan ja/tai hahmojen tarvitsee olla sopiva kaikille. Riittää että peliä voisivat pelata mahdollisimman monet. Näin ollen siis ainoa mistä saisi valittaa, on se, jos helppokäyttöisyystoiminnot ja/tai vaikeustasot on puutteellisia. Muu on tekijän visiota, jossa ei mielestäni tekijä voi ikinä olla väärässä. Minä voin olla täysin eri mieltä onko se hyvää ja tykkäänkö siitä, mutta väärässä tekijän on vähän hankala olla.

Vähän sinänsä outoa jos kuulutetaan että tekijä voisi olla väärässä mutta samaan aikaan ollaan individualismin puolella. Eikö sitä edusta nimenomaan se että tekee oman vision mukaista tuotetta eikä sellaista, joka on mahdollisimman laajasti kaikille sovitettu?

 

[Ippenator]

Kaikkien pelien ei tarvitse todellakaan olla kaikille. Jos pitäisi, niin jo eri genrejä ei olisi koska eihän minua vaikka urheilupelit kiinnosta, joten niissä pitäisi olla vähintään seikkailua ja mielenkiintoinen tarina, että se olisi enemmän myös minulle suunnattu. Samoin autopeleissä saisi olla vain Forza Horizonin kaltaisia simcadeja eikä yhtään realistisempia pelejä koska en niistä tykkää eikä varmasti moni muukaan.

Tai jos puhutaan pelkästään helpotuksista, niin jossain yltiösimulaatiossa pitäisi olla myös arcademaiset kontrollit minua varten. Guitar Heroa ei varmaan saisi olla edes olemassa, sillä se ei todellakaan ole kaikille.

Minun mielestä pelit on taidetta, joten niiden tekijät ovat taiteilijoita. Heillä saa (ja mieluusti pitääkin) olla visionsa, jossa he eivät voi olla väärässä.

Pelaajalla saa tietysti olla oma mielipiteensä pelistä mutta se on sitten vain mielipide eikä joku vika tekijöissä tai pelissä. Jos puhutaan siis vain suunnitteluratkaisuista eikä oikeista vioista.

Hieman tietysti on liikkumavaraa vaikka silloin, jos lähdemateriaali on jostain muualta ja sitä tulkitaan luovasti. Tosin silloinkin lähinnä on paremmat perusteet kritisoida mutta silti tekijällä on oikeus tehdä lähdematskusta sellaista kun itse hyväksi näkee.

Kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta.

Kaikista vähiten tarinan ja/tai hahmojen tarvitsee olla sopiva kaikille. Riittää että peliä voisivat pelata mahdollisimman monet. Näin ollen siis ainoa mistä saisi valittaa, on se, jos helppokäyttöisyystoiminnot ja/tai vaikeustasot on puutteellisia. Muu on tekijän visiota, jossa ei mielestäni tekijä voi ikinä olla väärässä. Minä voin olla täysin eri mieltä onko se hyvää ja tykkäänkö siitä, mutta väärässä tekijän on vähän hankala olla.

Vähän sinänsä outoa jos kuulutetaan että tekijä voisi olla väärässä mutta samaan aikaan ollaan individualismin puolella. Eikö sitä edusta nimenomaan se että tekee oman vision mukaista tuotetta eikä sellaista, joka on mahdollisimman laajasti kaikille sovitettu?

Itse olen eri mieltä tuosta, että ainakaan suosiolla pitäisi ajatella, ettei pelejä voisi rakentaa ainakin lähes kaikille. Pointtini on se, että pelit on loppujen lopuksi varsin helppo tehdä yleensä niin, että niissä on myös rajoittuneemmilla ominaisuuksilla oleville pelaajille mahdollisuus pelata peliä. Entäs sitten, jos se ei ole tarkalleen sen default-tason mukaisen vision mukainen peli helpommalla valinnalla, niin kyllä sieltä pelin monet olennaiset asiat tulisivat kuitenkin handicapin kanssa elävillekin mahdollisiksi kokea. Se ei olisi pois niiltäkään, jotka pystyvät kokemaan pelin kuitenkin sillä ”vision” mukaisella default-tasolla.

Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä, etten katso minkäänlaiseen taloudelliseen voittoon pyrkivän viihteen muodon olevan todellisuudessa taidetta, vaan vain yksi kaupallisuuden muoto. Ihan mielekästä koettavaa usein itsellenikin, mutta taidetta? Sitä en kyllä katso kaupallisuuden pohjalta rakennettujen teosten kuitenkaan olevan.

Ja individualismihan on nimenomaan sitä, että yksilöiden erot otetaan huomioon silloin kun se vain suinkin on mahdollista, eikä pakoteta erilaisia yksilöitä ottamaan asioita vastaan samasta muotista puristettuina. Kyllä se ”taiteilijan” visio tulee sieltä pelihahmojen ja pelimaailman audiovisuaalisuuden kautta esille. Pelattavuuteen ja tarinaankin sitten kannattaisi antaa pelaajille sitä yksilöllistä vaikuttamismahdollisuutta mahdollisimman paljon. Kaupallisista tuotteista kun on, kyse, niin silloin olisivat mielekkäämpiä myös useammille pelaajille.

 

[Fabre#4]

Jokaisella viihteen alalla on genrejä, eikä kukaan tykkää kaikista. Ajatellaan nyt vaikka pelaamisen lisäksi niitä yksinkertaisimpia, eli elokuvia/sarjoja ja musiikkia. Ei sellaista kuluttajaa taida ollakaan, joka kokisi kaikenlaiset elokuvat/sarjat tai kaikenlaisen musiikin yhtä kiinnostavaksi. Aina joku genre kiinnostaa enemmän kuin joku toinen.

Sellainen viihde, joka tehdään sillä ajatuksella, että se kiinnostaisi määrällisesti mahdollisimman suurta populaatiota, muodostuu usein juurikin sellaiseksi 'keskiverroksi harmaaksi massaksi', koska usein se yrittää olla mahdollisimman monen mieleen ja varoa kritisoimatta mitään, tai olemaan esittämättä mitään vähänkään poikkeavampia mielipiteitä tai näkökulmia. Sellaisen kohdalla tulee usein ajateltua, että minähän olen nähnyt tai pelannut tällaista aika samanlaista monesti ennenkin.

Itse olen varsinkin pelien parissa kokenut, että parhaiten ovat mieleen jääneet sellaiset tapaukset, jotka ovat tarjonneet jotain normaalista poikkeavaa näkökulmaa sen perinteisen tavan sijaan. Päähahmolla esimerkiksi jotain vähän poikkeavampia piirteitä tai ajatuksia. Pelin aihepiiri normaalista poikkeava tai jotain vastaavaa. Ne poikkeavuudet jäävät helposti mieleen ja niiden pohjalta herää helposti ajateltavaa pelin läpäisyn jälkeenkin. Vastaavasti joku perusräiskintä on niin kertakäyttökamaa, ettei sitä ajattele enää läpäisyn jälkeen ollenkaan.

 

[FleeingNevada]

Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä, etten katso minkäänlaiseen taloudelliseen voittoon pyrkivän viihteen muodon olevan todellisuudessa taidetta, vaan vain yksi kaupallisuuden muoto. Ihan mielekästä koettavaa usein itsellenikin, mutta taidetta? Sitä en kyllä katso kaupallisuuden pohjalta rakennettujen teosten kuitenkaan olevan.

Taidetta ei siis ole olemassa? Sillä näin laajalla terminologialla mikään ei laske taiteeksi.

 

[shamaniac]

Mikäli kokee elokuvat taiteeksi, on pelitkin pakko kokea. Molempiin mahtuu sekä rahan vuoksi tehtyä että taiteen itsensä vuoksi tehtyä - ja siitä välistä olevia sitten varmaan eniten. Sama koskee musiikkia. Lopulta oikeastaan kaikkea taidetta/viihdettä mistä tekijä tienaa rahaa ja/tai elantonsa.

Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.

Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".

Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?

Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.

Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.

 

[Ippenator]

Mikäli kokee elokuvat taiteeksi, on pelitkin pakko kokea. Molempiin mahtuu sekä rahan vuoksi tehtyä että taiteen itsensä vuoksi tehtyä - ja siitä välistä olevia sitten varmaan eniten. Sama koskee musiikkia. Lopulta oikeastaan kaikkea taidetta/viihdettä mistä tekijä tienaa rahaa ja/tai elantonsa.

Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.

Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".

Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?

Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.

Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.

En koe minkäänlaisia erityiseen kaupalliseen menestykseen pyrkiviä teoksia (elokuvia tai mitään muitakaan teoksia) taiteena, vaan ne ovat kaupallisuuden eräänlaisia ilmentymiä ja liikaa kaupallisten intressien korruptoimia tavalla tai toisella, jotta pystyisin yhtäkään näkemään aitona taiteena. Varsinkin populaarimusiikki, elokuvat ja pelit ovat tätä mailmaa nykyaikana. Ainakin isojen studioiden teokset kaikissa näissä viihteen aloissa ovat tätä, vaikka niihin milloin mitäkin (teko)taiteellisia elementtejä viritelläänkin.

Individualisti pelin kehittäjänä toki rakentaa pelimaailman sekä tarinan ydinelementit ja pelin hahmotkin monelta osin (ei välttämättä pelaajan ohjaamaa hahmoa kuitenkaan, vaan siinä voidaan antaa pelaajalle vapautta parhaimmillaan) oman näkemyksensä mukaisesti, eikä siinä toki ole minullakaan individualistina nokan koputtamista. Mutta korostinkin sitä, että pelaajalle tulisi antaa nimenomaan pelattavuuteen sekä miksei myös hahmonsa valintoihin ja tarinan etenemiseenkin valinnan mahdollisuuksia. Pelattavuus on se tärkein asia, jossa pelaajalle pitäisi antaa yksilöllisiä valintoja kuitenkin, jotta juurikin annetaan mahdollisimman monille mahdollisuus kokea pelejä.

 

[FleeingNevada]

En koe minkäänlaisia erityiseen kaupalliseen menestykseen pyrkiviä teoksia (elokuvia tai mitään muitakaan teoksia) taiteena, vaan ne ovat kaupallisuuden eräänlaisia ilmentymiä ja liikaa kaupallisten intressien korruptoimia tavalla tai toisella, jotta pystyisin yhtäkään näkemään aitona taiteena. Varsinkin elokuvat ja pelit ovat tätä mailmaa. Ainakin isojen studioiden teokset kummassakin viihteen alassa ovat tätä, vaikka niihin milloin mitäkin (teko)taiteellisia elementtejä viritelläänkin.

Mutta jos taidetta ei ole niin niissä ei myöskään voi olla agendaa, koska agenda tarkoittaisi jonkinlaista taiteellista tarkoitusta tai sosiopoliittista merkitystä. Pelkällä tuotteella tätä ei ole. Mutta tämä tarkoittaisi myös, ettei ihmiskunnan historiassa ole ollut taidetta, sillä jo antiikin ajoista taiteilijat etsivät mesenaatteja, joiden tuella he saattoivat tehdä lisää taidetta, eli tämän tulkinnan mukaan kaupallistivat työnsä.