Ei salasanoja kannata opetella muistamaan, jos ei ole pakko. Minulle se muistaminen on aika helppoa, mutta silti kirjoitan salasanat aina ylös jonnekin ja jos on tärkeämpi salasana kryptaan sen jollain omalla yksinkertaisella menetelmällä. Pointti on, että jos et yhdistä sitä salasanaa palveluun tai tunnukseen ja se on kirjoitettu johonkin erilleen, vaikka omiin muistiinpanoihin paperille, täytyy olla melkoinen sherlokki, että sen löytää ja yhdistää oikeaan palveluun. Olen kyllä nolosti säilyttänyt salasanoja esim. lompakossa lappuun kirjoitettuna. Sitten pitää vain olla valmis pitämään lompakosta huolta. Minulla on työn puolesta usein ihan helvetin typeriä ylipitkiä salasanoja, joita pitää vielä kaiken lisäksi vaihdella. Se homma on kääntynyt itseään vastaan, koska on käytännössä pakko pitää ne salasanat jossain muistissa. Jotkut uskovat edelleen, että tietoturva paranee salasanojen pituutta kasvattamalla ja säännöllisesti vaihtamalla ja näiden idioottien orjuudessa voi joutua olemaan työn puolesta.
Muistissa pidon suhteen luotan enemmän normaalin elämismaailman ratkaisuihin kuin digitaalisiin, koska hakkerin täytyisi murtautua jotenkin omaan tilaani, jos haluaisi saada paperilaput tai muistiinpanot käsiinsä. Netin kautta hakkerointi on nähdäkseni helpompaa / mahdollisempaa. Suomi ei ole täynnä tietoja varastavia hakkereita, jotka väijyy uhrien lompakoita, mutta netti on. Käytän lisäksi paljon biometristä tunnistautumista ja kaksivaiheista tunnistautumista, joten salasanan menettäminen ei ole yleensä ratkaisevaa tietoturvan kannalta.