Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuolta oblivion ketjusta:

Tuossa olisi paras ratkaisu ollut siirtyä "kehotyyppeihin" ja laajentaa ne alkuperäiset (ja nyt poistetut?) "naisasut" kaikille kehotyypeille.

Mutta onhan se liian vaikeaa sekin kun nykyään ei miehet ja naiset tiedä mikä kehotyyppi on miehen ja mikä naisen jos se ei lue siellä erikseen.

Toki en itse olisi vanhan pelin valintaa lähtenyt muuttamaan miksikään mutta kun kerran muutettiin ja samalla muutakin, niin olisivat edes laajentaneet vaihtoehtoja samalla kertaa.

Modin tarve: en tajua mikä tarve on sille, että siellä lukee sukupuolet kun asian näkee silmilläkin.
Modin poisto: en tajua miksei sitä voi olla tarjolla sitä haluaville vaikken itse tarvetta ymmärräkään.
"Naisasujen" poisto: laiskaa hommaa kun olisi voinut laajentaa kaikkien kehotyyppien käyttöön.

Tästä tuli mieleen forza horizon 5 jossa molemmat voi käyttää kaikkia vaatteita, mutta tämän seurauksena pelistä puuttuu kaikki naisten söpöt vaatteet mitä oli nelosessa.
Mä itse pelaan naisella ja nelosessa aina valitsin asut vuodenajan mukaan joten talvella oli lapaset ja kunnon takki ja kesällä joku söpö toppi.
No nyt mitään söpöjä toppeja ei ole vaan kaikki on jotain tylsiä perus paitoja ja muuta vastaavaa, mutta onneksi tarjolla on kuulolaitteita ja tekoraajoja kaikissa mahdollisissa väreissä.

Lisäksi hahmoja on myös rumennettu. Se omankin hahmon kasvokuva on edelleen sama mitä nelosessa, mutta itse hahmo on täysin eri näköinen joten aloin sitten pelaamaan eri hahmolla joka kyllä sekin näytti paremmalta nelosessa.
Joo se on autopeli, mutta sitä omaa hahmoa katsellaan joka kisan jälkeen.
 
Taide lienee tosiaan myös pitkälti katsojan silmässä/mielessä. Jos sen kokee taiteeksi, niin voiko joku muu sanoa siihen vastaan?
Siksi taisinkin sanoa heti alkuun: ”Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä…”

Ei tämä tämän vaikeampi asia ole. Ja sitten pakko vielä kommentoida sitä, ettei tuo jäätelömakujen analogia nyt vaan toimi peleihin liittyen. Peliin kun voidaan tehdä niitä yksilöllisiä valintoja, vaikka minkä osalle. Jäätelöön voi olla aika paljon vaikeampi antaa kaikille yksilöille omat valintansa yhteen jäätelötyyppiin. Toki siinä mielessä on mahdollista tehdä omiakin valintoja, että voit halutessasi laittaa jäätelösi päälle vaikka strösseleitä, kinuskikastiketta, tai vaikka mitä muutakin. Analogia ei silti esittämälläsi tavalla ole mitenkään oikein aseteltu jäätelön ja pelien vertailuun tuotteina. Ei se riitä, että pohdit tuotteita ja toisia tuotteita, jos et ota niiden sisällöistä merkittäviä eroja huomioon.

Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.
 
Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.
Miksi sama ei päde silloin, kun kyseessä on vähemmistöjen tai heidän tarinoiden esittäminen peleissä/elokuvissa?
 
Tästä tuli mieleen forza horizon 5 jossa molemmat voi käyttää kaikkia vaatteita, mutta tämän seurauksena pelistä puuttuu kaikki naisten söpöt vaatteet mitä oli nelosessa.
Mä itse pelaan naisella ja nelosessa aina valitsin asut vuodenajan mukaan joten talvella oli lapaset ja kunnon takki ja kesällä joku söpö toppi.
No nyt mitään söpöjä toppeja ei ole vaan kaikki on jotain tylsiä perus paitoja ja muuta vastaavaa, mutta onneksi tarjolla on kuulolaitteita ja tekoraajoja kaikissa mahdollisissa väreissä.

Lisäksi hahmoja on myös rumennettu. Se omankin hahmon kasvokuva on edelleen sama mitä nelosessa, mutta itse hahmo on täysin eri näköinen joten aloin sitten pelaamaan eri hahmolla joka kyllä sekin näytti paremmalta nelosessa.
Joo se on autopeli, mutta sitä omaa hahmoa katsellaan joka kisan jälkeen.
Isoin ongelma tässä minulle on se, että miksi autopelissä edes on tällaista? :D Asiaan varsinaisesti sanoisin saman kuin aiemmin: poistaminen ja rajaaminen on perseestä ja jos pitää muuttaa asioita, niin voisi tosiaan mahdollistaa enemmän vaihtoehtoja. Tässä kohtaa siis niin että asuja ei poisteta vaan niitä saisi entistä vapaammin laittaa mille hahmolle tahansa.

Siksi taisinkin sanoa heti alkuun: ”Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä…”
Sanoit myös paljon muuta, johon kommentoitiin, joten tähän yksittäiseen kohtaan on vähän turha enempää asiaa avata.

Ei tämä tämän vaikeampi asia ole. Ja sitten pakko vielä kommentoida sitä, ettei tuo jäätelömakujen analogia nyt vaan toimi peleihin liittyen. Peliin kun voidaan tehdä niitä yksilöllisiä valintoja, vaikka minkä osalle. Jäätelöön voi olla aika paljon vaikeampi antaa kaikille yksilöille omat valintansa yhteen jäätelötyyppiin. Toki siinä mielessä on mahdollista tehdä omiakin valintoja, että voit halutessasi laittaa jäätelösi päälle vaikka strösseleitä, kinuskikastiketta, tai vaikka mitä muutakin. Analogia ei silti esittämälläsi tavalla ole mitenkään oikein aseteltu jäätelön ja pelien vertailuun tuotteina. Ei se riitä, että pohdit tuotteita ja toisia tuotteita, jos et ota niiden sisällöistä merkittäviä eroja huomioon.
Vertailin tosiaan tuotteita ja sitä pointtia ettei kaikkien niiden tarvitse olla kaikille sopivia. Ei se sen monimutkaisempi asia ollut.

Siitä ollaan samaa mieltä että pelit olisi hyvä toteuttaa niin että mahdollisimman moni ne voi kokea. Tämä koskee siis helppokäyttöisyystoimintoja, asetuksia, ohjausta, vaikeustasoja jne. Se ei kuitenkaan koske tarinaa, hahmoja, maailmaa jne. Jos pelin on tarkoitus olla vaikka kostotarina tietyn hahmon perspektiivistä, niin vähän typerää se olisi että voisi itse valita hahmonsa ja olla tekemättä valintoja, jotka on käsikirjoituksen mukaisia. Jos valintoja tuossa voisi tehdä, ei pelaaja nimenomaan voisi enää kokea samaa tarinaa ja hahmoja mitä kehittäjä on alunperin halunnut tehdä.

Ja hyvä tietysti myös että vapaampiakin pelejä on. Täten siis vaihtoehtoisia tuotteita, joita kuluttaa sen sijaan että kaikki pitäisi sovittaa kaikille.

Ei ole siis siitä kyse, etteikö peleihin voisi ja myös pitäisi antaa pelaajille mahdollisimman paljon valinnan mahdollisuuksia. Niin sentään jo aika monien pelien kohdalla tehdäänkin. Pelattavuuteen liittyen sen pitäisi olla täysi itsestäänselvyys, mutta arvoiltaan fiksu pelin kehittäjä tekee saman myös pelihahmon luomiseen, tarinan kulun valintoihin liittyen sekä oikeastaan mihin tahansa asiaan, jossa se on teknisesti kohtuullisesti mahdollista tehdä. Toki kehittäjän valintoja tuo on, mutta jos näin ei haluta toimia, rajoitetaan myös omaa asiakaskuntaa, sekä pahimmillaan estetään ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien mahdollisuuksia kokea pelejä monipuolisesti ja inklusiivisesti.
Kirjoititko nyt oikeasti että ominaisuuksiltaan rajoittuneempien pelaajien takia kehittäjien olisi hyvä tehdä mahdollisimman monen pelin hahmot, arvot ja tarina jokaiselle sopiviksi tai mukautuviksi? Kaikenlaista.

Minä sanon yhä että riittää että on vaihtoehtoja. Kaikkien pelien ei tarvitse olla kaikille, kunhan niiden saavutettavuus kunnossa, jolloin jokainen voi halutessaan pelin kokea.
 
Minä sanon yhä että riittää että on vaihtoehtoja. Kaikkien pelien ei tarvitse olla kaikille, kunhan niiden saavutettavuus kunnossa, jolloin jokainen voi halutessaan pelin kokea.
Erittäin hyvin sanottu! Olennaisin tuli tässä. Sais tulla enemmänkin TLOU 2 tyyppisiä pelejä, joissa hyvät esteettömyysasetukset ja ummehtuneita hyvä-paha asetelmia haastetaan (ei oo niin mustavalkoista). Mitä sitten jos joku siitä suuttuu, onpahan ainaki jotain tehty oikein.
 
Premiumpuhelinten alkuhinnoissa tuntuu olevan sellainen 50% hypelisä. Siitä se sitten valuu aika nopeasti yleensä jonkin verran alaspäin. Vuoden kuluttua entistä lippulaivaa saa jo keskihintaisten puhelinten hinnalla tarjouksesta. Itse en osaa arvioida onko tuo 900 euroa pixelistä hyvä hinta, mutta voihan se olla ihan ok diili, jos tarvii sekä uuden puhelimen että pleikkarin. En lähtisi pleikkarin takia investoimaan lähes tonnin puhelimeen, jos sellaista en tarvitsisi välttämättä muuten. Kalliista puhelimesta on kuitenkin ainakin minulle ollut hintansa arvosta hyötyä viime vuosina. On yhtä helvettiä käyttää halpoja puhelimia kun on tottunut parempaan.
Näinhän se on. Tosin täytyy sanoa että melko halvan vehkeen saa ostaa että oikeasti jotain merkittävää eroa parempaan. Tai vaihtoehtoisesti tehdä puhelimella jotain vaativampaa.

Itse kun en pelaa tai käytä mitään raskaita softia (Brawl Stars toimii jne.) niin parin sadan vehje on ihan riittävä. Tosin nykyinen "parin sadan vehje" on käytettynä maksanut sen vajaa 200 euroa. Galaxy S10e, joka uutena kai ollut 700 puhelin.

Sen mitä kuitenkin käyttänyt ja hankkinut muille puhelimia, niin kunhan ei osta alle 100 euron ja mieluusti siihen 200 euron luokkaan menevän vehkeen, niin ei pitäisi peruskäytössä olla mitään ongelmia vaikka mihin vertaisi.

Tallennustilasta, kamerasta ja muusta en nyt sitten puhu tässä kohtaa, nehän maksaa aina enemmän tai vähemmän lisää. Väittäisin silti yhä että yli 500 euron puhelinta harva oikeasti tarvitsee. Tosin eipä ne mitään "tarpeita" ole pitkään aikaan (vai koskaan?) ole olleetkaan vaan enemmän jo status- ja luksustuote. Osalle sitten puhelin on yhä vain puhelin eikä sen tarvitse olla mitenkään ihmeellinen ja maksaa nelinumeroista summaa.
 
Kyllä mua häiritsee selvästi, kun työpuhelimet ovat olleet sellaisia lussakoita, jotka toimivat paljon omaa puhelinta hitaammin ja kankeammin. Onneksi työssä ei niin paljon puhelinta tarvitse, että siitä olisi enemmän haittaa, mutta en kyllä haluaisi käyttää sellaista pääpuhelimena. Mulle oikeastaan vaan salamannopealla toimivuudella, bugittomuudella ja kosketusnäytön tarkkuudella, ja näytön kirkkaudella on enemmän merkitystä.

Nykyään melkein kaiken voi tehdä selaimella ja silloin riittävän tehokas puhelin yhdistettynä näyttöön voi ajaa saman asian kuin oikea tietokone. Eipä tuollaiselle ole kuitenkaan juuri tullut tarvetta vielä toistaiseksi. Joskus esimerkiksi, jos pitää esitystä isommalle yleisölle, on mukavaa, jos on backupina sellainen laite, jolla voi vetää esityksen silloin jos ensisijainen laite ei jostain syystä toimi. Se on todella yleistä, että tekniikka ei pelaa yhteen tuollaisissa tilanteissa. Samalla tavoin kännykkää voi käyttää myös erilaisissa etätapaamisissa.
 
Älkää siis tehkö salasanojen kanssa samaa virhettä kuin minä, nuo kannattaa vaikka varmuudeksi kirjoittaa ylös jonnekkin.
Tai käyttäkää salasanamanageria. Itsellä on käytössä 1Password, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Ilmaisia ja maksullisia. Kolmekymppiä vuodessa siitä, että saa helposti jokaiselle palvelulle uniikin ja turvallisen salasanan, yleensä jopa kaksivaiheisella tunnistuksella, ja mikään ei koskaan pääse unohtumaan (kunhan ei unohda salasanamanagerin salasanaa, mikä sitten olisikin omanlaisensa katastrofi).
 
Tai käyttäkää salasanamanageria. Itsellä on käytössä 1Password, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Ilmaisia ja maksullisia. Kolmekymppiä vuodessa siitä, että saa helposti jokaiselle palvelulle uniikin ja turvallisen salasanan, yleensä jopa kaksivaiheisella tunnistuksella, ja mikään ei koskaan pääse unohtumaan (kunhan ei unohda salasanamanagerin salasanaa, mikä sitten olisikin omanlaisensa katastrofi).
Näiden kanssa olen aina miettinyt että sitten jos se yksi murretaan (tms) tai unohdat/menetät pääsyn sinne, niin menee kerralla kaikki. Se onkin syy, miksi en ole itse näihin lähtenyt.
 
Näiden kanssa olen aina miettinyt että sitten jos se yksi murretaan (tms) tai unohdat/menetät pääsyn sinne, niin menee kerralla kaikki. Se onkin syy, miksi en ole itse näihin lähtenyt.
Aika epätodennäköinen skenaario, että tuollainen voitaisiin murtaa. Eikös noissa salasanat ole aina vain paikallisesti tallessa ja tosiaan niin vahvan tunnistautumisen takana, että kyllähän nuo on lähes mahdoton murtaa. Pitäisi ensin saada huomaamattasi varastettua sinun puhelin, päästä siihen sisään esim biometrisentunnistuksen läpi, mikä on jo itsessään lähes mahdotonta, ja sitten vielä jollain ilveellä saada murrettua tuo salasana sovelluksen suojaus. Aika kova vaiva siitä, että saat käyttöösi jonkun yksittäisen hepun netflix tai konsolifin salasanan. Mutta onhan se netflix kallis nykyään…
 
Onhan nuita murtoja ollu salasanapalveluihinkin, mutta kohtuu harvassa onneksi. LastPass tais olla pari vuotta sit näistä isommista ainakin.
 
Aika epätodennäköinen skenaario, että tuollainen voitaisiin murtaa. Eikös noissa salasanat ole aina vain paikallisesti tallessa ja tosiaan niin vahvan tunnistautumisen takana, että kyllähän nuo on lähes mahdoton murtaa. Pitäisi ensin saada huomaamattasi varastettua sinun puhelin, päästä siihen sisään esim biometrisentunnistuksen läpi, mikä on jo itsessään lähes mahdotonta, ja sitten vielä jollain ilveellä saada murrettua tuo salasana sovelluksen suojaus. Aika kova vaiva siitä, että saat käyttöösi jonkun yksittäisen hepun netflix tai konsolifin salasanan. Mutta onhan se netflix kallis nykyään…
Siksi siinä oli myös se unohdus, sillä ihminen itse on se heikoin näissä. Joko se lipsauttaa sen salasanan tai unohtaa sen tai se on niin helppo ettei sitä tarvitse edes lipsauttaa. Eri asiat sitten se, kuinka todennäköisesti juuri henkilön X koneelle pääsee ulkopuolinen, joka noita haluaa pölliä.

Ehkä tässä on sitten vain se, etten luota itseeni (lähinnä siis muistiini), joten en luota noihin systeemeihin. Ja tuntuu yhä jotenkin lähtökohtaisesti pöljältä että kaikki on ns. "yhdessä korissa" vaikka homman hyödyt ymmärränkin.

Onhan nuita murtoja ollu salasanapalveluihinkin, mutta kohtuu harvassa onneksi. LastPass tais olla pari vuotta sit näistä isommista ainakin.
Näin juuri. Jos itse käyttäisin jotain tuollaista niin pitäisi olla paikallinen ja ilman mitään tilaushommia ettei ole kiinni siitä että palvelu loppuu tai palvelin altistuu jollekin hyökkäykselle.
 
Siksi siinä oli myös se unohdus, sillä ihminen itse on se heikoin näissä. Joko se lipsauttaa sen salasanan tai unohtaa sen tai se on niin helppo ettei sitä tarvitse edes lipsauttaa. Eri asiat sitten se, kuinka todennäköisesti juuri henkilön X koneelle pääsee ulkopuolinen, joka noita haluaa pölliä.

Ehkä tässä on sitten vain se, etten luota itseeni (lähinnä siis muistiini), joten en luota noihin systeemeihin. Ja tuntuu yhä jotenkin lähtökohtaisesti pöljältä että kaikki on ns. "yhdessä korissa" vaikka homman hyödyt ymmärränkin.


Näin juuri. Jos itse käyttäisin jotain tuollaista niin pitäisi olla paikallinen ja ilman mitään tilaushommia ettei ole kiinni siitä että palvelu loppuu tai palvelin altistuu jollekin hyökkäykselle.
Miksi tulee viimeaikainen sinun kanssasi käyty autokeskustelu mieleen? :D
 
Ei salasanoja kannata opetella muistamaan, jos ei ole pakko. Minulle se muistaminen on aika helppoa, mutta silti kirjoitan salasanat aina ylös jonnekin ja jos on tärkeämpi salasana kryptaan sen jollain omalla yksinkertaisella menetelmällä. Pointti on, että jos et yhdistä sitä salasanaa palveluun tai tunnukseen ja se on kirjoitettu johonkin erilleen, vaikka omiin muistiinpanoihin paperille, täytyy olla melkoinen sherlokki, että sen löytää ja yhdistää oikeaan palveluun. Olen kyllä nolosti säilyttänyt salasanoja esim. lompakossa lappuun kirjoitettuna. Sitten pitää vain olla valmis pitämään lompakosta huolta. Minulla on työn puolesta usein ihan helvetin typeriä ylipitkiä salasanoja, joita pitää vielä kaiken lisäksi vaihdella. Se homma on kääntynyt itseään vastaan, koska on käytännössä pakko pitää ne salasanat jossain muistissa. Jotkut uskovat edelleen, että tietoturva paranee salasanojen pituutta kasvattamalla ja säännöllisesti vaihtamalla ja näiden idioottien orjuudessa voi joutua olemaan työn puolesta.

Muistissa pidon suhteen luotan enemmän normaalin elämismaailman ratkaisuihin kuin digitaalisiin, koska hakkerin täytyisi murtautua jotenkin omaan tilaani, jos haluaisi saada paperilaput tai muistiinpanot käsiinsä. Netin kautta hakkerointi on nähdäkseni helpompaa / mahdollisempaa. Suomi ei ole täynnä tietoja varastavia hakkereita, jotka väijyy uhrien lompakoita, mutta netti on. Käytän lisäksi paljon biometristä tunnistautumista ja kaksivaiheista tunnistautumista, joten salasanan menettäminen ei ole yleensä ratkaisevaa tietoturvan kannalta.
 
Minulla on työn puolesta usein ihan helvetin typeriä ylipitkiä salasanoja, joita pitää vielä kaiken lisäksi vaihdella. Se homma on kääntynyt itseään vastaan, koska on käytännössä pakko pitää ne salasanat jossain muistissa. Jotkut uskovat edelleen, että tietoturva paranee salasanojen pituutta kasvattamalla ja säännöllisesti vaihtamalla ja näiden idioottien orjuudessa voi joutua olemaan työn puolesta.
Puolet tuosta on totta; pituus on tavallaan parasta turvaa salasanoille. Ei välttämättä tarvita edes kompleksisia salasanoja erikoismerkkeineen, jos pituutta piisaa sen 20+ merkkiä. Sen sijaan salasanojen säännöllinen pakkovaihdattaminen aiheuttaa juurikin kuvailemiasi lieveilmiöitä.

Käytän lisäksi paljon biometristä tunnistautumista ja kaksivaiheista tunnistautumista, joten salasanan menettäminen ei ole yleensä ratkaisevaa tietoturvan kannalta.
Kaksivaiheinen varmistus on todellakin syytä olla päällä kaikissa palveluissa, jotka sitä tarjoavat. Lisäksi kannattaa siirtyä pääsyavaimien (passkeys) käyttöön siellä, missä on mahdollista. Tuolloin ei ole enää mitään salasanaa muistettavaksi eikä toisaalta varastettavaksikaan. Jopa täällä KonsoliFINissä voi pääsyavaimen laittaa tunnukselleen.
 
Kaksivaiheista tunnistamista käytän itsekin ja sitä pidän aina joka paikassa päällä jos yhtään tärkeämpi palvelu tms. Siihen luotan jopa niin paljon etten ole yksinkertaisiakaan salasanoja jaksanut uusia tai vaihtaa vaikka ne on pahimmillaan nuoruudessa laitettuja "joojoo321"-settiä.

Monien nettikauppojen tunnuksissa on jotain yksinkertaista koska en koe että sinne isoa vahinkoa saisi tehtyä kun ei missään ole ikinä korttitietoja sisällä. Ei edes noissa konsolien tileissä, etteivät vahingossakaan ota niitä kk-tilauksia. Striimipalveluissahan ne on tietty pakko olla.

Miksi tulee viimeaikainen sinun kanssasi käyty autokeskustelu mieleen? :D
Missä mielessä? Ai koska en ole lähtemässä jokaisen uuden systeemin mukaan jos en koe tarvetta tai hyötyä, varsinkaan siihen nähden mitä se kustantaisi?
 
Missä mielessä? Ai koska en ole lähtemässä jokaisen uuden systeemin mukaan jos en koe tarvetta tai hyötyä, varsinkaan siihen nähden mitä se kustantaisi?
Voi sen toki noinkin ilmaista. Muita ilmauksia voisi olla vaikka neofobia tai muutosvastarinta… :D

Iteltä löytyy ihan luurista omasta takaa ilmainen Passwords sovellus mikä pitää salasanat turvassa ja tallessa. Jos joku pääsee sitä kautta salasanoihini käsiksi niin aika velho saa olla. Mutta toki jos noita haluaa itse muistella ja sitten kirota, että ”mikä helvetti se tähänkin se salasana olikaan”, kun et pääse johonkin sisälle niin eikai siinä mitään väärää ole.
 
Voi sen toki noinkin ilmaista. Muita ilmauksia voisi olla vaikka neofobia tai muutosvastarinta… :D
En koe että olen uusia asioita tai kokemuksia vastaan yleisesti vaikka toki ymmärrettävää että näin voi kokea koska valitan niistä asioista, joihin en ole mukaan lähtemässä. Samaan aikaan kuitenkin ollut aika monessa uudessa hommassa mukana mutta eihän ne täällä näy kun/jos en niistä ole valittamassa.

Esim. nettipankki, sähköiset tunnistautumiset, FB, internet yleensä, on olleet sellaisia, että ensimmäisten joukossa niissä. Autohommissa taas ongelma oli enemmän se, että en koe niitä uusia asioita tärkeinä, välttämättöminä tai hintansa arvoisina, mutta jos ne tulisivat kaupan päälle oletuksena, niin ihan sama vaikka ne siellä olisivatkin. En vain halua maksaa niistä.

Striimauspalveluiden ongelmaksi taas koen sen, ettei niissä omista sisältöä. Tosin ainoastaan pelien kanssa olen jaksanut taistella vastaan, koska niissä se nyt yleensä on enää kunnolla mahdollista.

Näen myös yleensä näiden kaikkien hyvät puolet vaikken itse lähtisi mukaan, eli en nyt edes sanoisin että olen "muutosvastarinnassa" tai muutenkaan täysin vastaan uusia asioita ja kokemuksia. Enhän minä vaikka vihreitä kuuliakaan vastaan ole vaikka en niistä itse tykkääkään. Saa niitä muut ostaa ja syödä niin paljon kuin haluaa. Itse en vain halua rahojani niihin laittaa. Vihreiden kuulien tapauksessa en kyllä söisi tarjottunakaan mutta jos joku minulle vaikka kaistavahdin autoon asentaisi, niin ettei haittaisi omia ajojani asennuksillaan, niin siinäkös tekee. En laita vastaan mutta en myöskään kokisi tarvetta, vaan ihmettelisin että miksi, mikä homma, pärjännyt ilmankin.

Iteltä löytyy ihan luurista omasta takaa ilmainen Passwords sovellus mikä pitää salasanat turvassa ja tallessa. Jos joku pääsee sitä kautta salasanoihini käsiksi niin aika velho saa olla. Mutta toki jos noita haluaa itse muistella ja sitten kirota, että ”mikä helvetti se tähänkin se salasana olikaan”, kun et pääse johonkin sisälle niin eikai siinä mitään väärää ole.
Sehän se jännä onkin ettei minulla ole ollut tähän päivään mennessä ongelmia muistaa useita salasanoja mutta silti kirjoitin että sovelluksen kanssa pelkäisin lähinnä unohtavani sen pääsalasanan. Aika epätodennäköistä se taitaisi olla.

Ehkä se on sitten vain sitä "munat yhteen koriin"-ajattelua että haluan pitää ne erilleen ihan tarkoituksella. Riippumatta kuinka pieni riski on että kukaan ikinä sovellukseen edes pääsisi käsiksi.

Tosin en yksinkertaisesti jaksaisi kaivaa joka kerta jotain puhelinta esiin kun pitää laittaa salasana johonkin, joten jo sen takia pidän ne mieluummin siellä mikä pysyy aina mukana: mielessä. Se taitaakin olla se pääsyy. Olen vähän väsynyt kaikenlaisten laitteiden roudaamiseen mukana ja vähän siihenkin, että kaikki on alettu ulkoistaa laitteille aina muistamisesta, osaamisesta ja ajattelemisesta lähtien. Google maps ohjaa osoitteisiin, kaikki tarkistetaan Googlella, tekoälyllä tehdään koodit, jne.

Tästä varmaan saadaan jatkettua minun "neofobiaani" mutta tykkään siitä että katson osoitteen Mapsista mutta yritän muistaa sen ulkoa. En usko tuosta muistin harjoittamisesta ainakaan haittaa olevan. Tosin tämä liittyy myös siihen etten yksinkertaisesti ole jaksanut asentaa mitään telinettä puhelimelle, jotta se autossa toimisi järkevässä paikkaa navigaattorina. Olen siis liian laiska tehdäkseni elämästäni helpompaa, tai jotain.

Väitänpä silti että osaan suunnistaa keskivertoihmistä paremmin juuri tämänkin harjaantumisen kanssa ja siis tulkita Mapsiakin paremmin. Koska välillä siis kuullut kokemuksia, miten porukka ei sitäkään osaa käyttää.

Väittäisin olevani aika osaava näissä "nykyjutuissa" mutten vain roiku niissä kiinni, kuten niin moni muu tuntuu tekevän. IT-tuessa kun on hommia tehnyt ja koneiden kanssa muutenkin säätänyt niin aikamoinen kala vedessä sitä on näiden kanssa. Asenne vain on entistä enemmän sitä että ei enää omalla ajalla kiinnosta googlailla, Mapsia selailla, somettaa tms. Teen siis myös somea työkseni, joka voinee selittää miksi ei kauheasti muuten enää kiinnosta, varsinkin kun tietää miten ne algoritmipaskat toimii (eli mysteerisesti tai ei kuten haluaisi) ja niiden kanssa joutuu vääntämään.

Aika normia tuntuu olevan (tai sen kuvan olen saanut) että mitä enemmän ihminen on IT-hommissa, niin sitä perinteisempiä lukkoja esimerkiksi talossa käyttää sen sijasta että on joku älylukko, jonka saa etänä auki jne. Itsekään en kyllä ikinä sellaista itselleni laittaisi. Ääriesimerkkinä se, että siitä pitää maksaa jotain kuukausimaksua. Tai ne vartiointipalvelut, jossa on kamerat ja kaikki mutta maksetaan kk-maksuja ja mitään ei omista. Joo, ymmärrän hyödyt näissäkin mutta liian paljon asioita, jotka ei ole täysin minun hallinnassani tai omistuksessa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli vaan mieleen, että kun valitan paljon asioista ja kehun harvoin, niin miksi näin? No pelien suhteen koin pienen hoksaamisen että mistä se luultavasti johtuu. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että niin monet pelit ovat lopulta aika hajuttomia ja mauttomia. Harvoin tulee eteen sellaista teosta että siitä kokee tarpeen hehkuttaa. Viime aikoina sitä olen tehnyt lähinnä Kingdom Come: Deliverancesta ja Great Circlestä.

Molemmat yllä mainituista peleistä yllättivät ja nimenomaan positiivisesti. KCD oli jäänyt pelaamatta ja kakkosen kehujen vuoksi otin ekan pelaukseen, huomatakseni että kyseessä on yksi parhaista pelaamistani peleistä, joka nimenomaan eroaa merkittävästi keskivertopeleistä. Great Circle taas yllätti erityisesti edustamansa genren kautta: immersive sim Indyn teemalla? No huh huh, peli on kuin Dishonored ja Uncharted yhdistettynä, joten mitä siinä ei rakastaisi? Se myös sisältää ehkä hauskimman taistelusysteemin peleissä.

Hehkutusten sijaan kuitenkin tulee valitettua paljon. Sitä tein myös Kingdom Comesta alussa, sillä sehän on ihan hirveää sontaa joidenkin pelimekaniikkojensa osalta, varsinkin alussa kun hahmo ei ole kehittynyt.

Lopputulema kuitenkin se, että nykypeleissä on paljon loistavaa ja varmaa viihdettä, joka ei kuitenkaan herätä sellaisia tunteita että niistä kokisi tarvetta kirjoittaa erikseen. Kynnys valittamiseen on kuitenkin matalampi tai sitten ne valittamisen aiheet nousee helpommin pinnalle kun kaikki on usein vähintään tarpeeksi toimivaa. Pääosa peleistä on siis niin varman päälle tehtyä ettei niistä vain tule mitään sanottavaa. Uusi Spider-Man? Sitä samaa, hyvää Spider-Mania. Horizonin jatko-osa? Yllättäen sitä samaa, hyvää Horizonia (ihan sama puhutaanko autoista vaiko robodinoista).

Mutta Kingdom Come tai Great Circle? Ei tällaisia pelejä tule tasaiseen tahtiin, joten ne yllättävät. Samoin genret, joissa valikoima on vähäisempää, herättävät ainakin itsessäni usein enemmän tunteita: tasohyppelyt, hiiviskelyt ja Mimimi-pelit, eli se "real time tactics stealth" tms. Toki tasohyppelyiden määrästä saisi aikaan keskustelua mutta niitä oikeasti hyviä ja laadukkaita, pelaamisen arvoisia en koe silti mitenkään yllin kyllin olevan vaikka hyvin perinteinen ja tasaisesti sisältöä saava genre onkin.

Pidemmän aikaa myös esimerkiksi Souls-pelit (juuri ne Fromin) menivät jo siihen tasavarmaan menoon. Ei ne enää ensimmäisten jälkeen olleet lopulta kuin "sitä samaa". Poikkeuksina uutta verta (vaiko vanhaa?) hommaan tuoneet Bloodborne, Sekiro ja Elden Ring.

Tämä sepostus siis tuli mieleen siitä, kun itsekin koen joskus olevani foorumitekstieni osalta kriittinen, negatiivinen ja valittaja. Tässä nyt siis keksin ainakin yhden selkeän ja ymmärrettävän syyn tälle "näkyvyydelleni": se on sitä, että pelit on liian tasapaksua viihdettä että niistä tulisi juurikaan mitään isompia hehkutuksia, mutta taas pienetkin kömpelyydet voi siinä varmassa suorittamisessa nousta avautumisen aiheeksi.
 
Ylös Bottom