Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pitfall: the lost expedition (xbox)

Varsin mainio seikkailu jota mun on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään.
Luulin, että tässä ollaan lähinnä viidakossa, mutta mukaan mahtuu myös muinaisia raunioita, laavaa ja lumisia vuoria.
Pelillisesti aika perinteinen toimintaseikkailu jossa on myös pientä pulmanratkontaa mukana ja vanhoihin paikkoihin palataan uusien kamojen kanssa takaisin jotta matka etenee tai sitten vaan keräämään piilotettuja aarteita joilta voi ostaa shamaanilta uusia kykyjä.
Tosin tässä ne shamaanitkin on piilotettu ja jokaisen kanssa voi tehdä vain yhden ostoksen.

Ohjaus on varmaan se asia joka jakaa eniten mielipiteitä sillä peli on ottanut sivun ape escapen oppikirjasta joten oikealla tatilla käytetään eri tavaroita ja esim jos haluat pitää kaasunaamaria naamalla niin sun pitää jatkuvasti kääntää oikeaa tattia ylöspäin ja hakkujen kanssa kiivetessä liikutellaan kumpaakin tattia vuorotellen haluttuun suuntaan jne.
Ei tuo varsinaisesti peliä huononna, mutta ei se mitään positiivistakaan lisää ja kyllä mä mieluummin olisin tehnyt kaikki ihan perus napin painamisella ja käyttänyt oikeaa tattia kameran säätämiseen.
Nyt kameraa käännetään liipaisimilla ja jos haluat kääntää sitä ylös tai alas niin pitää painaa molemmat pohjaan ja sitten kääntää oikeaa tattia ylös tai alas.
Peli sentään pitää kameran tuossa asennossa hyvän aikaa joten sen voi laittaa kuvaamaan hieman alaspäin vaikka tasoloikka kohdan ajaksi ja se pysyy siinä.

Visuallisesti tämä on mun mielestä erittäin hyvä putkitelkkarin ruudulta pelattuna.
Aikaa meni kymmenen tuntia ja paljon jäi vielä kerättävää, mutta mä sain kuitenkin tärkeimmät ostettua eli pari uutta liikettä ja kestävyyden sekä vesipullon maksimiin.
Vettä juomalla saa siis kestävyyttä takaisin ja noille tuli todellakin tarvetta toiseks vikan pomon kohdalla joka oli helvetin iso vaikeustaso piikki.

Chronicles of riddick: escape from butchers bay (xbox)

Tämä ei ollut kestänyt aikaa niin hyvin mitä oletin ja isoin ongelma on hahmon liikkuminen sillä peli laittaa hahmon animaatiot etusijalle ja jatkuvasti tuntuu siltä kuin peli haluaisi tehdä jotain muuta kuin sinä.
Esim jos hiivit kyykyssä ihan suoraan niin se näyttää siltä kuin Riddick ottaisi jatkuvasti pieniä sivuaskelia ja jos olet laatikon takana piilossa ja katsot suoraan sivulle niin taas äijä kääntää kroppaansa eri asentoon ja usein se näyttää siltä kuin se tulis pois piilosta.
Jos koitat hieman vaan liikauttaa tattia sivulle kun haluat mennä vaikka lähemmäs seinän kulmaa niin äijä ottaa metrin harppauksen ja tulee pois kulman takaa jne.
Tän ohjaaminen ei tuntunut missään vaiheessa hyvältä tai luonnolliselta.

Sen lisäksi tämä oli myös yllättävän ruma varsinkin pitfallin jälkeen.
Kaikkialla on paljon sahalaitaa ja välillä käytävän toisessa päässä olevat ihmiset ja seinät on sellaista mössöä mitä olen nähnyt lähinnä jossain psvr peleissä. Esimerkkinä vaikka re7 kun ulkoa menee takaisin sinne talon sisälle niin puolet siitä aulasta on hirveää mössöä kunnes peli osaa nostaa reson jotenkin järkevälle tasolle.
Tämä on nyt neljäs kesä kun pelaan näitä retropelejä enkä koskaan ole nähnyt tuollaista yhdessäkään muussa pelissä.

Itse pelin rakenne on edelleen toimiva, mutta pelaaminen ei.

Halo 2 (xbox)

Tämä on kestänyt aikaa paljon paremmin mitä eka peli ja vaikka tässäkin edelleen on monessa kohdassa ihan selvästi vedetty sama alue / huone copy/paste mentaliteetilla niin se ei haittaa lainkaan niin paljoa mitä ekassa jossa oikeastaan pelattiin ensin peli yhteen suuntaan ja sitten tultiin samojen alueiden läpi taas toiseen suuntaan.

Tietenkin myös tarina on parempi, ajoneuvot on parempia käyttää, välivideot on ihan eri tasolla ja Arbiter on hyvä lisä ja mä jopa käytän sen näkymättömyyttä paljon library kentässä ja vaan menen suojasta suojaan floodia vältellen joten sekin tuo vaihtelua perus räiskimiseen.

Sonic & sega superstars racing (nintendo ds)

Vaikka tällä on sama nimi mitä isojen konsolien versiolla niin tämä on oma pelinsä eri radoilla.
Tarjolla on muutama eri mestaruus sekä mission moodi jossa taisi olla yli 50 tehtävää joista jokaisesta saa maksimissaan 10 tähteä ja viimeinen aukeaa 450 tähdellä.
Kaikesta saa mailipisteitä joilla voi sitten ostaa uusia hahmoja, ratoja quick racen puolelle sekä musiikkia.

Mä pelasin grandprix moodin easylla ja mission moodissa ei mitään tason valintaa olekaan vaan se vaikeutuu homman edetessä.
Yhteensä mulla taisi mennä joku 5-6 tuntia. Kiva pikku kaahailu joka jopa rullaa 60fps.
Tai no mä pelasin ps classicilla drastic emulaattorilla joka ei todellakaan ollut 60fps, mutta resoluutio oli paljon parempi.
 
Chronicles of riddick: escape from butchers bay (xbox)

Tämä ei ollut kestänyt aikaa niin hyvin mitä oletin ja isoin ongelma on hahmon liikkuminen sillä peli laittaa hahmon animaatiot etusijalle ja jatkuvasti tuntuu siltä kuin peli haluaisi tehdä jotain muuta kuin sinä.
Onko tämä pelaamasi nimenomaan Xbox-versio vai se, mikä tulee Assault on Dark Athenan mukana? En siis edes tiedä onko niissä eroa mutta AoDA on siis Xbox 360 -peli, joten siinä voi olla jotain parannuksia Xbox-versioon nähden. Itse ostin nimenomaan sen joku aika sitten mutta en ole päässyt vielä pelaamaan asti.
 
Onko tämä pelaamasi nimenomaan Xbox-versio vai se, mikä tulee Assault on Dark Athenan mukana? En siis edes tiedä onko niissä eroa mutta AoDA on siis Xbox 360 -peli, joten siinä voi olla jotain parannuksia Xbox-versioon nähden. Itse ostin nimenomaan sen joku aika sitten mutta en ole päässyt vielä pelaamaan asti.

Juurikin se orkkis xbox versio kun halusin sen nostalgia huuruissa pelata.
Tuon kirjoittamisen jälkeen koitin googlettaa onko joku muu tuntenut samoin, mutta pikaisesti en löytänyt yhtäkään valitusta asiasta.
Joko ihmiset ei muista millainen tuo oli ohjata tai sitten ne ei jostain syystä vaan huomaa / välitä, mutta mä en muista koska viimeksi olisin pelannut first person peliä jossa tuollaiset perus asiat tuntuu noin kamalalta.
 
Juurikin se orkkis xbox versio kun halusin sen nostalgia huuruissa pelata.
Tuon kirjoittamisen jälkeen koitin googlettaa onko joku muu tuntenut samoin, mutta pikaisesti en löytänyt yhtäkään valitusta asiasta.
Joko ihmiset ei muista millainen tuo oli ohjata tai sitten ne ei jostain syystä vaan huomaa / välitä, mutta mä en muista koska viimeksi olisin pelannut first person peliä jossa tuollaiset perus asiat tuntuu noin kamalalta.
Seuraavana pitäisikin vertailla että onko se Athenan mukana oleva siis yhtä kökkö.
 
Mission impossible: operation surma (ps2)

Varsin jees lisenssipeli joka sijoittuu samaan universumiin Cruisen leffojen kanssa, mutta Ethanin naamana tai äänenä ei ole Tom Cruise.
Lutherilla sen sijaan on sama naama ja ääni mitä leffoissakin.
Pelissä on varsin splinter cell tyylinen fiilis, mutta hiiviskely on helpompaa ja jos sut huomataan ja tulee hälytys niin sulla on vielä 30s aikaa käydä kytkemässä se pois paneelista ennen kuin peli heittää takaisin checkpointiin.

Vartijat voi tainnuttaa nukutusnuolilla tai sitten vaan hiivit niiden taakse ja vedät niskan nurin ja voi niitä ihan vaan rehellisesti vetää turpaankin.
Sulla on myös monikäyttöinen ase jolla voi hakkeroida kamerat jonka jälkeen ne ei enää välitä susta koko tehtävän aikana ja tuon voi tehdä niin kaukaa, että jonkun mielestä se saattaa tuntua jopa huijaukselta.
Samalla aseella voi myös ampua jäljittimen vartijaan jonka jälkeen se näkyy minimapissa.
Käytössä on myös toinen ase jolla voi ampua vaijerin katossa olevaan putkeen tai muuhun kiinnikkeeseen ja se nappaa Ethanin automaattisesti ylös ja pari kertaa sen varassa myös roikutaan hakkeroimassa servereitä samalla kun väistellään lasereita.

Mulla on lähinnä pari valittamisen aihetta joista toinen on se kuinka aseella tähdätessä ei ole shoulder swap toimintoa joten välillä sun täytyy tulla täysin näkyville jotta voit ampua kohdetta.
Toinen on tekninen puoli joka ainakin ps2 versiossa jättää paljon toivomisen varaa sillä esim ulkona sateessa ruudunpäivitys nykii todella pahasti eikä tämä muutenkaan mikään sulava ole missään vaiheessa.

Timesplitters 2 (xbox)

Oli tässä sittenkin mahdollisuus laittaa tähtäys toimimaan oikeinpäin (ylös on ylös ja alas on alas) joten tuli pelattua jo nyt.
On se manuaali tähtäys vaan kamala enkä tajua miten mä olen sen kanssa tullut toimeen silloin aikoinaan.
Kuten olen monta kertaa maininnut niin tässähän ei siis näy tähtäintä normaalisti ollenkaan, mutta auto aim on aika antelias ja sitten on erikseen tarkempi tähtäys jossa peli yrittää vetää sen tähtäimen aina keskelle ruutua joten sun täytyy jatkuvasti koittaa pitää tatti just oikeassa asennossa jos haluat ampua liikkuvaa kohdetta päähän.
Tuon lisäksi tähtäin on aivan järkyttävän herkkä ja mitä lähemmäs ruudun reunaa siirrät sitä niin sitä nopeammin kamera alkaa kääntymään.
Eli tuo toimii kuin wii pelien tähtäys, mutta se on helvetin herkkä ja peli koittaa väkisin keskittää sen.
Aivan käyttökelvoton nykyään.

Aina jaksaa huvittaa kuinka ekan killzonen kohdalla haukuttiin se sniper aivan paskaksi kun se käytti just tuollaista tähtäystä, mutta tämä on ikuinen klassikko joka on yhtä hyvä kuin aina vaikka tässä ihan jokainen ase on tuollainen.
Kivat kaksois standardit tai vahva nostalgia.

Ei tämä muutenkaan enää mikään kovin kummoinen ollut.
Näytti ihan kivalle ja rullaa silkin sulavasti ja maisemissa on vaihtelua, mutta siihen se sitten jääkin kun mitään kunnon tarinaa ei ole joten sä vaan suoritat kentät tavoitteet, hyppäät portaaliin ja sitten sama uudestaan eri maisemissa.
Oli tämä aikoinaan hyvä kun silloin kaikki fps pelit oli tuollaisia kenttä pohjaisia, mutta genressä on menty niin paljon eteenpäin ettei tämä oikein enää toimi.
Lisäksi pelin tavoitteet on välillä todella huonosti selitetty.
Esim ekassa kentässä sun pitää polttaa arkistokaapeissa oleva todistusaineisto.
No miten tämä tehdään? Heittämällä ajastettu miina siihen kiinni.
Samoin sun pitää ottaa sateliittilautanen pois toiminnasta. Joo heitä miina siihenkin vaikka sen alapuolella on huone missä on vaikka mitä konsoleita jotka oli loogisempaa tuhota.
Joka kentässä on muuten vaan yks checkpoint ja senkin sijoitus vaihtelee aika paljon.

Future perfect sitten korjasikin oikeastaan kaiken sillä siinä on kunnon tarina ja jopa täysin normaali tähtäys.

Goldeneye: rogue agent (xbox)

Tämä tuli pelattua heti seuraavana päivänä ja vaikka tässä on erittäin tönkkö tähtäys niin silti tän pelaaminen oli helvetisti kivempaa mitä timesplittersin, koska se tähtäys sentään toimii normaalisti.
Muutenkin tämä on mun mielestä mainettaan parempi vaikka varsin geneerinen räiskintä onkin, mutta pelin edetessä saatavat kyvyt on ihan tervetullut lisä vaikka niistä se shield onkin se jota tulee eniten käytettyä, mutta lopussa myös vihollisten heittely force throw tyyliin oli aika kovassa käytössä.

Vaikeustaso vaihtelee aika paljon sillä ihan alussa voi vaan ramboilla eteenpäin, mutta parin tehtävän jälkeen saakin olla ottamassa suojaa jatkuvasti.
Sitten saat sen shield kyvyn ja taas on helpompaa kunnes tulee hoover dam kenttä jossa vastassa on varmaan yli 10 tankkia ja vihollisillakin on jatkuvasti raketinheitintä ja pistooleita joilla ammutaan sticky pommeja.
Lisäksi peli ei koskaan ilmoita checkpointeista joten et tiedä kuinka kaukana se on jos henki lähtee.
Sitten ihan viimeisessä tehtävässä mukaan heitetään vihuja joilla on omen xr kivääri jolla ne ampuu neljän ammuksen sarjoina sellaisia sinisiä palloja ja nuo tappaa sut laakista jos edes yks osuu.
Tuli useamman kerran todettua ääneen "missä vitun universumissa tämä on muka easy taso".
Silti tää on mun mielestä parempi peli mitä timesplitters 2.

Serious sam (xbox)

Tämä tuli sitten aloitettua heti rogue agentin jälkeen ja se oli täysin oikea päätös sillä tähtäys tuntuu taas silkin sulavalta ja kaiken sen suojassa kyhjöttämisen ja insta kill kärsimyksen jälkeen oli siistiä vaan juosta ja tappaa kaikki.
Viime vuonnahan mä pelasin sen vain ps2:lle ja cubelle tehdyn next encounterin ja silloin sanoin kuinka se oli eka ja viimeinen serious sam jonka pelasin läpi sillä se oli mun mielestä niin paska etten halunnut pitää sitä edes hyllyssä vaan vein vaihtoon vaikka sainkin siitä varmaan euron.

No tässä on first encounter ja second encounter samassa paketissa ja on tämä vaan niin paljon parempi.
Vaikka vihollisia tapetaan edelleen sadoittain oikeastaan joka kentässä niin ei niitä sentään yli 800 tapeta kuten siinä ja muutenkin kentät on lyhyempiä eikä ne tunnu vaan areenalta toiselle menemiseltä vaan ne on rytmitetty paljon paremmin.
Mulla olis vissiin vielä neljä kenttää jäljellä kun opasta vilkaisin enkä vielä ole kyllästynyt kun taas next encounter oli pakkopullaa jo puolvälissä.

Medal of honor: frontline (ps2)

Viime vuonna pelasin rising sunin läpi enkä tykännyt ollenkaan. Peli oli ruma, tehtävät oli välillä ihan paskoja, siinä oli täysin turha tarina joka loppui vielä kesken ja vaikka siinä oli tallennuspisteitä niin silti se onnistui useamman kerran aiheuttamaan vitutusta.
En tiedä miten tuon kanssa onnistuttiin menemään noin metsään sillä tämä näyttää paremmalta vaikka tuli ensin, ruudunpäivitys on parempi, viholliset kuolee yhtä nopeasti mitä moderneissa codeissa ja vaikka tässä ei ole yhtään checkpointia tehtävien aikana niin silti ne tuntuu reilummilta mitä rising sunissa.
Varsin stressaavaa pelaaminen kyllä oli kun loppupuolella tehtäviin meni jo 30 minsaa kun varovasti yritin edetä.
Mulla oli kyllä paperilla vieressä kuolemattomuus cheatti valmiina jos meinaa henki lähteä jonkun epäreilun tilanteen takia, mutta onneksi noin ei käynyt.
Tykkäsin tästä enemmän mitä call of duty ww2:sta jonka pelasin pari vuotta sitten.
 
.
Medal of honor: frontline (ps2)

Viime vuonna pelasin rising sunin läpi enkä tykännyt ollenkaan. Peli oli ruma, tehtävät oli välillä ihan paskoja, siinä oli täysin turha tarina joka loppui vielä kesken ja vaikka siinä oli tallennuspisteitä niin silti se onnistui useamman kerran aiheuttamaan vitutusta.
En tiedä miten tuon kanssa onnistuttiin menemään noin metsään sillä tämä näyttää paremmalta vaikka tuli ensin, ruudunpäivitys on parempi, viholliset kuolee yhtä nopeasti mitä moderneissa codeissa ja vaikka tässä ei ole yhtään checkpointia tehtävien aikana niin silti ne tuntuu reilummilta mitä rising sunissa.
Varsin stressaavaa pelaaminen kyllä oli kun loppupuolella tehtäviin meni jo 30 minsaa kun varovasti yritin edetä.
Mulla oli kyllä paperilla vieressä kuolemattomuus cheatti valmiina jos meinaa henki lähteä jonkun epäreilun tilanteen takia, mutta onneksi noin ei käynyt.
Tykkäsin tästä enemmän mitä call of duty ww2:sta jonka pelasin pari vuotta sitten.
Itse pidin tuosta pelistä kyllä lapsuudessa tosi paljon. En ole toki sitä nykyajan silmillä pelannut, ja tuon perusteella en ehkä halua sitä pelata. Haluan pitää muistot hyvinä :D En vain pidä yhtään peleistä, jossa ei ole checkpointtia. En ymmärrä miten lapsena on riittänyt hermot vääntää sellaisia pelejä.
 
Itse pidin tuosta pelistä kyllä lapsuudessa tosi paljon. En ole toki sitä nykyajan silmillä pelannut, ja tuon perusteella en ehkä halua sitä pelata. Haluan pitää muistot hyvinä :D En vain pidä yhtään peleistä, jossa ei ole checkpointtia. En ymmärrä miten lapsena on riittänyt hermot vääntää sellaisia pelejä.
Pelasin minäkin sen läpi silloin yli 20 vuotta sitten enkä edes muistanut checkpointien puutetta ennen kuin joku siitä videolla mainitsi.
Alunperin mun oli tarkoitus vaan vetää cheattien kanssa tuo läpi, mutta se etenikin ihan sujuvasti kun vaan oli varovainen ja jätti aina isommat medpackit odottamaan oikeaa tarvetta.

Mun tartti vissiin kolme tehtävää aloittaa kerran alusta ja niissäkin henki lähti ehkä joskus 10 minuutin jälkeen joten ei nyt ihan hirveän iso menetys.
Peli kyllä yritti muutaman kerran tapattaa mut halpamaisesti.
Muistaakseni ratapihalla piti hakea rakennuksesta räjähteet portin räjäytystä varten ja kun tulin pihalle niin siellä oli kaks natsia sinkojen kanssa vaikka olin koko alueen putsannut.
Helvetin äkkiä vaan karkuun kulman taa.
 
Jak x: combat racing (ps2)

Tämä tuli joskus ilmaiseksi kun tilasin joko pelit lehden tai pelaajan vuodeksi.
Tuolloin sitä pelasin kunnes vkäyrä meni katosta läpi ja levy lensi voimalla sängyn alle jossa se vietti mukavasti likemmäs 20 vuotta kunnes pari vuotta sitten satuin sen löytämään sieltä.
Testasin ja totesin, että antaa olla.
Kaikki nämä vuodet mulla oli kuitenkin mielessä, että jos tuolloin olisin pelannut tuollaiset vittumaiset pelit kiljun voimalla läpi niin aivan varmasti olisin saanut pelattua sen loppuun asti ja tänään tuo kävi toteen.

Mulla oli vielä vanha tallennuskin tallessa sillä muistikortilla jonka satuin viime vuonna löytämään ja näköjään olin pelannut viis tuntia ja suorittanut ne kaks ekaa cuppia.
Nyt tais mennä joku vajaa neljä tuntia lisää kunnes peli oli läpi ja pari kertaa varmaan naapurikin kuuli kuinka "kivaa" mulla oli :D

Ensinnäkin, miks helvetissä boost aktivoituu kun painaa nopeasti X:ää kahdesti kun sille kuitenkin on ihan omistettu nappula eli r2.
Nyt se aktivoituu ihan jatkuvasti silloin kun et halua ja tuota ei saa mistään pois.
Miks autoilla on armor statsi jos se ei pahemmin tunnu vaikuttavan mitään ja esim joku ilmassa leijuva miina tappaa laakista vaikka ajoin autolla jossa on koko pelin paras armor ja samoin välillä henki lähti yhdestä ohjus hyökkäyksestä.
Sitten tässäkin on tietenkin se mario kartin sinisen kilven korvike joka tietenkin ammutaan heti sun perään kun saat sopivasti keulaa.
Vielä tuon lisäksi autot saattaa lähteä täysin lapasesta pienen pompun jälkeen ja varsinkin yks viemärirata oli sellaista paskaa ettei mitään rajaa.
Auto joko spinnaa jatkuvasti tai sitten vaan aliohjaa suoraan seinään. Tässä on talviratoja joissa on parempi pito mitä tuolla ja kun googletin, että missaanko jotain niin kävi ilmi etten todellakaan ole ainoa joka tuota vihaa.

Plussana latausajat on nopeammat mitä monessa modernissa pelissä.
Kun painan "start" niin ehdin ottamaan pullon lattialta, avaamaan korkin, ottamaan huikan ja sitten onkin pakko laittaa peli pauselle jotta ehtii laittamaan sen korkin kiinni. Peli siis lataa dvd levyltä kisan muutamassa sekunnissa.
Lisäksi Keiran ääninäyttely sai mut aina hymyilemään sillä sen äänenä on Tara Strong jolla on lähinnä se yks ääni ja mulle se on aina my little ponyn twilight sparkle joten kun sen kuulee puhuvan ohjuksista ja vastustajien tuhoamisesta niin väkisinkin alkaa naurattaa.

No nyt on koko jak & daxter sarja koettu ja tämä on ihan heittämällä huonoin koko sarjasta ja jak 2 on toiseks viimeisenä niiden älyttömien vaikeustasopiikkiensä takia.
Precursor legacy on edelleen se paras ja ainoa jonka olen vissiin pelannut kolmesti läpi ellen jopa neljästi.

Edit:

Tony hawk pro skater 1 & 2 (ps1)

Nämä on kestäneet yllättävän hyvin aikaa vaikka ykkösen kanssa oli hieman ongelmia.
Alunperin tilasin molemmat vpd:sta, mutta taas kerran saldovirheen takia jäi se ykkönen saamatta joten päätin pelata sen playstation classicilla, koska halusin kokea sen ennen kakkosta.
Aluksi kaikki oli ok, mutta kun vauhti kasvoi ja asioissa tarvittiin tarkkuutta niin alkoi olemaan ongelmia ja san franciscon secret tape haasteessa oli jo pakko turvautua savestaten käyttöön kun en vaan onnistunut menemään sitä veistosta pitkin tai mikä onkaan.
Epäilin input lagia, mutta kun perus tasaisella alustalla vaan näpäytti dpadia niin hahmo kuitenkin tuntui reagoivan siihen normaalisti.
Muuten peli oli edelleen ihan ok enkä edes kaivannut tasapaino mittaria grindatessa joka oli yllätys.
Toinen yllätys oli se kuinka nopeasti tämän pelasi läpi sillä siihen taisi mennä korkeintaan kolme tuntia.

Kakkonen tuli sitten pelattua ihan ps2:lla putkitelkkarin kautta ja heti oli selvää kuinka paljon paremmin hahmo reagoi ohjaukseen.
Luonnollisesti peli myös näytti putkitelkkarin ruudulla paljon paremmalta varsinkin kun se ps2:n smoothing asetus oli päällä.
Täällen peräkkäin pelattuna myös huomasi selvästi kuinka paljon kentät on kehittyneet ihan piirtoetäisyyttä myöden.
Tämä on myös sarjan ainoa peli jossa hahmo kaatuu tarpeeksi korkealta hypätessä ellei just ennen laskeutumista paina X namiskaa pohjaan.

Niin ja viikko sitten sain myös sen ekan pelin hyllyyn ja kyllähän se oli paljon parempi pelata nyt ps2:n kautta ja se san franciscon kohtakin meni ekalla yrittämällä joten vika ei ollut pelissä.
Mä oikeasti tykkäsin näistä orkkis versioista paljon enemmän mitä siitä remakesta joka johtuu varmaan siitä kuinka näissä on rauhallisempi vauhti ja vaikka nämä on visuaalisesti aika vaatimattomia nykyään niin sen ansiosta kentät on myös selkeämpiä ja esim kakkosessa löysin ne hajotettavat kellot koulun seinistä paljon helpommin mitä remakessa.

Tuli myös kolmonen pelattua loppuun kun se jäi viimevuonna kesken ja oletin sen johtuvan siitä 2 minuutin aikarajasta, mutta koska kaks ekaa maistui hyvin ja pelasin ykkösen jopa vielä toisen kerran läpi ps2:lla niin ajattelin pelata kolmosen loppuun, mutta ei se vieläkään iskenyt vaikka aikoinaan se oli ihan helvetin hyvä.
Joku siinä nyt vaan tökkii, mutta tuli se loppuun pelattua kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Mortal kombat: shaolin monks (ps2)

Ihan ok mk spinoff peli, mutta ei niin loistava mitä monet viestit netissä antaa ymmärtää.
Pelattavana on Liu Kang ja Kung Lao ja pelin voi pelata myös ko-op moodissa läpi.
Kung Lao läpäisyn jälkeen aukeaa vielä Sub-zero pelattavaksi ja ilmeisesti Liu Kang läpäisyn jälkeen Scorpion.
Myös vanhoista peleistä tuttuja maisemia on kiva nähdä kuten se legendaarinen silta ykkösestä jonka alla on piikkejä tai kakkosen happohuone.
Taistelukin on ihan toimivaa vaikka se aiheutti ongelmia kuinka aseet poimitaan heittonapilla joten niiden kohdalla piti aina kunnolla pysähtyä tai muuten hahmo vaan koitta ottaa tyhjästä kiinni.

Pian alun jälkeen kuitenkin aloin ihan suosiolla seuraamaan gamefaqsin opasta sillä peli ei usein tee mitenkään selväksi mihin pitää seuraavaksi mennä ja sä voit aika vapaasti palata vanhoille alueille silloin kun haluat ja tässä tulikin samoja fiiliksiä mitä viimeksi prince of persia: warrior within pelin kanssa sillä siinäkin pystyi helposti menemään täysin väärään paikkaan ja sitten olet jumissa kun ei ole mitään tietoa mihin oikeasti pitäis mennä.
Lisäksi välillä pitää lyödä vihollisiä vaikka katosta roikkuviin koukkuihin jotta seuraava ovi aukeaa, mutta ne näyttää aina lähinnä tausta elementeiltä.
Esim siinä happohuoneessa roikkuu viis koukkua ja aikani vihuja sinne happoon heitettyäni päätin katsoa, että mitä siinä okein pitää tehdä.
Peli vielä näyttää pienen välivideon aina kun heität vihollisen sinne happoon joten oletin tuon liittyvän etenemiseen, mutta ei. Niitä piti lyödä niihin koukkuihin.
Kamerakin oli paikoitellen varsin huono ja yhdessäkin kohdassa kun mentiin ramppi ylös niin se siirtyy näyttämään vasemmalle joten oletin sen olevan oikea suunta, mutta oikeasti tuossa piti mennä oikealle vaikka kuvakulman takia näyttää siltä ettei siellä edes ole mitään.

Gamefaqsin oppaan ansiosta myös pelin viimeiset pomot oli helppoja sillä en mä muuten olisi tiennyt, että Kintaro ja Shao-khan ei osaa blokata joten nyt sai vaan juosta ympäri areenaa ja heittää niitä välillä Kung-Laon hatulla ja homma oli siinä.
Helpoimmat tappelut koko sarjan historiassa ja hyvä niin sillä sun täytyy voittaa nuo kaks ja niitä ennen vielä Shang Tsung peräkkäin.
 
The Legend of Zelda: Ocarina of Time N64 (pelattu Switch 2)

Vihdoinkin uusi Nintendon konsoli antoi potkun perseelle kokea tämä klassikko kokonaisuudessaan.

Rujo ulkoasu ja tönköt kontrollit eivät estäneet nauttimasta tästä legendaarisesta teoksesta. Sen maailma pursuaa toinen toistaan upeampia hahmoja ja ympäristöjä, sen upeat luolastot ja kekseliäät pulmat. Soundtrack joka pursuaa helmiä ja tarinoita jotka ilahduttaa pelaajaa.

Tässä pelissä on niin paljon hyvää että huonot asiat ei pysäytä pelaaja ja kiitos nykyajan qol parannusten kuten kelaus ja pikatallennus on ne vähäisetkin ärsykkeet aika minimaalisia.

Isoimpana ongelmana pelissä tietysti sen hahmon ohjattavuus joka on tönkköä ja kamera joka on aivan hirveä koska vielä ei oltu keksitty tupla analogi tattia. Kamera varsinkin tekee vihollisten näkemisen ja niihin tähtäämisen välillä harvinaisen haastavaksi. Ainut keino ohjata kameraa on Z nappi joka palauttaa sen hahmon taakse ja ympäristöä voi tarkkailla c nappia ylös jolloin siirrytään ensimmäisen persoonan näkymään missä ei voi liikkua.

Sitten on tietysti se vesitemppeli joka on suunnittelultaan aika kamala ja ainut luolasto missä oli pakko kaivaa ohjeet esille kun enää jaksanut pyöriä ympäriinsä. Muuten pelin temppelit oli haastavia mutta ei koskaan turhan vaikeita ymmärtää mitä tehdä ja mihin mennä.

Kaksi asiaa jotka molemmat oli omaa syytä teki pelaamisesta vähemmän nautittavaa. Ensimmäinen on se että en koko pelin aikana hakenut sitä kappaletta jolla saa vaihdettua yön päiväksi ja toiste päin. Kirosin et miksi tää gold skulltulla metsästys on näin ärsyttävää että on pakko vaan odottaa että tulee yö... No vasta pelin lopussa tuli mieleen et hetkinen, eikös tässä ollut kappale jolla saa yöks muutettua...olin vielä käynyt sen paikan sisällä mistä sen saa mutta ajattelin vissiin että tutkin sen myöhemmin ja kai sitten unohdin koko paikan. No ensikerralla sitten muistaa.

Toinen asia oli Epona joka on aina legendaarisessa asemassa pelissä ja jopa alkuruudussa Link ratsastaa sillä ja minä pelaan 90% pelistä ilman hevosta ja mietin et miten lopussa sen muka saa. No senhän saa heti kun ekan kerran tekee aikahypyn jos vaan tietää miten, se meinaan on aika kinkkinen pulma ja voi olla että monet menee pelin ilman hevosta jos ei tiedä miten sen saa. No muistaapahan ensikerralla sitten senkin.

Mielestäni Eponan olisi kyllä voinut tarjota pelaajalle vähän helpommin kuin mitä se nyt on.
Ensin pitää lapsena oppia Eponan kappale Lon Lon Ranchilla Ocariinalla jonka voi missata koska hahmolle jolta sen saa pitää puhua 3 kertaa. Sen jälkeen aikusena pitää mennä Lon Lon Ranchille jossa pitää pyytää tyypiltä joka on ottanut sen haltuun että saat ratsastaa hevosella, et Eponalla vaan ihan random hevosella. Et kuitenkaan ota tätä random hevosta vaan soitat Eponan kappaleen jonka jälkeen se juoksee luoksesi ja antaa tulla kyytiin, muuten juoksee karkuun. Sen jälkeen sun ei pidä lähtee ratsastaa Eponalla ympäri sitä aituasta vaan hypätä sen kyytiin ja sit puhua sille tyypille joka päästi sut sinne aitaukseen ja se haastaa sut hevoskisaan jonka voitettuasi se haastaa sut toiseen kisaan ja kun voitat sen niin saat Eponan. Paitsi että se tyyppi pistää portit kiinni eikä päästä sua pois sieltä Ranchilta niin otat vauhtia ja hyppäät vaan sen aidan yli. Huh ei ihan yksinkertaista.

Kokonaisuutena kuitenkin nautin pelistä äärettömän paljon ja en malttanut odottaa aina että pääsee jatkamaan ja näkemään ja kokemaan kaikki hienot hahmot ja pulmat sekä muut asiat mitä pelillä on tarjota. Yli 25h meni ja 54 skultullaa tuli kerättyä. Ihan sokkona ei tietenkään menty kun lapsuudesta paljon muistoja mutta koskaan en ollut pelannut itse läpi asti. Vielä jäi paljon kerättävää ja koettavaa seuraaville kerroille.Tästä kun saisi remaken niin olis kyllä huikeaa. Parannellut grafiikat ja nykypäivän kontrollit niin olisi ihan nannaa. Onhan tästä se 3DS remaster jossa on paljon nätimmät graffat mutta sitä kun ei voi pelata kuin 3DS tai 2DS.

The Legend of Zelda: Majors Mask N64 (pelattu Switch 2)

Pelasin peliä about 2h ja kuten odotin niin ei tämä toimi itselle. Se tikittävä aika ruudulla ei herätä mitään hurrahuutoja ja pelin maailma ja tarina ei vaikuttanut läheskään niin mielenkiintoiselta kuin Ocariinassa. En tiedä tuleeko enempää jatkettua vai suosiolla siirryn eteenpäin, jos ei iske niin ei iske.
 
Onhan tästä se 3DS remaster jossa on paljon nätimmät graffat mutta sitä kun ei voi pelata kuin 3DS tai 2DS.
Ei pelkästään nätimmät graffat vaan myös gyro tähtäys ja tärkeimpänä se inventaario toisella ruudulla joka korjaa oikeastaan pelin isoimmat ongelmat mitä sen käyttöön tulee. Ei paljon vesitemppelin jatkuva bootsien aktivoiminen haittaa tuon kanssa.
Tuon takia 3ds versio olis se parempi versio vaikka tästä tulis heti huomenna natiivi switch2 versio.
Tosin nintendo laittas sen kaveriksi varmaan jonkun navi notes kännysovelluksen jota voi käyttää vaan jos sulla on se kalliimpi online tilaus.
Joo tiedetään ei saa antaa niille ideoita :D
 
Ei pelkästään nätimmät graffat vaan myös gyro tähtäys ja tärkeimpänä se inventaario toisella ruudulla joka korjaa oikeastaan pelin isoimmat ongelmat mitä sen käyttöön tulee. Ei paljon vesitemppelin jatkuva bootsien aktivoiminen haittaa tuon kanssa.
Tuon takia 3ds versio olis se parempi versio vaikka tästä tulis heti huomenna natiivi switch2 versio.
Tosin nintendo laittas sen kaveriksi varmaan jonkun navi notes kännysovelluksen jota voi käyttää vaan jos sulla on se kalliimpi online tilaus.
Joo tiedetään ei saa antaa niille ideoita :D

Aivan en ajatellutkaan että inventaario on toisella ruudulla. Kyllhään tollasesta pääsee eroon kun tekee buutsista vaan sellaiset jotka pystyy laittaa C nappiin.
 
The Legend of Zelda: Ocarina of Time N64 (pelattu Switch 2)

Epona
Eponan saanti ei ollut edes ainoita asioita, joissa sai raapia päätänsä. Eikä minua haittaa että pitää itse miettiä ja ratkoa asioita mutta ei tässä nuo hommat olleet sitä. Mistä esimerkiksi voisi tietää että hahmolle pitää puhua juuri kolme kertaa että jotain tapahtuu? Ihan hiton tympeä ja tylsä ratkaisu, jota ei voi mitenkään päätellä. "Aha, ei tapahtunut mitään, no puhunpas vielä kaksi kertaa koska sitten varmasti tapahtuu jotain". Tosi loogista ja helposti pääteltävää.

Pelasin itse 3DS:llä ja oli ihan ok peli. Aikanaan ollut varmasti huikea, joten koetin suhtautua siihen sillä tapaa.

The Legend of Zelda: Majors Mask N64 (pelattu Switch 2)

Pelasin peliä about 2h ja kuten odotin niin ei tämä toimi itselle. Se tikittävä aika ruudulla ei herätä mitään hurrahuutoja ja pelin maailma ja tarina ei vaikuttanut läheskään niin mielenkiintoiselta kuin Ocariinassa. En tiedä tuleeko enempää jatkettua vai suosiolla siirryn eteenpäin, jos ei iske niin ei iske.
Majora's Mask oli taas minusta jo ihan eri tasolla oleva peli ja on outo ajatella miten niin lyhyessä ajassa tehtiin niin paljon parempi peli. Aikaa ei kannata liikaa stressata, syyn saat tietää kun peliä pelailee eteenpäin.
 
Majora's Mask oli taas minusta jo ihan eri tasolla oleva peli ja on outo ajatella miten niin lyhyessä ajassa tehtiin niin paljon parempi peli. Aikaa ei kannata liikaa stressata, syyn saat tietää kun peliä pelailee eteenpäin.
Kierrättämällä iso määrä ocarinan asseteista (hahmot jne) ja lisäksi se koko aikamekaniikka on ihan selvästi pelissä sen takia, koska ilman sitä se olisi ohi muutamassa tunnissa.

Itsellekin ocarina on se selvästi parempi peli, mutta sentään majoran 3ds erikoisversio oli varsin jees ja sen mukana tullut pinssi ja juliste on edelleen esillä.

Edit:

Tuli eilen ostettua gogista street racing syndicate. Hintaa huikeat 2.4e.
Peleistä vähemmän tietävä voisi helposti sekoittaa tän need for speed undergroundiin sillä yö kisoissa tämä näyttää ihan samalta ja lähinnä hud paljastaa kyseessä olevan eri peli.

Ostin lähinnä sen takia, että pääsen vaan fiilistelemään ja arcade moodissa on vähintään tuon rahan edestä ratoja sekä autoja tarjolla.
Joskus ikuisuus sitten tämä tuli xboxilla pelattua ja ainoa asia jonka muistan on se miten tässä nitro ei täyty itsestään kuten need for speedissä vaan sun täytyy aina ostaa uus pullo jos haluat sen täyteen joten sitä ei tule käytettyä läheskään samalla tahdilla mitä nfs peleissä.
Lisäksi tässä voi voittaa tyttöystäviä (kyllä, monikossa) joista sitten saa ensin katsella kun ne tanssii normi vaatteissa ja myöhemmin bikineissä.
Tai sitten voi pc version kohdalla vaan heittää videot vlc playeriin ja katsoa sillä. Tein just noin eilen :D
Koska kyseessä on vanha peli niin tähänkin tartti ladata jonkun tekemä widescreen patch ettei kaikki ole venytettyjä.
Dualshock 4 sentään toimi heittämällä 8bitdo donglen kanssa.

Sinänsä kyllä kiinnostavaa miten varsinkin ajopelit lähtee lisenssien takia pois myynnistä, mutta tämä 20 vuotta vanha peli on edelleen tarjolla vaikka tässä on lisensoidut autot ja osat.
 
Viimeksi muokattu:
Mortal kombat 1 ja 2 (pc)

Näiden vaikeustaso on jotain älytöntä ja niin on myös input reading.
Pelasin molemmat sub-zerolla kun se oli näissä se oma suosikki.
Ykkösessä meni muutamat ekat matsit ihan ok, mutta viimeistään niissä endurance matseissa alkaa tulemaan turpaan kun pitää kaks vastustajaa voittaa yhdellä kestävyys palkilla.
Sitten tulee goro joka ampuu oman tulipallonsa aina kun koitat jäädyttää sen.
Cheateilla otin loputtomat continuet ja goron kanssa meni varmasti ainakin 30 yritystä ja lopulta laitoin sen jäädytys liikkeen makrona ohjaimen liipaisimeen niin sai tehtyä sen tarpeeksi nopeasti ennen kuin se ehtii edellisen uppercutin jälkeen ylös.
Jotenkin se silti onnistui välillä blockaamaan sen.

Shang tsung sitten kusetti oikein huolella sillä se voi vaan skipata sen nousemis animaation ja warppaa suoraan siihen volttihyppy animaatioon ja mun jäädytys menee tietenkin sen alta ja taas tulee turpaan.
Tämä oli very easy tasolla :D
Amigalla pelasin tän aikoinaan lukemattomia kertoja läpi joten vaikka se häviää ruudunpäivityksessä ja ohjauksessa niin se kyllä voittaa reiluudessa, mutta tuo oli vasta alkua sillä kakkonen on vieläkin pahempi.

Ykkösessä pystyi vielä sub-zerolla jäädyttämään vastustajan välillä, mutta kakkosessa ne menee jo ekassa matsissa kyykkyyn välittömästi kun teet tuon.
Tuohan siis tehdään painamalla alas, eteen ja low punch ja just sillä millisekunnilla kun painat sitä lyöntiä ne vetää matalaksi vaikka olisit niiden naamassa kiinni.
En ole vuosiin nähnyt näin räikeää inputien lukemista ja homma tietenkin menee aina vaan naurettavammaksi kun peli etenee joten otin muutaman yrityksen jälkeen cheateista vaan kuolemattomuuden päälle.
Esim shao khan voi spämmätä sitä shoulder charge liikettään viis tai kuus kertaa putkeen ilman mitään taukoja.
Tämä siis very easy tasolla taas ja mä olen pelannut tän amigalla very hardilla.
Äsken katsoin vielä tubesta kun joku pelas amiga version mediumilla ja kyllä se vaan on aivan helvetisti helpompi mitä tämä very easylla.

Kolme ekaa peliä lähtee nyt gogista yhdessä paketissa alle kahdella eurolla ja tuolla hinnalla voi suositella jos on kaveri jonka saa saman ruudun ääreen, mutta jos aikomuksena on pelata tekoälyä vastaan niin unohtakaa.

edit:

Tuli mieleen, että nämä sitten on niitä vanhoja dos pelejä jotka toimii dosboxin kautta ja ohjaimen saa toimimaan kun pelissä painaa ctrl+f1 josta pääsee dosboxin näppäinmääritys asetuksiin ja siellä voi valita mikä ohjaimen nappi vastaa mitäkin näppiksen nappia joten en tiedä kuinka hyvin tuon kanssa saa kaks ohjainta toimimaan jos haluaa kaverin kanssa pelata.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom