Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pitfall: the lost expedition (xbox)

Varsin mainio seikkailu jota mun on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään.
Luulin, että tässä ollaan lähinnä viidakossa, mutta mukaan mahtuu myös muinaisia raunioita, laavaa ja lumisia vuoria.
Pelillisesti aika perinteinen toimintaseikkailu jossa on myös pientä pulmanratkontaa mukana ja vanhoihin paikkoihin palataan uusien kamojen kanssa takaisin jotta matka etenee tai sitten vaan keräämään piilotettuja aarteita joilta voi ostaa shamaanilta uusia kykyjä.
Tosin tässä ne shamaanitkin on piilotettu ja jokaisen kanssa voi tehdä vain yhden ostoksen.

Ohjaus on varmaan se asia joka jakaa eniten mielipiteitä sillä peli on ottanut sivun ape escapen oppikirjasta joten oikealla tatilla käytetään eri tavaroita ja esim jos haluat pitää kaasunaamaria naamalla niin sun pitää jatkuvasti kääntää oikeaa tattia ylöspäin ja hakkujen kanssa kiivetessä liikutellaan kumpaakin tattia vuorotellen haluttuun suuntaan jne.
Ei tuo varsinaisesti peliä huononna, mutta ei se mitään positiivistakaan lisää ja kyllä mä mieluummin olisin tehnyt kaikki ihan perus napin painamisella ja käyttänyt oikeaa tattia kameran säätämiseen.
Nyt kameraa käännetään liipaisimilla ja jos haluat kääntää sitä ylös tai alas niin pitää painaa molemmat pohjaan ja sitten kääntää oikeaa tattia ylös tai alas.
Peli sentään pitää kameran tuossa asennossa hyvän aikaa joten sen voi laittaa kuvaamaan hieman alaspäin vaikka tasoloikka kohdan ajaksi ja se pysyy siinä.

Visuallisesti tämä on mun mielestä erittäin hyvä putkitelkkarin ruudulta pelattuna.
Aikaa meni kymmenen tuntia ja paljon jäi vielä kerättävää, mutta mä sain kuitenkin tärkeimmät ostettua eli pari uutta liikettä ja kestävyyden sekä vesipullon maksimiin.
Vettä juomalla saa siis kestävyyttä takaisin ja noille tuli todellakin tarvetta toiseks vikan pomon kohdalla joka oli helvetin iso vaikeustaso piikki.

Chronicles of riddick: escape from butchers bay (xbox)

Tämä ei ollut kestänyt aikaa niin hyvin mitä oletin ja isoin ongelma on hahmon liikkuminen sillä peli laittaa hahmon animaatiot etusijalle ja jatkuvasti tuntuu siltä kuin peli haluaisi tehdä jotain muuta kuin sinä.
Esim jos hiivit kyykyssä ihan suoraan niin se näyttää siltä kuin Riddick ottaisi jatkuvasti pieniä sivuaskelia ja jos olet laatikon takana piilossa ja katsot suoraan sivulle niin taas äijä kääntää kroppaansa eri asentoon ja usein se näyttää siltä kuin se tulis pois piilosta.
Jos koitat hieman vaan liikauttaa tattia sivulle kun haluat mennä vaikka lähemmäs seinän kulmaa niin äijä ottaa metrin harppauksen ja tulee pois kulman takaa jne.
Tän ohjaaminen ei tuntunut missään vaiheessa hyvältä tai luonnolliselta.

Sen lisäksi tämä oli myös yllättävän ruma varsinkin pitfallin jälkeen.
Kaikkialla on paljon sahalaitaa ja välillä käytävän toisessa päässä olevat ihmiset ja seinät on sellaista mössöä mitä olen nähnyt lähinnä jossain psvr peleissä. Esimerkkinä vaikka re7 kun ulkoa menee takaisin sinne talon sisälle niin puolet siitä aulasta on hirveää mössöä kunnes peli osaa nostaa reson jotenkin järkevälle tasolle.
Tämä on nyt neljäs kesä kun pelaan näitä retropelejä enkä koskaan ole nähnyt tuollaista yhdessäkään muussa pelissä.

Itse pelin rakenne on edelleen toimiva, mutta pelaaminen ei.

Halo 2 (xbox)

Tämä on kestänyt aikaa paljon paremmin mitä eka peli ja vaikka tässäkin edelleen on monessa kohdassa ihan selvästi vedetty sama alue / huone copy/paste mentaliteetilla niin se ei haittaa lainkaan niin paljoa mitä ekassa jossa oikeastaan pelattiin ensin peli yhteen suuntaan ja sitten tultiin samojen alueiden läpi taas toiseen suuntaan.

Tietenkin myös tarina on parempi, ajoneuvot on parempia käyttää, välivideot on ihan eri tasolla ja Arbiter on hyvä lisä ja mä jopa käytän sen näkymättömyyttä paljon library kentässä ja vaan menen suojasta suojaan floodia vältellen joten sekin tuo vaihtelua perus räiskimiseen.

Sonic & sega superstars racing (nintendo ds)

Vaikka tällä on sama nimi mitä isojen konsolien versiolla niin tämä on oma pelinsä eri radoilla.
Tarjolla on muutama eri mestaruus sekä mission moodi jossa taisi olla yli 50 tehtävää joista jokaisesta saa maksimissaan 10 tähteä ja viimeinen aukeaa 450 tähdellä.
Kaikesta saa mailipisteitä joilla voi sitten ostaa uusia hahmoja, ratoja quick racen puolelle sekä musiikkia.

Mä pelasin grandprix moodin easylla ja mission moodissa ei mitään tason valintaa olekaan vaan se vaikeutuu homman edetessä.
Yhteensä mulla taisi mennä joku 5-6 tuntia. Kiva pikku kaahailu joka jopa rullaa 60fps.
Tai no mä pelasin ps classicilla drastic emulaattorilla joka ei todellakaan ollut 60fps, mutta resoluutio oli paljon parempi.
 
Chronicles of riddick: escape from butchers bay (xbox)

Tämä ei ollut kestänyt aikaa niin hyvin mitä oletin ja isoin ongelma on hahmon liikkuminen sillä peli laittaa hahmon animaatiot etusijalle ja jatkuvasti tuntuu siltä kuin peli haluaisi tehdä jotain muuta kuin sinä.
Onko tämä pelaamasi nimenomaan Xbox-versio vai se, mikä tulee Assault on Dark Athenan mukana? En siis edes tiedä onko niissä eroa mutta AoDA on siis Xbox 360 -peli, joten siinä voi olla jotain parannuksia Xbox-versioon nähden. Itse ostin nimenomaan sen joku aika sitten mutta en ole päässyt vielä pelaamaan asti.
 
Onko tämä pelaamasi nimenomaan Xbox-versio vai se, mikä tulee Assault on Dark Athenan mukana? En siis edes tiedä onko niissä eroa mutta AoDA on siis Xbox 360 -peli, joten siinä voi olla jotain parannuksia Xbox-versioon nähden. Itse ostin nimenomaan sen joku aika sitten mutta en ole päässyt vielä pelaamaan asti.

Juurikin se orkkis xbox versio kun halusin sen nostalgia huuruissa pelata.
Tuon kirjoittamisen jälkeen koitin googlettaa onko joku muu tuntenut samoin, mutta pikaisesti en löytänyt yhtäkään valitusta asiasta.
Joko ihmiset ei muista millainen tuo oli ohjata tai sitten ne ei jostain syystä vaan huomaa / välitä, mutta mä en muista koska viimeksi olisin pelannut first person peliä jossa tuollaiset perus asiat tuntuu noin kamalalta.
 
Juurikin se orkkis xbox versio kun halusin sen nostalgia huuruissa pelata.
Tuon kirjoittamisen jälkeen koitin googlettaa onko joku muu tuntenut samoin, mutta pikaisesti en löytänyt yhtäkään valitusta asiasta.
Joko ihmiset ei muista millainen tuo oli ohjata tai sitten ne ei jostain syystä vaan huomaa / välitä, mutta mä en muista koska viimeksi olisin pelannut first person peliä jossa tuollaiset perus asiat tuntuu noin kamalalta.
Seuraavana pitäisikin vertailla että onko se Athenan mukana oleva siis yhtä kökkö.
 
Mission impossible: operation surma (ps2)

Varsin jees lisenssipeli joka sijoittuu samaan universumiin Cruisen leffojen kanssa, mutta Ethanin naamana tai äänenä ei ole Tom Cruise.
Lutherilla sen sijaan on sama naama ja ääni mitä leffoissakin.
Pelissä on varsin splinter cell tyylinen fiilis, mutta hiiviskely on helpompaa ja jos sut huomataan ja tulee hälytys niin sulla on vielä 30s aikaa käydä kytkemässä se pois paneelista ennen kuin peli heittää takaisin checkpointiin.

Vartijat voi tainnuttaa nukutusnuolilla tai sitten vaan hiivit niiden taakse ja vedät niskan nurin ja voi niitä ihan vaan rehellisesti vetää turpaankin.
Sulla on myös monikäyttöinen ase jolla voi hakkeroida kamerat jonka jälkeen ne ei enää välitä susta koko tehtävän aikana ja tuon voi tehdä niin kaukaa, että jonkun mielestä se saattaa tuntua jopa huijaukselta.
Samalla aseella voi myös ampua jäljittimen vartijaan jonka jälkeen se näkyy minimapissa.
Käytössä on myös toinen ase jolla voi ampua vaijerin katossa olevaan putkeen tai muuhun kiinnikkeeseen ja se nappaa Ethanin automaattisesti ylös ja pari kertaa sen varassa myös roikutaan hakkeroimassa servereitä samalla kun väistellään lasereita.

Mulla on lähinnä pari valittamisen aihetta joista toinen on se kuinka aseella tähdätessä ei ole shoulder swap toimintoa joten välillä sun täytyy tulla täysin näkyville jotta voit ampua kohdetta.
Toinen on tekninen puoli joka ainakin ps2 versiossa jättää paljon toivomisen varaa sillä esim ulkona sateessa ruudunpäivitys nykii todella pahasti eikä tämä muutenkaan mikään sulava ole missään vaiheessa.

Timesplitters 2 (xbox)

Oli tässä sittenkin mahdollisuus laittaa tähtäys toimimaan oikeinpäin (ylös on ylös ja alas on alas) joten tuli pelattua jo nyt.
On se manuaali tähtäys vaan kamala enkä tajua miten mä olen sen kanssa tullut toimeen silloin aikoinaan.
Kuten olen monta kertaa maininnut niin tässähän ei siis näy tähtäintä normaalisti ollenkaan, mutta auto aim on aika antelias ja sitten on erikseen tarkempi tähtäys jossa peli yrittää vetää sen tähtäimen aina keskelle ruutua joten sun täytyy jatkuvasti koittaa pitää tatti just oikeassa asennossa jos haluat ampua liikkuvaa kohdetta päähän.
Tuon lisäksi tähtäin on aivan järkyttävän herkkä ja mitä lähemmäs ruudun reunaa siirrät sitä niin sitä nopeammin kamera alkaa kääntymään.
Eli tuo toimii kuin wii pelien tähtäys, mutta se on helvetin herkkä ja peli koittaa väkisin keskittää sen.
Aivan käyttökelvoton nykyään.

Aina jaksaa huvittaa kuinka ekan killzonen kohdalla haukuttiin se sniper aivan paskaksi kun se käytti just tuollaista tähtäystä, mutta tämä on ikuinen klassikko joka on yhtä hyvä kuin aina vaikka tässä ihan jokainen ase on tuollainen.
Kivat kaksois standardit tai vahva nostalgia.

Ei tämä muutenkaan enää mikään kovin kummoinen ollut.
Näytti ihan kivalle ja rullaa silkin sulavasti ja maisemissa on vaihtelua, mutta siihen se sitten jääkin kun mitään kunnon tarinaa ei ole joten sä vaan suoritat kentät tavoitteet, hyppäät portaaliin ja sitten sama uudestaan eri maisemissa.
Oli tämä aikoinaan hyvä kun silloin kaikki fps pelit oli tuollaisia kenttä pohjaisia, mutta genressä on menty niin paljon eteenpäin ettei tämä oikein enää toimi.
Lisäksi pelin tavoitteet on välillä todella huonosti selitetty.
Esim ekassa kentässä sun pitää polttaa arkistokaapeissa oleva todistusaineisto.
No miten tämä tehdään? Heittämällä ajastettu miina siihen kiinni.
Samoin sun pitää ottaa sateliittilautanen pois toiminnasta. Joo heitä miina siihenkin vaikka sen alapuolella on huone missä on vaikka mitä konsoleita jotka oli loogisempaa tuhota.
Joka kentässä on muuten vaan yks checkpoint ja senkin sijoitus vaihtelee aika paljon.

Future perfect sitten korjasikin oikeastaan kaiken sillä siinä on kunnon tarina ja jopa täysin normaali tähtäys.

Goldeneye: rogue agent (xbox)

Tämä tuli pelattua heti seuraavana päivänä ja vaikka tässä on erittäin tönkkö tähtäys niin silti tän pelaaminen oli helvetisti kivempaa mitä timesplittersin, koska se tähtäys sentään toimii normaalisti.
Muutenkin tämä on mun mielestä mainettaan parempi vaikka varsin geneerinen räiskintä onkin, mutta pelin edetessä saatavat kyvyt on ihan tervetullut lisä vaikka niistä se shield onkin se jota tulee eniten käytettyä, mutta lopussa myös vihollisten heittely force throw tyyliin oli aika kovassa käytössä.

Vaikeustaso vaihtelee aika paljon sillä ihan alussa voi vaan ramboilla eteenpäin, mutta parin tehtävän jälkeen saakin olla ottamassa suojaa jatkuvasti.
Sitten saat sen shield kyvyn ja taas on helpompaa kunnes tulee hoover dam kenttä jossa vastassa on varmaan yli 10 tankkia ja vihollisillakin on jatkuvasti raketinheitintä ja pistooleita joilla ammutaan sticky pommeja.
Lisäksi peli ei koskaan ilmoita checkpointeista joten et tiedä kuinka kaukana se on jos henki lähtee.
Sitten ihan viimeisessä tehtävässä mukaan heitetään vihuja joilla on omen xr kivääri jolla ne ampuu neljän ammuksen sarjoina sellaisia sinisiä palloja ja nuo tappaa sut laakista jos edes yks osuu.
Tuli useamman kerran todettua ääneen "missä vitun universumissa tämä on muka easy taso".
Silti tää on mun mielestä parempi peli mitä timesplitters 2.

Serious sam (xbox)

Tämä tuli sitten aloitettua heti rogue agentin jälkeen ja se oli täysin oikea päätös sillä tähtäys tuntuu taas silkin sulavalta ja kaiken sen suojassa kyhjöttämisen ja insta kill kärsimyksen jälkeen oli siistiä vaan juosta ja tappaa kaikki.
Viime vuonnahan mä pelasin sen vain ps2:lle ja cubelle tehdyn next encounterin ja silloin sanoin kuinka se oli eka ja viimeinen serious sam jonka pelasin läpi sillä se oli mun mielestä niin paska etten halunnut pitää sitä edes hyllyssä vaan vein vaihtoon vaikka sainkin siitä varmaan euron.

No tässä on first encounter ja second encounter samassa paketissa ja on tämä vaan niin paljon parempi.
Vaikka vihollisia tapetaan edelleen sadoittain oikeastaan joka kentässä niin ei niitä sentään yli 800 tapeta kuten siinä ja muutenkin kentät on lyhyempiä eikä ne tunnu vaan areenalta toiselle menemiseltä vaan ne on rytmitetty paljon paremmin.
Mulla olis vissiin vielä neljä kenttää jäljellä kun opasta vilkaisin enkä vielä ole kyllästynyt kun taas next encounter oli pakkopullaa jo puolvälissä.

Medal of honor: frontline (ps2)

Viime vuonna pelasin rising sunin läpi enkä tykännyt ollenkaan. Peli oli ruma, tehtävät oli välillä ihan paskoja, siinä oli täysin turha tarina joka loppui vielä kesken ja vaikka siinä oli tallennuspisteitä niin silti se onnistui useamman kerran aiheuttamaan vitutusta.
En tiedä miten tuon kanssa onnistuttiin menemään noin metsään sillä tämä näyttää paremmalta vaikka tuli ensin, ruudunpäivitys on parempi, viholliset kuolee yhtä nopeasti mitä moderneissa codeissa ja vaikka tässä ei ole yhtään checkpointia tehtävien aikana niin silti ne tuntuu reilummilta mitä rising sunissa.
Varsin stressaavaa pelaaminen kyllä oli kun loppupuolella tehtäviin meni jo 30 minsaa kun varovasti yritin edetä.
Mulla oli kyllä paperilla vieressä kuolemattomuus cheatti valmiina jos meinaa henki lähteä jonkun epäreilun tilanteen takia, mutta onneksi noin ei käynyt.
Tykkäsin tästä enemmän mitä call of duty ww2:sta jonka pelasin pari vuotta sitten.
 
.
Medal of honor: frontline (ps2)

Viime vuonna pelasin rising sunin läpi enkä tykännyt ollenkaan. Peli oli ruma, tehtävät oli välillä ihan paskoja, siinä oli täysin turha tarina joka loppui vielä kesken ja vaikka siinä oli tallennuspisteitä niin silti se onnistui useamman kerran aiheuttamaan vitutusta.
En tiedä miten tuon kanssa onnistuttiin menemään noin metsään sillä tämä näyttää paremmalta vaikka tuli ensin, ruudunpäivitys on parempi, viholliset kuolee yhtä nopeasti mitä moderneissa codeissa ja vaikka tässä ei ole yhtään checkpointia tehtävien aikana niin silti ne tuntuu reilummilta mitä rising sunissa.
Varsin stressaavaa pelaaminen kyllä oli kun loppupuolella tehtäviin meni jo 30 minsaa kun varovasti yritin edetä.
Mulla oli kyllä paperilla vieressä kuolemattomuus cheatti valmiina jos meinaa henki lähteä jonkun epäreilun tilanteen takia, mutta onneksi noin ei käynyt.
Tykkäsin tästä enemmän mitä call of duty ww2:sta jonka pelasin pari vuotta sitten.
Itse pidin tuosta pelistä kyllä lapsuudessa tosi paljon. En ole toki sitä nykyajan silmillä pelannut, ja tuon perusteella en ehkä halua sitä pelata. Haluan pitää muistot hyvinä :D En vain pidä yhtään peleistä, jossa ei ole checkpointtia. En ymmärrä miten lapsena on riittänyt hermot vääntää sellaisia pelejä.
 
Itse pidin tuosta pelistä kyllä lapsuudessa tosi paljon. En ole toki sitä nykyajan silmillä pelannut, ja tuon perusteella en ehkä halua sitä pelata. Haluan pitää muistot hyvinä :D En vain pidä yhtään peleistä, jossa ei ole checkpointtia. En ymmärrä miten lapsena on riittänyt hermot vääntää sellaisia pelejä.
Pelasin minäkin sen läpi silloin yli 20 vuotta sitten enkä edes muistanut checkpointien puutetta ennen kuin joku siitä videolla mainitsi.
Alunperin mun oli tarkoitus vaan vetää cheattien kanssa tuo läpi, mutta se etenikin ihan sujuvasti kun vaan oli varovainen ja jätti aina isommat medpackit odottamaan oikeaa tarvetta.

Mun tartti vissiin kolme tehtävää aloittaa kerran alusta ja niissäkin henki lähti ehkä joskus 10 minuutin jälkeen joten ei nyt ihan hirveän iso menetys.
Peli kyllä yritti muutaman kerran tapattaa mut halpamaisesti.
Muistaakseni ratapihalla piti hakea rakennuksesta räjähteet portin räjäytystä varten ja kun tulin pihalle niin siellä oli kaks natsia sinkojen kanssa vaikka olin koko alueen putsannut.
Helvetin äkkiä vaan karkuun kulman taa.
 
Jak x: combat racing (ps2)

Tämä tuli joskus ilmaiseksi kun tilasin joko pelit lehden tai pelaajan vuodeksi.
Tuolloin sitä pelasin kunnes vkäyrä meni katosta läpi ja levy lensi voimalla sängyn alle jossa se vietti mukavasti likemmäs 20 vuotta kunnes pari vuotta sitten satuin sen löytämään sieltä.
Testasin ja totesin, että antaa olla.
Kaikki nämä vuodet mulla oli kuitenkin mielessä, että jos tuolloin olisin pelannut tuollaiset vittumaiset pelit kiljun voimalla läpi niin aivan varmasti olisin saanut pelattua sen loppuun asti ja tänään tuo kävi toteen.

Mulla oli vielä vanha tallennuskin tallessa sillä muistikortilla jonka satuin viime vuonna löytämään ja näköjään olin pelannut viis tuntia ja suorittanut ne kaks ekaa cuppia.
Nyt tais mennä joku vajaa neljä tuntia lisää kunnes peli oli läpi ja pari kertaa varmaan naapurikin kuuli kuinka "kivaa" mulla oli :D

Ensinnäkin, miks helvetissä boost aktivoituu kun painaa nopeasti X:ää kahdesti kun sille kuitenkin on ihan omistettu nappula eli r2.
Nyt se aktivoituu ihan jatkuvasti silloin kun et halua ja tuota ei saa mistään pois.
Miks autoilla on armor statsi jos se ei pahemmin tunnu vaikuttavan mitään ja esim joku ilmassa leijuva miina tappaa laakista vaikka ajoin autolla jossa on koko pelin paras armor ja samoin välillä henki lähti yhdestä ohjus hyökkäyksestä.
Sitten tässäkin on tietenkin se mario kartin sinisen kilven korvike joka tietenkin ammutaan heti sun perään kun saat sopivasti keulaa.
Vielä tuon lisäksi autot saattaa lähteä täysin lapasesta pienen pompun jälkeen ja varsinkin yks viemärirata oli sellaista paskaa ettei mitään rajaa.
Auto joko spinnaa jatkuvasti tai sitten vaan aliohjaa suoraan seinään. Tässä on talviratoja joissa on parempi pito mitä tuolla ja kun googletin, että missaanko jotain niin kävi ilmi etten todellakaan ole ainoa joka tuota vihaa.

Plussana latausajat on nopeammat mitä monessa modernissa pelissä.
Kun painan "start" niin ehdin ottamaan pullon lattialta, avaamaan korkin, ottamaan huikan ja sitten onkin pakko laittaa peli pauselle jotta ehtii laittamaan sen korkin kiinni. Peli siis lataa dvd levyltä kisan muutamassa sekunnissa.
Lisäksi Keiran ääninäyttely sai mut aina hymyilemään sillä sen äänenä on Tara Strong jolla on lähinnä se yks ääni ja mulle se on aina my little ponyn twilight sparkle joten kun sen kuulee puhuvan ohjuksista ja vastustajien tuhoamisesta niin väkisinkin alkaa naurattaa.

No nyt on koko jak & daxter sarja koettu ja tämä on ihan heittämällä huonoin koko sarjasta ja jak 2 on toiseks viimeisenä niiden älyttömien vaikeustasopiikkiensä takia.
Precursor legacy on edelleen se paras ja ainoa jonka olen vissiin pelannut kolmesti läpi ellen jopa neljästi.

Edit:

Tony hawk pro skater 1 & 2 (ps1)

Nämä on kestäneet yllättävän hyvin aikaa vaikka ykkösen kanssa oli hieman ongelmia.
Alunperin tilasin molemmat vpd:sta, mutta taas kerran saldovirheen takia jäi se ykkönen saamatta joten päätin pelata sen playstation classicilla, koska halusin kokea sen ennen kakkosta.
Aluksi kaikki oli ok, mutta kun vauhti kasvoi ja asioissa tarvittiin tarkkuutta niin alkoi olemaan ongelmia ja san franciscon secret tape haasteessa oli jo pakko turvautua savestaten käyttöön kun en vaan onnistunut menemään sitä veistosta pitkin tai mikä onkaan.
Epäilin input lagia, mutta kun perus tasaisella alustalla vaan näpäytti dpadia niin hahmo kuitenkin tuntui reagoivan siihen normaalisti.
Muuten peli oli edelleen ihan ok enkä edes kaivannut tasapaino mittaria grindatessa joka oli yllätys.
Toinen yllätys oli se kuinka nopeasti tämän pelasi läpi sillä siihen taisi mennä korkeintaan kolme tuntia.

Kakkonen tuli sitten pelattua ihan ps2:lla putkitelkkarin kautta ja heti oli selvää kuinka paljon paremmin hahmo reagoi ohjaukseen.
Luonnollisesti peli myös näytti putkitelkkarin ruudulla paljon paremmalta varsinkin kun se ps2:n smoothing asetus oli päällä.
Täällen peräkkäin pelattuna myös huomasi selvästi kuinka paljon kentät on kehittyneet ihan piirtoetäisyyttä myöden.
Tämä on myös sarjan ainoa peli jossa hahmo kaatuu tarpeeksi korkealta hypätessä ellei just ennen laskeutumista paina X namiskaa pohjaan.

Niin ja viikko sitten sain myös sen ekan pelin hyllyyn ja kyllähän se oli paljon parempi pelata nyt ps2:n kautta ja se san franciscon kohtakin meni ekalla yrittämällä joten vika ei ollut pelissä.
Mä oikeasti tykkäsin näistä orkkis versioista paljon enemmän mitä siitä remakesta joka johtuu varmaan siitä kuinka näissä on rauhallisempi vauhti ja vaikka nämä on visuaalisesti aika vaatimattomia nykyään niin sen ansiosta kentät on myös selkeämpiä ja esim kakkosessa löysin ne hajotettavat kellot koulun seinistä paljon helpommin mitä remakessa.

Tuli myös kolmonen pelattua loppuun kun se jäi viimevuonna kesken ja oletin sen johtuvan siitä 2 minuutin aikarajasta, mutta koska kaks ekaa maistui hyvin ja pelasin ykkösen jopa vielä toisen kerran läpi ps2:lla niin ajattelin pelata kolmosen loppuun, mutta ei se vieläkään iskenyt vaikka aikoinaan se oli ihan helvetin hyvä.
Joku siinä nyt vaan tökkii, mutta tuli se loppuun pelattua kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom