Ai että niitä aekoja ku meni anttilan "euron alelaarikoreja" kaivaa pohjia myöten että jospa löytyis jotain aarteita, kyllähän sieltä aina joku leffa jos toinenki lähti mukaan, aikaa ennen netflix ym suoratoistopalveluja. Sama oli peleissä ku oli tosiaan metritolkulla hyllyjä ja koreja, nyt siel on just joku väsynyt masentunut nurkka jossa tyylii 5 eri peliä.
Leffojen suhteen, olen lähes 99,99% siirtynyt digipuolelle, mutta siinä tuntuu koko ala muutenkin menevän enemmän ja vauhdilla siihen suoratoistoon, tyylii huippuohjaajat Scorsesesta lähtien ovat hyväksyneet että leffa-ala on muuttunut eikä perinteisesti niin paljon leffoja tehää enää teattereihin, tai jos tehää ne on hyvin lyhyen aikaa teattereissa ja sit onkin kaikkialla suoratoistopalveluissa ja levyillä, ku ennen joku todella menestynyt leffa saattoi olla teatterilevityksessä 3kk ennen kun oli toivoa nähää sitä VHS/DVD/Bluray.
Musiikin suhteen nykyään kiinnostaa keräilymielessä enimmäkseen LP levyt vaikka esim jostain hyvän pelin soundtrackistä, pelien osalta vielä pyrin pysymään tiukasti fyysisessä, mutta siinäkin myös enimmäkseen lähinnä jos on joku indiepeli jossa lähes varmasti se koko peli on siinä levyllä ja parhaimmas tapaukses valmiina ilman day1 ym patcheja, myös suuren luokan AAA pelit, vaikka niissä joissakin kismittääki se että levyllä on vain avain, ja näin köyhänä fyysinen on itsestäänselvyys kun niitä tulee vietyä joitakin vaihdossa.
Mutta en ole käsi raamatulla vannoutunut vain ja ainoastaan fyysisten ostaja, riippuu pitkälti pelistä, joku live service tyyliin division/destinyt jne, olen ostanut ja tulen ostamaan jatkossa suosiolla suoraan diginä kun niitten arvo parin vuoden päästä ei ole edes sen markan arvoisia. Joten tämmösten pelien osalta voi puhua jo muovikrääsästä, mutta varsinkin retro/arvokkaimmat pelit eivät kuulu muovikrääsä pinoon.