Backlogin purkua

[Ippenator]

Ei ole backlog minullekaan millään lailla ongelma. Koen sen vähän kuin vakuutuksen - en juuri nyt tarvitse noita kaikkia pelejä, kuten en usein vakuutuksiakaan, mutta pahan päivän varalle on hyvä vakuutukset olla kunnossa, ja samoin myös pelattavaa on hyvä olla varastossa, jos elämä oikein kunnolla alkaisi potkimaan päähän työrintamalla, ja vaikka työttömyys koittaisi. Ei ole sinänsä näköpiirissä, mutta ei tuoltakaan skenaariolta oikein kukaan taida varmuudella olla suojassa.

Tuo ihan hervoton backlog on myös oikeastaan lapsuuden unelmien täyttymyksiä. Muksuna tuli siis unelmoitua muutamasta asiasta oikein huolella. Yksi unelma oli ehkä lapselle hiukan erikoinen, eli oma perhe ja lapsi/lapsia. Tuokin toteutui, vaikkakin avioeron myötä poikani on se mitä perheestä on jäljellä, ja hän onkin todellinen elämänilo minulle.

Toiseksi unelmaksi muodostui aikoinaan jääkiekossa Suomen MM-kullan todistaminen paikan päällä. Tuo toteutui vuonna 2022 kotikisoissa, kun sain kunnian katsoa finaaliottelun työnantajani aitiosta käsin. Aikamoiset kylmikset kävi, kun Suomi jatkoajalla ratkaisi maailmanmestaruuden, ja muistin samalla ne pikkupojan katkerat itkut Neuvostoliitolle kärsittyjen kaksinumeroisten tappioiden jälkeen, ja miten silloin aloin jo unelmoida siitä, että Suomi vielä joskus voittaa peräti kultaa, ja voi kun voisin olla sitä ihan paikan päällä todistamassa.

Yksi unelma oli myös, että minulla olisi joku kunnon videopelilaite, ja olisi mahdollisuus ostaa kaikki mahdolliset minua kiinnostavat pelit, ja voisin pelata juuri sitä peliä mitä minua milläkin hetkellä huvittaa. Tuokin unelma on siis toteutunut mielettömän backlogin muodossa, enkä koe siitä millään lailla huonoa omatuntoa, että pelejä on niin paljon, etten ole niistä kuin murto-osaa edes pelannut. Koen ehkä niin, että se pieni poika, joka aikoinaan unelmoi, on minulla edelleen olemassa pääni sisällä, ja nyt on hyvä osata olla tyytyväinen siitä, että monia unelmia on tosiaankin toteutunut, vaikka ”aikuisten” maailma heittääkin ihan kohtuullisen usein kunnon kierrepalloa kehiin. Pakko se on tietenkin ne aikuisen vastuut hoitaa, mutta auttaa paljon, kun on se lapsenomainen ilo vastapainoksi nauttia monista asioista, joista tuli jo pikkupoikana nautittua. Se valtava backlogi ei yhtään haittaa tässä yhtälössä.

 

[pelle]

Yksi unelma oli myös, että minulla olisi joku kunnon videopelilaite, ja olisi mahdollisuus ostaa kaikki mahdolliset minua kiinnostavat pelit, ja voisin pelata juuri sitä peliä mitä minua milläkin hetkellä huvittaa. Tuokin unelma on siis toteutunut mielettömän backlogin muodossa, enkä koe siitä millään lailla huonoa omatuntoa, että pelejä on niin paljon, etten ole niistä kuin murto-osaa edes pelannut.

Minäkin muistan kuinka aikoinaan eli about 25 vuotta sitten koin sen jonkin sortin saavutukseksi, että mun hyllyssä oli huikeat 17 ps2 peliä.
Oi kuinka kauas on tultu ja tuo on yks syy miksi edelleen haluan fyysisiä pelejä hyllyyn.
Monelle nuo on pelkkää krääsää, mutta mulle joka päiväinen muistutus siitä kuinka pitkälle on tultu ja ne tuottaa mulle iloa ihan pelaamattakin.

 

[shamaniac]

Silloin kun niitä enempiä pelejä toivoi lapsena, oli myös enemmän aikaa pelata. En siis itse ihmettele jos backlog tuntuu myös enemmän tai vähemmän taakalta kuin siunaukselta. Itsellä on tässä viime viikot mennyt vain tunti per päivä pelailuun ja sillä ei kauhean pitkälle pääse backlogissa.

Itsellä myös pelien määrä ollut osittain syynä siihen, että massiiviset pelit jää aloittamatta. Siellä olisi parikin Assassin's Creediä, FF Rebirth ja ties mitä mammuttijärkäleitä, joita ei vain saa aloitettua. Aloitin viimeksi Lego Horizon Adventuresin kun se vie aikaa alle 10 tuntia. Oli helpompi valita se kuin joku muu, joka veisi vaikka lähemmäs sata tuntia.

Kovasti tekisi mieli ostaa myös Kingdom Come 2:n lisärit mutta ei ole jaksanut niidenkään kanssa pitää kiirettä vaikka on kovin rakas peli itselle. Tosin jos kyse olisi KCD3:sta, eikä "vain" lisäreistä, niin pistäisin kyllä heti pelaukseen. Kyse siis on myös siitä että pelin pitää sitten kiinnostaa oikeasti ja kunnolla että lähden jonkin massiivisen teoksen pariin.

Ilmeisesti AC:t tai Rebirth ei itselle sellaisia ole. No, onneksi tuolla on myös lyhyempiä teoksia vaikka kuinka paljon jonossa, joten pelattavaa löytyy vaikka ei haluaisikaan massiivisia teoksia ottaa työn alle.

Eikä siis sillä, ettenkö haluaisin pelata kaikkia pelejä, joita olen jonoon ostanut, mutta ei vain aika riitä, joten aina siinä jää useampi pelaamatta mitä ehtii pelaamaan. Ja aika useat niistä viettää tai on jo viettänyt viisivuotissynttäreitään backlog-jonossa.

Tästä pääseekin miettimään asiaa nykypelaajan ja lapsen kannalta: Nykyään on valinnanvaikeus, sillä ei tarvitse edes ostaa pelejä ja pelattavaa on enemmän mitä vanhemmat antaa peliaikaa. Meillä lapsi pelaa tosi paljon jo pelkästään Fortniteä ja Brawl Starsia. Siihen päälle Mariot eikä tyyppi ole edes päässyt Zeldoihin tai pelannut pleikkarilta kuin Sackboyn. Välillä on jopa turhautuneena todennut että "en tiedä mitä voisin pelata" kun on kuulemma niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Pelaa myös todella paljon noita jo pelaamiaan Marioita sen sijaan että aloittaisi jonkin uuden pelin, joita olen välillä ehdotellut tai suositellut. Enkä ole edes ehdottanut kaikkea mitä löytyisi monen sukupolven ajalta vaan paria niistä, mitä on sattunut käsillä olemaan.

 

[Hulikopteri]

Ajattelin ennen backlogia riesana, mutta nyt kun se on kasvanut suureksi, niin ajattelen itsekkin sitä enemmän vakuutuksena. Kun ei koskaan voi olla varma siitä, että jos työpaikka lähtee alta ja muuta työtä ei heti löydy. Ompa sitten tekemistä sille luppoajalle

Sen tunnustan itsestäni, että lisään backlogin kärkeen liikaa sellaisia pelejä, jotka ovat tuttuja. Eli ne jäävät helpommin kesken, kun ei ole uutta koettavaa niissä. Ehkä pitää alkaa vain rohkeammin pelata sellaisia pelejä backlogista, jotka eivät ole tuttuja.

 

[tunafisu]

Minäkin muistan kuinka aikoinaan eli about 25 vuotta sitten koin sen jonkin sortin saavutukseksi, että mun hyllyssä oli huikeat 17 ps2 peliä.
Oi kuinka kauas on tultu ja tuo on yks syy miksi edelleen haluan fyysisiä pelejä hyllyyn.
Monelle nuo on pelkkää krääsää, mutta mulle joka päiväinen muistutus siitä kuinka pitkälle on tultu ja ne tuottaa mulle iloa ihan pelaamattakin.

Kuinka pitkälle on tultu? Lapsesta kasvettu aikuiseksi vai mitä tarkoitat tuolla?

 

[Dragonfly]

Kuinka pitkälle on tultu? Lapsesta kasvettu aikuiseksi vai mitä tarkoitat tuolla?

Ymmärsin tämän niin, että pitkälle on tultu siitä 17 PS2 pelistä. Pelikokoelma on kasvanut valtavasti ja sitä kautta myös backlog.

Itsellä on ihan sama tilanne. Joskus teininä ei tietenkään ollut rahaa ostaa niin paljon pelejä kuin nyt ja sitä vaan haaveili isosta pelikokoelmasta. Nyt on tilanne toisinpäin. Pelejä ja backlogia on vaikka kuinka, mutta aikaa pelata on selvästi vähemmän. Silti ainakin itse pidän mahtavana sitä, että siitä mistä junnuna haaveili on toteutunut. Nyt on hyllyt täynnä pelejä ja sen kun pelaa mitä haluaa ja ottaa uusia pelejä pelaukseen juuri niin usein kuin haluaa.

Varsinaisesti kiinnostus pelejä kohtaan ei ole hiipunut yhtään iän myötä ja nyt on sitten mahdollisuus pelata ihan kaikkea. Pitkälle on siis tultu.