Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voisin listata varmasti todella pitkän listan elokuvia, mutta en halua tehdä sitä niin että haluaisin kritisoida niitä kaikkia. Osa niistä leffoista on oikeasti hyviä, enkä haluaisi muuttaa niistä mitään. Mad Max Fury Road on tämmöinen. Tarina ei olisi tullut kenellekään mieleen joskus 80-luvulla, se on läpeensä feministinen. Eikä se tässä tapauksessa haittaa pätkäkään, sillä se on yksi parhaita moderneja toimintaleffoja. Supersankarileffat ovat paras genre jos esimerkkejä haluaa. Black Pantherissa on afrikkalainen identiteetti ja kolonialismi isossa roolissa (enkä sitäkään siis kritisoi). Wonder Woman (patriarkaatti, kristinusko), Masters of the Universe (maskuliinisuus jne), Barbie, uusimmat Star Warsit, Everything Everywhere All at Once. Tuossa muutamia, voisin keksiä lisää vaikka kuinka paljon.

Kuten aiemmin kirjoitin, yksittäistä leffaa ei pidä tuomita sillä perusteella onko se poliittinen vai ei. Kyse on laajemmasta ilmiöstä. Juuri tuo laajempi ilmiö häiritsee itseäni. Saisivat käyttää enemmän luovuutta ja keksiä jotain uutta, nämä vähemmistöidentiteetit on jo nähty.
OK, eli miten noissa esiintyy jokin ongelmallinen tuputus tai agenda, mikä olisi yleisesti niin suuri ongelma, että se on nyt näkyvämpää kuin aiemmin? Black Panther perustuu sarjakuvaan, joka tietoisesti käsitteli noita aiheita 40 vuotta sitten. Samoin Wonder Woman. Barbie on ollut näkyvä osa kulttuuria kohta 70 vuotta. Uusimmat Star Warsit ovat ihan samasta muotista kuin aiemmatkin. Katsojat ovat vain vanhempia. Everything Everywhere All at Once on juurikin sitä uutta ja erilaista, minkä perään kuulutit aiemmin.

Mikä siis on tämä laajempi ilmiö, mikä ei ole muka ollut olemassa aiemmin, mutta joka nyt pilaa ja vaivaa taidetta?
 
Luojan kiitos mä olen niin tyhmä että nautin peleistä ja leffoista ihan peleinä ja leffoina. Ilman sen kummempaa ymmärrystä agendoista / salaliitoista yms muusta tauhkasta.
Pakko sanoa, että usein olen itsekin niistä peleistä muutoin nauttinut, joissa jotain noita itseäni ärsyttäviä väkisin tehtyjä DEI-juttuja on. Esim. Gears of War: E-day on ollut oikein hauskaa pelattavaa noiden tiettyjen cringe-hetkien ulkopuolella.

Silloin voi silti täysi puutuminen tulla väistämättä, jos itse tarinaan ängetään voimakkasti noita elementtejä. Yksi tai kaksi hahmoa ei välttämättä haittaa, vaikka kuinka kökösti olisivat tehtyjä. Siis jos tarina kuitenkin muilta osin toimii, ja pelattavuus on kunnossa.
 
Hassua sinänsä, koska juuri Van Goghin maalauksista on käyty niin kovaa keskustelua, johon on osallistunut osa 1900-luvun merkittävimmistä filosofeista Heideggeristä ja Derridasta lähtien, eli siis natsit ja kommarit.
No öööh mitä? Ne jos arvostelee taiteilijan työtä, tekee taiteilijasta.... Mitä?

Jos mä pieraisen taiteen nimissä, ja joku vaikka, Trump ja Putin sitä arvostelee taiteena, olenko fasisti? Tai mitä ikinään kukaan nyt ketään maalaa? Kyllä minä pidätän oikeuden olla pierevä taiteilija ilman minkäänlaista vakaamusta mihinkään suuntaan.

Sanon että taiteilija ensisijaisesti tekee taidetta itsensä tähden. On sitten musiikki, tai perinteinen maalaus, grafiikka, yms. Toki! itse subjekti voi olla poliittisesti kohdistettua, mutta ei läheskään aina. Harvemmin itseasiassa. Gogh on hyvä esimerkki, itse en näe mitään poliittista suuntausta hänen töissään - päinvastoin, ne on tehty ns. munatuntumalla. Olen korvat höröllä kuulla yksikään hänen töistään mistä voi vetää poliittisia suuntauksia. Olen toki sivistymätön.
 
Viimeksi muokattu:
No öööh mitä? Ne jos arvostelee taiteilijan työtä, tekee taiteilijasta.... Mitä?

Jos mä pieraisen taiteen nimissä, ja joku vaikka, Trump ja Putin sitä arvostelee taiteena, olenko fasisti? Tai mitä ikinään kukaan nyt ketään maalaa? Kyllä minä pidätän oikeuden olla pierevä taiteilija ilman minkäänlaista vakaamusta mihinkään suuntaan.

Sanon että taiteilija ensisijaisesti tekee taidetta itsensä tähden. On sitten musiikki, tai perinteinen maalaus, grafiikka, yms. Toki! itse subjekti voi olla poliittisesti kohdistettua, mutta ei läheskään aina. Harvemmin itseasiassa. Gogh on hyvä esimerkki, itse en näe mitään poliittista suuntausta hänen töissään - päinvastoin, ne on tehty ns. munatuntumalla. Olen korvat höröllä kuulla yksikään hänen töistään mistä voi vetää poliittisia suuntauksia. Olen toki sivistymätön.
Gogh leikkasi vasemman korvansa, mikä selkeästi osoittaa Goghin olleen äärioikeistolainen öyhöttäjä eikä hänen taidettaan ole siksi tarpeen pohtia sen enempää.
 
OK, eli miten noissa esiintyy jokin ongelmallinen tuputus tai agenda, mikä olisi yleisesti niin suuri ongelma, että se on nyt näkyvämpää kuin aiemmin? Black Panther perustuu sarjakuvaan, joka tietoisesti käsitteli noita aiheita 40 vuotta sitten. Samoin Wonder Woman. Barbie on ollut näkyvä osa kulttuuria kohta 70 vuotta. Uusimmat Star Warsit ovat ihan samasta muotista kuin aiemmatkin. Katsojat ovat vain vanhempia. Everything Everywhere All at Once on juurikin sitä uutta ja erilaista, minkä perään kuulutit aiemmin.

Mikä siis on tämä laajempi ilmiö, mikä ei ole muka ollut olemassa aiemmin, mutta joka nyt pilaa ja vaivaa taidetta?
En juurikaan kaipaa vanhoja leffoja sen takia, että niissä esiintyy vain valkoisia heteromiehiä. Tarinankerronnassa on tapahtunut paljon syvempi muutos, kuin vain että marginaalissa olevat olisi otettu mukaan. Vanhat hierarkiat (eli ns. perinteiset arvot) on monesti otettu kohteeksi. Miehistä on usein tullut hyödyttömiä (tämä on vain neutraali toteamus, olkoon hyödyttömiä minun puolestani) tekemällä naisista maskuliinisia. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät saisi olla tuommoisia, vaan lähinnä herää kysymys, miksi naisten vahvuus määritellään niin, että juuri maskuliinisuus on mittatikkuna. Jos tämä tapahtuu yhdessä leffassa, kyseessä on yksittäistapaus. Kun kaava toistuu, on kyse jostain suuremmasta kulttuurin muutoksesta.

Nyky elokuvat eivät vain yritä kertoa neutraalisti erilaisia näkemyksiä, vaan yleensä käy hyvin selväksi kuka/mikä on hyvä ja kuka/mikä paha. Inklusiivisuus ja diversiteetti esitetään hyvinä ja vastakkaiset asenteet yhdistetään typeriin ennakkoluuloihin tai johonkin josta pitää päästä eroon. Joku voi kysyä, että mitä pahaa tuossa on. Ei ehkä mitään. Mutta silti voidaan ihan perustellusti sanoa, kun katsoo sitä yleistä trendiä, että se haiskahtaa ns. progressiiviselle propagandalle.

Ja onhan noita hahmoja joita mainitsit ollut olemassa esim sarjakuvina ym. jo kauan, mutta kyse on siitä miten niitä tarinoita nykyään tulkitaan. Eihän käsikirjoittajien ole mikään pakko tehdä sukupuolisodasta jotain tarinan moraalista ydintä.
 
En juurikaan kaipaa vanhoja leffoja sen takia, että niissä esiintyy vain valkoisia heteromiehiä. Tarinankerronnassa on tapahtunut paljon syvempi muutos, kuin vain että marginaalissa olevat olisi otettu mukaan. Vanhat hierarkiat (eli ns. perinteiset arvot) on monesti otettu kohteeksi. Miehistä on usein tullut hyödyttömiä (tämä on vain neutraali toteamus, olkoon hyödyttömiä minun puolestani) tekemällä naisista maskuliinisia. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät saisi olla tuommoisia, vaan lähinnä herää kysymys, miksi naisten vahvuus määritellään niin, että juuri maskuliinisuus on mittatikkuna. Jos tämä tapahtuu yhdessä leffassa, kyseessä on yksittäistapaus. Kun kaava toistuu, on kyse jostain suuremmasta kulttuurin muutoksesta.

Nyky elokuvat eivät vain yritä kertoa neutraalisti erilaisia näkemyksiä, vaan yleensä käy hyvin selväksi kuka/mikä on hyvä ja kuka/mikä paha. Inklusiivisuus ja diversiteetti esitetään hyvinä ja vastakkaiset asenteet yhdistetään typeriin ennakkoluuloihin tai johonkin josta pitää päästä eroon. Joku voi kysyä, että mitä pahaa tuossa on. Ei ehkä mitään. Mutta silti voidaan ihan perustellusti sanoa, kun katsoo sitä yleistä trendiä, että se haiskahtaa ns. progressiiviselle propagandalle.

Ja onhan noita hahmoja joita mainitsit ollut olemassa esim sarjakuvina ym. jo kauan, mutta kyse on siitä miten niitä tarinoita nykyään tulkitaan. Eihän käsikirjoittajien ole mikään pakko tehdä sukupuolisodasta jotain tarinan moraalista ydintä.
Mutta jälleen kerran tämä on tällaista yleismaallista mutuilua ja perstuntumaa, jolla ei ole kosketuspintaa todellisuuteen. Kaikkia näitä sinun esimerkkejä on ollut taiteessa satoja vuosia. Ei tarvitse kuin vilkaista taaksepäin, ja sieltä tulevat esille ressukat vahvoilla naishahmoilla kuten Al Bundy tai Asterixin päällikkö, lukemattomat Western-troopit, joissa laiskanpullea sheriffi saa kyytiä vaimoltaan, tai kauhistelut siitä, miten maskuliinisiä housuja pitävät naiset ovat. Aliens suorastaan pursuaa jokaista näistä! Samalla vaikka Everything Everywhere All at Once:n liittäminen tähän keskusteluun kuulostaa vain siltä, että sitä elokuvaa ei taidettu edes katsoa.

Ja onko siis ongelma, että inklusiivisuus ja diversiteetti esitetään hyvinä asioina? Sitten on pakko tuottaa pettymys, sillä ne ovat yhteiskunnan peruskiviä, joita on promottu hyvinä asioina tuhansia vuosia. Joku on jossain vaiheessa iskenyt sinulle päähän ajatuksen, että progressiivisuus ja inklusiivisuus ovat paheita, jotka ovat jotenkin uusi villitys. Näin ei ole.

Tämän vuoksi taidekasvatus ja koulutus ovat tärkeitä asioita. Vaikka kuinka osa täällä haluaa väittää, että taidetta ei tarvitse opiskella, niin kyllä sitä vaan täytyy. Muuten päädytään tilanteeseen jossa joku vakavalla naamalla väittää, että Animal Farm on vain kiva kirja eläimistä ja se tulkinta on ihan yhtä validi kuin mikä tahansa muukin.
 
En nyt tiedä mistä tuon 15% nappasit kun esim. wiki puhuu 13%, mutta niin tai näin joka tapauksessa vähintään 33% enemmän, jos väestöosuutta seurataan. Tästä ollaan samaa mieltä.
En tiedä viittaatko suomenkieliseen wikiin, jonka tiedot ovat vuodelta 2010, vai pelkästään afroamerikkalaisen etnisen taustan omaaviin. Jos lasketaan mukaan afroamerikkalaisen taustan lisäksi jonkun muunkin etnisen taustan ilmoittavat, niin päästään 49,2 milj. (v. 2024), joka tosiaan pyöristyy n. 14,4 %:Iin, vähän riippuen että verrataanko alku- vai loppuvuoteen 2024 ja mitä lähdettä käytetään. Myönnän siis, että pyöristysvirhe. Jos olisi puhuttu vain afroamerikkalaisiksi itsensä mieltävistä, niin oikeampi luku 13 %:n sijaan olisi mielestäni ollut 12 %. No, joka tapauksessa kyseessä on selkeä aliedustus Disney+:ssa.
Mutta voidaanko tästä tehdä johtopäätös että Disney+ ei ole tarpeeksi inklusiivinen tai sen pitäisi olla vielä nykyistä enemmän? Pienemmät tulot voivat viitata siihen että Disney+ koetaan liian kalliiksi, toisaalta afroamerikkalainen väestö on keskimäääräistä nuorempaa, ei paljon, mutta kuitenkin. Ja voi olla että heitä kiinnostavat aivan muut asiat kuin tv-sarjojen tai elokuvien katsominen. Se mikä näyttää prosenttien valossa epätasa-arvolta ei välttämättä aina ole sitä.
Minun viestini ei ollut tarkoitus ottaa kantaa inklusiivisuuden tasoon. Syitä on varmasti monia, ihan noista alkaen mitä listasit. Pukumiehet tietysti katsovat, että missä sitä kasvupotentiaalia voisi olla, ei näitä muuten kokeiltaisi.
 
Mutta jälleen kerran tämä on tällaista yleismaallista mutuilua ja perstuntumaa, jolla ei ole kosketuspintaa todellisuuteen. Kaikkia näitä sinun esimerkkejä on ollut taiteessa satoja vuosia. Ei tarvitse kuin vilkaista taaksepäin, ja sieltä tulevat esille ressukat vahvoilla naishahmoilla kuten Al Bundy tai Asterixin päällikkö, lukemattomat Western-troopit, joissa laiskanpullea sheriffi saa kyytiä vaimoltaan, tai kauhistelut siitä, miten maskuliinisiä housuja pitävät naiset ovat. Aliens suorastaan pursuaa jokaista näistä! Samalla vaikka Everything Everywhere All at Once:n liittäminen tähän keskusteluun kuulostaa vain siltä, että sitä elokuvaa ei taidettu edes katsoa.

Ja onko siis ongelma, että inklusiivisuus ja diversiteetti esitetään hyvinä asioina? Sitten on pakko tuottaa pettymys, sillä ne ovat yhteiskunnan peruskiviä, joita on promottu hyvinä asioina tuhansia vuosia. Joku on jossain vaiheessa iskenyt sinulle päähän ajatuksen, että progressiivisuus ja inklusiivisuus ovat paheita, jotka ovat jotenkin uusi villitys. Näin ei ole.

Tämän vuoksi taidekasvatus ja koulutus ovat tärkeitä asioita. Vaikka kuinka osa täällä haluaa väittää, että taidetta ei tarvitse opiskella, niin kyllä sitä vaan täytyy. Muuten päädytään tilanteeseen jossa joku vakavalla naamalla väittää, että Animal Farm on vain kiva kirja eläimistä ja se tulkinta on ihan yhtä validi kuin mikä tahansa muukin.

Diversiteetti itsessään ei ole paha asia, mutta se tuntuu olevan nykyään ehto tai edellytys. Lähes Jumalan asemaan kohotettu. Nuo esimerkin Al Bundysta ja Asterixin hahmosta ovat hyviä esimerkkejä siinä mielessä, että he olivat molemmat ensisijaisesti jonkun vaimoja. Nyky sankarittaret eivät ikinä alistuisi tuommoiseen, koska sehän olisi alistumista patriarkaattiin.
 
Diversiteetti itsessään ei ole paha asia, mutta se tuntuu olevan nykyään ehto tai edellytys. Lähes Jumalan asemaan kohotettu. Nuo esimerkin Al Bundysta ja Asterixin hahmosta ovat hyviä esimerkkejä siinä mielessä, että he olivat molemmat ensisijaisesti jonkun vaimoja. Nyky sankarittaret eivät ikinä alistuisi tuommoiseen, koska sehän olisi alistumista patriarkaattiin.
Eli ongelma ei ole suinkaan elokuvat tai taide, vaan se, että naiset eivät enää ole konservatiivisten miesten käskytettäviä, ja se ärsytys nyt pursuaa kaikkeen muuhun.
 
Eli ongelma ei ole suinkaan elokuvat tai taide, vaan se, että naiset eivät enää ole konservatiivisten miesten käskytettäviä, ja se ärsytys nyt pursuaa kaikkeen muuhun.
Jos nyt ilman mitään ironiaa tuohon jotain sanoisi, niin ei, en haluaisi naisten olevan kenenkään käskytettäviä. Itseäni häiritsee myös oikeistolainen propaganda ihan yhtä paljon. Paitsi Rocky IV, se on niin räikeä ja härski tapaus, että ei sille osaa olla edes vihainen.


Miten Red Sonja, kenen vaimo oli? Habaakin oli jonkin verran.
Ihan hyvä nosto, en edes muistanut tuota. Hyvin modernin naissankarin kaltainen. Pistäisin kuitenkin sarjaan yksittäistapaukset.
 
Ylös Bottom