Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voisin listata varmasti todella pitkän listan elokuvia, mutta en halua tehdä sitä niin että haluaisin kritisoida niitä kaikkia. Osa niistä leffoista on oikeasti hyviä, enkä haluaisi muuttaa niistä mitään. Mad Max Fury Road on tämmöinen. Tarina ei olisi tullut kenellekään mieleen joskus 80-luvulla, se on läpeensä feministinen. Eikä se tässä tapauksessa haittaa pätkäkään, sillä se on yksi parhaita moderneja toimintaleffoja. Supersankarileffat ovat paras genre jos esimerkkejä haluaa. Black Pantherissa on afrikkalainen identiteetti ja kolonialismi isossa roolissa (enkä sitäkään siis kritisoi). Wonder Woman (patriarkaatti, kristinusko), Masters of the Universe (maskuliinisuus jne), Barbie, uusimmat Star Warsit, Everything Everywhere All at Once. Tuossa muutamia, voisin keksiä lisää vaikka kuinka paljon.

Kuten aiemmin kirjoitin, yksittäistä leffaa ei pidä tuomita sillä perusteella onko se poliittinen vai ei. Kyse on laajemmasta ilmiöstä. Juuri tuo laajempi ilmiö häiritsee itseäni. Saisivat käyttää enemmän luovuutta ja keksiä jotain uutta, nämä vähemmistöidentiteetit on jo nähty.
OK, eli miten noissa esiintyy jokin ongelmallinen tuputus tai agenda, mikä olisi yleisesti niin suuri ongelma, että se on nyt näkyvämpää kuin aiemmin? Black Panther perustuu sarjakuvaan, joka tietoisesti käsitteli noita aiheita 40 vuotta sitten. Samoin Wonder Woman. Barbie on ollut näkyvä osa kulttuuria kohta 70 vuotta. Uusimmat Star Warsit ovat ihan samasta muotista kuin aiemmatkin. Katsojat ovat vain vanhempia. Everything Everywhere All at Once on juurikin sitä uutta ja erilaista, minkä perään kuulutit aiemmin.

Mikä siis on tämä laajempi ilmiö, mikä ei ole muka ollut olemassa aiemmin, mutta joka nyt pilaa ja vaivaa taidetta?
 
Luojan kiitos mä olen niin tyhmä että nautin peleistä ja leffoista ihan peleinä ja leffoina. Ilman sen kummempaa ymmärrystä agendoista / salaliitoista yms muusta tauhkasta.
Pakko sanoa, että usein olen itsekin niistä peleistä muutoin nauttinut, joissa jotain noita itseäni ärsyttäviä väkisin tehtyjä DEI-juttuja on. Esim. Gears of War: E-day on ollut oikein hauskaa pelattavaa noiden tiettyjen cringe-hetkien ulkopuolella.

Silloin voi silti täysi puutuminen tulla väistämättä, jos itse tarinaan ängetään voimakkasti noita elementtejä. Yksi tai kaksi hahmoa ei välttämättä haittaa, vaikka kuinka kökösti olisivat tehtyjä. Siis jos tarina kuitenkin muilta osin toimii, ja pelattavuus on kunnossa.
 
Hassua sinänsä, koska juuri Van Goghin maalauksista on käyty niin kovaa keskustelua, johon on osallistunut osa 1900-luvun merkittävimmistä filosofeista Heideggeristä ja Derridasta lähtien, eli siis natsit ja kommarit.
No öööh mitä? Ne jos arvostelee taiteilijan työtä, tekee taiteilijasta.... Mitä?

Jos mä pieraisen taiteen nimissä, ja joku vaikka, Trump ja Putin sitä arvostelee taiteena, olenko fasisti? Tai mitä ikinään kukaan nyt ketään maalaa? Kyllä minä pidätän oikeuden olla pierevä taiteilija ilman minkäänlaista vakaamusta mihinkään suuntaan.

Sanon että taiteilija ensisijaisesti tekee taidetta itsensä tähden. On sitten musiikki, tai perinteinen maalaus, grafiikka, yms. Toki! itse subjekti voi olla poliittisesti kohdistettua, mutta ei läheskään aina. Harvemmin itseasiassa. Gogh on hyvä esimerkki, itse en näe mitään poliittista suuntausta hänen töissään - päinvastoin, ne on tehty ns. munatuntumalla. Olen korvat höröllä kuulla yksikään hänen töistään mistä voi vetää poliittisia suuntauksia. Olen toki sivistymätön.
 
Viimeksi muokattu:
No öööh mitä? Ne jos arvostelee taiteilijan työtä, tekee taiteilijasta.... Mitä?

Jos mä pieraisen taiteen nimissä, ja joku vaikka, Trump ja Putin sitä arvostelee taiteena, olenko fasisti? Tai mitä ikinään kukaan nyt ketään maalaa? Kyllä minä pidätän oikeuden olla pierevä taiteilija ilman minkäänlaista vakaamusta mihinkään suuntaan.

Sanon että taiteilija ensisijaisesti tekee taidetta itsensä tähden. On sitten musiikki, tai perinteinen maalaus, grafiikka, yms. Toki! itse subjekti voi olla poliittisesti kohdistettua, mutta ei läheskään aina. Harvemmin itseasiassa. Gogh on hyvä esimerkki, itse en näe mitään poliittista suuntausta hänen töissään - päinvastoin, ne on tehty ns. munatuntumalla. Olen korvat höröllä kuulla yksikään hänen töistään mistä voi vetää poliittisia suuntauksia. Olen toki sivistymätön.
Gogh leikkasi vasemman korvansa, mikä selkeästi osoittaa Goghin olleen äärioikeistolainen öyhöttäjä eikä hänen taidettaan ole siksi tarpeen pohtia sen enempää.
 
OK, eli miten noissa esiintyy jokin ongelmallinen tuputus tai agenda, mikä olisi yleisesti niin suuri ongelma, että se on nyt näkyvämpää kuin aiemmin? Black Panther perustuu sarjakuvaan, joka tietoisesti käsitteli noita aiheita 40 vuotta sitten. Samoin Wonder Woman. Barbie on ollut näkyvä osa kulttuuria kohta 70 vuotta. Uusimmat Star Warsit ovat ihan samasta muotista kuin aiemmatkin. Katsojat ovat vain vanhempia. Everything Everywhere All at Once on juurikin sitä uutta ja erilaista, minkä perään kuulutit aiemmin.

Mikä siis on tämä laajempi ilmiö, mikä ei ole muka ollut olemassa aiemmin, mutta joka nyt pilaa ja vaivaa taidetta?
En juurikaan kaipaa vanhoja leffoja sen takia, että niissä esiintyy vain valkoisia heteromiehiä. Tarinankerronnassa on tapahtunut paljon syvempi muutos, kuin vain että marginaalissa olevat olisi otettu mukaan. Vanhat hierarkiat (eli ns. perinteiset arvot) on monesti otettu kohteeksi. Miehistä on usein tullut hyödyttömiä (tämä on vain neutraali toteamus, olkoon hyödyttömiä minun puolestani) tekemällä naisista maskuliinisia. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät saisi olla tuommoisia, vaan lähinnä herää kysymys, miksi naisten vahvuus määritellään niin, että juuri maskuliinisuus on mittatikkuna. Jos tämä tapahtuu yhdessä leffassa, kyseessä on yksittäistapaus. Kun kaava toistuu, on kyse jostain suuremmasta kulttuurin muutoksesta.

Nyky elokuvat eivät vain yritä kertoa neutraalisti erilaisia näkemyksiä, vaan yleensä käy hyvin selväksi kuka/mikä on hyvä ja kuka/mikä paha. Inklusiivisuus ja diversiteetti esitetään hyvinä ja vastakkaiset asenteet yhdistetään typeriin ennakkoluuloihin tai johonkin josta pitää päästä eroon. Joku voi kysyä, että mitä pahaa tuossa on. Ei ehkä mitään. Mutta silti voidaan ihan perustellusti sanoa, kun katsoo sitä yleistä trendiä, että se haiskahtaa ns. progressiiviselle propagandalle.

Ja onhan noita hahmoja joita mainitsit ollut olemassa esim sarjakuvina ym. jo kauan, mutta kyse on siitä miten niitä tarinoita nykyään tulkitaan. Eihän käsikirjoittajien ole mikään pakko tehdä sukupuolisodasta jotain tarinan moraalista ydintä.
 
Ylös Bottom