Vastaus: Armeijassa
Osaksi oikein. Mutta operatiivisia joukkoja ei tuhottu missään vaiheessa (vertaa persianlahti). Oletko nähnyt yhtäkään uutiskuvaa tuhotusta Serbitankista?
Onhan niitä kuvia aikanaan näkynyt. Lähteistä riippuen Serbien kalustoa tuhottiin kymmeniä tai satoja. Sebian mukaan kymmeniä, NATOn mukaan satoja. Sodan jälkeisessä todisteanalyysissa todettiin NATOn tuhonneen tai vahingoittaneen yhteensä 974 kohdetta (tankki, APC, kuljetuskalusto, tykistö).
USAn puolustusministeriön raporttien mukaan Serbia menetti Kosovossa tankeistaan 26% prosenttia, panssaroiduista miehistönkuljetusajoneuvoista 34 % ja tykistöstä 47%. Irakissa luvut olivat 41%, 32% ja 47%.
Lähtökohdat Kosovon ja Persianlahden sodissa olivat hieman erilaiset, joten ihan suoraa vertailua ei esim. tuhotun kalustun määrästä voi tehdä. Irak lähti avoimeen maasotaan "all-out" hengessä, Serbit eivät, vaan kalusto pysyi piilossa pitkälti maaston ja lähtökohtaisesti erilaisen strategian ansiosta. Hiekka-aavikolla on maakalustoa vaikeampi piilottaa kuin vuoristoisessa metsässä.
Lisäksi Persianlahdella siviiliväestö ei ollut samaan tapaan sodan jaloissa kuin Kosovossa. Tätä tilannetta Serbit kyllä osasivat hyödyntää. NATO luonnollisesti pyrki välttämään siviiliuhreja kaikin keinoin, mutta valitettavasti ei kovin menestyksekkäästi.
Apacheja oli Kosovossa 24 kappaletta, mutta niitä ei lopulta käytetty lainkaan sen jälkeen kun kaksi niistä tuhoutui harjoituksissa.
Mutta miksi alkuperin tätä vertasin, niin on se ettei tänne Suomen ilmatilaan tulla lentelemään kuinka sattuu. Meillä on monta pykälää parempi kalusto kuin Serbeillä. Ja miksi Jenkit sanoo vieläkin ilmatilaa 25-2000m kuoleman vyöhykkeeksi Irakissa ja Afganistanissa..
Tuossa korkeudessa perinteiset ilmatorjunta-aseet ovat jo tehokkaita, ja Afganistanissa (ja Kosovossakin) suurin uhka oli olalta laukaistavat ilmatorjuntaohjukset. Serbeillä it-ohjuspatterit olivat tutkan osalta pois käytöstä, koska olisivat muutoin tulleet tuhotuiksi tutkahakeutuvien ohjusten toimesta samantien. Ne eivät estäneet hyökkäyksiä, mutta toimivat silti uhkana koska NATO pyrki välttämään myös omia tappioita viimeiseen asti. Koalition tuki sodalle oli paljon heikompi kuin Persianlahdella, joten jatkuvat omat tappiot olisivat voineet murentaa Eurooppalaisten liittolaisten tuen hyvin nopeasti.
NATOn rynnäkkökoneet lensivät alimmillaan 5000 jalan (1500m) ja vielä useammin 8000 jalan (2400m) korkeudessa.
Jos hyökkääjä olisi ollut ns. tosissaan eli käymässä todellista hyökkäysotaa jolloin omiakin tappioita hyväksytään, olisi molempien osapuolten tappiot olleet suuremmat. Serbeillä oli vastassaan hieman haluton ja sukkasillaan liikkuva rauhaan pakottajien joukko, joten suoran yhteyden vetäminen vaikkapa Suomen ilmatorjunnan mahdolliseen menestykseen agressiivista hyökkääjää vastaan on mielestäni hieman kaukaa haettua.
Suomen armeijan it-kalusto on kyllä modernia ja tehokasta, mutta sellaisenaan myös haavoittuvaa modernia teknologiaa käyttävää hyökkääjää vastaan.