Vastaus: The Saboteur [X360]
Ikävän kovaan kritiikkiin joutunut tämäkin peli mediassa. Itse mieluusti puolustan näitä pienempien pelitalojen tuotoksia isojen korporaatioiden kynsiltä. Sekin jo itsessään kertoo paljon että olen tästä, vioista ja kömpelyyksistä huolimatta, nauttinut kymmenen kertaa enemmän kuin esmes megabudjetin Assassins 2:sta.
The Saboteur lukeutuu samaan koppaan
Red Faction: Guerillan kanssa: kumpaakin on aivan saamarin hauska pelata! Ne kannustavat luovaan pelaamiseen ja mikäs muukaan on pelaajan paras kaveri kuin mielikuvitus ja niiden siementen puhkeaminen kukkaan. Paljolti luovasta lähestymistavasta kertoo pelin lähes nerokkaat, keräiltävät esineet. RF: Guerillan tapaan kaikki ne köyhät höyhenet ja liput on korvattu kovalla metallilla! Tankkeja, tukikohtia, sniipperi torneja, propaganda soittimia, generaaleja ja SS-upseereja: näitä on Pariisin yö täynnä! Tarina, joka on muuten yllättävän hyvää hömppää, unohtuu todella usein kun esim: maaseudulla törmää krauttien tukikohtaan:
Pitkän ja harkitun sabotointi kierroksen päätteeksi siirryn läheiseen kukkulaan jossa kuplani odottaa. Kylä on hiippailuni ja dynamiitin tuloksena kuin avoin miinakenttä joka odottaa sitä yhtä ja ratkaisevaa askelta. Asetan takamukseni auton penkkiin ja sujautun pötkän TNT:tä autoon. Kaasujalka auki, hyppy poterosta pois ja kupla kohti kylää - hii-o-hoi! Kupla kiihdyttää kohti kylää ja meikäläinen skumppaa viskiä taskusta. Nano-sekunttia myöhemmin kellertävän punaiset liekit rikkovat mustavalkoista maailmaa. Hah, suunnitelmani käytäntöön pano oli täydellinen! Itsenäisyyspäivää seurasi vielä erittäin tyylikäs takaa-ajo pitkin jyrkkää kukkulaa jonka päästä pelastauduin Butchin tapaan hyppäämällä alhaalla odottavaan jokeen. <- Kaikki tämä seurausta vain pelin kerättävistä "höyhenistä".
Peli on saannut täysin ansaittua kritiikkiä, mutta itse unohdan tuollaiset puheet heti kun jotain tuollaista edellä mainitun siistiä tapahtuu minun toimistani - sellaista minä arvostan peleissä, arvaamottomuutta ja mielikuvituksen jalostamista. Nämä, ehkä joillekkin B-luokan teokset ovat olleet minulle aina A-luokan viihdettä. Ja hei come on, jos DLC:nä saa tisuja, eihän se voi olla missään nimessä huono tekele
