Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

[TeRm0z]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Hohoo! Täällähän alkaa tunteet kuumentua kuin uudemmassa konsolisodassa ikään..

Itse olin Pleikkarin miehiä. Saturn olisi houkuttanut enemmän Virtua Fighterin ja Sega Rallyjen voimalla, mutta (onneksi) kone oli julkaisuhetkellä liian kallis 15v:n kukkarolle ja kesätöissä ansaitut rahat menivät Sonylle. Koneen tehot olivat kyllä jotain järkyttävän hienoa Megadriven jälkeen ja mikään konsolisukupolvenvaihdos ei ole aiheuttanut yhtä suurta WAU efektiä sen jälkeen.
Sääli vaan, että ykköspleikan ensimmäisten koneiden laatu oli vähän niin ja näin: omani lähti huoltoon 3 kertaa. Sen jälkeen kaikki konsolit toimineet moitteetta (jopa XO)..

 

[Mahewcoro]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Minulla sukupolvien välinen siirtymä oli vähän pehmeämpi, kun alkupäässä tuli pelattua sellaisia pelejä kuin Rapid Reload, Bedlam ja Krazy Ivan Tekkenin ja Toshindenin lisäksi. Oli tosin se dinodemokin jo vaikuttava.

Samaa pitää sanoa Goldeneyestä vai pelasitko mieluummin jotain Saturnin ja Plesen mahti-räiskintöjä?? Salli mun nauraa. GE ja PD ovat esimerkkejä ihan oikeista jeesuspeleistä.

Saatatkin huomata että en niputtanut GE:tä yhteen SM64:n ja OoTin kanssa, mutta senkin kanssa on joskus vaikea arvioida, ylistääkö joku peliä itsessään vai sen vuoksi, millä alustalla se oli. Perfect Darkia en tullut koskaan edes kokeilleeksi, mikä on jälkikäteen hieman harmittanut. Mutta olihan Pleikalla sellainen peli kuin Disruptor...

 

[Stagg9]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Saatatkin huomata että en niputtanut GE:tä yhteen SM64:n ja OoTin kanssa, mutta senkin kanssa on joskus vaikea arvioida, ylistääkö joku peliä itsessään vai sen vuoksi, millä alustalla se oli. Perfect Darkia en tullut koskaan edes kokeilleeksi, mikä on jälkikäteen hieman harmittanut. Mutta olihan Pleikalla sellainen peli kuin Disruptor...

Alustahan oli huono mutta vanha Rare teki kaksi sellaista räiskintäpeliä, joillaisia ei ole nähty konsoileilla enää sen jälkeen. Toisaalta goldeneye eikä PD olisi ollut niin hyviä ellei N64 olisi ollut tehokkain tuon ajan konsoleista. Graafisesti nuo kaksi peliä olivat mielestäni aivan ylivoimaisia verrattuna mihinkään muuhun tekeleeseen muilla konsoleilla.

 

[Zoukka]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Mulle on aivan sama mihin sä sen niputat, mutta jos heität pöytään yhdenkin järkevän perustelun mielipiteellesi niin tarjoan kaljan.

Goldeneye ei vain uudistanut genreään vaan teki kaiken mahdollisen niin hyvin kuin sen silloin oli mahdollista tehdä. Oikeasti se on vähän sama kuin sanoisi, että Mario Bros ei nyt ollut aikanaan kovin kummoinen tasoloikka tai, että GTAIII on ylihypetetty ja sen edeltäjät tekivät jo samat asiat ja paremmin.

Näin muuten niinkin paljon vaivaa, että tsekkasin videon Disruptorista. Hardi har har.

 

[Hex]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Jälkiviisaasti Saturn oli ykkönen. Japanissa julkaistiin todella paljon loistavia 2D-pelejä, joita kestää pelata vieläkin. Vanhat 3D-pelit taas ovat kestäneet aikaa huonosti. Poikkeuksiakin tietysti löytyy.

Olisihan sille pleikkarille ollut aikanaan eniten pelattavaa, mutta itse pelasin N64:llä.

 

[finngamer]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Jaa, kaipa pitää itsekin kirjautua tänne viimeinkin kun sattui sopiva aihe silmään.


Nintendo 64:n puolella toki olen. Tämä siksi että sille oli parhaat pelit. Toki pelivalikoima itsessään oli yksi suppeimpia mitä valtavirrassa olleelle konsolille löytyy, mutta AAA-luokan pelejä on huikea määrä, siis vaikka ei edes suhteuteta tätä määrää kokonaismääriin.

Ja tottakai pitää Nintendolle antaa propsit siitä mistä se ne ansaitsee. Löystyvät tikut tai ei, Nintendo 64:n ohjain on vaikuttanut olennaisesti siihen mitä PS ja Xbox-pelaajat tänäkin päivänä kädessään pitelevät.


Ja on myös fakta, ilmeisesti ei kyllä joidenkin mielestä kiistaton, että kasetit ovat parempia kuin optinen media. Fyysinen käyttömukavuus, tallentaminen ilman muistikortteja ja kasettien kestävyys ovat vain pinnallisia aspekteja, tekniseltä kannalta latausaikojen puute on tietenkin tärkein puoli. Ja Mahewcorollekin tiedoksi, että pelikaseteissa oli ihme kyllä oikeasti paremmat ääniominaisuudet kuin CD:eissä. (CD:n sampling rate 44,1 khz, Nintendo 64:llä 48 khz). Ja ei, pelikasettien ongelma ei suinkaan ollut tilanpuute, niihinhän päinvastoin teoriassa saa loputtomasti tilaa. Senkun mättää siruja sisään ja vaikka muuttaa pelikasetin fyysistä kokoa, jos vielä haluaa lisää tilaa. Teoreettisesti, tekniseltä kannalta pelikasetit olivat ylivertaisia. Piste.

Mutta kun otetaan mukaan myös hinta, eli siirrytään teoriasta käytäntöön, oli selvää että PlayStationin yksi suurimpia valtteja olivat halvat CD:t. Ne olivat halpoja kuluttajille ja riskittittömämpiä myös pelikehittäjille, ja tuhansien pelien pelivalikoima vain odotti syntymistään. Eli vaikka pelikaseteissa onkin teoriassa enemmän tilaa ja parempi äänenlaatu, ei näille asioille vain ollut varaa uhrata niitä siruja, vaan pyrittiin menemään siitä mistä aita on matalin (eli halvin), ja silti hinta jäi suhteellisen kalliiksi. Kokonaisuutena CD siis oli parempi.


Nämä seikat johtivat siihen että tehokkaammalla laitteella jotkin multiplattarit olivatkin vähemmän nättejä, koska pelintekijät eivät vain osanneet/viitsineet. Jäi siis Nintendon ja Raren harteille hoitaa homma, ja niinhän ne hoitivatkin, kymmenien huippupelien muodossa. Nämä pelit olivat niin hyviä ettei tehnyt edes tiukkaa maksaa sitä 100 tai 200 markkaa ekstraa verrattuna CD-peleihin.

N64:n aikaan pelasin itse vain sitä, mutta näin vanhemmiten on toki tullut pelattua kaikkia konsoleita. PS1:lle ja Saturnille löytyy mielettömästi hyviä pelejä, ja vain hölmö ei tunnusta kaikkien koneiden hyviä puolia ja pelejä. Näin pitkälle olen itse päässyt omassa konsolisodassani.


N64: Parhaat tasoloikat ja FPS:t
Saturn: Parhaat räiskintäpelit
PS1: Parhaat roolipelit ja tappelupelit

 

[Corca]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

En lähde veistelemään vääntävien herrojen tahdissa, mutta yksitoista vuotta sitten henkkoht hankittu ja nelisen vuotta aktiivikäytössä ollut Nintendo 64 -konsoli oli todella ahkerassa käytössä ja sitä kautta kaukana floppikonsolista. Muut saavat toki analysoida myyntikäyriä ihan vapaasti. Eihän se ole pois niiltä, jotka ovat nauttineet monivuotisesta peli-ilosta laitteen parissa.

Laitetaan oma, vähän intiimimpi ja seikkaperäisempi korkkaus Nintendo 64 -maailmaan:
Muistan hyvin ostoa edeltävät tapahtumat, kun joskus herran vuonna 1997 Prisman kauppareissuilla tuli Nintendo 64 -standilla lähes joka shoppauskiesi pelattua pitkät tovit ja aina samaa peliä. Pelinä pyörivä Turok: Dinosaur Hunter naulitsi kertalaakista miehen kymmeniksi minuuteiksi konsoli-FPS:n pyörteisiin. Olin ihan myytyä käteen istuvan ohjaimen, näyttävän graafisen ulkoasun, sujuvan pelattavuuden ja verevän toiminnan keskellä. Ilmoitin vaan äipällä, että nyt lähtee tuo konsoli ja tuo peli matkaan. Ja niin läks. Hintaa tuli tinkimällä vähän päälle 2000FIM (konsoli itsessään maksoi 1695FIM, jos oikein muistelen.

Kotona iskin laitteen käyttövalmiiksi 34" Schneider-televisioon(hih, toimii vieläkin), stereopiuhat vahvariin ja Turokia tiskiin. Mitä pidemmälle Turokia pelasin, sen enemmän jäin koukkuun audiovisuaalisesti ihan ensimmäiseen todella nautinnolliseen FPS-peliin (PC:tä en vielä tuolloin omistanut). Pääpelihahmo ähki ja puhisi kiipeillessä, haukkasi ilmaa veden alta noustessa ja oli muutenkin pelin tiimellyksessä hyvin mukana, vaikka tarinallisesti dinosoturin tie jäikin ohkaiseksi. Pelikentät olivat esihistorialliseen viidakkoteemaan hyvin sopivia, vaihdellen laajoista trooppisista metsäalueista ja maanalaisista vesionkaloista synkkäsävyisiin luolastoihin. Erilaisten vihollisten määrä ei ollut hirmusuuri (vajaa kymmenen), mutta kaikki olivat suhteessa fyysiseen rakenteeseensa erinomaisesti mallinnettuja sekä animoituja. Tunnelmallinen ja monipuolinen viidakkorumpujen sävyttämä musiikki, kaptivoiva äänimaisema ja munakkaat aseet antoivat lisäksi pelille omaleimaisen jäljen, josta en voinut olla pitämättä.

Hauskimpana bonuksena vihollisyksiköitä pystyi usuttamaan toistensa kimppuun väistämällä näiden hyökkäyksiä sopivasti joukkorähinöissä, jolloin toisiaan vahingossa raapaisseet yksiköt jäivät mättämään toisiaan. Aika näppärää -97 -pelille. Väkivalta oli Nintendo-julkaisuksi muutenkin hävyttömän roisia ja leimasi vahvasti pelitapahtumia. Ihmisvihulaisia pystyi ampumaan muun muassa kaulaan, jolloin nämä jäivät pitelemään verta ruiskuttavaa valtimoaan, kaatuen lopulta kuolon korinoissan maahan. Tai jykevillä kranaatinheitinosumilla, jotka heittivät parkuvia sotureita hillittömien verivanojen ja kaarien siivittämänä ympäriinsä. Ei voinut kuin tykästellä. Pelissä oli heikotkin hetkensä ylenpalttisen sumutehosteen, yliannostellun tasoloikkapuuhastelun sekä futuristiseen suuntaan kääntyneen loppukenttädesignin kanssa, eikä pelissä ollut minkäänlaista moninpeliä, mutta lopputulos oli silti omaan makuun täyttä rautaa.

Tässä nyt jotain piskuista täsmähistoriapalaa Nintendo 64 -ensikokemuksista ja fiiliksistä ensimmäisen N64-pelin kanssa. Laittelen myöhemmin lisää tunnelmointeja, mutta en ehkä ihan näin pitkäselosteisesti, niin ei mene kaikilla koko loppuvuotta lukiessa. N64-pelien hinnat olivat kyllä aivat järjettömiä...muistan kun kävin hakemassa Jyväskylän Pelikeskuksesta pari peliä (futuristinen prätkähurjastelu Extreme-G ja toisen nimeä en jaksa muistaa) hintaan 900FIM(!) ja sain vielä molemmista 50 markkaa kappalealennusta. Eli noita myytiin erikoispelikaupassa hilpeään 495FIM kappalehintaan. Ei voi edes ymmärtää, miten paljon rahaa noihin peleihin tuolloin menikään...huh huh. Etenkin kun pari vuotta myöhemmin tuli hankittua Nintendo 64:n kylkeen vielä Playstation-laatikko Resident Evilillä ja Tekken kolmosella varustettuna. Voi pelillistä auvoa ja uppotyhjennettyä lompakkoa. Noh, näistä myöhemmin lisää.

PS. Sen verran pitää noista Nintendo 64:n tarjoamista äänistä sanoa, että suhteessa modulin tilaan nähden niin äänethän olivat monissa peleissä erinomaisia. Esimerkiksi tuossa yllämainitussa Turokissa (joka oli siis ensimmäisiä N64-julkaisuja) oli jo varsin laadukas stereo-äänimaailma, joka täytti asiallisen kotiteatterin kautta kuuntelutilan vaivattomasti ja puski vieläpä kohtuullisen muhkeaa bassoa erään nimeltämainitsemattoman ydinlatausaseen kautta. Mutta opinions vary ja niin pois päin.

 

[Greiv]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

PlayStationin: FFVII, FFIX, MGS, GranTurismo...

...oliha noita muitaki mukavia pelejä, mutta tuossa nyt noi aikansa Kuninkaat, joita on vieläkin hankala ohittaa, kun hyvistä peleistä puhutaan.

 

[Cyrus1]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Kyllähän kaikilla koneilla oli omat helmensä, mutta kokonaisuutena PS1 on melko lailla täysin ylivoimanen pelivalikoimansa laajuutensa ansiosta. Huomattavasti ylivoimasempi kuin PS2 oli viime genissä. Ainakin IMO, näin turhia sotia nostattamatta.

 

[FindRb]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Nintendo kuusnelosella on Majora's Mask = Voittaja!

 

[Andy Kei]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Vanhana Saturnin omistajana joudun sanomaan että vieläkin on himot tätä konsolia kohtaan korkeat. Omasta pelilaarista löytyi mm. Sega Rally, Panzer dragoon 1, 2 ja saga, tomb raider, virtual cop + ase, virtual fighter 1, 2, mega mix, yms. VF pelaaminen oli silloin aikanaan kyllä mielettömän koukuttavaa sekä tarttuvaa tosi elämään ( kavereiden kanssa 8 tunnin pelisessioiden jälkeen oli ilmestynyt yllättäviä mustelmia käsivarsiin....). Kyllähä PSX:lle pelien virta oli huomattavasti suurempi mutta laatu haarukka oli huomattavan suuri.

Loppuksi mielestäni järjestys tässä sodassa oli että PSX valloitti maailman, Saturnille jäi sveitsi tai ahvenanmaa ja N64 ei näkynyt missään. tälläisilla mielipiteillä nyt matkassa..

"jos kaikki olisi niin kuin ennenkin...."

 

[Beza]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Ensimmäinen tuon genin koneista itellä oli Saturn, ja jumankauta oli kova laite. Sega Rally ja Virtua Fighterit oli kavereiden kanssa ihan ykkösiä, ja eka Need For Speed oli kanssa jumalattoman kova sana. Hyvin vähän tuolle noita kunnon pelejä sitten ilmestyi, niin tuli hommattua lopulta kannsa Playstation.

Lopulta täytyy kyllä sanoa että pleikka vei selkeesti voiton jo pelkästään yhden pelin ansiosta, ja tämä oli Metal Gear Solid. Tän pelin olen hakannut läpi kymmeniä kertoja, aivan loistava. Saturn oli kuitenkin kaveriporukan kesken suuremmassa suosiossa Virtua Fighterin takia, ei enää tarvinnut lähteä halliin pelaamaan kun sai kotonakin hakattua

 

[Radikus]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

...pelikaseteissa oli ihme kyllä oikeasti paremmat ääniominaisuudet kuin CD:eissä. (CD:n sampling rate 44,1 khz, Nintendo 64:llä 48 khz). Ja ei, pelikasettien ongelma ei suinkaan ollut tilanpuute, niihinhän päinvastoin teoriassa saa loputtomasti tilaa. Senkun mättää siruja sisään ja vaikka muuttaa pelikasetin fyysistä kokoa, jos vielä haluaa lisää tilaa. Teoreettisesti, tekniseltä kannalta pelikasetit olivat ylivertaisia. Piste.

Mitäs järkeä tollasessa teoriapelleilyssä on kun FAKTA on että N64:n kasettien koot vaihteli 4 megatavusta 64 megatavuun eli säälittävään murto-osa siitä datamäärästä mitä CD:eillä oli. Tämä vaikutti toki myös ääniin, N64:n äänitehosteet on pääasiassa kuvottavaa tunkkaista pöhinää.

Tämä oli todellinen ongelma, ei sinne muutenkin hintavaan pelikasettiin voinut änkeä suurempaa määrää muistia tai kustannukset olisivat olleet jo järjettömät. Tämä ongelma johti esim. Final Fantasy VII:n menettämiseen.

Omistin julkaisun tienoilla Saturnin, Playstationin ja N64:n ja kukaan täysin järjissään oleva ihminen ei vaan voi väittää että N64:lla on paremmat pelit kuin Plegellä, ei sitten mitenkään. Fanipojat saa toki sanoa ihan mitä tahansa, mutte ei niitä kommentteja kannata ottaa tosissaan. Onhan sillä muutamat todelliset pelihistorian helmet kuten Goldeneye ja Mario 64, mutta COME ON, Plegellä on vastaavia jeesuspelejä kymmenittäin.

Nopeasti mainitakseni Tekken 1-3, Metal Gear Solid, Silent Hill, Final Fantasy (VI) VII-IX, Castlevania: Symphony of the Night, Resident Evil 1-2 jne.

Sony does what Nintendon't. N64 oli säälittävä kapistus huikean SNESin jälkeen.

 

[cchaou]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Ei kuulkaa poijjaat, kyllä se Saturn kovin oli. En muuten tunne ketään muuta, joka vastaavan laitteen olisi hankkinut, mutta toisaalta, oli minulla 32X:kin. Olihan joku Daytona USA, Sega Rally, Panzer Dragoon ja Virtua Fighterit kova sana siihen aikaan. Niin ja paras futispeli Sega Worldwide Soccer.

Kun paha maailma tappoi Saturnin, jouduin hankkimaan PS1:sen. Nintsikka kävi joskus vain lainassa ja olihan Golden Eye kieltämättä kova peli. Mutta onhan Sega aina Sega. Niin hyvässä kuin pahassa.

Mulla oli Saturn, ja kaiholla muistelen vieläkin sitä legendaarista demo, jossa lenneltiin lohikäärmeen tms selässä ja ammuttiin kaikkea mikä liikkui. Oli nimittäin silloin komeinta mitä oli konsoleilla nähty Ohjain oli surkea, ja ohjaimen hajotessa muuten loppui Saturnin veivaaminenkin,-uutta kun oli vaikea löytää.

 

[finngamer]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Eikös se ole vain 4 megaa (2+2)? Joka tapauksessa, ei niistä tehoista ollut paljon mitään hyötyä. Missä on N64:n Vagrant Story, Metal Gear Solid tai Panzer Dragoon Saga? Näiden pelien äärimmäisen tyylikkään suunnittelun sijaan N64:llä saatiin alkeellista pölkkygrafiikkaa.

Se oli 4 + 4. Ja Turok 2 tai Star Wars Roque Squadron olivat jotain ihan muuta kun ne laittoi hi-resiin. Ei sellaisia grafiikoita vain ollut muilla koneilla.

Tosin siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että ei siitä Expansiosta ollut paljon hyötyä, sillä koko sukupolven komein peli eli Jet Force Gemini ei edes hyödyntänyt sitä. Silti siinä oli isot maailmat, mieletön piirtoetäisyys ja reaaliaikaiset valotukset. Kuvasuunnittelusta voit olla sitten ihan mitä mieltä vain, mutta eivät Saturnin ja PS1:n värisevät tekstuurit ja harvat polygonit uhkaa millään lailla Nintendo 64:n graafista kruunua.

Ja tuosta listastasi huomaa kyllä, ettet ole edes kuullutkaan yhdestä Treasuren parhaimmista pelistä, eli Sin and Punishmentista. Suosittelen.

Mitäs järkeä tollasessa teoriapelleilyssä on

Ei se mitään pelleilyä ollut, vaan faktaa. Jos asioista väitellään niin kai sitä nyt kaikki pitää huomioon ottaa.

Mutta kuten sanoin, CD oli kokonaisuutena parempi, joten mitäs järkeä minulle oli väittää vastaan? Ihme kiukuttelua, ei tuo postini nyt noin arkaan paikkaan voinut osua.

N64:n kasettien koot vaihteli 4 megatavusta 64 megatavuun eli säälittävään murto-osa siitä datamäärästä mitä CD:eillä oli. Tämä vaikutti toki myös ääniin, N64:n äänitehosteet on pääasiassa kuvottavaa tunkkaista pöhinää.

Eiköhän tuollaiset pipp... bittien mittaamiset ole aika edellisestä sukupolvea? Eikö kannattaisi pelatakin niitä pelejä ja todeta asia itse? Bittimäärät eivät merkkaa paperilla mitään, "säälittävän murto-osan" kokoinen Resident Evil 2 on Nintendo 64:llä parempi kuin kahden CD:n PS-versio.

Omistin julkaisun tienoilla Saturnin, Playstationin ja N64:n ja kukaan täysin järjissään oleva ihminen ei vaan voi väittää että N64:lla on paremmat pelit kuin Plegellä, ei sitten mitenkään.

Nopeasti mainitakseni Tekken 1-3, Metal Gear Solid, Silent Hill, Final Fantasy (VI) VII-IX, Castlevania: Symphony of the Night, Resident Evil 1-2 jne.

Nintendo 64:llä oli paremmat pelit. Julkaisun tienoilla oli toki hiljaista, mutta siitä se lähti.

Ihan yhtä helposti pystyy Nintendo 64:n helmistä mainitsemaan pitkän listan: Mario 64, Goldeneye, Perfect Dark, Banjo 1-2, Donkey Kong 64, Paper Mario, Sin and Punishment, Resident Evil 2, Zelda Majora's Mask ja tietenkin virallisesti maailman paras peli Ocarina. (Tai no, katsotaan nyt miten GTA IV:n kanssa käy, kaksi sukupolvea on ehkä riittävä harppaus Ocarinan voittamiseen)

Ihan turha puhua jostain järjissään olemisista, noin jyrkkä kanta johtaa vain automaattiseen väärässä olemiseesi.

Sony does what Nintendon't. N64 oli säälittävä kapistus huikean SNESin jälkeen.

Kyllä on surullista luettavaa tuollaiset luulot. Saakohan Nintendo 64 ikinä ansaitsemaansa arvostusta?

Ymmärtääköhän porukka murto-osaksikaan sitä miten erilaisia modernit pelit olisivat ilman Mario 64:n ja Ocarinan esityötä kameran kanssa, tai ilman Ocarinan lock-onia ja tilanteen mukaan muokkautuvaa A-nappia? Tai millaisia ohjaimet nykyään olisivat ilman Nintendon hillitöntä panostusta? Ei mitään käsitystä.

 

[Hex]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Mutta pyörikö minkään N64-pelin hi-res-tila siedettävällä ruudunpäivitysnopeudella?

Kun ei ole vielä mainittu, heittäisin N64-klassikkojen listaan vielä Excitebike 64:n. Sehän ilmestyi Euroopassa vuoden muita alueita myöhemmin ja siinä välissä ehdittiin julkaista PS2:kin, joten peli jäi melkein huomiotta. Sääli, koska peli oli loistava.

Pleikkarilla oli tietysti "muutama" erinomainen kaahauspeli!

 

[finngamer]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Mutta pyörikö minkään N64-pelin hi-res-tila siedettävällä ruudunpäivitysnopeudella?

Niin, varsinkin Konamilta tuli pari peliä joita ei oikein voinut pelata hi-resissa, mitä lie pojat koodanneet.

Mutta Turok 2 nyt on ihan siedettävä, ja niin on Roguekin. Kirkkaasti paras on kuitenkin Perfect Dark, eikö?

Kun ei ole vielä mainittu, heittäisin N64-klassikkojen listaan vielä Excitebike 64:n. Sehän ilmestyi Euroopassa vuoden muita alueita myöhemmin ja siinä välissä ehdittiin julkaista PS2:kin, joten peli jäi melkein huomiotta. Sääli, koska peli oli loistava.

Juu, ja Wave Racehan on myös huippu, varsin ainutlaatuinen peli.

Ja tulihan N64:lle myös Ridge Racer, joka kokosi vähän parhaita ratoja sieltä täältä.


EDIT: Ja miten voin unohtaa, F-Zerohan unohtui ihan kokonaan. Mario Kartit nyt on ihan oma lukunsa, eivätkä minusta mitään niin erikoisia rajapyykkejä, mutta F-Zero X on sukupolven ajopelien kuningas, minulle kenties kaikkien aikojen paras. Sukupolvean edellä oleva framerate joka ei notkahda vaikka ruudulla on 30 ajoneuvoa, mielettömän tiukka pelattavuus.

Omistan muuten 64DD:lle F-Zero X Expansion Kitin, eli rata- ja ajoneuvoeditiorin. Ja on mukana myös paljon uusia ratojakin. Kevyesti suurin syy omistaa 64DD, sääli vain että laitteen potentiaali jäi miltei kokonaan käyttämättä.

 

[Hex]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

PD:n ruudunpäivitys korkeammalla resollahan oli ihan hirveä. Ja eihän pelin peruresokaan mitään silkinpehmeää ollut.

 

[finngamer]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

PD:n ruudunpäivitys korkeammalla resollahan oli ihan hirveä. Ja eihän pelin peruresokaan mitään silkinpehmeää ollut.

Whaa...?

Nyt on kyllä ollut pelikasetissa vikaa tai sitten olet pelannut sitä ihan viimeaikoina jonkun nyky-60fps:n jälkeen. Perfect Dark pyörii normaalisti loistavasti, ja hi-resissa framet tippuu vain hieman. Toki pelin siis tukkoon saa jos pelaat kahdeksalla simulatilla moninpeliä, mutta peruspeli pyörii täydellisesti.

 

[Poistettu jäsen 4127]

Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

Mikä ihmee hi-reso? Ikinä kuulukkaan tuollaisesta mahdollisuudesta Vai onko kyseessä sen expansion packin ominaisuus?