Vastaus: Call of Duty: World at War [PS3]
Yksinpeliä vetänyt puolikkaan päivän ja onhan tää taas kerran hieno peli. Aikaisemmin maanitellut II maailmansotaan paluuta, mutta kun se taas kerrotaan näin upeasti, niin eihän tässä auta muu kuin kohdata tarina käsi lipalla.
Tehtävät taustoitetaan historiallisella kuvamateriaalilla, joka pelin ohella on oikeasti K18 tavaraa. Raakuudessa on otettu selvä askel sinne ihmismielen pimeään suuntaan. Liha kypsyy ja veitsi heiluu. Iholle asti menemisestä tulee arkea, kun sitä tekee jo ihan trophyjen toivossa. Kokemuksena ei kuitenkaan samaa tasoa, kuin edellisen osan karu täsmäpommittajan arjen kuvaus (
video), joka oikeasti pysäytti miettimään.
Mieleenpainuvin episodi tullut vastaan
Berliinissä, jossa talonrähjissä edetessä taustalla soi ooperamaisia aarioita ja samaan aikaan 'sivistyneet' ihmiset tappavat toisiaan kuin alkukantaiset luolamiehet. Vertauksena vaikka
Schindlerin listan kuvaus Krakovan gheton tyhjennyksestä, jossa kesken sen yöllisen ihmisten ulos ajamisen - upseerit alkavat soittamaan pianoa, ja toinen heistä kysyy; "onko tämä Bachia vai Mozartia?".
Vielä ei ihan läpi kuitenkaan, mutta sen verta pitkällä että voi suositella FPS-lajiin tykästyneille. Tässä saa kaupan päälle vielä sen historian oppitunnin, kaikkine virheineen päivineen (Suomi mukana grafiikassa).