Ei yhteen alustaan ripustautumisessa sinänsä ole minunkaan mielestäni järkeä. Siksi ostankin aina kaikkien kolmen konsolivalmistajan konsolit. Pelikirjastolla on kuitenkin väliä. Väitän myös, että olet itse pelejä enemmän ostavien keskuudessa vähemmistössä siinä, että koet, ettei pelikirjastolla olisi merkitystä. Toki ihan kasuaalit pelaajat tuskin sille merkitystä näkevät. Pitkän linjan pelaajille sillä on kuitenkin iso merkitys aikaisemmissa sukupolvissa hankittujen pelien pelaamiseksi. Siitä syystä moni pelkästään pleikkariin nimeen vannova ostaa aina sen uusimman pleikkarin. Toki palikavereilla on myös merkitystä. Mutta pelikavereillakin painaa kuitenkin usein se pelikirjasto, miksi pleikkari lopulta aina valitaan.
Mutta juuri siinä porukassa johon kuulun, luulisi sen pelikirjaston olevan merkityksetön seikka jos kaikki konsolit ostetaan joka tapauksessa. Itsellä nyt vain on pohdinnassa että tarvitsenko enää seuraavaa Xboxia.
Ja jos pelikirjaston mukana raahaamisella on väliä, niin sittenhän se ajaa liittoon sen yhden alustan kanssa.
Eihän pleikkarissa paljoakaan ole asioita paremmin toteutettu, kuin vaikkapa Xboxilla itse konsolin osalta. Hitto - jos itse ostaisin konsolin ilman pelikirjaston merkitystä, niin silloin minulla jäisi nimenomaan pleikkari ostamatta kokonaan. Niin heikosti on PS5 toteutettu aivan liian monen asian kautta. Toimintavarmuus on huonoin kaikista kolmesta konsolista, ja käyttis sekä tiedostonhallinta ovat täynnä ärsyttäviä bugeja ja aivopieruja, joita ei Microsoftin ja Nintendon konsoleissa ole läheskään samaan tapaan.
Minulla taas on PS5:lla ollut hyvin vähän ongelmia ja Series X:llä taas juuri niitä typeryyksiä. Viimeisimpänä latausjonon ja päivitykset, jotka eivät ilmesty vaikka niitä etsii pelin omasta valikosta tai päivityksien kautta. Vasta pelin käynnistys saa ne ilmestymään lataukseen. Pleikkarilla yksi näppäin ja siirtyminen latausjonon kohdalle, jonne ne päivitykset myös on aina itsestään ilmestyneet.
Mutta toki vuosien varrella on ollut kaikissa konsoleissa asioita, joista olen valittanut. Nykyisessa sukupolvessa vain alkanut tympiä tuo Windowsista peritty palikkasysteemi, jossa vaikkapa tuo latausjonon kaltainen olennaisuus on ihan liian piilossa valikoiden takana. Käsittämättömintä tuossa on se, että MS on nimenomaan softatalo. Tosin esimerkiksi Teams on myös ihan ihmekötöstys ja se on myös saman firman teoksia, joten eipä se että on monopoliasemassa käyttiksien alalla tarkoita että olisi hyvä siinä.
Oma näkemys tällä hetkellä on että PS5:lla on sujuvampi UI, jossa ei ole tarvetta sukeltaa ns. syvyyksiin koska kaikki löytyy pikavalikon kautta ja mikä tärkeintä, asiat toimivat, jolloin sinne "konepellin alle" ei tarvitse niin usein mennä. Mitä tulee taas suunnittelufilosofioihin ja vastaaviin, en tykkää kummankaan tavasta hoitaa tallennuksia. Toinen pitää automatiikan takana (missä on toki plussansakin) ja toinen taas pitää ne maksullisen palvelun takana vaikka vähän enemmän vielä tarjoaakin käyttäjälle valintoja (PS5:lla voi valita mitä sinne pilveen lataa jne.). Itse kaipaisin PS4:n kaltaista systeemiä, jossa tallennukset voi laittaa pilveen tai ladata omalle USB-medialle. Eli vapautta eikä sitoutumista johonkin systeemiin, jota ei voi rajallisesti itse hallinnoida.
Remaket ja remasterit ovat myöskin jääneet käytännössä tarpeettomiksi Xboxilla, ainakin niissä peleissä, joissa on ruudunpäivitys ja resoluutiot parempia - ja monissakin nuo paranevat ainakin XSX:llä pelatessa. Itse pelaan varsin paljon varsinkin Xbox 360- sekä Xbone-sukupolvien pelejä. Osa peleistä on sellaisia, joita en koskaan pelannut aiemmissa sukupolvissa. Ja osa taas todellisia helmiä, joita on ollut ilo pelata noilla parannuksella. Esim. reilu viikko sitten pelasin Sleeping Dogsin kampanjan ja yhden lisäreistä läpi, koska se on yksi todellinen vanhempi helmi, joka oli todella kiva pelata paremmalla FPS:llä ja resoluutiolla. Loistava pelikokemus oli reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sama kokemus minulla on Max Payne 3-pelistä, joka on todellinen helmi, ja mielestäni itse asiassa paras Max Payne-peleistä.
Itselleni taas kaikki pelkät siloittelut tai fps-parannukset on turhia. Vasta kun tulee kunnollinen remake niin saatan kiinnostua. En yksinkertaisesti ehdi pelata mitään pelejä, jotka olen jo pelannut eikä ole mitään intoa testata vanhoja pelejä uudemmilla laitteilla. Aika on isoin syy, sillä vapaa-aikaa on X määrä ja nykypelit varsinkin vie niin paljon sitä, ettei vain halua sitä jakaa peleille, jotka on jo pelannut. Remake voi taas olla jo riittävä syy palata tai tutustua johonkin peliin.
Tarkoititko muuten Dark Soulsin remaken sijasta Demon’s Soulsin remakea? Tietääkseni Dark Soulsista ei varsinaista remakea ole koskaan tehty, mutta Demon’s Soulsista toki tehtiin. Siinä onkin muuten omalle kohdalleni yksi esimerkki, miksi remake ei ole välttämättä mikään autuaaksi tekevä juttu. Peli on nimittäin niin paljon ulkoasunsa puolesta muutettu, että on menettänyt osan sieluaan. Itse pidän tunnelmansa puolesta alkuperäistä Demon’s Soulsia parempana pelinä, kuin tuota remakea, joka on aivan liian kliininen sekä ulkonäkönsä että pelattavuutensa puolesta, ja menettää sen myötä todellakin sen alkuperäisen omaleimaisen tunnelman. Muutenkaan en itse olisi noista mainitsemistasi peleistä mitään remakeja kaivannut, kunhan nykyaikaa vastaavilla ruudunpäivityksellä ja resoluutiolla olisin nuo pelit voinut pelata. Enkä tiedä ovatko nuo edes varsinaisia remakeja sitten kuitenkaan.
Tarkoitin toki. Minua ei haittaa jos remake ottaa vapauksia vaan se voi nimenomaan lisätä kiinnosta. Syy on sama kuin siinä etten pelaa vanhoja pelejä: minä olen sen alkuperäisen jo pelannut. Näin ollen erot voivat vain lisätä kiinnostusta ja syitä pelata remake.
Ja se kommentti vielä, että en minä ainakaan halua niillä vanhoilla laitteilla pelata enää, jos saadaan teknisesti parempi laite, joka pyörittää sekä vanhojen että uusimman sukupolven konsoleiden pelejä. Jo ihan kulumisen ja hajoamisuhan puitteissa on parempi vaihtaa siihen uuteen konsoliin, jossa pelikirjasto edelleen säilyy pelattavana. Osa peleistä toki teknisillä parannuksella ja kuitenkin saman konsolin kautta, jolla voi pelata sitten toki ne uusimmatkin pelit.
En minäkään vanhoilla laitteilla pelaa jos olen uudemman hankkinut mutta sen päälle en myöskään pelaa vanhoja pelejä, ellei niistä ole uusiksi laitettua versiota tarjolla. En siis kaipaa vanhan laitteen pelikirjastoa uudelle laitteelle enkä niitä vanhoja pelejä noin muutenkaan. Se, että ne pelit siellä säilyy, oli vain kommentti siitä että jos joku niitä haluaa pelata niin se mahdollisuus kyllä säilyy vaikka vaihtuisi alusta. Tietysti jos yhtään enemmän pelaa vanhoja pelejä, niin sitä enemmän kannattaa panostaa laitteeseen, joka sen mahdollistaa. PC on siinä kohtaa varmaan se paras mutta Xbox on sitten hyvä kakkonen ja konsoleista se ykkönen siihen hommaan.
En vain jaksa vieläkään uskoa että enemmistö lopulta pelaisin niin kauheasti vanhempia tuotoksia. Mutta se nyt on toki vain minun mutuilua. Itsekin olin pitkään sitä mieltä että taaksepäinyhteensopivuus on ehdoton asia konsoleissa mutta niin vähän olen sitä hyödyntänyt että olen sen vaatimuksen pudottanut pois jo ajat sitten. Kuinka moni sen puolustajista on samanlainen kuin minä olin, eli haluaa jotain, jota ei edes lopulta hyödynnä? Ehdottoman iso plussa se toki on ja en olisi Switch 2:sta ostanut vielä tässä kohtaa jos en voisi pelata (pelaamattomia) ykkösen pelejä sillä. Switchillä oleva pelikokoelma ei kuitenkaan ollut merkittävä syy, minkä takia Switch 2:n ostin, vaan se merkittävin syy on puhtaasti Switch 2:n yksinoikeudet. Xboxilla on jääneet ne yksinoikeudet niin vähiin (onko niitä edes enää?) että ei sen jatkajan ostoon ole samanlaista syytä kuin tuon Switchin jatkajan.