Onko täällä paljon nykyisiä tai entisiä röökaajia? Nikotiini on kulkenut mukanani on-offina aina 13-vuotiaasta lähtien, mutta nyt uskon polttaneeni elämäni viimeisen röökin.
Poltin vakituisesti ikävuodet 13-22, jonka jälkeen olin puolitoista vuotta polttamatta. Sen jälkeen repsahdin kerran humalassa polttelemaan, ja kännitupakoinnissa sitten mentiinkin vuosikaudet, kunnes lopulta tuli sekin tapa jätettyä joskus 2018-2019 tienoilla. Nikotiinitta meni useampi vuosi, kunnes tuli ero yli 10 vuoden suhteesta loppuvuodesta 2022 ja se otti sen verran koville, että teki mieli taas kurittaa itseä röökillä. Mutta tälläkin kertaa kännitupakointi pysyi kännitupakointina, eikä retkahtaminen päivittäiseksi tavaksi ollut lähelläkään.
Eron jälkeen elämän asiat lopulta lutviutuivat, vaikka tuska ottikin oman aikansa. Löysin uuden kumppaninkin lopulta sattuman kaupalla tuossa -23 vuoden lopulla. Nyt yhtäkkiä havahduin ekaa kertaa joskus pari-kolme viikkoa sitten siihen, että hetkinen, rööki ei maistu enää kyllä kovin hyvältä edes juodessa. Ja itse asiassa: eihän mulla ole ollut aikoihin tarvetta kurittaa itseä, kun elämässä on ollut asiat mallillaan jo tosi pitkään.
Siispä viime lauantaina polttelin viimeiset röökini illanvieton yhteydessä, ja vaikka askista jäi yli, jätin sen meidän kerrostalon tupakkapaikalle roskiksen päälle, koska arvelin että se näillä nykyisillä hinnoilla kelpaa kyllä jollekin. Ja kelpasihan se, aamulla aski oli kadonnut.
Mutta tosiaan. Havahduin tuohon "kurittamisjuttuun" vähän enemmänkin: silloin kun asiat ovat perseellään ja masentaa, on paljon matalampi kynnys olla itselleenkin armoton ja tehdä enemmän tai vähemmän omalle keholle haitallisia asioita. Nyt kysynkin teiltä, että onko jollain ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Oletteko itse saaneet itsenne kiinni "kurittamisesta"?