Iloiset tapahtumat yms.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja DarkShadow
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tipattomana 8 viikkoa.
Energiaa kuin pienessä voimalaitoksessa. Ajatukset kirkkaat kuin puro lapin aroilla.
Vapaa kuin kotka taivaalla.

Kätevästi säästää rahaakin tässä. Kattelin että joulukuusta (jaksanut plärätä pidemmälle taaksepäin mutta onhan tota ropleemaa ollut vuodesta 2021 saakka) eteenpäin mennyt kuukausittain 500-600€ Alkoon. Enkä todellakaan ostellut mitään Meukowia :D
Hyvä alku sulla ja tosta on hyvä jatkaa. Itsellä tulee kohta 19 vuotta ilman tippaakaan alkoholia, eikä edes tee mieli sitä juodakkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä alku sulla ja tosta on hyvä jatkaa. Itsellä tulee kohta 19 vuotta ilman tippaakaan alkoholia, eikä edes tee mieli sitä juodakkaan.
Itsekään en enää juo. Onhan se kivaa ettei ole krapuloita eikä rahaa mene, mutta parasta tässä on se, että olen oppinut nauttimaan elämän pikkuasioista. Ennen jyskytti aina takaraivossa ajatus "josko sitä kuitenkin mieluummin lähtisi ryyppämään". Kun tuota vaihtoehtoa ei ole, sitä löytää iloa asioista, jotka ennen tuntui yhdentekeviltä.
 
Onko täällä paljon nykyisiä tai entisiä röökaajia? Nikotiini on kulkenut mukanani on-offina aina 13-vuotiaasta lähtien, mutta nyt uskon polttaneeni elämäni viimeisen röökin.

Poltin vakituisesti ikävuodet 13-22, jonka jälkeen olin puolitoista vuotta polttamatta. Sen jälkeen repsahdin kerran humalassa polttelemaan, ja kännitupakoinnissa sitten mentiinkin vuosikaudet, kunnes lopulta tuli sekin tapa jätettyä joskus 2018-2019 tienoilla. Nikotiinitta meni useampi vuosi, kunnes tuli ero yli 10 vuoden suhteesta loppuvuodesta 2022 ja se otti sen verran koville, että teki mieli taas kurittaa itseä röökillä. Mutta tälläkin kertaa kännitupakointi pysyi kännitupakointina, eikä retkahtaminen päivittäiseksi tavaksi ollut lähelläkään.

Eron jälkeen elämän asiat lopulta lutviutuivat, vaikka tuska ottikin oman aikansa. Löysin uuden kumppaninkin lopulta sattuman kaupalla tuossa -23 vuoden lopulla. Nyt yhtäkkiä havahduin ekaa kertaa joskus pari-kolme viikkoa sitten siihen, että hetkinen, rööki ei maistu enää kyllä kovin hyvältä edes juodessa. Ja itse asiassa: eihän mulla ole ollut aikoihin tarvetta kurittaa itseä, kun elämässä on ollut asiat mallillaan jo tosi pitkään.

Siispä viime lauantaina polttelin viimeiset röökini illanvieton yhteydessä, ja vaikka askista jäi yli, jätin sen meidän kerrostalon tupakkapaikalle roskiksen päälle, koska arvelin että se näillä nykyisillä hinnoilla kelpaa kyllä jollekin. Ja kelpasihan se, aamulla aski oli kadonnut. :D

Mutta tosiaan. Havahduin tuohon "kurittamisjuttuun" vähän enemmänkin: silloin kun asiat ovat perseellään ja masentaa, on paljon matalampi kynnys olla itselleenkin armoton ja tehdä enemmän tai vähemmän omalle keholle haitallisia asioita. Nyt kysynkin teiltä, että onko jollain ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Oletteko itse saaneet itsenne kiinni "kurittamisesta"?
 
Hahaa! Lisää meitsin määncave tavaraa hajettavissa lähipostista! Olo on kuin pikkulapsella jouluna :)
Tää alkaakin näillä rojuilla oleen sitten osapuilleen valmis. Räpsin kuvan tuonne omaan ketjuunsa kun on saanut porailtua reikiä tarpeeksi :D
 
Tuli vihdoin löydettyä SH2-4 PC-versiot vanhempien luota. HD Collectionin PS3-version kotelo taitaa vielä olla kateissa jossain omissa nurkissa, mutta muuten taitaa olla kaikki tallessa. Täytyy jossain kohtaa ottaa kuvaa koko kokoelmasta tuonne juuri perustettuun keräilyketjuun.
 

Liitetiedostot

  • 20251025_180040.jpg
    20251025_180040.jpg
    841,2 KB · Lukukerrat: 11
Jes vihdoinkin pääsin auttamaan ruokarobottia joka oli juuttunut lumi kasaan. Kohteliaasti pyyti apua ja kiitti avusta. Lähdin sitten perään tallustelemaan kun meillä oli sama kohde eli ruokakauppa. Pikku kaveri jäi matkan aikana vielä kaksi kertaa uudelleen jumiin joten apua tarvitsi jälleen. Noi on jotenkin vaan sympaattisia "otuksia". Se mikä yllätti oli ruokarobotin paino, en ollut noinkin painavaksi niitä ajatellut.
 
Jes vihdoinkin pääsin auttamaan ruokarobottia joka oli juuttunut lumi kasaan. Kohteliaasti pyyti apua ja kiitti avusta. Lähdin sitten perään tallustelemaan kun meillä oli sama kohde eli ruokakauppa. Pikku kaveri jäi matkan aikana vielä kaksi kertaa uudelleen jumiin joten apua tarvitsi jälleen. Noi on jotenkin vaan sympaattisia "otuksia". Se mikä yllätti oli ruokarobotin paino, en ollut noinkin painavaksi niitä ajatellut.
Mä kanssa joskus autoilin ja mutkan takaa (näköeste siinä mutkassa) suojatielle missä oli moinen ylittämässä sitä suojatietä. Tietysti jarrutin ja pysähdyin. Sen anturit havaitsi autoni niin sehän jähmetty niille teloilleen keskelle tietä. :D Siinä tuijoteltiin toisiamme minuutin verran niin ei auttanut kun varovasti ohittaa se vasemmalta puolelta. Tää Robo oli menossa oikealle. Tulin kauppareissulta samaa reittiä ni ei se ainakaan enää siinä pönöttänyt keskellä tietä niin kaippa se pääs perille ja vielä takasinkin :)
 
  • Like
Reactions: Zod
Mä kanssa joskus autoilin ja mutkan takaa (näköeste siinä mutkassa) suojatielle missä oli moinen ylittämässä sitä suojatietä. Tietysti jarrutin ja pysähdyin. Sen anturit havaitsi autoni niin sehän jähmetty niille teloilleen keskelle tietä. :D Siinä tuijoteltiin toisiamme minuutin verran niin ei auttanut kun varovasti ohittaa se vasemmalta puolelta. Tää Robo oli menossa oikealle. Tulin kauppareissulta samaa reittiä ni ei se ainakaan enää siinä pönöttänyt keskellä tietä niin kaippa se pääs perille ja vielä takasinkin :)
Mulla kävi sillälailla hassusti kun näin ensimmäisen s-robotin aikoinaan, että se tuli nurkan takaa näkökenttään juuri kun random playlististä kajahti kuulokkeisiin alice in chainsin man in the box. Nauroin ääneen.
 
Onko täällä paljon nykyisiä tai entisiä röökaajia? Nikotiini on kulkenut mukanani on-offina aina 13-vuotiaasta lähtien, mutta nyt uskon polttaneeni elämäni viimeisen röökin.

Poltin vakituisesti ikävuodet 13-22, jonka jälkeen olin puolitoista vuotta polttamatta. Sen jälkeen repsahdin kerran humalassa polttelemaan, ja kännitupakoinnissa sitten mentiinkin vuosikaudet, kunnes lopulta tuli sekin tapa jätettyä joskus 2018-2019 tienoilla. Nikotiinitta meni useampi vuosi, kunnes tuli ero yli 10 vuoden suhteesta loppuvuodesta 2022 ja se otti sen verran koville, että teki mieli taas kurittaa itseä röökillä. Mutta tälläkin kertaa kännitupakointi pysyi kännitupakointina, eikä retkahtaminen päivittäiseksi tavaksi ollut lähelläkään.

Eron jälkeen elämän asiat lopulta lutviutuivat, vaikka tuska ottikin oman aikansa. Löysin uuden kumppaninkin lopulta sattuman kaupalla tuossa -23 vuoden lopulla. Nyt yhtäkkiä havahduin ekaa kertaa joskus pari-kolme viikkoa sitten siihen, että hetkinen, rööki ei maistu enää kyllä kovin hyvältä edes juodessa. Ja itse asiassa: eihän mulla ole ollut aikoihin tarvetta kurittaa itseä, kun elämässä on ollut asiat mallillaan jo tosi pitkään.

Siispä viime lauantaina polttelin viimeiset röökini illanvieton yhteydessä, ja vaikka askista jäi yli, jätin sen meidän kerrostalon tupakkapaikalle roskiksen päälle, koska arvelin että se näillä nykyisillä hinnoilla kelpaa kyllä jollekin. Ja kelpasihan se, aamulla aski oli kadonnut. :D

Mutta tosiaan. Havahduin tuohon "kurittamisjuttuun" vähän enemmänkin: silloin kun asiat ovat perseellään ja masentaa, on paljon matalampi kynnys olla itselleenkin armoton ja tehdä enemmän tai vähemmän omalle keholle haitallisia asioita. Nyt kysynkin teiltä, että onko jollain ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Oletteko itse saaneet itsenne kiinni "kurittamisesta"?
10-vuotiaana tuli aloitettua, alkuun salassa. 12-vuotiaana tunnustin tupakoivani vanhemmilleni ja sen jälkeen aloin ihan kunnolla polttamaan. N. 25 vuotta tuli polteltua, sitten jossain kohtaa lopetin seinään koska en tykkää noista korvikkeista. Kolmen vuoden aikana muutaman kerran humalassa sikkeä tuli polteltua, muuten ei. Sitten pari kertaa ratkennut koska stressi (koira kuoli, faija kuoli jne.) mutta aina onnistunut sitten lopettamaan. Nyt ollut taas pari viikkoa ilman enkä ajatellut enää polttaa. Mutta en sano 'ei koskaan'.

Huomannut vaan ettei se rööki enää vaikuta samalla tavalla kuin ennen. Eikä se edes maistu hyvältä. Se vaan on tapa. Ja joka kerta kun sytytän sen, iskee päähän ajatus "Miksi helvetissä myrkytän itseäni?" ja näen sieluni silmin keuhkoahtaumat ja -syövät sisälläni. Iskee siis ahdistus. Todella tyhmää.
 
Onko täällä paljon nykyisiä tai entisiä röökaajia? Nikotiini on kulkenut mukanani on-offina aina 13-vuotiaasta lähtien, mutta nyt uskon polttaneeni elämäni viimeisen röökin.

Poltin vakituisesti ikävuodet 13-22, jonka jälkeen olin puolitoista vuotta polttamatta. Sen jälkeen repsahdin kerran humalassa polttelemaan, ja kännitupakoinnissa sitten mentiinkin vuosikaudet, kunnes lopulta tuli sekin tapa jätettyä joskus 2018-2019 tienoilla. Nikotiinitta meni useampi vuosi, kunnes tuli ero yli 10 vuoden suhteesta loppuvuodesta 2022 ja se otti sen verran koville, että teki mieli taas kurittaa itseä röökillä. Mutta tälläkin kertaa kännitupakointi pysyi kännitupakointina, eikä retkahtaminen päivittäiseksi tavaksi ollut lähelläkään.

Eron jälkeen elämän asiat lopulta lutviutuivat, vaikka tuska ottikin oman aikansa. Löysin uuden kumppaninkin lopulta sattuman kaupalla tuossa -23 vuoden lopulla. Nyt yhtäkkiä havahduin ekaa kertaa joskus pari-kolme viikkoa sitten siihen, että hetkinen, rööki ei maistu enää kyllä kovin hyvältä edes juodessa. Ja itse asiassa: eihän mulla ole ollut aikoihin tarvetta kurittaa itseä, kun elämässä on ollut asiat mallillaan jo tosi pitkään.

Siispä viime lauantaina polttelin viimeiset röökini illanvieton yhteydessä, ja vaikka askista jäi yli, jätin sen meidän kerrostalon tupakkapaikalle roskiksen päälle, koska arvelin että se näillä nykyisillä hinnoilla kelpaa kyllä jollekin. Ja kelpasihan se, aamulla aski oli kadonnut. :D

Mutta tosiaan. Havahduin tuohon "kurittamisjuttuun" vähän enemmänkin: silloin kun asiat ovat perseellään ja masentaa, on paljon matalampi kynnys olla itselleenkin armoton ja tehdä enemmän tai vähemmän omalle keholle haitallisia asioita. Nyt kysynkin teiltä, että onko jollain ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Oletteko itse saaneet itsenne kiinni "kurittamisesta"?
Laitetaas tähän kans itsekin ex-tupakoitsijana mietteitä.

Ensinnäkin suuri hatunnosto kaikille lopettaneilla ja lopettamisen kanssa kamppailijoille! Ei ole helppo homma ja vaatii paljon työtä.

Itselläni tulee 7 vuotta savutonta aikaa täyteen ensi vuoden maaliskuussa. Poltin säännöllisesti 20v - 31v, eli sikäli varmaan harvinaislaatuinen tapaus koska vasta noin myöhään aloitin (armeijan ryhmäpaine ja stressi teki tehtävänsä). Ensimmäisiä ajatuksia polttamisen lopettamisesta tuli jo ennen kuin täytti 30v mutta ensimmäinen oikea yritys lopettaa meni paljon myöhemmälle. Ja luonnollisesti se epäonnistui muutamassa viikossa.

Seuraavaan yritykseen yritin suhtautua mahdollisimman paljon järjen kautta. Luin myös tuon legendaarisen Allen Carrin tupakointi aiheisen kirjan, joka tsemppasi lopettamisessa. Kirjassa itsessään ei mitään ihmekeinoja ole mutta itselläni se toimi hyvänä herätyksenä. Nimenomaan herätteli järkeä, ja lähdin suhtautumaan tupakoimiseen järjen kautta. Aika monesta paheellisesta tavasta keksii edes jotain positiivista mutta vaikka kuinka pohti tupakointia niin mitään oikeasti positiivista syytä polttaa en keksinyt. Samoihin aikoihin kun olin alkanut kirjaamaan exceliin kaikki talousmenot (joka jatkuu tänäkin päivänä) niin säästö oli myös suuri motivaattori tähän.

Ehkä kuitenkin suurin juttu mikä onnistumisessa auttoi oli se että en tehnyt siitä mitään isoa numeroa. Ajatus oli jo heti alussa että on hyvin mahdollista että saatan joskus vielä polttaa tupakkaa ja kannan lopun elämääni tupakoitsijan identiteettiä mutta se on ihan ok. Ajattelen näin tänäkin päivänä, en ole koskaan lopettanut, en vain tupakoi enää koska ei ole mitään tarvetta.

Hyvin pystyy olemaan muiden tupakoitsijoiden seurassa ilman houkutuksia enkä ole käyttänyt koskaan mitään korvaavia nikotiinituotteita. Tätä myös pohdin pitkään; nikotiini on loppujen lopuksi aika kehno päihde. Saatavat hyödyt verrattuna hemmetin tiukkaan koukuttumiseen ei vain ole sen arvoista, ei millään mittapuulla. Alkoholissa tai kofeiinissa on huomattavasti parempi trade off (tosin kofeiinistakin olen jo luopunut mutta se on toinen tarina se). Nikotiinipussi trendiä olen hiukan kauhuissaan katsonut mutta sekin on jo aihe erikseen.
 
Yli viisi vuotta olen yrittänyt päästä softamyyntiin (SaaS) töihin Lontoossa ja vaikka muutaman kerran pääsin kalkkiviivoille asti, niin koskaan en työtä saanut.

Nyt kuitenkin tärppäsi ja sain uuden duunin, jossa mun kuukausipalkka nousee niin paljon, että tuun ansaitsemaan yli 3500€ enemmän mitä vanhassa roolissa ja bonukset ovat sellaista luokkaa, ettei kehtaa edes sanoa.

Toki koskaan ei voi nyt tietää mitä tapahtuu tekoälyn kanssa jne., mutta kaikille teille nuoremmille myynnistä pitäville, ottakaa korvan taakse. Palkka käännetty punnista euroihin. Usein näissä rooleissa bonukset ovat sama mitä pohjapalkka, esim. £80k base + £80k OTE bonus annual earnings.

Olen huomannut, että todella usein näihin account executive rooleihin ylennetään firman sisältä SDR-rooleista(sales development representative), joiden homma on siis yleensä buukata tapaamisia Account Executiveille.

Toisinsanoen uransa alussa oleville: jos tykkäät myydä, uskallat soittaa tuntemattomille ja ymmärrät kuinka kehittää ihmissuhteita, ni siinä voi olla lähtökohdat todella hyvään uraan. Suomalaiset softafirmat, jotka hakevat kansainvälistä kasvua kannattaa siis katsastaa...
 
Uusi työpaikka, varsinkin sellainen, jonka perään on kysellyt jo pidemmän aikaa, on tietysti hieno asia. Siitä onnittelut. Onhan se 'kiva', jos ja kun voi näinä aikoina, kun Suomessa leikataan ja säästetään kaikesta, tulla paukuttelemaan henkseleitä, paljonko tulevassa paikassa kuukausipalkka, edut ja boonukset nousevat. Tulee vähän mieleen se yksi kokoomuslainen kansanedustaja, joka oli isoissa synttäribileissä juuri samaan aikaan, kun eduskunnassa puhuttiin ja äänestettiin tulevista toimeentulotukileikkauksista.

Mitä taas tulee 'myyntityöhön', eli juurikin tuohon tuntemattomille soitteluun, myymiseen ja tuputtamiseen, niin itse olen aina pitänyt sitä alhaisimmista alhaisimpana 'työnä'. Soitella ihmisille juuri sillä väärällä hetkellä, häiritä, ja tuputtaa milloin mitäkin lehtitilausta, kysellä 'onks sulla liittymäasiat kunnossa?', tai tarjota 'ilmaista katon ja sisäilman katsausta', niin ei kyllä ei. Itse pystyn kyllä noihin kohteliaasti sanomaan, että on liittymät ja sähkösopparit kunnossa, ei tuhlata tässä kummankaan aikaa tämän enempää, mutta silti. Myyntihäiriköinti on myyntihäiriköintiä.

Asiakaspalvelu on sitten asia erikseen. Kyllä ne asiakkaat, niin firmat kuin yksityiskuluttajatkin, sitten soittavat, tai tulevat käymään, jos heillä on tarve uudelle liittymälle, sähkösopimukselle, tai haluavat tilata jotain. Se on taitolaji, että osaa palvella asiakkaan niin, että asiakkaan tarve tulee täytettyä ja asiakkaalle jää muutenkin sellainen olo, että häntä arvostetaan. Siitä on omalta työuralta kokemusta sen verran, että on ollut sellaisia asiakassuhteita, joiden aikana asiakas haluaa asioida vain ja ainoastaan minun kanssani.
 
Uusi työpaikka, varsinkin sellainen, jonka perään on kysellyt jo pidemmän aikaa, on tietysti hieno asia. Siitä onnittelut. Onhan se 'kiva', jos ja kun voi näinä aikoina, kun Suomessa leikataan ja säästetään kaikesta, tulla paukuttelemaan henkseleitä, paljonko tulevassa paikassa kuukausipalkka, edut ja boonukset nousevat. Tulee vähän mieleen se yksi kokoomuslainen kansanedustaja, joka oli isoissa synttäribileissä juuri samaan aikaan, kun eduskunnassa puhuttiin ja äänestettiin tulevista toimeentulotukileikkauksista.

Mitä taas tulee 'myyntityöhön', eli juurikin tuohon tuntemattomille soitteluun, myymiseen ja tuputtamiseen, niin itse olen aina pitänyt sitä alhaisimmista alhaisimpana 'työnä'. Soitella ihmisille juuri sillä väärällä hetkellä, häiritä, ja tuputtaa milloin mitäkin lehtitilausta, kysellä 'onks sulla liittymäasiat kunnossa?', tai tarjota 'ilmaista katon ja sisäilman katsausta', niin ei kyllä ei. Itse pystyn kyllä noihin kohteliaasti sanomaan, että on liittymät ja sähkösopparit kunnossa, ei tuhlata tässä kummankaan aikaa tämän enempää, mutta silti. Myyntihäiriköinti on myyntihäiriköintiä.

Asiakaspalvelu on sitten asia erikseen. Kyllä ne asiakkaat, niin firmat kuin yksityiskuluttajatkin, sitten soittavat, tai tulevat käymään, jos heillä on tarve uudelle liittymälle, sähkösopimukselle, tai haluavat tilata jotain. Se on taitolaji, että osaa palvella asiakkaan niin, että asiakkaan tarve tulee täytettyä ja asiakkaalle jää muutenkin sellainen olo, että häntä arvostetaan. Siitä on omalta työuralta kokemusta sen verran, että on ollut sellaisia asiakassuhteita, joiden aikana asiakas haluaa asioida vain ja ainoastaan minun kanssani.
Tiivistit juuri sen miksi asiasta mainitsin.

Myyntityötä pidetään usein nimenomaan ala-arvoisena työnä. Usein niin Suomen kuin Brittien työpaikkasivut ovat juuri täynnä myyntitehtäviä! Nimenomaan tämän vuoksi halusin asiasta tänne kirjoittaa. Monilla on tiukat paikat ja nuoret eivät tiedä mitä tehdä, kuten en itsekään tiennyt 20 vuotta sitten.

B2B-myynti on hieman eri hommaa kuin B2C. Toki kylmäsoittelu on veemoista, mutta kuuluu toimenkuvaan varsinkin aloittelevilla myyjillä.

Softamyynnissä puhutaan vuosien mittaista sopimuksista, jotka voivat helposti kohota miljooniin, mikä juuri korkeaa palkkaa oikeuttaa alhaisten materiaalikustannusten lisäksi.
 
Siis mitä ihmettä? Milloin tänne sitten saisi tulla kertomaan uudesta hyvästä työpaikasta? Kurjuuttahan on varmasti Suomessa aina, olipa tilanne mikä hyvänsä. Tässä maassa on aina huono-osaisia, tämä on fakta.

Olen itse perusduunari eikä palkkani ole hääppöinen. Ei minua silti haittaa vaikka joku toinen menestyy työelämässä. Ei ole minulta pois!
 
Myyntityössä pitää tehdä tulosta tai lysti loppuu lyhyeen.

Toista se on meikäläisen työpaikalla valtiolla. Suojatyöläisiä suurella palkalla ja henkkoht lisillä ja ainoa vaatimus tuntuu olevan että kunhan vaan ilmestyvät pari kertaa viikossa työpaikalle.
 
Karpaasi, kuten sanoi, niin on B2B (ja vieläpä softapuolen juttuja) niin vähän eri homma kun myydä Hymylehteä mummoille :D
Karpaasi, katokkin sitten ettet myy mitään mitä äijät voi toimittaa!! Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun tullut tilanteita vastaan että on myyty jotain mihin ole kyvykkyysiä tämänhetkisessä työkalulaatikossa ja sitten ollaan ihmeissään että miten homma ratkaistaan :D
Siis mitä ihmettä? Milloin tänne sitten saisi tulla kertomaan uudesta hyvästä työpaikasta? Kurjuuttahan on varmasti Suomessa aina, olipa tilanne mikä hyvänsä. Tässä maassa on aina huono-osaisia, tämä on fakta.
Tuosta kurjuudesta tuli väkisinkin mieleen tämä vaikkei keskusteluun suoraan liitykään:
 
Viimeksi muokattu:
Karpaasi, kuten sanoi, niin on B2B (ja vieläpä softapuolen juttuja) niin vähän eri homma kun myydä Hymylehteä mummoille :D
Karpaasi, katokkin sitten ettet myy mitään mitä äijät voi toimittaa!! Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun tullut tilanteita vastaan että on myyty jotain mihin ole kyvykkyysiä tämänhetkisessä työkalulaatikossa ja sitten ollaan ihmeissään että miten homma ratkaistaan :D

Tuosta kurjuudesta tuli väkisinkin mieleen tämä vaikkei keskusteluun suoraan liitykään:

Kyl se näin on. Isoimmat asiakkaat vaativat jopa vuosia lämmittelyä, että päästään itse kaupantekoon.

No hätp - ratkaisua on myyty toimialalle jo vuosia ja alan suurimmat puljut briteissä ja jenkeissä käyttävät jo sitä.

Joo, ei parane valehdella tässä ammatissa ollenkaan. Loppuu leikki lyhyeen!
 
Uusi työpaikka, varsinkin sellainen, jonka perään on kysellyt jo pidemmän aikaa, on tietysti hieno asia. Siitä onnittelut. Onhan se 'kiva', jos ja kun voi näinä aikoina, kun Suomessa leikataan ja säästetään kaikesta, tulla paukuttelemaan henkseleitä, paljonko tulevassa paikassa kuukausipalkka, edut ja boonukset nousevat. Tulee vähän mieleen se yksi kokoomuslainen kansanedustaja, joka oli isoissa synttäribileissä juuri samaan aikaan, kun eduskunnassa puhuttiin ja äänestettiin tulevista toimeentulotukileikkauksista.

Mitä taas tulee 'myyntityöhön', eli juurikin tuohon tuntemattomille soitteluun, myymiseen ja tuputtamiseen, niin itse olen aina pitänyt sitä alhaisimmista alhaisimpana 'työnä'. Soitella ihmisille juuri sillä väärällä hetkellä, häiritä, ja tuputtaa milloin mitäkin lehtitilausta, kysellä 'onks sulla liittymäasiat kunnossa?', tai tarjota 'ilmaista katon ja sisäilman katsausta', niin ei kyllä ei. Itse pystyn kyllä noihin kohteliaasti sanomaan, että on liittymät ja sähkösopparit kunnossa, ei tuhlata tässä kummankaan aikaa tämän enempää, mutta silti. Myyntihäiriköinti on myyntihäiriköintiä.

Asiakaspalvelu on sitten asia erikseen. Kyllä ne asiakkaat, niin firmat kuin yksityiskuluttajatkin, sitten soittavat, tai tulevat käymään, jos heillä on tarve uudelle liittymälle, sähkösopimukselle, tai haluavat tilata jotain. Se on taitolaji, että osaa palvella asiakkaan niin, että asiakkaan tarve tulee täytettyä ja asiakkaalle jää muutenkin sellainen olo, että häntä arvostetaan. Siitä on omalta työuralta kokemusta sen verran, että on ollut sellaisia asiakassuhteita, joiden aikana asiakas haluaa asioida vain ja ainoastaan minun kanssani.
Kaveri saa työpaikan ja on siitä innoissaan niin tässä on peruskateellisen suomalaisen reaktio. En ole monestikkaan Karpaasin kanssa samaa mieltä mistään, varsinkaan politiikasta ja Trumpista mutta silti hienoa, että on saanut hyvän duunin ja voi olla siitä iloinen. Tähän sopii hyvin, että ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään”.
 
Ylös Bottom