Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On tullut viime päivät pelattua sellaista peliä kuin Core Keeper. Peli oli tullut pleikkarille plus-kirjastoon pelattavaksi, ja päätin ihan huvikseen kokeilla etsiessäni uutta pelattavaa. Ja ai että tuo imaisikin sitten mukaansa.

Peli on pikseli-sandbox, sekoitus Terrariaa, Stardew Valleyta ja varmaan vähän Minecraftiakin. Tarkoitus pelissä on lahdata isoja pomovastuksia, mutta saavuttaaksesi lopun pitää sun kehittää hahmon varusteita, työkaluja, kykyjä ja siinä sivussa rakennella omaa hienoa linnaketta. Oon itse ihan täysin hurahtanut tohon basen rakenteluun, ja jatkuvasti aukeaa uusia juttuja ja tunne edistymisestä on vahvasti läsnä koko ajan. Taidot kehittyy tekemällä, eli jos kalastat, nousee taito paremmaksi jne. Eri taidoilla on omat pienet kykypuut, mistä on kiva valita pieniä boosteja omalle hahmolle.

Peliä voi pelata myös netissä, tosin nyt oon iha yksinäni pelannut. Mutta halutessaan tätä voisi hinkata jopa 7 kaverin kanssa, ja voin vain kuvitella miten hauskaa se olisi. Peli osaa olla haastava yksin pelatessa, mutta oman maailman vaativuutta voi onneksi kätevästi säätää niin halutessaan. Oma pelini on oletustasolla, ja se on iha passeli ainaki omaan makuun ollut.

Maailma on aina erilainen kaikilla, joskin tietyt alueet ja pomot ovat toki kaikille samat, vaikkakin sijainti niillä on aina eri. Ja maailma on todella iso ja ihmeteltävää riittää.

Jos jostain pitäisi nillittää, niin konsolilla kontrollit on välillä aika hankalat, varsinkin hektisissä tilanteissa. Varmasti PC:llä paljon miellyttävämpi on tätä pelata, mut peli kyl taipuu hyvin myös ohjaimelle. Lisäksi olisi hienoa jos pelissä olisi saman sohvan co-op, tai edes crossplay-mahdollisuus. Tätä peliä pelaisin nimittäin enemmän kuin mielelläni poikani kanssa, mutta nyt se ei toistaiseksi vielä ole mahdollista.
 
Tormented Souls 2 läpäisty. Olihan se kyllä viihdyttävä teos. Ykköstä sujuvampi mutta kumpikin kyllä tarpeeksi toimivia viihdyttääkseen.

Ykkönen saanut 72 ja kakkonen 78 metascoret eli ei ne edes niin huonosti olleet arvosteltu mitä muistelin kun kirjoitin että ykkönen olisi 6/10-peli. Käyttäjien arvosanat sitten 8 ja 8.1. Itsekin menen enemmän käyttäjien mukaisesti vaikka ei noille nyt rehellisesti voi antaa kuin 7/10 molemmille.

Kakkonen on kaikin puolin "enemmän" mutta silti pidin ykkösestä enemmän koska se oli tiiviimpi ja simppelimpi. Sillä on iso merkitys miten peli alkaa ja ykkönen alkoi paljon rauhallisemmin. Kakkosessakin on toki puolensa ja minäkin antaisin sille silti paremman arvosana kokonaisuudestaan.

Oikeastaan jäi toive että tähän tuli vielä jatkoa. Tässä on kuitenkin vähän myös omaa mukana vaikka onkin hyvin paljon RE-pastissia.

Isoin ärsytys oli lopulta se että trophyt bugaa enkä saanut edes läpäisystä pokaalia. Jää nyt varmaan pelaamatta uusintakierrokset ja samalla voi tutkia sieluansa että kiinnostaako minua tosiaan se pokaali niin paljon että pelaan pelejä vain niiden takia? Vastaus on että en sentään vain niiden takia mutta nuo vaativammat vaikeustasot ja muut haasteet saattaa jäädä tekemättä jos ei edes pokaalia anneta siitä hyvästä. Palaan ehkä sitten jos/kun pokaalit on korjattu.

Tosin en minä ykkösenkään uutta pelikierrosta ole jaksanut aloittaa vaikka trophyt siinä toimii, kai. Vähän turhan hapokas pelata peli tallentamatta, parantamatta tai alle viidessä tunnissa. Kaksi jälkimmäistä voisi vielä mennä mutta ei minulla ole aikaa vajaata kolmea tuntia pelata peliä vain siksi että trophy ei salli tallentaa välissä. Jää sitten muutkin ehkä pelaamatta jos en tuota yhtäkään yritä.

Aloitin sitten Shinobi: Art of Vengeancen. Ensifiilis oli ihastus ja muistokuvat mm. Mark of the Ninjasta. Mutta eihän tämä nyt sitä ole tai niin hyvä. Jo toisessa kentässä alkoi vähän puuduttamaan ja vaikka tasohyppely ja taistelu on erittäin toimivaa, niin vastaavien pelien kuten Ori ja Prince of Persia pelattuaan on vaikea pitää tätä kuitenkaan minään parhaana toteutuksena. Erittäin hyvää siis kuitenkin ja varsinkin taistelussa tuntuu että on mukavasti sellaista riski/palkinto-suhdetta.

Grafiikat on kivat mutta voisivat olla vielä selkeämmät että mihin voi mennä ja mihin ei. Samoin pelialue voisi näkyä vähän enemmän tai rajautua jotenkin selkeämmin jos alhaalla on rotko. Nyt tuntuu että vain hyppäämällä alas saa selville onko kyse rotkosta vai olisiko siellä joku reitti jonnekin. Reittejähän pelissä myös riittää sillä niitä on vähän liikaakin makuuni. Odotin ehkä suoraviivaisempaa peliä ja nyt ärsyttää jos eksyykin pomolle ja jää ne muut reitit tutkimatta kun ei tiennyt mikä oli pomon reitti ja mikä sivureitti. En myöskään tiedä olenko kauhean innoissani siitä että kentät on täynnä paikkoja, johon voi tulla vasta myöhemmin. Usein ne paljastuvat vasta kun sen reitin pääsee todella pitkälle eikä siis niin että reitin alku on lukittu.

Kenttien välissä on myös välillä perusmenosta eroavia "ajelu-kenttiä". Ainakin eka oli ihan paska. Tavallaan yhtä aikaa liian helppo että liian vaikea, sillä jos halusi vain läpäistä niin helppoa kuin mikä mutta jos halusi kerätä kaikki kolikot tms. niin oli jotenkin tosi vaikea nähdä missä kohtaa osuu esteeseen ja missä ei. Vähän enemmän myös toivoisi näkevän reittiä eteenpäin, jotta ehtisi varautua. No, ei tuo mikään Battletoadsin mopoilu kuitenkaan ollut. :D

Hyvältä tämä vaikuttaa mutta toisaalta kun Prince of Persiasta on ollut tarkoitus hankkia se lisäri, niin se varmasti olisi paljon vielä parempi. Ei ehkä hyvä jos peli pelatessa tulee vain mieleen useampi muu peli, jota haikailee. Mark of the Ninja, Ori, Prince of Persia... Vähiten tässä toki Mark of the Ninjaa on, sillä sehän oli aika hiippailupainotteinen peli. Harmi kun Klei alkoi tekemään kaikkea huonompaa sen jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
shamaniac sanoi:
Tormented Souls 2 läpäisty. Olihan se kyllä viihdyttävä teos. Ykköstä sujuvampi mutta ei kumpikin kyllä tarpeeksi toimivia viihdyttääkseen.

Ykkönen saanut 72 ja kakkonen 78 metascoret eli ei ne edes niin huonosti olleet arvosteltu mitä muistelin kun kirjoitin että ykkönen olisi 6/10-peli. Käyttäjien arvosanat sitten 8 ja 8.1. Itsekin menen enemmän käyttäjien mukaisesti vaikka ei noille nyt rehellisesti voi antaa kuin 7/10 molemmille.

Kakkonen on kaikin puolin "enemmän" mutta silti pidin ykkösestä enemmän koska se oli tiiviimpi ja simppelimpi. Sillä on iso merkitys miten peli alkaa ja ykkönen alkoi paljon rauhallisemmin. Kakkosessakin on toki puolensa ja minäkin antaisin sille silti paremman arvosana kokonaisuudestaan.

Oikeastaan jäi toive että tähän tuli vielä jatkoa. Tässä on kuitenkin vähän myös omaa mukana vaikka onkin hyvin paljon RE-pastissia.

Isoin ärsytys oli lopulta se että trophy bugaa enkä saanut edes läpäisystä pokaalia. Jää nyt varmaan pelaamatta uusintakierrokset ja samalla voi tutkia sieluansa että kiinnostaako minua tosiaan se pokaali niin paljon että pelaan pelejä vain niiden takia? Vastaus on että en sentään vain niiden takia mutta nuo vaativammat vaikeustasot ja muut haasteet saattaa jäädä tekemättä jos ei edes pokaalia anneta siitä hyvästä. Palaan ehkä sitten jos/kun pokaalit on korjattu.

Tosin en minä ykkösenkään uutta pelikierrosta ole jaksanut aloittaa. Vähän turhan hapokas pelata peli tallentamatta, parantamatta tai alle viidessä tunnissa. Kaksi jälkimmäistä voisi vielä mennä mutta ei minulla ole aikaa vajaata kolmea tuntia pelata peliä vain siksi että trophy ei salli tallentaa välissä. Jää sitten muutkin ehkä pelaamatta jos en tuota yhtäkään yritä.

Aloitin sitten Shinobi: Art of Vengeancen. Ensifiilis oli ihastus ja muistokuvat mm. Mark of the Ninjasta. Mutta eihän tämä nyt sitä ole tai niin hyvä. Jo toisessa kentässä alkoi vähän puuduttamaan ja vaikka tasohyppely ja taistelu on erittäin toimivaa, niin vastaavien pelien kuten Ori ja Prince of Persia pelattuaan on vaikea pitää tätä kuitenkaan minään parhaana toteutuksena. Erittäin hyvää siis kuitenkin ja varsinkin taistelussa tuntuu että on mukavasti sellaista riski/palkinto-suhdetta.

Grafiikat on kivat mutta voisivat olla vielä selkeämmät että mihin voi mennä ja mihin ei. Samoin pelialue voisi näkyä vähän enemmän tai rajautua jotenkin selkeämmin jos alhaalla on rotko. Nyt tuntuu että vain hyppäämällä alas saa selville onko kyse rotkosta vai olisiko siellä joku reitti jonnekin. Reittejähän pelissä myös riittää sillä niitä on vähän liikaakin makuuni. Odotin ehkä suoraviivaisempaa peliä ja nyt ärsyttää jos eksyykin pomolle ja jää ne muut reitit tutkimatta kun ei tiennyt mikä oli pomon reitti ja mikä sivureitti. En myöskään tiedä olenko kauhean innoissani siitä että kentät on täynnä paikkoja, johon voi tulla vasta myöhemmin. Usein ne paljastuvat vasta kun sen reitin pääsee todella pitkälle eikä siis niin että reitin alku on lukittu.

Kenttien välissä on myös välillä perusmenosta eroavia "ajelu-kenttiä". Ainakin eka oli ihan paska. Tavallaan yhtä aikaa liian helppo että liian vaikea, sillä jos halusi vain läpäistä niin helppoa kuin mikä mutta jos halusi kerätä kaikki kolikot tms. niin oli jotenkin tosi vaikea nähdä missä kohtaa osuu esteeseen ja missä ei. Vähän enemmän myös toivoisi näkevän reittiä eteenpäin, jotta ehtisi varautua. No, ei tuo mikään Battletoadsin mopoilu kuitenkaan ollut. :D

Hyvältä tämä vaikuttaa mutta toisaalta kun Prince of Persiasta on ollut tarkoitus hankkia se lisäri, niin se varmasti olisi paljon vielä parempi. Ei ehkä hyvä jos peli pelatessa tulee vain mieleen useampi muu peli, jota haikailee. Mark of the Ninja, Ori, Prince of Persia... Vähiten tässä toki Mark of the Ninjaa on, sillä sehän oli aika hiippailupainotteinen peli. Harmi kun Klei alkoi tekemään kaikkea huonompaa sen jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen aika harvojen 2D-pelien ystävä. Pakko on kuitenkin olla samaa mieltä tuosta Mark of the Ninjasta, eli on kyllä erinomainen peli. Niitä harvoja 2D-pelejä, joista pystyn näin itse sanomaan.
 
Total Chaos
(Pelattu: Xbox Series X)

Peli läpi.

Kun nyt peliä näin läpipeluun jälkeen mietin, niin ensimmäisenä tulee mieleen intensiivisyys. Ensimmäisen persoonan kauhupelit ovat yleensäkin intensiivisiä, mutta tämä tuntui kolkuttelevan sitä fiilistä vielä asteen verran enemmän. Ehkä syynä on nopeatempoisen liikkumisen, mielenterveysongelmien kanssa painimisen, karun miljöön ja uhkaavien vihollisten yhdistelmävaikutus.

Total Chaos kertoo rannikkovartijan tarinan. Hätäkutsu ja myrsky ohjaavat meripelastajan Fort Oasis -saarelle. Saari on nimensä mukaisesti kuin linnoitus. Rantakalliot jatkuvat kymmeniä metrejä korkeina betoniseininä. Ränsistynyt ja autioitunut linnake keskellä merta on juuri niin ikoninen kauhupelin ympäristö kuin olla voi.

Peli on ilmeisesti saanut alkunsa Doom -modina. Tämä on helppo uskoa pelin liikkumisen ja jopa vihollisten suhteen. Peli ei silti ole yhtään kuin Doom. Toisin kuin Doomissa, tässä taistelu on enemmän lyömäaseilla hutkimista kuin tuliluikuilla ammuskelua, vaikka pelistä nekin löytyvät. Panoksia ei kuitenkaan kauhupeleille tuttuun tapaan jaeta yllin kyllin, joten patruunat haluaa säästää haastavampiin mörköihin.

Sitä paitsi pelin lähitaistelu toimii erittäin hyvin. Lyöntejä on aseesta riippuen kevyt ja painavampi mätkäisy. Lisäksi sankarimme osaa blokata ja väistää. Kaikennäköistä keppiä, jakoavainta, hakkua ja lapiota on tarjolla pitkin kenttiä ja jos ei omaan makuun sopivaa löydy, niin aseita voi myös rakentaa. Pesäpallomailaan saa nauloja kiinni, teippi vahvistaa aseen kestävyyttä ja pitkän puusauvan päähän kiinnitetty puukko on kuin keihäs konsanaan.

Inventaarion managerointi on isossa roolissa. Hahmo jaksaa kantaa tietyn määrän tavaraa ja jos määrä ylittyy, vauhti hidastuu. Ja todellakin haluat että sulava liikkuminen on kokoajan sulavaa, joten kantokapasiteetin ylittäminen ei kannata. Toisaalta mukana pitäisi kantaa lääkkeitä, ruokaa, aseita, erilaisia varusteita ja raaka-aineita aseiden ja muiden juttujen rakentamiseen. Tämä tuo tietyn strategisen elementin siihen mitä kuljettaa mukana.

Puhuin aikaisemmin intensiivisyydestä. Sitä on vaikea pukea sanoiksi miksi juuri tämä kauhupeli tuntuu siltä niin paljon. Esimerkiksi Silent Hill 2 Remakea pystyi helposti pelaamaan monta tuntia putkeen, vaikka sekin on painostava peli. Total Chaos piti laittaa kiinni noin tunnin kohdalla. Ei peli suoranaisesti sen pelottavampi ole kuin joku toinen saman lajityypin peli, mutta ehkä sen on tosiaan Doomista tuttu vauhti yhdistettynä kauhuun mikä teki tästä niin intensiivisen.

Tai ehkä intensiivisyys tuli siitä miten peli käsittelee mielenterveysongelmia. Se oli välillä niin nerokasta pimeydessä tarpomista, että kirjaimellisesti hirvitti. Välillä hulluus muutti näkymiä ja välillä pimeys oli ystävä, jos siellä uskalsi olla sytyttämättä sytkäriä. Toisaalta välillä nimenomaan pimeys oli se mikä toi pahuuden luoksesi. Uusia vihollisia omine kommervenkkeineen esiteltiin vielä pitkälti yli puolen välin ja kokoajan tuntui että peli pystyi tarjoamaan jotain uutta, mitä ei osannut odottaa.

Total Chaos on positiivinen yllätys. Se on piilotettu helmi, josta en ole nähnyt juurikaan puhuttavan. Lopputekstit rullasivat 13 tunnin kohdalla ja tuntui että olin kokenut aikamoisen matkan Fort Oasiksen betonisen helvetin läpi. Olin taistellut, olin juossut karkuun, olin ratkonut pulmia, olin kohdannut kammotuksia, olin nähnyt näkyjä ja paljon muuta. Olin tehnyt tämän kaiken hiton intensiivisessä ympäristössä. Olin puhki, mutta yhtä hienoa pelikokemusta rikkaampi.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom