Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Teslagrad 2

Sehän napsahti sitten lävitse ja platina melko pian sen jälkeen. Ihan kiva peli, sellainen 6-7/10. Ei mitään, mitä tarvitsisi jokaisen kokea ja mitä ilman ei voisi olla. Tasohyppelyistä tykkääville ehkä paremmin voisi suositella, ainakin jos saa maksamaani 3 euron hintaan, mikä on tästä varsin ok hinta.

Pientä turhautumista aiheutti välillä pelin fysiikka, joka ei ehkä toiminut kuten itse oletti. Samoin oletusnäppäimet on vähän oudot mutta kyllä niillä sen verran pärjäsi etten alkanut uusiksi asettelemaan. Usein kuitenkin paineli väärää näppäintä koska on tottunut että joku asia on yleensä tietystä napista.

Peliaikaa en hoksannut katsoa mutta HLTB:n mukaan alle 3 tuntia menee kun pelaa läpi ja 8 kun tekee kaiken. Veikkaan että tuli itsellä tehtyä kaikki varmaan neljän tai maksimissaan viiden tunnin aikana.

Jonkinlainen tarinakin maailmoineen tässä on mutta aika ohi meni itsellä kaikki. Ykkösestä en muista myöskään paljoa, varsinkaan tarinan osalta. Tosin vähän jopa petyin tähän kakkoseen, sillä muistelin että ykkönen olisi ollut jopa parempi. Ehkä aika on kullannut muistoja ja kakkonen on silti kehittyneempi peli? Pitäisi testata että voisi olla varma.

Peli on paranee myös mitä enemmän saa kykyjä ja loppua kohden meno on todella vauhdikasta. Harvassa metroidvaniassa on näin nopeaa hahmoa ohjastettavana. Tulee ehkä Ori:t mieleen ensimmäisenä, mitkä voisi olla nopeudessa lähellä. Pikamatkustusta olisin toivonut nuohousvaiheessa mutta toisaalta peli on aika tiivis, joten melkoisen nopsaa siellä kiitää paikasta toiseen.

Vähän tästä jää sellainen kuva että tämä olisi vasta osa peliä ja loppu puuttuu. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, sillä pomovastuksia tulee tiuhaan tahtiin ja kohta onkin jo loppupomo edessä. Siitä tulikin mieleen että välillä ei oikein hahmota että mitä kehittäjät haluavat pelaajan tekevän tai vaikka sen hoksaisi, niin voi luulla ettei se voi olla se koska se tuntuu vaikealta tai jopa mahdottomalta, yleensä juuri niiden välillä oudosti toimivien fysiikoiden vuoksi.
 
Ninja Gaiden: Ragebound

Johan yllätti kuinka kova peli on kyseessä, en olisi arvannut että potentiaalinen GOTY ehdokas on kuitenkin näin pienen profiilin peli. Blasphemous pelien kehittäjien tekemä 2D Ninja Gaiden vanhan koulukunnan meiningillä mutta kuitenkin sopivalla modernilla otteella. Erittäin nätit pikseli grafiikat, pelattavuus ihan priimaa 2D hack n slash platformeria ja soundtrack todella kova. Huomiona että ämä ei ole metroidvania, ja hyvä niin, sillä tähän sopii täydellisesti tällainen perinteinen stage pohjainen eteneminen.

Muutaman illan pelaamisella tämä oli ensimmäistä kertaa menty läpi. Mitaltaan tuollainen 5 tuntia on tämän tyyppiselle pelille juuri sopiva. Muutamia bonus kenttiä jäi vielä läpäisemättä. Vaikeustaso oli juuri sopiva. Vanhat NES ajan Ninja Gaidenit on tunnettuja vaikeudestaan, ihan sille tasolle ei mennä ja moderneille peleille tyypillisesti tässä on paljon checkpointeja ja loputtomat elämät, joten vaikeita kohtauksia ja pomoja saa yrittää yllin kyllin. Pomot on just passeleita vaikeudeltaan ja reiluja että ei tarvitse pidemmäksi aikaa jäädä hakkaamaan päätä seinään.

Lopputekstien jälkeen avautuva Hard Mode kutkuttelisi koska tätä oli vain niin hauska pelata. Näin pitää tehdä 2D klassikoita arvostava peli modernilla otteella. Ei olisi muuta voinut toivoa 2D Ninja Gaidenilta. Huh huh.
 
Little Nightmares III testattu kaverin kanssa kaveripassin kautta. Se siis tarkoittaa, että lataamalla kaupasta kokeiluversion voi pelata kaverin kanssa ilmaiseksi co-op-versiota, kun kaveri omistaa täyden pelin. Yksinpelissä tekoälykaverin kanssa voi pelata tällöin vain kokeiluversion osuuden verran.

Parin tunnin pelaamisen perusteella tämä on tuttua laatua aikaisempien osien pohjalta.

Pelattavilla hahmoilla on käytössään jakoavain ja jousipyssy, joita tarvitaan tietyissä kohdissa joko puolustautumiseen tai osana pienten palapelien ratkaisemista. Jouskarilla tähtääminen tapahtuu itsestään, eli jos ruudussa on jotakin ammuttavaa, tapahtuu osuminen automaattisesti.

Matkaa on vielä paljon jäljellä, joten kokonaisarviota ei pysty vielä tekemään, mutta listaan muutamia plussia ja miinuksia.

Plussat:
  • tunnelma
  • toimivat ja helposti omaksuttavat kontrollit
  • älykkäästi piilotettuja/kerättäviä lootteja keräilyhenkisten iloksi
  • välitallennuspisteitä on kohtalaisen usein, vähentää toistoa
  • pakokauhun tunne riipivän musiikin kera on parasta antia, kun vaara vaanii lähellä
Miinukset:
  • ei välttämättä niin pelottavan oloinen kahden tunnin perusteella, tässä on parantamisen varaa
  • joskus toimintaosuudet turhauttavat, virheille ei ole juurikaan tilaa
  • yhtä kohdalle osunutta puzzlea voisi kutsua ratkaisultaan "tyhmäksi" – vaikea keksiä, mutta liian ilmiselvä, että ratkaisun voisi tajuta (kaveri turhautui ja katsoi ratkaisun netistä, vaikka kielsin)
  • toimintakohtauksissa pelattavien hahmojen törmäily toisiinsa ärsyttää, toinen voi esimerkiksi pudota kuolemaansa toisen ajauduttua omalle "kaistalle" ja kontakti esim. pudottaa alas, sama juttu jos yritetään ahtautua kiireessä samasta luukusta
  • paikoin eteen on osunut liian tylsiä ja parempaa inspiraatiota kaipaavia lokaatioita, tunnelma ehtii jäähtyä näiden aikana
  • joskus oma hahmo teleporttasi kummallisesti eri lokaatioon kiipeämisen aikana (mutta ei kovin kauas), tätä sattui kuitenkin vain pari kertaa
 
shamaniac sanoi:
Legacy of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered

No mutta kakkoseen. Ensinnäkin tässä ei tunnu olevan juuri mitään ero maailmassa remasteroidun ja alkuperäisen välillä. Raziel on toki yhä paljon karumpi alkuperäisenä mutta maailma pysyy osittain jopa samana vaikka vaihtaisi uusittuun grafiikkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Täytyy palata tähän ja kävin ottamassa pari screenshottia.
Ekana pcsx2 emulaattorilla ps2 versio natiivi resolla.
Toisessa nostin reson 1080p
Kolmantena remasterin "orkkis" grafiikat.

Ehkä nyt tuo remaster on hitusen vakuuttavampi.

1.png

2.png

3.jpg
 
pelle sanoi:
Täytyy palata tähän ja kävin ottamassa pari screenshottia.
Ekana pcsx2 emulaattorilla ps2 versio natiivi resolla.
Toisessa nostin reson 1080p
Kolmantena remasterin "orkkis" grafiikat.

Ehkä nyt tuo remaster on hitusen vakuuttavampi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Siis että remaster on vakuuttavampi kuin PS2-versio? Varmaankin näin mutta itse en nähnyt isoa eroa siinä mitä remasterissa oli huonomman ja paremman välillä. Ykkösessä se ero oli selkeämpi. Itse en siis ihan alkuperäisiä ole verrannut vaan pelkästään remasterissa olevia "tiloja".
 
Juuri sen takia mä nuo kuvat otin, koska tuon paketin "orkkis" grafiikat on tavallaan jo remaster itsessään.
En nyt jaksa vielä testata miltä gogista ostettu pc versio näyttää maksimi asetuksilla, mutta veikkaan ettei edes se ole niin tarkan näköinen mitä tän paketin "orkkis" moodi ja juuri siksi mä laitan tuon sitaatteihin kun alkuperäiseen verrattuna siinä on todella iso reso buusti ja antialisointi.
Remaster puoli sitten lisää esim tuon kuvan lattiaan selvästi paremmat tekstuurit.
Tuon pidemmälle en testannut kun just viime vuonna tuon pelasin läpi emulaattorilla.

Ihan samalla tavallahan tehtiin myös angel of darkness siinä tomb raider 4-5-6 paketissa.
Siinäkin on vaan reipas reson nosto ja antialisointi sekä paranneltu joitakin hahmoja ja tekstuureita eikä se oikeasti edes tartte mitään tuon isompaa.
Senkin kohdalla tehdään vertailua siihen "orkkis" moodiin minkä peli tarjoaa kun oikeasti pitäisi verrata siihen ps2 tai orkkis vanilla pc versioon jos haluaa nähdä kuinka iso ero niiden välillä oikeasti on.

Hieman sama homma tubesta löytyvien "10 ps2 games that still look amazing today" videoiden kanssa jossa niitä pelataan emulaattorilla 4k reson ja muiden herkkujen kanssa joten tietenkin ne näyttää hyvältä.
Pelaisivat sitä peliä natiivi resolla ja sen jälkeen sanois kuinka mahtavalta ne nykyään näyttää.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, no minulle sillä ei ole merkitystä että miltä se alkuperäinen näyttää. Ne laittoi kaksi moodia remasteriin ja totesin vain että kakkosessa niissä ei ole monessa kohtaa ole juuri mitään eroa. Taustalla varmasti on juuri jotain tässä keskustelussa ilmi tulleita syitä mutta ei ne muuta sitä havaintoa että ei ole eroa vaikka moodia vaihtaa.

Jossain kohtaa en edes enää muistanut kumpi niistä moodeista oli päällä. Sen näki helpoiten Razielista, sillä ympäristöt saattoi olla identtisiä tai joskus jopa parempia siinä ns. "huonommassa" moodissa. Monen jutun koin itse asiassa tunnelmallisempana "huonommassa" moodissa.
 
Nyt voitte julkaista videopelielokuvanne, olen valmis!

www.konsolifin.net

Nyt voitte julkaista videopelielokuvanne, olen valmis!

Ja olihan tuo pelikin vallan mainiota viihdettä.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net

Tämä tahtoo sanoa, että pelasin ensimmäisen Watch Dogsin läpi joku hetki sitten. Tykkäsin aikas pirun paljon, oikein yllätyin. Asiaan ehkä auttoi, että en joka sivupuuhaa tehnyt. Ja elokuvahan on siis tulossa, kuten tuossa jutussa mainitaan, nyt ollaan sitten valmiina siihen.
 
Ulukai sanoi:
Tykkäsin aikas pirun paljon, oikein yllätyin. Asiaan ehkä auttoi, että en joka sivupuuhaa tehnyt.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo kohta pätee itseeni jokaisessa Open World pelissä. Minun on vain parempi olla edes ajattelematta kaiken tekemistä peleissä. Eikä sen pelin tarvitse olla edes Open World.

Muttajoo, kaikesta huolimatta eka Watch Dogs oli yllättävän hyvä. Vaikka se oli silloin kaukana siitä mitä odotti.
 
Viimeksi muokattu:
The touryst deluxe (switch 2)

Jos on pelannut jo orkkis version ja ajattelee ostavansa tämän pelkästään sen uuden sisällön takia niin älkää ostako edes sillä 5e päivitys maksulla.
Mä katoin tästä pari arvostelua ja niissä vaan puhuttiin kuinka tässä on uusi arcade peli pelihallissa, uusia tehtäviä ja uusi saari.
Kuulostaa hyvältä kunnes selviää, että siellä uudella saarella vaan räjäytetään monumentin ovi auki, suoritetaan 2 pulmahuonetta ja otetaan artifakti.
Tämä on samalla se ainoa uusi quest.
Arcade peli oli ihan kiva ja sain ennätyksen ekalla yrityksellä.
Kaiken uuden sisällön kokee korkeintaan vartissa.

Sitten oli se jatkuva kaatuilu josta jo kirjoitin ketutusketjuun ja lopulta mä onnistuin paikallistamaan tuon syyn ja se oli ekasta versiosta siirretty tallennus.
Kun aloitti uuden pelin niin ei ollut mitään ongelmia kun taas vanhan saven kanssa tuon vähäisen sisällön kokeminen vaati kolme pelin uudelleen käynnistystä.

Jos peli on kokonaan kokematta niin sitten tämä on hyvä ostos viimeistään alesta vaikka 15e hintaan.
 
Blair Witch (ps4)

Kaipasin nyt synkkään vuodenaikaan jotain kauhua pelattavaksi ja Bloober Teamin teokset ovat suht tuntemattomia, Silent Hill 2:sta lukuun ottamatta, joten storesta lähti muutamalla eurolla Blair Witch kokeiluun. Pidän Blair Witch Project leffasta, joten sikäli jonkinlainen kiinnostus oli tähän IP:n ennestään. Muistelin että peli ei saanut mitään hirmu kovia arvosteluja aikanaan mutta eipä sillä väliä.

No joo, ei tämä kauhu genressään mistään parhaimmasta päästä ole. Tunnelma ja äänimaailma on paikotellen erittäin hyvä, ja leffan "pimeässä metsässä haahuilu" -fiilis oli mukavasti aina välillä läsnä. Pelillisesti kuitenkin melko tylsähkö, pientä puzzleilua ja kävely simulaatiota. Sympaattisen koiran käyttö on ihan hauska mekaniikka mutta peli ei kertonut riittävästi miten mikäkin juttu toimii esim. taistelun osalta ja miten koiraa hyödynnetään siinä. Tässä tuli useampia kertoja että jäi jumiin kun ei ollut mitään hajua mitä tehdä tai miten joku juttu toimii. Onneksi nykypäivänä on internet apuna.

Oliskohan ollut sellainen 7 tunnin rykäisy niin tarjosi kuitenkin muutamalle illalla kivasti viihdettä. Loppuratkaisuja on useampi ja parempaan ratkaisuun olisi joutunut pelaamaan pelin uudestaan läpi hyvin spesifillä tavalla, joten kiinnostusta ei riittänyt. Koiralle kävi kuitenkin lopussa hyvin, joten olen tyytyväinen!

Ei varmaan Blooberin parhaita pelejä mutta ihan ok. Tästä on hyvä jatkaa tutustumista firman muihin teoksiin.
 
Detroit: become human tuli näpyteltyä läpi kolmanteen kertaan, tällä kertaa PS5-konsolilla. Kyllähän se vaan pirun nätti peli on, ja pyörii hyvinkin jouhevasti. Otin nyt haastavamman vaikeustason ja mitään eroa en kyllä huomannut edellisiin läpipeluisiin nähden, ehkä qte:t olivat karvan verran nopeatempoisempia? Lopussa tein hätäisiä valintoja, ja loppuratkaisu oli omaan mieleeni aivan surkea.
tällä kertaa nimittäin
-markus räjäytti likaisen pommin, lopputulemana sota jota tosin ei enää pelissä näytetty. Harmitti, sillä yleinen mielipide oli vahvasti androidien puolella ja toisella napinpainalluksella olisi voinut tulla onnellinen loppu.
-connor 2 ampui hankin ja alkuperäisen connorin
-kara ja alice joutuivat romuttamolle ja heittivät henkensä
-luther kuoli
Ehkä joku päivä pelailen lopun lukuja ja teen erilaisia valintoja. Nyt kyllä kutkuttelisi myös palata heavy rainin pariin, edellisestä läpipeluusta lienee 10 vuotta aikaa, ja muistan tykänneeni siitä silloin kovastikin. Mietityttää vaan että kun ps3 peli kuitenkin kyseessä, niin onkohan ihan sietämättömän kankea ohjata edelleen, vaikka onhan heavy rainistä ps4 porttaus storesta saatavilla.
Silent hill 2 oli myös taannoin ilmaiseksi ladattavana, joten ehkä siirryn sen kimppuun, ja jätän idean heavy rainista vielä hautumaan. Näin loppusyksystä/alkutalvesta jotenkin iskee nämä synkät ja/tai kauhuteemaiset pelit. :)
 
Keeper (Xbox Series X)

Peli läpi.

On tyypillistä kehittäjä Double Finelle ajatella laatikon ulkopuolelta. Tällä kertaa niin, että mietitään kuka videopelin pelattava hahmo oikeastaan voisikaan olla? Mitä jos videopelin sankari ei olisikaan karskea sotilas? Mitä jos se ei olisi ihmishahmo ollenkaan? Mitä jos se ei olisi myöskään eläin? Mitä jos sankarimme olisikin majakka?

Majakka ja lintu. Siinä parivaljakko, joka vähän kuin vahingossa lähtee yhteiselle matkalle. Jo ihan hahmoista johtuen pelissä ei puhua pukahdeta, mutta matka ja sen tarkoitus tulee kyllä selväksi. Kotisohvalle asti välittyy vahvasti myös ystävyys, rohkeus ja taistelutahto.

Vaikka onnistunut tunnelma on heti läsnä, pelin ensimmäinen puolisko tuntuu turhan hitaalta ja pulmat liian helpoilta. Onneksi toisella puoliskolla vauhti kiihtyy ja pulmatkin monimutkaistuvat, vaikka ovat edelleen helppoja. Tunnelman luomisessa auttavat sympaattiset hahmot ja Double Finen omintakeinen graafinen tyyli. Peli on samaan aikaan synkkä, herttainen ja toivoa täynnä.

Keeper käynnistyi hitaasti, mutta nappasi otteeseensa pelin edetessä. Tykkäsin siitä miten peli kehittyi loppua kohden. Siinä missä alussa tuntui, että tätäkö tämä on loppuun asti, niin Double Finella olikin muutama kortti hihassa. Tunnelma säilyi kokoajan vahvana. Noin viiden tunnin kestollaan tämä on mukavan tiivis paketti, mutta samalla tuntui vähän lyhyeltä.
 
Dragon Quest 3 2DHD Remake 26h Easy/normal

Sanotaan näin alkuun että tämä on mahtava Remake ja susoittelen sitä vahvasti kaikille RPG ystäville mutta siinä on yksi iso miinus itselle joka olisi voitu hoitaa paremmin. Mutta ensin ne hyvät asiat.

-Jäätävän kaunis ja pyörii hyvin
-Äänimaailma on ihan top tier luokkaa
-Pelaamistani old schoold JRPG peleistä vain FF VI pystyy vastaamaan pelin skaalaan ja tekemisen määrään
-Loistava hahmon kehitys systeemi jolla voi tehdä todellisia tuhokoneita
-Tarina oli hyvin tehty ja sitä oli tarpeeksi näin old school peliksi

Kuulostaa siis todella hyvältä joten mikä siis mättää, no pelin vaikeus tai oikeastaan se että se vaatii järjetöntä grindaamista jos et halua olla altavastaaja joka tilanteessa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun vastaan tulee satunnaistaistelu johon et vain ole valmistautunut ja peli pyyhkii sun tiimillä lattiaa. Myöskin aina kun tulet uudelle alueelle vihollisten vaikeus pompahtaa massiivisesti ylöspäin joka pakottaa pelaajan grindaamaan. Pelin pomo taistelut on tietysti oma lukunsa ja ne on vaikeudessa ihan omaa luokkaansa. Myöskin pomot on todella tylsästi tehty suurinosa alkaa jumalattoman vaikeana ja sitten pelaajan täytyy yrittää keksiä keino selvitä siitä alku pommituksesta ja vihujen vähentyessä haaste vähenee. Kyllä siinä on jokunen ihan kunnon pomokin jotka oli hauska pelata mutta suurinosa toistaa samaa kaavaa.

Tähän versioon on kuitenkin tuotu lukuisia QoL parannuksia joiden takia siitä on tehty näin vaikea. Automaattinen tallennus tapahtuu joka kerta kun siirryt kaupunkiin tai luolastoon. Myöskin luolastossa joka kerroksen vaihtuessa se tallentaa sekä joka satunnais taistelun jälkeen. Myöskin pomo taisteluissa voit valita uudelleenyritys vaihtoehdon jolla matsi alkaa suoraan alusta. Löytyy pika tallennus kun lopetat pelaamisen ja sitten kun jatkat tallennus katoaa. Aina kun hahmosi nousee levelin saat HP/MP täyteen, voit teleportata koska vaan pois luolastosta nukkumaan ja teleportata takaisin.

Pidän kyllä näistä QoL parannuksista mutta samalla peli ei tarjoa kunnollista pelitapaa niille jotka haluavat vain rennosti pelata pelin läpi ja katsoa mitä se tarjoaa. Siitä kun löytyy easy taso mutta ainut iso helpotus mitä siihen on tehty on kuolemattomuus....jep typerin ratkaisu pelin helpottamiseksi ikinä että hahmosi HP:t ei vaan voi laskea alle 1 mutta on muuten lähes yhtä rankaiseva kuin normaalilla tasolla.

Eli jos hommaat pelin suosittelen että annat sille aikasi ja grindaat, tutkit paikkoja ja kehität hahmojasi ja teet usean hahmoluokan vaihdon koska se tekee hahmoistasi paljon voimakkaampia, itse tein vain yhden ja vaikka peli on sillä läpäistävissä niin ei se helppoa siitä tee. Muutenhan tämä on yksi parhaista rpg remakeista koskaan ja suosittelen kyllä jos aikaa riittää paneutua siihen tai sitten easy tasolla kuolemattomana painat menemään välittämättä taisteluista.

Nyt sitten odotellaan 1+2 HD remake alennukseen ja toivotaan että sen easy taso olisi paremmin hoidettu ja oikeasti helpottaisi peliä eikä vaan tekisi taisteluista turhia.
 
Bubsy, Bubsy, Bubsy, Bubsy bobcaaaaaaaat

Tuli tarjouksesta ostettua se purrfect collection viikko pari sitten ja kaikki muut paitsi 3d pelattu läpi.
Se saa jäädä ensvuoteen retro ähkyn takia.

Ekasta pelistä pelasin megadrive version joka on oikeastaan sama mitä snes versio, mutta tässä on paskemmat musiikit.
Henki lähtee laakista, kentissä on aikaraja sekä paljon, paljon hyppyjä tuntemattomaan joten ei voi kuin toivoa ettei siellä odota jotain mikä tappaa sut.
Tässä on myös oudoimmat fysiikat mitä olen ehkä ikinä tasoloikassa kokenut sillä jos sä hyppäät mäessä niin tuntuu siltä kuin näkymätön tuuli väkisin vetäisi sua sinne alamäkeen päin joten sun pitää ihan kunnolla laittaa vastaan.
Aluksi oli tarkoitus vaan pelata loputtomilla elämillä sekä ajalla, mutta tän kohdalla ne loputtomat elämät ei toimineet ja muutenkin ekan maailman jälkeen homma meni jo sille tasolle, että rewind oli paras ystävä.

Bubsy 2 on huonompi ja parempi.
Tässä on hitpointsit joten kuolema ei koita yhdestä osumasta, mutta nyt se ilves on hypyissään todella äkkipikainen ja osa kentistä on myös todella sokkeloisia.
Tässä on myös kenttiä joissa lennetään lentokoneella ja noistakin on onnistuttu tekemään sokkeloisia.
Plussaa siitä, että tapetut viholliset ei palaa henkiin kuoleman jälkeen joten tätä oli ihan ok pelata loputtomilla elämillä sillä usein checkpointit oli järkevästi sijoiteltu.
Lisäksi tässä on erilaisia tavaroita kuten pommi joka tappaa kaikki ruudulla olevat ja nerf ase jolla voi ampua viholliset.
Kyllä tämänkin kanssa tuli rewind tutuksi useamman kentän kohdalla.

Jaguarin versio palaa taas ykkösen tyyliin (tämä on kuitenkin täysin oma pelinsä) eli samat hyppy fysiikat ja henki lähtee laakista ja sen lisäksi tässä on ihan helvetin sekavat kentät ja mun tartti ladata netistä kartat kolmannessa maailmassa sillä sun pitää myös löytää kytkimiä jotka avaa oven.
Kun karttaa katsoo niin kenttä ei näytä kovinkaan sekavalta kuten näkyy.

Chapter 10.jpg

Ongelma tulee siitä, että tässä on screen crunchia melkein kuin game gearin sonic peleissä joten sulla ei ole mitään tietoa missä olet tai sitten sun pitää vaan osata hypätä oikeassa kohdassa johonkin jossa on laatta mitä et näe ja kuten näkyy niin suurinosa kentästä näyttää samalta.

Gameboyn bubsy 2 onkin sitten se kaikista kankein pelattava ja sanomattakin selvää ettei se näytä mitenkään kivalta telkkarin kautta pelattuna, mutta yllättäen tämä on myös se reiluimman tuntuinen 2d bubsy tästä kokoelmasta.
Jos mulla olis joskus lapsena ollut gameboy niin voisin helposti kuvitella pelanneeni tämän silloin läpi.

Sitä 3d:n parannettua versiota testasin vaan nopeasti ja on se varmasti parempi pelata mitä orkkis tankkiohajus versio, mutta on tässäkin aika tönkkö ohjaus sillä bubsy tuntuu menevän lähinnä kahdeksaan eri suuntaan tatin kanssa, mutta kamera sentään toimii oikealla tatilla kuten on totuttu.
Tuo sitten joskus ensvuonna samalla kun gex kokoelmastakin tulee pelattua ykkönen ja kolmonen.

Kokoelman extrat oli varsin jees ja varsinkin bubsyn luoneen tyypin haastattelut oli mielenkiintosia.
Yhteensä haastetteluita taisi olla ainakin 30min edestä ja tuon lisäksi soundtrackit on kuunneltavissa ja soitin osaa vaihtaa biisiä automaattisesti.
Myös se bubsy animaation pilottijakso löytyy ja tuon enempää sitä ei tehtykään.
Sitten on myös ohjekirjat ja muuta vastaavaa.
Tosin gameboy pelistä ei ole ohjekirjaa jostain syystä.

Suosittelenko? En oikeastaan.
Viihdyinkö paketin parissa? Kyllä ja pidin tätä kyllä ihan hintansa arvoisena joka taisi olla 17e eikä se normi 20e myöskään liikaa olis ollut.
Mä pelaan 100 kertaa mieluummin nämä uudestaan läpi kuin kosken enää ikinä amigan mr.nutz peliin jonka pelasin viime vuonna läpi.

Näiden jälkeen tuli pelattua vielä ps+ extran valikoimista woolies strikes back joka on saman tiimin tuotos joka teki sen uuden giana sistersin jonka kyllä huomaa sillä tämä näyttää samalta ja retro kokoelman jälkeen tässä on suorastaan jumalaiset kontrollit :D
Kentätkin on mukavan suoraviivaisia ja jos haluaa vaan pelata "tarinan" läpi niin aikaa menee joku 1.5 tuntia.

Eilen tuli vielä ostettua switchille paws of fire alle neljällä eurolla.
Tämä taas on autorunner jonka on tehnyt sama porukka joka teki bit runner sarjaa joten jos niistä tykkää niin tämäkin varmaan toimii ihan ok.
Pelattavana on kolme hahmoa joista bubsy osaa hypätä, liitää ja syöksyä eteenpäin. Virgil osaa liukua maata pitkin ja tehdä tupla hypyn ja kolmantena on woolie joka lentää ufolla ja tuo on käytännössä shmup.
Edetäkseen pitää kerätä tietty määrä mitaleita ja kun kentän läpäisee jollain hahmolla niin siitä saa mitalin joten kenttä tulee pelattua kaikilla kolmella.
Tämä on myös saanut kritiikkiä tuosta mitä mä en oikein ymmärrä sillä jokainen kolmesta kuitenkin menee eri reittiä joten se vois käytännössä olla eri kenttä.
Juu niissä on sama tausta aina, mutta niin on muissakin saman maailman kentissä.

Tästä pelasin vasta puolet ekasta maailmasta joten en tiedä kuinka sujuvaa tän läpäisy lopulta on.
Sen voin kuitenkin sanoa etten suosittele switch versiota sillä se stutteroi 100% ajasta ja ykkös switchillä on sietämättömät latausajat kun ottaa huomioon tämän olevan äärimmäisen simppelin näköinen autorunner.
Switch 2 lataa vähintään tuplasti nopeammin joten sillä tuo puoli on ok, mutta se sama stutterointi on kummallakin.
 
Sniper Elite 4

Olin aiemmin pelannut Sinper Elite 5:n, mutta mielestäni tämä nelonen on parempi siitäkin huolimatta, että pelin ikä näkyy hieman ulkoasussa. Etenkin kenttäsuunnittelu oli mielestäni parempaa kuin viitosessa. Tässä ei ollut turhaa edestakaisin haahuilua, vaan koko ajan tiukkaa toimintaa. Muiden pelisarjan osien tapaan pelissä voi edetä tarkka-ammuskelemalla alueet tyhjiksi vihollisista tai suoraviivaisella räiskinnällä, mutta usein suoraviivainen toimintatapa on tuhoon tuomittu ajatus, ja ainakin osa vihollisista on syytä hoidella tarkkuuskiväärillä ennen tutkittaville alueille tunkeutumista. Ainoa hieman ärsyttävä seikka oli sarjatuliaseiden epätarkkuus ja tehottomuus. Osa konepistooleista olikin lähes käyttökelvottomia, eikä niistä ollut paljoakaan apua suuremman vihollisjoukon vyöryessä päälle. Ansamiinojen virittely sotilaille ja moottoroitujen ajoneuvojen sekä tankkien tuhoaminen olivat erityisen hauskaa puuhaa. Kiitettävän arvosanan peli ehdottomasti.

Donkey Kong Bananza

Banaanijahti saatu päätökseen. Olipahan hauska ja viihdyttävä peli alusta aina viimeiseen pomotaisteluun asti.. Vaikeustasohan tässä pelissä on aika olematon, mutta ehkä se ei olekaan tämän tyyppisissä peleissä se juttu. Pitkin seikkailua vastaan tuli kekseliäitä pikku puzzleja, minitaisteluita banaanipalkintoineen ja ”esteratoja”, joissa kerättiin banaaneja erilaisia mielikuvituksellisia etenemistapoja käyttäen. Ja olihan se paikkojen tuhoaminen ja piilotettujan banaanien sekä fossiilien etsiminen myös erittäin koukuttavaa. Pelimaailma oli nintendomaisen värikäs ja pelihahmot erittäin sympaattisia. Musiikitkin olivat kohdallaan. Peli on myös täysin bugiton, mikä toki oli odotettavaakin, kun Nintendon yksinoikeuspelistä on kyse. Oikein mukavaa vaihtelua oli tämä hyvän tuulen peli vakavampien räiskintä- ja salamurhailupelien lomaan. En keksi mitään syytä olla antamatta tälle pelille arvosanaksi täyttä kymppiä.

Assassin's Creed Unity

AC Unity vie Assassin's Creed -pelisarjan Pariisiin keskelle Ranskan vallankumouksen melskeitä. Päähenkilönä toimii tällä kertaa isänsä salamurhan seurauksena menettänyt Arno Dorian, ja kyse on, kuinkas muuten, kostoretkestä. Pariisissa myös tiiviisti pysytään koko pelin ajan, sillä kaupungin muurien ulkopuolelle ei poistuta kuin parissa lyhyessä episodissa. Tätä peliä valitettavasti vielä vaivaa vanhempien AC-pelien kaamea ohjattavuus, mikä korostuu, kun on hätä päällä: esimerkiksi vihollisia paetessa hyppy seinällä ei joko toteudu tai tapahtuu täysin väärään paikkaan, sankari ei kyykisty suojan taakse tai hyppää vahingossa suoraan etsivien vihollisten silmien eteen. Tämän vuoksi varovainen hiippailu vihollinen kerrallaan eliminoiden onkin järkevin lähestymistapa etenkin isoihin linnakkeisiin tai kartanoihin tunkeuduttaessa – tai olisi, jos sekin ei olisi niin vaikeaa. Viholliset, etenkin tarkka-ampujat, ovat nimittäin häkellyttävän tarkkanäköisiä. Vaikka kuinka omasta mielestään teki kaiken huolellisesti ja oikein, kilahti korvaan ennen pitkää huomatuksi tulemisen äänimerkki ja taas oli joko pakko hakeutua konfliktiin tai yritettävä paeta. Kaiken lisäksi kärähtämisen jälkeen miltei kaikki lähialueen viholliset ryntäävät päälle, ja pahimmillaan löysi itsensä kahakasta jopa kymmenen vihollisen kanssa, jolloin peli oli auttamatta menetetty, taistelu ei nimittäin ole ihan helpoimmasta päästä tässä pelissä. Vihollisten haastavuus tosin vaihtelee alueittain.

Grafiikka ei ole parasta mahdollista, mutta vallankumouksen ajan Pariisi on kyllä mallinnettu ihan uskottavasti. Kaduilla on paikon melkoinen tungos, mikä ajan mittaan hieman kävi hermoille. Päätarinan tehtävät olivat enimmäkseen sitä tuttua ”etsi ja tapa henkilö x” -touhua, sivutehtävissä saattoi olla vähän vaihtelevampaa toimeksiantoa tarjolla, mainittakoon esim. uuden uutukaisen giljotiinimallin varastettujen osien noutaminen takaisin vihollisten vartioimalta alueelta.

AC Unity on hyvin perinteinen Assassins Creed -peli, jossa on hieman ACII-fiilistä, mutta myös esimakua seuraajasta Syndicatesta. Huono ohjattavuus auttamatta söi pelinautintoa läpi pelin kovasti, vaikka hetkittäin hiippailu vihollisalueilla olikin hyvin hauskaa, silloin kun se sattui sujumaan. Itselläni tämä peli menee kategoriaan ”tulipahan pelattua, mutta tuskin erityisemmin mieleen jää”.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom