Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

007 First Light

Onko kukaan bongannut pelin tekijälistasta mahdollisia suomalaisia? Itse en ole peliä vielä läpäissyt. Mietin vain, kun pelissä Suomi on lähes yhtä suuressa roolissa kuin Alan Wake 2:ssa piirakkaa myöten. Tai sitten vain Tanskassa tykätään Suomesta.
 
Lapsuuden unelma. James Bond peli. Ja sitten joku keksi TacSimin.

Ei ole ohjain lentänyt seinään kahteenkymmeneen vuoteen, mutta lähitaistelun Tier3 taso onnistui kutittelemaan 45 vuotiaasta, pahimmat särmät taakseen jättäneestä, keski-ikäisestä äijästä esiin old school 90-luvun teiniangstin, jonka luulin jo kadonneen. Ottakaahan nyt aikalisä noiden joukkotappeluidenne kanssa.

Onneksi TacSim on vapaaehtoista, mutta olisin ehkä halunnut nauttia pelistä kaivamalla esiin kaiken mahdollisen, mutta pitäkää tältä osalta tunkkinne.
 
Viimeksi muokattu:
Ja jotta ei menisi ulinaksi, niin itse tarina on Bond-fanin taivas ja Nirvana. Olin skeptinen ennen julkaisua, mutta peli voitti minut puolelleen viimeistään alkutunnarin ensitahtien osuessa kohdilleen. Tämän jälkeen onkin menty aidossa Bond maailmassa mitä on kaivattu jo vuosia.

Sukupolven parhaat pelit toistaiseksi: Indiana Jones ja James Bond. Kiva kun laatu on saavuttanut myös vanhat sarjat.
 
Viimeksi muokattu:
Taas vähän valittelen mutta ottaa kyllä päähän miten ristiriitainen peli on. On siis haasteita mutta niiden testailu ja tekeminen on tehty ihan liian työlääksi. Checkpointit on pelaajalle näkymättömiä, eli et tiedä mistä peli lataa aiemman. Se ei ole todellakaan se kohta, missä on näkynyt "saving" tms. Ja sitten ihan liian usein se checkpoint on kohta, jossa Bond on liikkumatta kun kamera zoomaa ja voit vain käännellä kuvakulmaa ja odotella jotain keskustelua tms.

Hitmanissa oli vastaavat haasteet ja peli on selvemmin suunniteltu niiden pelaamiseen. Niitä pystyi helposti ja nopeasti testailemaan ja ottamaan uusiksi. Tässä tuntuu taas niin turhauttavalta yrittää erilaisia haasteita, joten jää olo että homma on jäänyt vähän sinnepäin tehdyksi.

Mielelläni testaisin vaikka kaikkia eri haasteita ja saisin lisäpelitunteja, varsinkin kun niiden yrittäminen on hiton hauskaa mutta ei tuota ole yhtään pelaajaystävälliseksi tehty. Onkohan tämä samanlaista myös sitten kun näitä yrittää tarinan jälkeen? Jos on helpompaa, niin miksi niitä edes on jo tässä kohtaa tarjolla jos niitä oikeasti kannattaa tehdä vasta myöhemmin?

Noin muutenhan tämä on ihan hiton kova peli ja jos ei haasteita haluaisi tehdä ja menisi vain tilanteiden mukaan, niin peli tosiaan tarjoaa vähän samanlaista kuin Batman ja Indy, eli ei haittaa yhtään vaikka hiippailu epäonnistuu kun taistelukin on niin hauskaa hommaa.

Ärsyttää vain tuo haasteiden paska toteutus. Plus että ainakin yksi haaste meni läpi vaikka en sitä edes tehnyt, eli mitä ihmettä. Sellainen missä piti mennä osuus ilmastointikanavan kautta enkä varmasti sieltä mennyt.

Bondin tulevaisuus näyttää synkältä. Amazon Games astuu kehittäjän paikalle jatko-osissa.


Edit: voi olla että mahdollisesti kyseessä on vain Amazonin julkaisema peli ja IO jatkaa kehittäjänä mutta vähän epäselvä mielestäni
Paska homma. IO:n Bond on kova peli mutta kuten kommenteistani voi lukea, olisi siinä vielä parannettavaa. Voin vain kuvitella kuinka hyvän siitä saisi kun tekisi Hitmanin kaltaista kehitystä ja laajentamista osa osalta.
 
Bondin tulevaisuus näyttää synkältä. Amazon Games astuu kehittäjän paikalle jatko-osissa.


Edit: voi olla että mahdollisesti kyseessä on vain Amazonin julkaisema peli ja IO jatkaa kehittäjänä mutta vähän epäselvä mielestäni
Julkaisijaksi taitaa siirtyä vahvemmin. Ei taida Amazonilla oikeen olla semmosta tiimiä, joka pystyisi kehitystä tekemään ainakaan, että tulisi laadukasta jälkeä.
 
Taas vähän valittelen mutta ottaa kyllä päähän miten ristiriitainen peli on. On siis haasteita mutta niiden testailu ja tekeminen on tehty ihan liian työlääksi. Checkpointit on pelaajalle näkymättömiä, eli et tiedä mistä peli lataa aiemman. Se ei ole todellakaan se kohta, missä on näkynyt "saving" tms. Ja sitten ihan liian usein se checkpoint on kohta, jossa Bond on liikkumatta kun kamera zoomaa ja voit vain käännellä kuvakulmaa ja odotella jotain keskustelua tms.

Hitmanissa oli vastaavat haasteet ja peli on selvemmin suunniteltu niiden pelaamiseen. Niitä pystyi helposti ja nopeasti testailemaan ja ottamaan uusiksi. Tässä tuntuu taas niin turhauttavalta yrittää erilaisia haasteita, joten jää olo että homma on jäänyt vähän sinnepäin tehdyksi.

Mielelläni testaisin vaikka kaikkia eri haasteita ja saisin lisäpelitunteja, varsinkin kun niiden yrittäminen on hiton hauskaa mutta ei tuota ole yhtään pelaajaystävälliseksi tehty. Onkohan tämä samanlaista myös sitten kun näitä yrittää tarinan jälkeen? Jos on helpompaa, niin miksi niitä edes on jo tässä kohtaa tarjolla jos niitä oikeasti kannattaa tehdä vasta myöhemmin?

Noin muutenhan tämä on ihan hiton kova peli ja jos ei haasteita haluaisi tehdä ja menisi vain tilanteiden mukaan, niin peli tosiaan tarjoaa vähän samanlaista kuin Batman ja Indy, eli ei haittaa yhtään vaikka hiippailu epäonnistuu kun taistelukin on niin hauskaa hommaa.

Ärsyttää vain tuo haasteiden paska toteutus. Plus että ainakin yksi haaste meni läpi vaikka en sitä edes tehnyt, eli mitä ihmettä. Sellainen missä piti mennä osuus ilmastointikanavan kautta enkä varmasti sieltä mennyt.


Paska homma. IO:n Bond on kova peli mutta kuten kommenteistani voi lukea, olisi siinä vielä parannettavaa. Voin vain kuvitella kuinka hyvän siitä saisi kun tekisi Hitmanin kaltaista kehitystä ja laajentamista osa osalta.
Vähän helpompi noita on tehdä tarinan jälkeen. Valikosta chapter selectillä pääsee chapterin sisällä tiettyihin kohtiin peliä missä voi tiettyjä haasteita suorittaa. Vähän kankeahko tosin, kun jos haluaa yrittää jotain toisen alueen tai chapterin haastetta niin pitää mennä takaisin valikkoon ja sieltä kautta. Sitten kun olet tiettyyn kohtaan loadannut niin restart chepckpointilla pääsee aina sen kohdan alkuun, että voi yrittää uudestaan. Juuri käynyt noita tarina tehtävien haasteita läpi ja loppu häämöttää niiden suhteen.
Toivotaan näin, pelätään pahinta :D
Kaikkihan on aina mahdollista mutta minusta nuo on aika selkeitä kommentteja mitä tuolta Amazonin suunnalta on tullut.
 

2,7 miljoonaa myyty, säännöllisiä päivityksia ja tarinatehtäviä(?) lupailtu sekä Switch 2 versio tulossa. Tanskassa kokataan!

1780738275128.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
En ole koskaan ollut mikään suuri James Bond -fani, joten en odottanut tältä peliltä erityisen paljon. Siksi yllätyinkin positiivisesti siitä, kuinka hyvin 007 First Light onnistui pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Peli ei tunnu vain Bond-faneille tehdyltä tuotteelta, vaan se toimii erinomaisesti myös tavallisena toimintaseikkailuna.

Pidin erityisesti siitä, että tehtäviä voi suorittaa useilla eri tavoilla. Kaikkea ei tarvitse ratkaista ampumalla, vaan mukana on myös hiiviskelyä, tiedon keräämistä ja erilaisten vempaimien käyttöä. Tarina oli kiinnostava, ja nuoremman Bondin seuraaminen toi hahmoon uutta näkökulmaa. Myös pelin tunnelma oli onnistunut. Monessa kohtaa tuntui siltä kuin olisi mukana hyvässä vakoojaleffassa.

Peli ei kuitenkaan ole virheetön. Ajokohtaukset olivat mielestäni yksi sen heikommista puolista, eikä niitä ollut yhtä hauska pelata kuin muita osuuksia. Myös vihollisten tekoälyssä oli välillä puutteita, ja osa taisteluista tuntui hieman kömpelöiltä. Tarina piti pääosin hyvin otteessaan, mutta välillä sen tempo hidastui turhaan. Lisäksi pelissä olisi voinut olla enemmän sisältöä, joka kannustaisi palaamaan sen pariin vielä läpipeluun jälkeen.

Näistä heikkouksista huolimatta 007 First Light oli yksi vuoden positiivisimmista yllätyksistä. Vaikka Bond ei ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeä hahmo, tämä peli sai minut kiinnostumaan sarjasta aivan uudella tavalla. Se tarjoaa viihdyttävän tarinan, hyvää toimintaa ja onnistunutta vakoojatunnelmaa. Pienistä puutteistaan huolimatta kyseessä on erinomainen peli, jolle annan arvosanaksi 9/10.
 
Äh, taas meni hermot tuon haaste-homman kanssa. Yritin tehdä haasteita niin checkpoint on TAAS sellaisessa paikassa että joka helvetin kerta pitää katsoa uusiksi ensin pieni introkamerazoom, kävellä tietylle hahmolle puhumaan, sitten jos haluaa, niin puhua parille muulle ja kerätä kamaa ja sitten pääsee jopa yrittämään etenemistä. Ihan helvetin perseestä.

Toistonkin uhalla sanon että tuo haaste-homma on tähän toteutettu ihan uskomattoman paskasti. Joo, jos niitä ei yritä niin ei varmasti haittaa yhtään mutta mitä järkeä niitä on olla kun niiden kanssa leikkiminen on tehty näin työlääksi?

Luovutin sitten ja menin eteenpäin sillä tapaa, miten sattui menemään. Hauskaa ja sujuvaa menoa toki mutta jää vain tympimään että haasteet on edes olemassa kun ei niitä ole sujuvaa pelailla.

Pakotetut räiskintä- ja toimintakohtaukset myös ajoittain ärsyttää kun niissäkin sitä vapautta rajoitetaan. Joissain kohdin voi vielä yrittää piilotella ukkojen puskiessa sisään alueelle mutta useimmiten nuo alueet ja vihujen sijoittelut on tehty niin että se on ihan helvetin kovan työn takana olla edes hetki piilosilla.

Tajuan että tämä on putkimainen peli ja kokemus mutta mikä tuossa nyt estäisi sen että voisi piiloutua edes hetkisen ennen kuin väistämättä jää kiinni tai on pakko riehua? Tai toinen kysymys: miksi on pakotettu edes riehumaan?

Ja sitten toinen ärsytys: vapauden rajoitus sen kautta että tiettyihin paikkoihin ei voi mennä tai tiettyjä asioita ei ole olemassa tai voi vuorovaikuttaa ennen kuin tarina niin määrää. Esimerkiksi kaapin ovelle ei voi tehdä mitään ennen kuin sieltä pitää hakea kamaa. Avainta ei ole siellä missä se on ennen kuin siitä saa kuulla salakuuntelun kautta.

Tiedän että monia ärsyttää vertailu Hitmaniin mutta vaikka ei edes vertailisi, niin kyllä tällaiset ainakin itseäni tilanteesta riippuen joko huvittaa tai turhauttaa.

Viihdyttävä peli yhä mutta harmittaa kun voisi olla vielä niin paljon parempikin. Onko tämän pitänyt alusta lähtien olla näin rajoitettu kokemus vai loppuiko siellä tekijöillä paukut kesken kehityksen?
 
Itse katson kokonaisuutta Bond-lasien läpi. Itselleni kaikki Hitmanit ovat vain yleissivistystä vailla omakohtaista kokemusta, joten en osaa verrata tätä peliteknillisesti studion aiempiin. Mutta Bond. Voi pojat. Tässä toteutuksessa on paljon kirjoista tuttua mitä ei ole elokuvissa näkynytkään (lähdetään vaikka arvesta poskessa liikkeelle), joten tekijät ovat todellakin kirjansa myös lukeneet.

Tämä on itse asiassa ehein Bond kokonaisuus vuosiin ja pistää miettimään miten Neal Purvis ja kaverinsa Robert Wade ovat onnistuneet tuottamaan Casino Royalea lukuunottamatta silkkaa roskaa vuosien 1999-2021 ( 7 elokuvaa) välillä. Ei tämä ole nähtävästi niin vaikeaa.

Haluaisin nähdä tästä elokuvamittaan laitetun kokonaisuuden.

Ja alkutunnari. Lana Del Ray pistää ulos kaikkien aikojen TOP3 alkutunnarin missä on, toki laskelmoidusti, kaikki Bond kliseet viiuluja ja torvia myöten, mutta samanaikaisesti mitään yliyrittämättä, että pakkohan tälle on standing oviation antaa ja sanoa, että tämä kuuluu jokaisen Bond-fanin soittolistalle siinä missä Diamonds Are Forever tai You only live twice. Jopa sääli, että tämän generaation parhaimpiin naislaulajiin kuuluva Lana ei ole saanut tilaisuuttaan päästä elokuvaan kun studio on istunut viimeiset seitsemän vuotta peukku *piip*:ssä. Mutta hienoa, että sai mahdollisuutensa pelin kautta.

Sanon vilpittömät kiitokset tästä pelistä tekijöilleen. Minulle Game of the Year, vaikka mikä GTA6 sieltä vielä ulos tulisi.
 
Peli nyt platinoitu. Tarinassa meni ilmeisesti 13:37 (heh heh) tallennuspaikassa olevan ajan mukaan ja sen jälkeen kului varmaan reilu tunti kun ohjeen avulla etsin puuttuvat kerättävät.

Kerättävät oli jotenkin tylsiä ja juuri sellaisia päälle liimatun oloisia. Tai no, olihan siellä toki suurin osa hyvin loreen sidottua mutta varsinkin ne kortit oli ihan turhia. Vai liittyykö ne bellsit, shieldsit ja acornsit jotenkin Bondin maailmaan?

Ja jos haasteet on vähän huonosti toteutettu uudelleenpeluuta ajatellen, niin keräiltävät on sitten tympeitä hakea myöhemmin kun pelissä on jatkuvasti jotain pakotettuja videoita, keskusteluita ja kävelyitä, joiden vuoksi ei voi vain ladata kenttää tai kohtaa ja juosta kerättävälle.

Kerättävien keräilyn lisäksi pelin putkimaisuus tai paremminkin rajoittuneisuus oli lopulta itselleni sellainen asia, että itsekin yllätyin että ei tällainen suoraviivaisempi teos maistunutkaan niin hyvin kuin olettaisi. Näköjään siis sekä liian laaja että liian suppea tai rajoittunut peli ei meikäläiselle sovi.

Edelleen pelimekaniikat ja tarina oli toki todella hyviä mutta hirveän vähän pelissä mielestäni on uudelleenpeluuarvoa tai tulisi intoa leikkiä asioilla. Toki siellä on paljon tilanteita, joihin voi ottaa monenlaisia lähestymistapoja mutta niihin päästäkseen pitää pelata paljon ja jatkuvasti kaikkea muuta - siis niitä pakotettuja kävelyitä, keskusteluita, videoita, yms.

Tarina oli hyvä mutta vähän kyllä petyin että Damien jäi muka henkiin. Ehdin jo toivoa että tyyppi olisikin ollut tekoäly mekaanisessa haarniskassa - tai jokin Robocopin tapainen otus - mutta ei, kyllä se oli vain vähän kärsinyt ukkeli. Toki tämä paluu oli pedattu kun maailmassa törmäsin ainakin keskusteluun että jonkun selkäranka oli uusittu tms. mutta silti vähän tylsä ratkaisu. Olisi ollut niin paljon parempi että Damienin isä olisi korvannut tämän sillä rakkaammalla lapsella, eli tekoälyllä.

Vaan olihan siellä huikeita kohtauksia myös loppua kohti. Wreckie oli ehkäpä parasta ikinä eikä pelien perussynti, eli lopussa tuleva uusi tympeä vihollistyyppi, ollut Wreckien kanssa kuin nautintoa ja hauskanpitoa.

Lopussa päästiin vähän enemmänkin leikkimään myös leluilla mutta varusteissa oleva rajoitus oli aika tympeä. Pari kertaa tein jopa virheen ja valitsin sellaiset työkalut, että puuttui jokin olennainen värkki eikä päässyt ilmiselvistä paikoista seikkailemaan tai auki jotain laatikkoa tms.

Ymmärrän että tuollaisia pitääkin vähän rajoittaa mutta ehkä niiden käyttömäärää olisi voinut rajoittaa eikä vaihtoehtoja.

Ristiriitainen kokemus. Välillä tylsistytti pelata "Hitman-osioita", joissa näki mahdollisuuksia, joita ei voinut kuitenkaan toteuttaa. Yhä siis se suppeampi versio Hitmanista. Toisaalta taas myös putkimaisemmat kohdat on varsinkin uusiksipelattuna hyvin kertakäyttöisiä eikä haasteiden tai kerättävien kanssa toimiminen ole tällaisessa peliformaatissa erityisen toimivaa vaan lähinnä turhauttavaa.

Hyvä peli tämä yhä on mutta aika paljon jäi harmittamaan myös hukattu potentiaali parempaan. Lopun Q-Lab -kohtaus oli ehkä lähimpänä sitä, mitä olisin peliin ehkä lopulta enemmän toivonut. Siellä sai oikeasti leikkiä kunnolla leluilla ja niitä aktivoitavia asioita oli oikeasti reilummin tarjolla.

Hitmanin ongelma oli toki loputtomien mahdollisuuksien tuoma helppous mutta mikäänhän ei pakottaisi pelaajaa pelaamaan tietyllä tavalla, vaan voisi käyttää kikkoja vain rajatummin.

Tarinan takiahan peli on sellainen kuin on mutta se vaikuttaa sitten melkoisesti pelilliseen antiin.

Numeroarvosanaksi heittäisin tälle 8/10 ja sellaisen maininnan, että jos ei tykkää suoraviivaisista tai putkimaisista peleistä, niin ei ehkä kannata täydellä hinnalla ostaa. Jos taas Bond tai tarinalliset kokemukset kiinnostaa, niin sen osalta tämä on ihan loistava. Itselle jäi lopulta vähän laimeampi maku suuhun vaikka numerollisestikin hyvän arvosanan pelin annoin. Ei vain voi kiistää kuinka hyvin peli tekee monet asiat vaikka itselle jäi useita harmituksen aiheita mieleen.

Logiikka Bondin agenttinumeron taustalla oli hieno, varsinkin kun tuossa kuudessa ensin tulleessa 00-ehdokkaassa oli useampi mieleenpainuva hahmo, joten oli hieno kunnianosoitus ottaa numeroksi vasta se seitsemäs. Pöljä olin kun en edes hoksannut että Bond tosiaan oli se seitsemäs kokelas joukossa. Olisihan tuon asian voinut jo tuostakin hoksata.
 
Peli nyt platinoitu. Tarinassa meni ilmeisesti 13:37 (heh heh) tallennuspaikassa olevan ajan mukaan ja sen jälkeen kului varmaan reilu tunti kun ohjeen avulla etsin puuttuvat kerättävät.

Kerättävät oli jotenkin tylsiä ja juuri sellaisia päälle liimatun oloisia. Tai no, olihan siellä toki suurin osa hyvin loreen sidottua mutta varsinkin ne kortit oli ihan turhia. Vai liittyykö ne bellsit, shieldsit ja acornsit jotenkin Bondin maailmaan?

Ja jos haasteet on vähän huonosti toteutettu uudelleenpeluuta ajatellen, niin keräiltävät on sitten tympeitä hakea myöhemmin kun pelissä on jatkuvasti jotain pakotettuja videoita, keskusteluita ja kävelyitä, joiden vuoksi ei voi vain ladata kenttää tai kohtaa ja juosta kerättävälle.

Kerättävien keräilyn lisäksi pelin putkimaisuus tai paremminkin rajoittuneisuus oli lopulta itselleni sellainen asia, että itsekin yllätyin että ei tällainen suoraviivaisempi teos maistunutkaan niin hyvin kuin olettaisi. Näköjään siis sekä liian laaja että liian suppea tai rajoittunut peli ei meikäläiselle sovi.

Edelleen pelimekaniikat ja tarina oli toki todella hyviä mutta hirveän vähän pelissä mielestäni on uudelleenpeluuarvoa tai tulisi intoa leikkiä asioilla. Toki siellä on paljon tilanteita, joihin voi ottaa monenlaisia lähestymistapoja mutta niihin päästäkseen pitää pelata paljon ja jatkuvasti kaikkea muuta - siis niitä pakotettuja kävelyitä, keskusteluita, videoita, yms.

Tarina oli hyvä mutta vähän kyllä petyin että Damien jäi muka henkiin. Ehdin jo toivoa että tyyppi olisikin ollut tekoäly mekaanisessa haarniskassa - tai jokin Robocopin tapainen otus - mutta ei, kyllä se oli vain vähän kärsinyt ukkeli. Toki tämä paluu oli pedattu kun maailmassa törmäsin ainakin keskusteluun että jonkun selkäranka oli uusittu tms. mutta silti vähän tylsä ratkaisu. Olisi ollut niin paljon parempi että Damienin isä olisi korvannut tämän sillä rakkaammalla lapsella, eli tekoälyllä.

Vaan olihan siellä huikeita kohtauksia myös loppua kohti. Wreckie oli ehkäpä parasta ikinä eikä pelien perussynti, eli lopussa tuleva uusi tympeä vihollistyyppi, ollut Wreckien kanssa kuin nautintoa ja hauskanpitoa.

Lopussa päästiin vähän enemmänkin leikkimään myös leluilla mutta varusteissa oleva rajoitus oli aika tympeä. Pari kertaa tein jopa virheen ja valitsin sellaiset työkalut, että puuttui jokin olennainen värkki eikä päässyt ilmiselvistä paikoista seikkailemaan tai auki jotain laatikkoa tms.

Ymmärrän että tuollaisia pitääkin vähän rajoittaa mutta ehkä niiden käyttömäärää olisi voinut rajoittaa eikä vaihtoehtoja.

Ristiriitainen kokemus. Välillä tylsistytti pelata "Hitman-osioita", joissa näki mahdollisuuksia, joita ei voinut kuitenkaan toteuttaa. Yhä siis se suppeampi versio Hitmanista. Toisaalta taas myös putkimaisemmat kohdat on varsinkin uusiksipelattuna hyvin kertakäyttöisiä eikä haasteiden tai kerättävien kanssa toimiminen ole tällaisessa peliformaatissa erityisen toimivaa vaan lähinnä turhauttavaa.

Hyvä peli tämä yhä on mutta aika paljon jäi harmittamaan myös hukattu potentiaali parempaan. Lopun Q-Lab -kohtaus oli ehkä lähimpänä sitä, mitä olisin peliin ehkä lopulta enemmän toivonut. Siellä sai oikeasti leikkiä kunnolla leluilla ja niitä aktivoitavia asioita oli oikeasti reilummin tarjolla.

Hitmanin ongelma oli toki loputtomien mahdollisuuksien tuoma helppous mutta mikäänhän ei pakottaisi pelaajaa pelaamaan tietyllä tavalla, vaan voisi käyttää kikkoja vain rajatummin.

Tarinan takiahan peli on sellainen kuin on mutta se vaikuttaa sitten melkoisesti pelilliseen antiin.

Numeroarvosanaksi heittäisin tälle 8/10 ja sellaisen maininnan, että jos ei tykkää suoraviivaisista tai putkimaisista peleistä, niin ei ehkä kannata täydellä hinnalla ostaa. Jos taas Bond tai tarinalliset kokemukset kiinnostaa, niin sen osalta tämä on ihan loistava. Itselle jäi lopulta vähän laimeampi maku suuhun vaikka numerollisestikin hyvän arvosanan pelin annoin. Ei vain voi kiistää kuinka hyvin peli tekee monet asiat vaikka itselle jäi useita harmituksen aiheita mieleen.

Logiikka Bondin agenttinumeron taustalla oli hieno, varsinkin kun tuossa kuudessa ensin tulleessa 00-ehdokkaassa oli useampi mieleenpainuva hahmo, joten oli hieno kunnianosoitus ottaa numeroksi vasta se seitsemäs. Pöljä olin kun en edes hoksannut että Bond tosiaan oli se seitsemäs kokelas joukossa. Olisihan tuon asian voinut jo tuostakin hoksata.
Vähän jää ainakin itelle kysymysmerkiksi miten päädyit noin korkeaan arvosanaan, kun viesteissäsi olet noin 90% vain haukkunut peliä ja ehkä sivulauseessa sanonut, että ”on tämä silti ihan hyvä peli”. :)

Itelle tämä on kyllä tähän mennessä tulleista peleistä ihan selkeä GOTY. Saa nähdä sitten jos se GTA6 tai huhuttu Ocarina of Time tulee, että varmaan niiden jalkoihin jää. 9/10 ois oma arvio ja sitä pudottaa tuon TacSimin suppeus, pieni bugisuus ja noiden haasteiden hankalahko yrittäminen tarinatehtävissä. Tosin tuo jälkimmäinen on suht näppärää chapter selectin kautta ehkä olisi kaivannut jotain manual savea kuitenkin kaveriksi.
 
Läpi meni ja nopeasti ranskalaisilla viivoilla mistä tykkäsin ja mistä en pitänyt.

+Mielenkiintoinen juoni
+Hiippailu oli aika yksinkertaista ja helppoa, tämä plussana siksi, koska yleensä peleissä inhoan tällaista.
+Räiskintä todella hauskaa.
+Oli todella mielenkiintoisia ja yksityiskohtaisia alueita joita halusi tutkia.

-Taas kerran aika hepohko peli. Pelattu läpi vaikeimmalla.
-Grafiikat olivat isolta osin vanhetuneen näköistä, erityisesti hahmomodelit. Pelissä on todella nättejä kohtauksia missä näyttää todella hyvältä, mutta isoimmassa osassa peliä grafiikat eivät ole kovin kummoiset.
-Itse olisin kaivannut enemmän räiskintäosuuksia.
-Räiskintäosuuksissa kuoleman jälkeen usein se kerätty "lempiase" katosi.


Mutuilua vielä vaikeusasteesta. Tuntuu kovasti peleillä olevan nykystandardi se, että peliä ei enää tarvitse oikeasti osata pelata että sen pääsee läpi. Jotain se kertoo vaikeustasosta taas, että kun en itse oikein koskaan pelaile hiippailupelejä ja vaikeimmalla kuitenkin pelin hiippailu sekä taistelut tuntuivat helpolta. Tämä ei kuitenkaan Pragmatan kaltainen katastrofi ollut, missä ei tarvinnut enää peliin edes keskittyä kun oli niin helppo, vaan piti jatkuvasti kuitenkin olla läsnä tai kuolema korjasi. Toki Pragmatassa vaikein vaikeusaste ekalla pelikerralla oli normaali ja tässä sentään sai hardin.
 
Vähän jää ainakin itelle kysymysmerkiksi miten päädyit noin korkeaan arvosanaan, kun viesteissäsi olet noin 90% vain haukkunut peliä ja ehkä sivulauseessa sanonut, että ”on tämä silti ihan hyvä peli”. :)
En vain pysty näin laadukkaalle kokonaisuudelle antamaan vaikkapa 7/10 arvosanaa, mikä ehkä lopulta on se oma kokemus. Yritin siis arvostella vähän objektiivisemmin. Pelissä on paljon hyvää ja se on ehjä tarinallinen kokonaisuus. Itselläni vain oli paljon harmituksen aiheita painamassa kokemusta koko ajan alaspäin. Ihan kuin käsijarru päällä ajelisi jollain muuten hyvällä autolla (pakollinen autovertaus, näköjään). Eihän se auton vika ole jos on käsijarrussa vikaa, joten seuraavaan malliin sitten korjata se ja on ajelu mukavampaa. :D

Ja omissa viesteissä usein korostuu ne miinukset kun niistä on helpompi kirjoittaa. Tässä on pitkälti sitten mm. Hitmanin plussat mukana, eli hiippailu toimii yms. perushommaa, mistä ei ole yhtä pitkästi tai ollenkaan maininnut.

Pelin parissa siis viihdyin mutta yhtä lailla säännöllisesti tuli olo, että tämä voisi olla vielä paljon parempikin. Eikä sinänsä tarvitsisi paljon tehdä mutta se olisi käytännössä sitten hyppy enemmän Hitmanin suuntaan, eli lisätä mahdollisuuksia. Esimerkiksi "valepuvut" oli tasoa "ota tarjotin ja olet tarjoilija" tai "laita hattu päähän ja olet kuski", kun siellä oli monessa kenttää ihan vaatekaappeja tai huoneita, joista olisi voinut löytää kunnollisemman valeasun. Tästä ei tule itselle taaskaan mieleen muuta kuin että "Hitman teki paremmin" eli suppeampi versio siitä.

Ymmärrän silti miksi pelistä on tehty suoraviivaisempi mutta se tulee myös huonojen puolten kanssa.

Itelle tämä on kyllä tähän mennessä tulleista peleistä ihan selkeä GOTY. Saa nähdä sitten jos se GTA6 tai huhuttu Ocarina of Time tulee, että varmaan niiden jalkoihin jää. 9/10 ois oma arvio ja sitä pudottaa tuon TacSimin suppeus, pieni bugisuus ja noiden haasteiden hankalahko yrittäminen tarinatehtävissä. Tosin tuo jälkimmäinen on suht näppärää chapter selectin kautta ehkä olisi kaivannut jotain manual savea kuitenkin kaveriksi.
TacSimin suhteen on vähän sama olo kuin koko pelin kanssa: ihan kuin asiat olisi kesken eli vajaita. Potentiaalia olisi. Sekin on varmaan yksi isoimmista harmituksista kun huomaa miten paljon parempi ja monipuolisempi tämä olisi voinut olla.
 
No läpihän se meni. En tiedä oliko lopussa ilon vai liikutuksen kyynel silmäkulmassa kun klassinen Bond tunnari yhdistyi piippurihlaus kuvakulmaan ja tekstiin ”James Bond will return”.

Bond on sarja mitä on katsottu lapsesta alkaen edesmenneiden isovanhempien, vanhempien, ex-tyttöystävien ja -vaimojen sekä omien lasten kanssa. Hyllyssä on komea rivi DVD-elokuvia joiden selkämykset muodostavat yhdessä 007 -logon. Bond on instituutio.

Nyt ostin tämän digitaalisena, mutta onhan tämä niin komea suoritus, että pitääpi hankkia fyysinen levy hyllyyn elokuvien jatkoksi. Se on paikkansa ansainnut hyllyssä pyhimmässä.

Harvoin olen lopputekstejä lukenut niin suurella mielenkiinnolla ja sieltä paljastui…
…Anssi Lindström aitona Bond pahiksena (Tero ja Niko Murto). Tuli kyllä puun takaa kun hotellin kellarissa alkoi mäiskeen keskellä kuulua kiroilua aidolla suomenkielellä. Hieno yllätys.


.
 
Ylös Bottom