Ei suinkaan. Pidän itse lähinnä erikoisena sitä, että henkilöt joilla ei ole aikomustakaan pelata koko peliä, ovat nyt yhtäkkiä innokkaana kirjoittamassa pelistä siten kuin olisivat sen jo henkilökohtaisesti pelanneet. Jos kirjoittaisin johonkin Starfield-ketjuun samalla tyylillä tai esimerkiksi valittaisin Hellblade-ketjussa siitä, että tässä ei tehdä muuta kuin kävellään, niin miten ymmärtäväinen suhtautuminen tähän olisi? Ilmeisesti nämä kirjoittamattomat säännöt koskevat vain minua.
Minusta ongelma on jo siinä jos ei keskitytä siihen, mitä on sanottu, vaan siihen, kuka sen on sanonut tai mistä "näkökulmasta". Mistä voi edes tietää onko kommentoijalla aikomusta pelata peliä? Tai mikä tärkeämpää, onko sillä asian kannalta merkitystä?
En tiedä miten noissa verrokkipaikoissa vastaavaan suhtauduttaisiin mutta minusta Wolverinesta käydyn keskustelun kaltainen viestittely olisi yhtä ok noissakin: jos peli saa kritiikkiä ja oletettua huonommat arvosanat, niin miksei asiasta voisi niissäkin sanoa?
Sitäkään en tiedä että mitkä säännöt sinua eivät koske ja muita koskevat? Itse sanoisin nämä samat asiat kenen tahansa kohdalla.
Ristiretkistä voi olla montaa mieltä ja niitä havaitsee jokainen omien ominaisuuksiensa ja motiiviensa mukaisesti. Jälkimmäisestä voi taas pohtia, että onko sieltä löydetty yhtään mitään hyvääkään? Tässäkin on varmaan hieman erilainen vastaanotto kirjoittajasta ja ketjusta riippuen. No, näillä mennään.
Minua ärsyttää tuo että kun tulee avautumaan jostain, niin on PAKKO sanoa myös jotain hyvää. Ihan kuin se, että keksii jotain kritiikkiä, voidaan sanoa vain jos on sanonut myös jotain hyvää. Ihan perseestä oleva logiikka tai olettamus.
Tämä ihmiseltä, jolle on helpompaa valittaa kuin kehua. Molempia silti teen mutta en niin, että väkisin yrittäisin keksiä myös vastakkaista sanomista.
Moni on silti tainnut todeta että Wolverine on varmasti ihan hyvää viihdettä. Eikö se ole jo aika paljon sanottu? Menee turhaan aikaa, vaivaa ja palstatilaa itsestäänselvyyksien toteamisille jos pitää väkisin aina keksiä myös jotain muuta sanottavaa.
Eli se, että kritisoi jotain, ei tarkoita että "kaikki pelissä on paskaa koska en sanonut mitään positiivista".
Meikäläisen avautumisia tosin tunnutaan tulkitsevan usein niin, että jos kirjoitan pitkästi kuinka joku asia tai asiat on ärsyttäviä, niin ihmetellään että miksi edes pelaan sitä peliä. No olisiko siksi, että nuo on silti vain pala tai palasia siitä pelistä eikä koko kokemus. Tekstin pituus ei myöskään tarkoita että ärsyttää sitä enemmän, mitä enemmän on tekstiä. Minulta sitä vain tulee luonnostaan.
Mitä nyt erittäin löyhästi olen tuota Wolverine-ketjua lueskellut, niin ensireaktio itselle on vähän huvittunut. Tulee vähän mieleen sellainen, että nyt kun kävi sellainen 'ihme', että Pleikkarille tuoli 'huono' yksinoikeus, niin siihen takerrutaan oikein huolella. Eikä kyseessä varsinaisesti edes tunnu olevan arvosteluiden mukaan oikeasti huono peli, kun metakeskiarvo on 78/100. Toki pisteet ovat alemmat kuin studion edellisissä Hämis-myyntimenestyksissä, mutta 78 on silti 'keskiverto-hyvä-peli'. Eikös 8- kuitenkin ole ihan keskiverto-ok (koulu)arvosana?
Minä en taas tajua että mistä ihmiset tulkitsee jonkun kohun tai mehustelun asiassa? Minä petyin että oli huonompi vastaanotto kuin odotin mutta koska peli ei kiinnostanut muutenkaan niin paljoa, niin jätin noiden kautta odottamaan alennuksia. Varsinkin kun pelissä tunnuttiin pitävän pelaajaa vielä keskivertoa "massapeliä" typerämpänä.
Ihan samalla tapaa toimin ihan kaikkien pelien kanssa. Miksi asiaan pitää liittää Sony mukaan mitenkään jos kyse on vain siitä, että onko tuo peli hyvä vaiko ei?
Kohtuullisen harvinaistahan se on ollut jo aika pitkään, että isosti hypetetty ja mainostettu Pleikkari-yksinoikeus saa keskinkertaiset arvostelut, joten nyt sitten jotkut haluavat ottaa asiasta ilon irti. Tai jos ilon irti ottaminen on liian vahvasti sanottu, niin ainakin pitää asian esillä, kun on tällainen 'ihme' päässyt käymään. Kilpailevien konsolien kohdalla en nyt muista, että tällaista meteliä oltaisiin kuultu ja nähty, kun joku yksinoikeus onkin keskiarvoltaan noin kasin arvoinen. Ehkä pleikkaristeilla on sen verran paljon pelattavaa ja muutakin tekemistä, ettei jakseta ainakaan pidemmäksi ajaksi tarttua tällaisiin asioihin?
Maailma on 8- arvoisia pelejä täynnänsä. Jos syystä tai toisesta peli ei nyt sitten tunnukaan sellaiselta, että haluaa heti just ostaa, niin siirtyy asiassa eteenpäin.
Missä se "ilo on otettu irti"? Minä en näe sitä, mitä tässä ilmeisesti jotkut näkee. Konsolisodat oli ja meni, pois sieltä poteroista ja vihollisia joka puolella näkemästä.
Itse ainakin annan kaikille peleille mahdollisuuden tai haukun ne lyttyyn samalla tapaa. Ihan yksi ja sama kuka ne on tehnyt ja mille alustalle. Paitsi tietty sen verran järkeä pidän hommassa, etten odota pieniltä tekijöiltä samaa kuin isoilta yms.
