Vastaus: 7 Days To Die
Viimein peli korkattu. Mukavaa menoa ollut, vaikka yksin oonkin joutunut pelaileen. Peli kaipaisi selvästi parempaa online-muotoa nykyisten tilalle.
Tässä nyypän tarina ensimmäiseltä viikolta:
Päivä yksi.
Aloitan matkani lumiselta alueelta. En näe kauaksi eteeni, ja valkeat kinokset peittävät horisontin. Tarvitsen työkaluja ja vaatteita. Kerään materiaalit käden käänteessä lähistöltä, samalla katsellen olkani ylitse. En tunne oloani turvalliseksi. Pian käteeni valmistuu kirves, jolla puun ja kiven kerääminen on paljon helpompaa. Kylmään keliin nikkaroin kuiduista kevyet vaatteet. Ne eivät lämmitä paljoa, eivätkö tarjoa suojaa. "Parempi kuitenkin näin kuin ilman" ajattelen.
Tutkin lähialuetta ja yritän etsiä suojaa. Jos vain jokin talo tai vastaava löytyisi. Pian näen edessäni karhun. Tämä taistelu jääköön odottamaan, en halua joutua karhun ruoaksi heti alkuun. Nikkaroin pian itselleni kuitenkin jousipyssyn ja nuolia tarjoamaan jonkinlaista aseistusta mahdollisia vaaroja ja uhkia varten. Pian huomaan lähelläni täydellisen maiseman vaihdon: Aavikko lumialueen vieressä! Ilmasto tuntuu olevan tässä maailmanlopun tilanteessa aivan sekaisin. Pienen matkan päässä näen metsäpalon jäljiltä olevan alueen. Palaan kuitenkin kohti aloituspaikkaa ja lumialueita.
Pian eteeni ilmestyy aidattu hautuumaa alue. Sisällä on muutama epäkuollut. Nämä saan helposti aidan välistä jousilla maahan. Rupean suunnittelemaan tukikohtaani tälle aidatulle alueelle. Joudun rakentamaan itse vain oven. Pian onkin yö, joten parempi kiirehtiä puun keräämiseen. Oven rakentaminen luonnistuu nopeasti. Nyt koen olevani turvassa ensimmäiseltä yöltäni. Karmeat huudot lähestyvät kuitenkin nopeasti, ja oveni kimpussa on muutama epäkuollut ihminen. Ovi antaa periksi, ja joudun taisteluun omalla aidatulla suoja-alueellani. Voitan vaivoin taisteluni, mutta ainakin olen elossa.
Päivä kaksi.
Suunnittelen kerääväni materiaalia ja etsiessäni lähialueilta ruokaa ja varusteita. Muutama palanut talon pohja löytyy metsäpalo-alueelta, mutta en löydä mitään merkittävää. Suuntaan pohjoiseen ohi lumialueen. Löydän hieman vehreämmän alueen, josta lyödän kauriin jumiutuneena puuhun. Kolme nopeaa nuolta ja lihat päätyvät reppuuni odottamaan iltanuotiota. Matkaan kuitenkin vielä hieman kauemmaksi, sillä yli lentävä lentokone on pudottanut laatikon muutaman sadan metrin päähän. Otan suuren riskin, ja päätän juosta kaikkien epäkuolleiden ohitse. Toivon löytäväni ruokaa, lääkkeitä ja mahdollisesti aseitakin. Juostessani saavun kaupunkiin. Kadut ovat tyhjillään, mutta edessäni näkyisi kaksi selvästi muita isompaa rakennusta. "Asekauppa ja paikallinen supermarketti!" huudahdan ääneen. Näitä en voi jättää välistä. Varovasti murran asekaupan oven. Muutama epäkuollut lähistöltä kuulee metelin, ja saapuu häiritsemään. Päättäväisenä kuitenkin napautan muutaman nuolen kohti vihollisia, ja murran lopulta oven asekaupan sisälle. Toivon jättipottia..
Kauppa ei ole kovin iso, mutta tarpeeksi laaja, etten näe perälle asti. Tyhjennän ensin myyntitiskit ja laatikot. Ei mitään. Perähuoneesta löytyy roskasäiliöitä ja muutama kirjoituspöytä. Toisessa huoneessa on wc-tilat. Lääkekaapit ja altaat ovat tyhjiä. Olikohan tämä hukkareissu? Pian huomaan kaupan olevan täynnä laatikoita, joita ei voi tutkia. Piruillakseni kokeilen kirveellä napauttaa laatikkoa, ja sehän avautuu. Sisällä on lukuisia aseenosia! Innostuneena tyhjennän laatikot, ja saan repun kevyesti täyteen erilaisen aseiden palasia. En osaa niitä koota, mutta säästän kaikki. Päätän myös siirtää tukikohtani asekaupan tiloihin, sillä seinät ovat kiveä ja ikkunoissa kalterit. Paikka tuntuu suojaisalta, ja alueella on paljon taloja.
Yöksi majoitun sisälle nuotion ja makuupussin kanssa. Muutama epäkuollut käy kolkuttamassa oveani, mutta eivät he sisälle pääse. Toinen yö sujuu hyvin ja saan levätä.
Päivä kolme;
Tutkin lähialuetta ja kerään materiaalia. En löydä mitään erikoisempaa, mutta rupan ansoittamaan pihamaata piikeillä tulevia öitä varten. Haen myös lähistölle pudonneet laatikot, ja löydän lääkkeitä ja reseptejä. Tunnen jälleen itseni vahvemmaksi.
Yöllä linnottaudun jälleen asekaupan sisälle. Tällä kertaa epäkuolleita tulee enemmän alueelle. Olen kiireinen takaoven kanssa, kun joudun sitä puolustamaan. Samaan aikaan en huomioi, että etuoveni on jo murrettu, ja talon sisälle on päässyt tunkeilijoita. Säikähdän kovasti juostessani takahuoneesta ulos, sillä kaupan käytävällä vastaan tulee kiljuva nainen, joka on kävellyt nuotioni ylitse ja syttynyt tuleen. Huudan perkelettä taistellessani. Saan epäkuolleet maihin, ja kerään tavarani heiltä. Tilkitsen rikkoutuneen oven, ja päätän, että huomenna pitää tehdä jotain muuta suojakseni.
Päivä neljä:
Huomaan asekaupan katolle menevät tikkaat. Kiipeän sinne ja löydän laukun ja sen sisältä vaatteita. Puen uudet saappaat jalkaan. Pohdin, voisinko rakentaa tukikohtani tänne katolle. Silloin ei tarvitisi suojautua ovien kautta tuleviin epäkuolleisiin. Rupean siirtämään tavaroitani sisältä katolle. Rakennan muutaman arkun ja säilön tavarani tarkkaan järjestykseen. Varustelaatikkoni tuntuu jo melkoisen kattavalta.
Päätän saman päivän aikana vielä tyhjentää viereisen supermarketin. Löydän läjäpäin ruokaa, joten tunnen itseni jälleen vahvemmaksi. Iltaa varten kerään vielä puuta ja kiveä, jotta voin rakentaa piikkejä ja seiniä yötä varten.
Yöllä kuulen koirien ulvontaa. Näen niitä pihamaalla muutamia, mutta ne eivät saa minua katolta kiinni. Odotan aamuun, ja käyn sitten jousipyssyllä ampumassa ne. Saan hieman nahkaa, jota tarvitsenkin ahjon tekemistä varten.
Päivä viisi:
Tutkin lähialuetta, ja huomaan poliisilaitoksen pienen matkan päässä. Toiveikkaana murran oven ja käyn sisälle. Huoneita on paljon, mutta en löydä mitään merkittävää. Putkatiloissa on sellit, mutten jaksa murtaa kaltereita. Wc-tilasta löydän kuitenkin pistoolin, joka on ensimmäimen kunnon aseeni. Tunnen vahvistuvani päivä päivältä. Loppu päivän vietän keräten puuta ja rakentaen seiniä katolla olevaan majaani. Rakennan myös kahdet uudet tikapuut, jotta pääsen nopeammin ylös.
Yöllä koiria ja epäkuolleita vaeltaa alueella ja kaupan sisällä, mutta eivät löydä minua katolta. Aamun koittaessa ne ovatkin jo kadonneet tai kuolleet piikkeihini.
Päivä kuusi:
Tarvitsen paljon materiaalia, sillä seitsemännen päivän horde-lauma on pian täällä. Kaikki lähialueen puut ovat jo hakattuina. Piikkejä on piha täynnä ja rakennan muutamia pilareita piikkien väliin antaman suojaa. Lisäksi teen katolle tähystysalueen, josta näen koko etupihan. Asekaupan vieressä on pieni laho puutalo. En ole sen sisällä vaivautunut käymään, mutta nyt puunhakureissulla käyn tutustumassa naapuriin. Talon pihalta roskiksesta löydän yllätyksekseni aseiden piirustuksia! Metsästyskivääri ja pistooli. Juoksen saman tien tukikohtaani katsomaan aseiden osia, mutten vielä saa tehtyä kivääriä. Jääkööt tämä odottamaan toista päivää.
Löydän päivän aikana yhdeltä epäkuolleelta aarrekartan. Aktivoin sen, mutta päivän aikana toheloin ja hukkaan kartan. Aarre jää löytämättä. Mietin kuumeisesti koko yön, mitä oikein menetin. Pian kuitenkin unohdan kartan, ja keskitän ajatukseni tulevaan ja ratkaisevaan seitsemännen päivän yöhön.
Päivä seitsemän:
Tänään ne tulevat ensimmäisen kerran. En tiedä mitä odottaa, olen vain kuullut kauhutarinoita. Minulla on jousipyssy, ase, ruokaa ja lääkkeitä vaikka kuinka paljon. Pihalle rakentamani piikkiaitaus varmasti hidastaa niitä. Uskon olevani katolla turvassa. Jokainen yö tähän saakka on ollut helppo. Katolle ei ole päässyt ketään. Päätän kuitenkin päivän aikana kerätä lisää puuta ja metallia piikkiansojen tehostamista varten. Pohdin vallihaudan rakentamita, mutta aika enää riitä. On jo ilta, ja minun täytyy mennä asemiin.
Kello lähestyy kymmentä. Minulla ei ole kelloa, mutta aavistan sen. Pian kuulen kovan huudon ja metelin. Ne ovat täällä. Asetun katon reunalle jousipyssyni kanssa vahtimaan. Näen alhaalla muutamia epäkuolleita juoksemassa piikeissä. Ammun nuolia, ja saan pari niistä maahan. Pian kuitenkin huomaan suuren virheeni: Yön epäkuolleet osaavat kiivetä tikapuita. Katolle johtaa kolme tikasta, ja jokaisesta tulee lisää epäkuolleita suoja-alueelleni. Ne ovat kuolettavempia kuin päiväsaikaan. Otan pistoolini esiin, saan pari napakkaa pääosumaa ja selviän ensimmäisestä aallosta. Toisen ja kolmannen aallon selvitän jousipyssyllä ja metallinuijalla.
Tilaisuuteni tullessa käyn naputtamassa tikkaat rikki kirveelläni. Enää ne eivät pääse ylös.
Taistelen koko yön, mutta selviän. Aamun sarastaessa kerään itseni ja mietin mitä tekisin nyt. Onko katto enää turvallinen vaihtoehto? Kirjaan myös lokikirjaani ylös tärkeimmän havainnon: "note to self: epäkuolleet kiipeävät".
7 päivää, 0 kuolemaa.