Oho, tällainen ketju mennyt ohi. Minulta, joka valittaa tasaiseen tahtiin jostain
No, korjataan lipsahdus.
Otanpa vastaukseni lähtökohdaksi jo mainittuihin asioihin oman näkökulmani tuonnin:
Päivitykset ei toivotussa kohdassa. Voi hitto ne ottaa päähän. Pelimaailman ulkopuoliset esteet ei niinkään ärsytä, ne on varsinkin näin perheellisenä hyväksynyt osaksi elämää.
Tuohon olisi tietysti helppo ratkaisu eli antaa laitteen päivittää pelit valmiiksi. Joo mutta kun en halua pitää virtoja päällä. Plus minulla on siellä hirveä määrä pelejä, joita en halua päivittää mutta joita roikutan yhä asennettuna "jospa joskus jatkan"-ajatuksella, joten automaattinen päivitys ei toimi kun siellä on tuollaisia "esteenä" eikä laitteet kai osaa priorisoida vaikka yhden pelin päivityksiä. Isoin "este" on nyt kuitenkin se, että laitteita en pidä virroissa kuin pelatessa, joten sen kanssa elän vaikka ärsyttää.
---
Pelien odotus ei taas itseäni ärsytä. On jopa helpotus kun ikuinen backlog ja/tai ostoslista ei kasva taas yhdellä pelillä, jota ehtii sitten joskus eläkkeellä pelaamaan. Siitä päästäänkin ehkä isoimpaan "ärsytykseeni":
---
Pelit on liian massiivisia ja/tai aikaa on liian vähän.
Jokainen peli tuntuu nykyään pyrkivän syömään kaiken vapaa-ajan ja vielä vähän päälle. Vapaa-aikaa ei myöskään ole samalla tapaa kuin nuoruudessa, jolloin tosin pelitkin oli paljon maltillisemman kokoisia. Tämä yhdistelmä, jossa pelit kasvaa ja vapaa-aika vähenee, on erittäin harmittava tässä harrastuksessa.
Annoin jo Game Passin tilauksen umpeutua ja Switch on viettänyt aikansa horroksessa kun olen yrittänyt keskittyä vain PS5:n backlogiin. En ole vähään aikaan uskaltanut uhrata edes ajatusta vanhemmille peleille, joita on X360-ajalta lähtien jokunen odottamassa avaamista. Jo mainitulle Switchillekin on kymmenisen pelaamatonta peliä ostettu ja kohta kaupoissa ostamatta sama määrä ns. "pakko kokea"-tapauksia.
Tästä päästäänkin sulavasti jo mainittuun ärsyttävyyteen eli:
---
Backlogiin tarttumisen vaikeus. Olen nyt tietoisesti keskittynyt pelaamaan jo ostamiani pelejä mutta yleensä sen pariin on jotenkin vaikea päästä. Ehkä se on se määrä, joka ei innosta, vaikka pelit siellä kiinnostaisikin. Tai valitsemisen vaikeus: mihin uhraan seuraavat ehkä satakin tuntia ilman että tuntuu että joku toinen vaihtoehto olisikin voinut olla parempi? Backlogin ongelmaan ulottuu siis tuo samainen jo mainittu pelien massiivisuuden ja ajan vähyyden ongelma.
Se ei ärsytä jos tulee muuta tekemistä pelaamisen sijasta ellei se ole muualta tullutta pakkohommaa eli ns. "olisi voinut parempaakin tehdä eli pelata".
---
Ajastetut tehtävät peleissä taas ei yleisesti ärsytä vaan enemmän on kyse siitä, mistä on kyse. Sopiiko se asiaan ja miten se on tehty. Esimerkiksi Dead Risingissa kuuluu asiaan ja pelin henkeen. Samoin Helldiversiin on tehtävien ajastus oikein hyvin laitettu. Samoin vaikkapa Pacific Driven "aika" päästä turvaan tietyssä tilanteessa.
Mutta huonosti tehtynä ne ärsyttää. Kuten tietysti moni muukin asia, jonka voi toteuttaa hyvin tai huonosti.