Backlogin purkua

[asin]

Itsekin uskon tuohon vaikka fyysisten kannattaja olenkin. Jopa Sony tuo vanhoja pelejä saataville. Tosin ei sillä tahdilla mitä odotettiin/lupailtiin mutta tykkään siitä että esim Tekken 3/ resident evil peluu onnistuu edelleen. Vaikeita näitä olisi ostaa fyysisenä nykyisin ilman korkeaa hintaa. Suunta käsittääkseni on se että pidetään vanhat pelit myös pelattavana ja toivottavasti näin on.

Itse asiassa niin kauan kuin nykyiset pelijätit jatkavat pelibisneksessä, niin en ainakaan itse usko siihen, etteivätkö diginä ostetut pelit pysy edelleen sukupolvesta toiseen netistä edelleen ladattavina

 

[Jirza]

Miksi ostaa uusia pelejä, kun hyllystä löytyy tällaista laatupelattavaa?

Muutama tunti vasta pelattu, mutta ai että tämä maistuu! Aluksi mietin, että miten hyvin tuo echo systeemi jaksaa kantaa, mutta onhan tässä vastapainona myös perinteistäkin Zeldaa miekan heilutteluineen. Jos ei mitään suurta lässähdystä tapahdu, niin uskallan jo nyt sanoa, että tämä on itselleni täyden kympin peli.

Mulla on yleensä tapana siirtyä kauhupelin jälkeen pelaamaan jotain kevyttä hyvän mielen peliä, ja kun vähän aikaa sitten pelasin läpi uudemman Ressan, niin moisen synkistelyn jälkeen Zeldan värikäs maailma oli enemmän kuin tervetullut. Tämä on sitä kuuluisaa pelaamisen riemua, mitä Nintendon peleistä sanotaan.

 

[Remeded]

Näytä liitetiedosto 21228

Miksi ostaa uusia pelejä, kun hyllystä löytyy tällaista laatupelattavaa?

Muutama tunti vasta pelattu, mutta ai että tämä maistuu! Aluksi mietin, että miten hyvin tuo echo systeemi jaksaa kantaa, mutta onhan tässä vastapainona myös perinteistäkin Zeldaa miekan heilutteluineen. Jos ei mitään suurta lässähdystä tapahdu, niin uskallan jo nyt sanoa, että tämä on itselleni täyden kympin peli.

Mulla on yleensä tapana siirtyä kauhupelin jälkeen pelaamaan jotain kevyttä hyvän mielen peliä, ja kun vähän aikaa sitten pelasin läpi uudemman Ressan, niin moisen synkistelyn jälkeen Zeldan värikäs maailma oli enemmän kuin tervetullut. Tämä on sitä kuuluisaa pelaamisen riemua, mitä Nintendon peleistä sanotaan.

Luulin että olen ainoa joka kauhupelien jälkeen kaipaa jotain lepposta värikästä. Tämä peli täysin unohtunut niin kiva kun muistutit, tuskin löytyy halvalla koska nintendo peli, mutta pitäähän tämä(kin) hankkia.

 

[shamaniac]

Itsekin pyrin kyllä mahdollisimman paljon ottamaan vaihtelua pelaamiseen. Toki jos jonkun kauhupelin jälkeen vielä möröt maistuu, niin sitten voi jatkaa samalla mutta jo pitkään yksi oleellisimmista tavoista on ollut pelata lyhyempiä teoksia massiivisten teosten väliin.

 

[Dragonfly]

Layers of Fear: Legacy
(Julkaisualusta: Switch, pelattu: Switch 2)

Peli läpi.

Legacy -lisänimellä kulkeva Switch -versio niputtaa yhteen pääpelin ja Inheritance -lisäosan. Tämä Bloober Team alkuaikojen kauhuteos on jostain syystä jäänyt allekirjoittaneella väliin, vaikka kehittäjän peleistä olenkin tykännyt.

Pelaaja hyppää hulluuden partaalla tasapainoilevan taidemaalarin saappaisiin, kun tämä yrittää saada mestariteostaan valmiiksi. Mitä pidemmälle peli etenee, sen selvämmäksi tulee se että taulu on saatava tehtyä hinnalla millä hyvänsä. Samaan aikaan menneisyyden haamut rikkovat valmiiksi pirstaloitunutta mieltä entisestään.

Layers of Fearissa on nähtävissä sitä tunnelmaa ja pelonväristyksiä, joita kehittäjän myöhemmät pelit hiovat entisestään. Pimeä ja ränsistynyt kartano on kauhea paikka seikkailla. Bloober Team hyödyntää tunnelman luomisessa sekä hitaasti kasvavaa painostavaa tunnelmaa että äkkisäikäytyksiä. Molemmat toimivat oikein hyvin.

Se missä peli hieman kompuroi, on pelattavuus. Tai oikeastaan sen puute. Peli on ennenkaikkea kävelysimulaattori. Tässä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta se lieventää kauhun elementtejä. Pelissä ei tarvitse selviytyä, eikä kuolemankaan uhka ole kovin vahvasti läsnä. Ne muutamat pulmat mitkä kävelyn ohjessa ratkaistaan ovat niin ikään turhan helppoja.

Inheritance -lisäosa ei muuta kaavaa mihinkään, mutta tällä kertaa pelataan taidemaalarin tyttärellä kun tämä vuosien jälkeen palaa takaisin kauhujen kartanoon. Muistot ovat vahvasti läsnä ja reaktiot sen mukaisia.

Pelasin pelin täysin kannettavassa moodissa ja ainakin näin pelattuna peli oli ulkoasultaan oikein onnistunut Switch -peliksi. Ehkä vähän pelkistetty, mutta se ei haitannut. Peli myös tuntui pyörivän tasaisesti, eikä vastaan tullut mitään bugeja.

Layers of Fear: Legacy on pelattu lisäosineen läpi noin viidessä tunnissa, mikä tuntuu lyhyeltä, mutta samaan aikaan tarina pysyy hyvin koossa eikä peli jää turhaan laahaamaan. Useampi loppuratkaisu antaa pientä lisäpontta lähteä uudelle kierrokselle.

Ei parasta Bloober Teamia, mutta ihan kelvollinen jännittävä kävelysimulaattori, kunhan sen ottaa sellaisena, eikö odota mitään täysiveristä selviytymiskauhua.

 

[J.Sunderland]

Tämä ei varsinaisesti ole backlogia, mutta ostin hiljattain vihdoin Tetris Foreverin ja vahva suositus tälle pelille/dokumentille/digimuseolle kaikille Tetriksen ystäville. Aloittelin eilen dokumentin katselua ja tämähän on todella hyvin tuotettu.

Pelailut on vasta alussa, mutta hyvältä vaikuttaa sekin, historiikki on kunnossa ja leaderboard tuo tunnelmaa. Tämä saattaa jäädä pitkään rotaatioon muiden pelien rinnalle. On se jännä miten edelleen klassinen Tetris toimii näin yli 40v julkaisunsa jälkeenkin. Harva peli tulee pysymään pinnalla näin pitkään.