BF 1942 on edellinen kosketus mihinkään moninpeli fps:ään. Tai no oikeastaan fps:ään ylipäätään. Ja siitä on aikaa se noin 15v.
Silloin oli vielä nuori ja nopea, mutta pelivälineenä oli pädin sijasta hiiri.
En ole koskaan edes halunnut koittaa konsoleilla mitään fps pelejä, koska en vain tateilla osaa tähdätä missään pelissä. Näin se vaan on. En sitä näytä koskaan oppivankaan.
No nyt kaveri sai ylipuhuttua ja revolution versio oli sikamaisen halvalla storessa viime viikolla, joten nyt on jokunen tunti ehditty tässä muutamana päivänä pelaamaan.
Alkuun sanottava, että pihalla olen kuin lumiukko. Assaultilla ihan turha mennä, ei osu mihinkään, sama juttu supportilla, eikä tässä tunnu edes ajoneuvot olevan kovin tärkeässä roolissa ja porukka vetää niillä yksin miten sattuu.
No kahta muuta olen sit enemmän pelannut. Scouttia ja Mediciä. Scouttailu oli alkuun kivaa, kun olin niin pihalla, niin pysyttelin vain kaukana, spottailin ja opettelin menoa ja karttoja.
Mutta enimmäkseen olen pelannut lopulta kuitenkin mediciä. Siinä saa paljon rauhallisemmin ammuttua ja koska en osu mihinkään, mun on turha rynniä siellä kärjessä.
Olenkin ottanut tehtäväkseni pitää sen optical version siitä jostain aseesta ja kauempaa spottailla vihuja ja sit mennä sen assault linjan takana heittämässä helaa ja kuolleita herättelen henkiin oman hengen uhalla. Ihan vain siksi, että jos saan 1-2 henkiin oman hengen menetyksellä, niin ne 1-2 tyyppiä osuu vihollisiin noin 150% todennäköisyydellä paremmin kuin minä.
Äsken Mount Grappalla lähes koko erän iso osa mun puolen tyypeistä yritti mennä sinne maan alle bunkkeriin, joten olin ylhäällä oviaukon suulla piikki kädessä. Viskelin helaa ja paransin kuolleet. Yhden pelin aikana 36 henkiin herättämistä, mistä itse olin ylpeä.
Eli nautin pelistä todella paljon muuta kautta kuin ampumalla. Olen vähän kuin siinä leffassa ”aseeton sotilas”. Toki ampuminen edistyy kokoajan ja siitä saa enempi kokoajan tyydytystä, mutta on tämä hienoa pelastaa muitakin.
Sit muuta ajatusta pelistä:
+ Voi pojat tässä pelissä oli hieno tutorial. En tajunnut, että pitää kuolla. Luulin feilanneeni ja kun tajusin jutun idean, olinkin suhteellisen pitkän loppu tutorialin ajan suu auki. Sota on karua, älytöntä ja julmaa.
+ Peli näyttää hdr:nä Pro:lla tajuttoman hyvältä. Välillä kuolee kun ihastelee ilmalaivan putoamista tai talojen sortumista.
+ Tuo kentän muokkaantuminen on ihan mielettömän siistiä.
+ Äänimaailma on huikea. Tekee mieli pistää vain kovemmalle ja kovemmalle.
+ Yleinen fiilis. Välillä räjähtelee ja koko huone tärähtelee äänimaailmasta siten, että oikeasti on fiilis et ois keskellä sotaa. Huh huh.
+ Mapit on kautta linjan upeita. Niin perus, kuin lisäreidenkin. Ei ole vielä tullut ainuttakaan mappia vastaan josta en olisi pitänyt, kaikki olleet todella hyviä. Ei edes sellaista neutraalia blaah fiilistä tule. Kaikkiin on hieno mennä.
+ Pelimuodot tuo upeasti vaihtelua. Vanhana 1942 pelaajan perus lipun valtaus isoilla kartoilla saa hymyn huulille, mutta toisaalta frontlinesissa ne pienet mapit ja juoksuhaudassa juokseminen oli todella hienoa vaihtelua. Lisäksi äsken tutustuin operationsiin ja sehän olikin todella hieno pelimuoto myös.
+ Pelaajia riittää, toisin kuin Verdunissa (en ole löytänyt yhtään pelaajaa), joka BF kuumeen päälle sai ja sit kaveri onnistui manipuloimaan ostosajatuksen mun päähän.
+Yksinpeli. Älkää ymmärtäkö väärin. Eihän se oikeasti hyvä ole. Mutta sitä jaksaa pelata, siinä on tietty hyvä fiilis. Toista se oli 1942 aikaan bottejä vastaan.
+/- Toiset pelaajat..kun otin päivällä servuja joihin pääsi vasta premium pelaajat, niin meno oli lähes täydellistä. Mentiin 2-3 squadin rintamana yhteistuumin, kaikki pelasi kuten kuuluu. 5/5 niin sanotusti.
Mutta nyt illalla..Huoh. Perus serverit ja jotain ihme jonneja serveri täynnä. Ja sama 2-3 muulla servulla. Olen aloittelija jonne muiden silmissä toki, mutta nää sankarit..ei näin. Yhtään vihua ei spotattu, koskaan ei odotettu mediciä, vaan skipattiin. Yhtään ei squad menny tiiminä. Johtaja ei anna komentoja ja jos pääset itse komentajaksi, ei kukaan tottele. Jos kuolet, kukaan medic ei tule apuun, vaan joudut aloittamaan muualta.
Se oli suoraan sanottuna ihan shaibaa ja koko peli tuntui sen vuoksi huonolta. Sit ku pelaan kaverin kanssa, niin minä en osaa kuin olla medic ja kaveri on scoutti ka yhtä huono kuin minäkin. Eli omaan tiimiin tarttis 2-3 (osaavaa) assaultia saada jotka tekis edes jotain mitä yritetään ja sovitaan, mutta enpä tunne moisia. Publicilla tuntuu olevan hyvää peliä vain jos löydät munkilla 2-3 hyvää tyyppiä omaan squadiin, tai menemällä niihin premium jäsenille oleviin lisäri karttoihin, jossa 98% pelaa kunnolla.
- Ajoneuvot tuntuu jotenkin turhalta, porukka vaan lentelee päättömänä tai cruisaa tankilla. Hevonen tekee yksin rynnäkkönsä ja kuolee nopeasti.
- En ehkä vain osaa, mutta kaverin kanssa samaan peliin meneminen on jotenkin hankalaa. En tiedä miten kaveri saisi ilmoituksen heti asiasta ja pystyisi nappia painamalla liittymään peliin.
- Latausajat on pitkät, joskin erät on niin pitkiä, ettei sillä ole pienintäkään väliä
- Johtunee 4k resosta käyttiksen osalta (eikö se ollu jotenkin skaalattu?) tai jostain muusta, mutta en tahdo nähdä mitään. Vihujen spottauksen jälkeen tuleva merkki, omien ukkojen merkki, minimapissa ryhmänjohtajan tähti, lipulla oleva etäisyys teksti jne on kaikki niin pientä, tai haaleaa, etten erota niistä mitään. Menee pelkäksi tihrustamiseksi.
- Moni systeemi on ihan hepreaa, enkä varmaan ihan hetkeen ymmärrä miten aseita saan auki enemmän, tai miten oppisin pelaamaan, tai mitä mun kannattaa tehdä, vai jatkaa medic linjalla vaan..
Kaiken kaikkiaan olen myyty..näin 15v tauon jälkeen. Toki isoin syy on teema. Vain wwl, wwll ja Vietnam uppoaa, joten ei ole oikein tarjontaakan ollut konsoleilla.
Tässä vielä tän mun 36 parannuksen tilastoa, huono mikä huono, mutta jos eilen ja tänään vasta ekat kunnon pelit pystyssä, niin onko se sit ihme. Tappoja turha odottaa näin noobilta, joten olen ylpeä medic toiminnastani.