Vastaus: Battlefield: Bad Company 2 [X360 Hype]
Ehkä ainoa asia mikä videoita katselleena hiukan mietityttää on pisteiden korkea määrä. Ykkösosassa tykkään kun onlinessa saa vain 10 pistettä normaalista taposta. Headshotin kera 15.
Jotenkin ei innosta ajatus jostain 50 pisteestä per tappo.
Turha huoli, pelin kerättävät kokonaispisteet ovat nousseet jatko-osan mukana. Kaikesta saa nykyään numeroina enemmän pojoja mutta kokonaisuutta katsoen esim. leveleiden nostattaminen on edelleen suurten pojo määrien takana. Omien kokemusteni mukaan tasojen ja aseiden availeminen on jopa hitaampaa kuin ensimmäisessä. Soppaan kun lisää jokaisella hahmoluokalle erikseen avattavat pyssyt ja paukut ei mielenkiinto avattavaan sisältöön luulisi loppuvan.
Huippumeininkiä viime vuoden betasta: Bad Company tulee takaisin sellaisilla panoksilla että oksat pois! Sen huomasi heti kun astui jalallaan Arican Satamaan(
onko se oikeasti Arica vai onko siinä kirjoitusvirhe? Arica Harbour in Africa...) että BC2 keskittää paukkunsa moninpeliin. Kaikki nulikat loksahtaa samantien paikoilleen ja taistelutanner on huurteisia hetkiä eli niitä kuuluisia
Battlefield Momentseja täynnä. BC-veteraani itki verta, keräsi veret kuppiin ja joi ne vain vuodattaakseen sitä lisää kuolevalle neitsyelle. 1943 paranteli
Battlefield-konseptia konsoleille sopivammaksi ja BC2 jalostaa näitä hyviä ideoita eteenpäin. Moninpeli tuntui huomattavasti mietitymmältä ja jotenkin aikuisemmalta.
Rush(
entistä sukua Gold Rush) oli etenkin alkuviikkoina puolustaville todella kova nakki kurkkuun tungettavaksi, mestoja oli täysin mahdoton puolustaa ilman minkäänlaista tiimityötä. Kentän megalomaaninen koko ei auttanut asiaa kun peelo-joukkue etsii sopivaa tulensijaa kymmeniä tönöjä sisältävästä stadista. Hyökkääjille meininki oli suoraviivaisempaa, nokka tuonne ja seppukua silmään. Mutta kun homma alkoi sujua oli mestoilla zumbailu sitäkin sulavampaa. Paljon auttaa paranneltu
Squad-systeemi jossa ryhmälle pystyy 1943:n tapaan antamaan yksinkertaisia käskyjä. Mutta ehdottomasti yksi nerokkaimmista nisistä peliin oli terojen bongaus nappula: kun näit vihulaisen pystyit tunnistamaan tämän koko joukkuelleesi painamalla select-nappulaa(
boksilla todennäköisesti back) ja mikä parasta, jos joku tovereistasi sai listittyä bongaamasi tipun *
ding* pojoja ropisi niskaan. Yksinkertaisen nerokasta, usein sitä löysikin itsensä bongaamassa vihuja niiden tappamisen sijasta, jaettu ilo on paras ilo! Mainittavaa on myös pelin todella tyylikäs Hud joka yksinkertaisuudessaan ja kypsyydessään huokuu todellista hifistelyä. Hudissa tapahtuu paljon asioita joiden hahmottaminen vie vähän aikaa, älkööt siis pelästykö.
Bad Company 2 tuntuu siis huomattavasti kypsyneemmältä ja aikuismaisemmalta kokonaisuudelta kuin ensimmäinen BC. Mielestäni sarja on konsoleilla löytänyt sen täydelliesen, kultaisen tien
Hardcore ja
Arcade-mättöjen välillä ja esimulgasusta päätellen BC2 tulee olemaan kuninkuussarjan kruununperillinen. Mätöistä aatelein!
