Mielenkiintoinen näkemys Pelihirmulta. Kaikki ovat oikeassa, näkökulma vain on erilainen. Koskaan en varo miinoja, mutta juoksen koko ajan välttääkseni niiden aiheuttaman kuoleman.
Itse pidän sellaista "noobina", että kämpitään pimeässä kulmassa, pusikossa (tms) ja ammutaan turvatonta vihollista selkään tai kylkeen, otetaan ns. varmoja tappoja. Tässä on kuitenkin toinenkin puoli - mä ajattelen, että "okei, jouduin kämppijän uhriksi", mutta miten kauan se on siellä odottanut sen tapon saadakseen, kun oma joukkue on vallannut sillä aikaa lippuja tai tehnyt muuta päätehtävää? Tämä on oleellista etenkin conquestissa, jossa tehokkain tyyli on juosta lipulta lipulle ja vihollisen liikkeitä ennakoiden.
Pitää muistaa se ryhmän voima - omassa vakioporukassa tulee saman tien huuto vihollisen sijainnista jos kämppijä yllättää (tai joku ampuu selkään/kylkeen), jolloin heitetään savut suojaamaan ja ukko ylös, laumana päälle ja vihulta nirri pois (tai ensin lahdataan, sitten revataan). Se on mun mielestä epäreilumpaa kuin miina, kun näet tappajasi sijainnin ja voit laverrella sen muille. Sama etu on silti myös vastapuolella.
Taistelukentällä tulee silti aina olemaan ns. ryhmättömiä pelaajia ja sooloilijoita, jotka juoksevat miinoihin ja joutuvat kämppijöiden uhriksi, kun eivät osaa varoa - ja se pitää koodeet koholla

.
KooVeen vinkki on paras kaikista - vastuun sälyttäminen toisen harteille, kun siellä saattaa odottaa väijytys tai ilkeä miinatupla.