Itse sarjaan. Enpä ole pitkilleen näin tiukkaa tavaraa nähnytkään. Alun pohjustus toimii erinomaisesti, ja kun vihdoin Gaiukselle selviää, mitä hän on tehnyt, alkaa se paras osuus. Minisarja on tuosta eteenpäin intensiivisen apokalyptistä menoa, jossa ihmiskunta on alati altavastaajana. Puolustusjärjestelmän kopsaaminen oli mielestäni nerokas ratkaisu, jolla Cylonien ylivoimaa pystyttiin helposti näyttämään. Hävittäjien menettäessä virrat, ja kahden Cylon-alusten tuhotessa koko "laivaston", tuntui oikeasti olevansa tuhoontuomittu. Uusi-vanha teknologia -asettelulla saatiin myös suhteellisen pätevä selitys Galacticojen toimivuudelle puolustustoiminnassa.
Pilotin tunnelma on ylivoimaisesti parasta, enkä ole moista kokenut pitkilleen. Kolmituntista olisi voitu kuitenkin pilkkiä sieltä täältä, ja joitain turhia "nyt se kuoli!"-cliffhangereita poistaa. Vaikka Adaman reaktio (ja koko kohtaus) poikansa kuolemaan oli hienosti näytelty, oli takaraivossa koko ajan varmuus siitä, ettei se nyt oikeasti siihen kuollut. Toinen typerä sankarihetki oli Starbuckin pelastaessa Apollonin loppuhetkillä. Kyseinen kohtaus pilasi taas typerällä tavalla koko tilanteen tunnelmaa, kun takaraivossa kolkutti se sama: Ei se tohon kuole -fiilis. Ja kaiken lisäksi uhrattuaan juuri 85 henkeä, ja sitä ennen pari tuhatta siviiliä (tosin presidentin toimesta. Erittäin tunnelmallinen kohtaus), kahden pilotin pakkopelastus oli taas.. Noh, olihan siinä hänen poikansa ja paras pilotti. Mikäli kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu: "Forget them! We must be prepared for casualties! Jump!"
Samoin koko juttu Amadan ja Cylonin "harharetkestä" pitkin putkistoa olisi voitu unohtaa. Koko juttu oli liian pitkitetty selvittämään vain se, etteivät Cylonit voi elää siellä. Jonka Adama jo tiesikin. Tämä oli niitä tilanteita, jossa juuri ahdistava tunnelma onnistuttiin lannistamaan tylsähköllä kerronnalla.
Starbuckin semi-karikatyyrimäistä Badass bitch -hahmo oli melko heikko. Semi-karikatyyrimäinen sen takia, ettei kyseessä ole sentään Michelle Rodfiguez -tyyppinen machoämmä (Aliens, Resident Evil, SWAT...), ja hahmossa on kuitenkin hieman syvempi ulottuvuus siellä pinnan alla. Sikarin poltto on kyllä melko typerryttävä lisä, etenkin, kun se on sellaista Iso-Aan Stogie luokkaa. Hieman ristiriitainen kuitenkin, eikä Starbuck kylläkään mitään suonia päästä räjäyttävää -ärsytystä aiheuttanut, saatikka ärsytystä ollenkaan. Tuntui vain vähän liian kirjoitetulta hahmolta muihin verrattuna (tiedän, kiiltokuvapoikamainen ässäpilotti, viinaan menevä ylempiupseeri, jne, mutta missäpä elokuvassa/sarjassa _ei_ olisi karikatyyrejä/jo-nähtyjä-hahmoja?)
Totaalisen huonoa: Loppu. Mielestäni olisi ollut tuhat kertaa parempi, mikäli A) ei olisi näytetty oliko ulos teljetty mies Cylon. Jännite olisi pysynyt yllä. Tämä nyt ei varsinaisesti harmittanut, mutta tuhosi potentiaalia sisältävän sivujuonen/paranioan. Mutta että piti tämän lisäksi vielä paljastaa, että aluksessa on toinen Cyloni ja vieläpä KUKA se on. Cliffhanger tai ei, minä äänestän vainoharhaisuuden/salailun puolesta milloin tahansa.
Lyhyesti vielä yksi ilahduttanut asia: hyperavaruuteen hyppääminen. Voi kuinka olikaan mielenkiintoista kuulla ainaisten "Prepare for hyperjump! -Aye, aye, captain"-sloganeiden jälkeen aidohkon oloinen: "oletko varma? Jos olemme millilleenkään väärässä kohdassa, niin voimme rysähtää suoraan päin aurinkoa"-kommentti ja yleinen epävarmuus. Ei kaiken teknologian pidä olla aina 100-varmaa, kuten monissa scifi-sarjoissa. Tosin epäilen, että sama jatkuu tulevaisuudessa, mutta pilotissa kyseessä oli oikeasti ilahduttanut asia.