Peliä nyt useampi tunti takana, joten tässä fiiliksiä. Taustaa sen verran, että tämä on yksi eniten odottamiani pelejä. En ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että tämä ylipäätään koskaan näkisi päivänvaloa.
Aiemmin listasin tämän yhdeksi vahvaksi GOTY-ehdokkaaksi, mutta näin heti alkuun täytyy todeta, ettei näin valitettavasti ole. Ei sitten millään. Monen muun esille tuoma tekninen yskähtely ei ole minulle se kynnyskysymys, vaikka suhteellisten paksujen Nintendo-lasienkin läpi näen pelin olevan usein liikaa sitä pyörittävälle raudalle. Pelaamista se ei ole kuitenkaan itselläni haitannut. Se mikä tosin haittaa, on hahmojen ja kenttien suunnittelu.
Vaikka aikaisemmissa sarjan peleissä oli jatkuvasti ylilyötyä mielenmaisemaa, tässä erityisesti hahmot ovat paremman sanan puutteessa ylisuunniteltuja. Bayonetta ja Jeanne pysyvät vielä jossain määrin pelisarjan sisäisessä suunnitteluavaruudessa, mutta muissa hahmoissa nähdään aivan liikaa suoraan Saints Row-hahmogeneraattorin luomuksia. On varoitusväritukkaa, typerän väristä huulipunaa ja täydellistä värien yhteensopivuuden puutetta. Kentät puolestaan ovat tähän mennessä olleet mielestäni todella heikosti suunniteltuja, joskin onneksi pelin edetessä taso on hieman parantunut. Jonkin verran peliin on jo mahtunut tarkkuutta vaativia hyppyjä, mikä ei todellakaan ole ollut missään vaiheessa pelisarjan vahvinta osa-aluetta. Kamera ei tunnu pysyvän millään taisteluissa mukana, varsinkin jos taistelussa on useampi iso vihollinen mukana. Tiivistettynä ja spoilaamatta voisi sanoa, että pelin heikoimmat hetket ovat silloin, kun ei ohjasteta Bayonettaa vakaalla maaperällä.
Nillitystekstistä huolimatta kokonaisuus jää reilusti plussan puolelle. Koska kyseessä on kuitenkin Bayonetta-peli, asetan sille riman paljon korkeammalle kuin jonkin nimettömän pelin samoilla ominaisuuksilla. Kolikon kääntöpuolena on toki se, että jos kyseessä olisi jokin muu kuin Bayonetta, olisin varmaan lopettanut jo pelaamisen. Bayonettan ystävile jokainen näistä kolmesta pelistä on tietenkin pakko pelata, mutta ensikertalaisille en suosittele pelisarjan kolmatta osaa aloituspisteeksi.
Ja ainiin, siitä ääninäyttelystä. Jennifer Hale vetää roolin täysin sopivalla tavalla, brittiaksenttia hieman tuhmalla sävyllä. Tähän ei siis todellakaan tarvittu jotain tiettyä sanojensa mukaan alipalkattua ääninäyttelijää. Todennäköisesti ei olisi tarvittu edes Jennifer Halen kaltaista tunnettua näyttelijää, mutta hyvä näinkin.