HideoMiyamoto
Well-Known Member
Joo ei tämä mikään mestariteos ole mutta Bayonetta sarjan mittapuulla viihdyin tämän parissa selkeästi parhaiten. Ekassa osassa oli vähän yritystä mutta toinen osa ole täyttä shaibaa.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Bayonetta 3
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
-
- Tunnisteet
- switch
Joo ei tämä mikään mestariteos ole mutta Bayonetta sarjan mittapuulla viihdyin tämän parissa selkeästi parhaiten. Ekassa osassa oli vähän yritystä mutta toinen osa ole täyttä shaibaa.
kopolanpoika
Well-Known Member
Mun käsittääkseni toi immortal marionet on lähtökohtaisesti olemassa vaan sitä varten, että jos kokee casual tason liian haastavana niin sitä varten on tarjolla vielä lisähelpotus, että jokainen pääsee pelin lävitse ja on mahdollisuus "nauttia tarinasta". Mielestäni toi oli casual tasolla heti käytössä, jos vaan ymmärsi etsiä sitä varusteista.
Ilmeisesti sama kapistus ostettavissa isoilla summilla muillakin vaikeusasteilla.
Chapter kolmonen lähdössä ja ei kyllä vielä ole temmannut mukaan ensikertalaista, vähän alkaa saada tatsia komboihin, mutta samaan aikaan alkaa vähän tökkiä tää kenttärakenne. Avoin alue, jota saat koluta ja sitten yhtäkkiä alue sulkeutuu pienen pieneksi kentäksi ja kimppuun hyökkää monstereita, hakkaat ne ja kohta taas sama homma.
Ja noi demoneilla liikkumiset on todella köykäsiä, yhdessä kohtauksessa kiipesin pystysuuntaista seinää ja hyppäsin niin kamera meni aivan solmuun ja tipuin/lensin käytännössä vaakasuuntaisesti 80% kentästä näkemättä minnekkään ja kun lopulta sain kiinni jostain pinnasta niin olinkin perillä
Tää toki saattoi johtua vaan casual tasosta, sillä ei käsittääkseni menetä niin helposti ratsastuskohdissa.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Miksi peli kesti 5 vuotta tehdä. Koska Covid ja siitä yritettiin tehdä ensin open hub tyylistä peliä. Vertaavat super mario 64 missä on open hub maailma mistä sitten mennään eri kenttiin. Mutta eivät saaneet sitä toimimaan.
P
Poistettu jäsen 38611
Guest
Pakko oli testata ensimmäistä Bayonettaa kolmososasta saatujen kokemusten jälkeen. Oliko aika kullannut muistot vai miksi kolmas osa tuntui niin erilaiselta? Tällä kertaa valitsin pelattavaksi PS4-version, jonka olin Prisman alelaarista löytänyt. Jo kahden kentän perusteella tulee muutama ero tähän kolmanteen osaan. Kentät on rytmitetty ja suunniteltu taisteluita varten jotenkin paremmin. Lisäksi tässä on huomattavasti enemmän taistelua näitä ns. rivivihollisia vastaan, mikä jäi hämmästyttävän vähälle huomiolle kolmannessa osassa. Näin tämä toimii huomattavasti paremmin, kun sujuvasta taistelusta voi nauttia ensin rivivihollisten parissa ja sitten vasta niiden isojen möllien kanssa. Paperilla jokseenkin pieneltä kuulostavat erot tekivät ainakin itselleni valtavan eron omaan kokemukseen. Tämän huomaa jo vetovoimasta; Bayonetta 3 on jo kotelossaan ja hyllyssä, kun jo ties miten monta kertaa läpipelattu Bayonetta kutsuu houkuttelevasti luokseen. 
P
Poistettu jäsen 38611
Guest
No sanotaanko näin, että kyllä sillä näköjään ainakin iso merkitys minulle on. Kamerakin tuntuu tässä ykkösessä pysyvän paremmin mukana toiminnassa, vaikka ei aina siinä onnistukaan. Kyllä tässäkin toki ne rasittavat hetkensä on, mutta vähemmässä määrin. Pelasin Bayo kolmosta siis sen kymmenen kentän verran, palaan asiaan ehkä aikanaan sitten. Olisiko tuo sitten parempi esimerkiksi toisella läpipeluulla?
Remeded
Well-Known Member
Mullon ykkösest jo tovi aikaa, mut kakkonen sen verran hyväs muistis et kyl siinä oli mun mielestä paljon enemmän kaikkia ärsykkeitä mitä kolmoses tähää mennes, peli viel kesken kun en pelaa päivittäin ja kerään nyt niitä variksia ym bonus jaksoja varten, mut tähää mennes kolmonen on maistunut enemmän kun kakkonen kokonaisuudes. Ykkösest muistan ainakin sen jonkun loppupomon joka sai kirosanoja aikaseks.
kopolanpoika
Well-Known Member
Huuuhhhuh, ensimmäistä kertaa mun peliharrastuksen parissa tultiin tilanteeseen, jossa ei jaksa vetää lopputappelua lävitse yhdeltä istumalta. On vaan niin saaatanan tylsä ja pitkäveteinen, tämä vaan ei lopu millään. 
Oon valehtelematta lähemmäs tunnin tahkonnut tätä. Edes cutscenejen (ennalta arvattavat) twistit ei nostata kylmiä väreitä vaan puistattaa kun tietää että sieltä se nousee vielä kerran hakattavaksi.
Aivan uskomatonta.
Oon valehtelematta lähemmäs tunnin tahkonnut tätä. Edes cutscenejen (ennalta arvattavat) twistit ei nostata kylmiä väreitä vaan puistattaa kun tietää että sieltä se nousee vielä kerran hakattavaksi.
Aivan uskomatonta.
kopolanpoika
Well-Known Member
Pelaamisen paras puoli on se, että pelit voi kokea niin eri lailla ja mikään mielipide ei ole sen oikeampi. Tuleeko muille koskaan fiilistä, että onkohan me pelattu edes samaa peliä kun lukee toisten arvioita?Läpi meni ja huhhuh mikä eeppinen spektaakkeli tämä oli. Casual tasolla pelasin ja peli oli kyllä huomattavasti helpompi kuin aikaisemmat pelit, tiedä sitten muista tasoista.
Mikä pelissä oli sitten hyvää.
Grafiikat oli hienot Switch tasolla, upeita ympäristöjä suurimammaksi osaksi vain Pariisin chapteri oli vähän meh. Äänipuoli oli yksi pelin parhaita puolia, enkku äänet oli loistavat varsinkin Jenn Hale kyllä oli loistava valinta. Soundtrack on niin huikea että voisi jopa kuunella ihan pelin ulkopuolellakin.
Pelattavuus on aina ollut se platinum gamesin vahvuus ja ei se petä nytkään. Koko pelin ajan ruudulle taiotaan niin eeppisiä hetkiä ettei mitään rajaa ja vaihtelua piisaa kokoajan niin paljon että ei pääse kyllä kyllästymään. Hahmon kustomointi on todella monipuolista 5 eri asua pelin aikana saa joiden väriä saa muutella ja tehdä Bayonettasta aivan erinäköisen. Eri aseita ja monstereita riittää vaikka naapurille jakaa ja omanlaisensa combo varmasti löytyy jokaiselle.
Tarina oli mielestäni paras koko trilogiassa. Jollain tasolla ymmärrään valitukset pelin lopusta mutta itselle se toimi loistavasti. Uudet hahmot tomi loistavasti ja twisti oli hyvä enkä osannut nähdä sen tulevan. Kestoa pelillä on about saman verran kuin ennenkin, tarkkaa aikaa en osaa sanoa kun ei peli sitä kerro.
Casual tasolla ei tarvitse keskittyä mitalleihin koska niitä ei jaeta, saat vain merkinnän taistelun läpäisystä.
Mikä ei toimi.
Pelin teknin toteutus on niin epätasainen. Grafiikat on upeat mutta resoluutio ja framerate kärsii tästä todella pahasti ja kyllä peli olisi selkeästi parempi jollain tehokkammalla alustalla. Myöskin vihut näytti aika samanlaisilta, en olisi tiennyt välillä edes että se on uusi vihu jos peli ei olisi näin sanonut. Latausajat oli myös niin tuskaisen hitaat ettei jaksanut niitä challengejä yrittää alum jälkeen.
Enempää en aio Switchillä pelata jos saadaan se parempi versio joskus tulevaisuudessa niin jää sitten intoa pelata sitä. Silti, kokonaisuus on niin vahva ettei tälle voi antaa muuta kuin 5/5 ja vuoden toiseksi paras peli. Nintendo näyttää jyräävän potin tänävuonna jos ei GoW onnistu nousemaan tähän soppaan sekaan. Toisaalta mistä sen tietää vaikka uusi Pokemon olisi niin hyvä että Nintendo vetää kaikki 3 parasta peliä.
Itellä nimittäin ei täysin, mutta hyvinkin päinvastaiset kokemukset @HideoMiyamoto kanssa.Tässä sitten vaihtoehtoinen mielipide pelistä:
Grafiikka: mielestäni päähahmo, aseet ja demonit oli hienosti ja tarkasti toteutettuja, cutscenet oli parhaillaan näyttäviä ja kauheimmillaan FF8 suoraan napattuja. Peliympäristöt oli graafisesti keskitasoa jopa Switchin mittarilla, en tiedä voiko Switchiltä enempää odottaa, mutta vuoret oli harmaita ja rakennukset oli erittäin pelkistettyjä. Pelasin koko pelin lävitse telkkarin ruudulta.
Kenttäsuunnittelu: ehdottomasti pelin heikointa antia. Jokaisessa paikassa oli iso "open world" alue, jota voit tutkia, kunnes tulet haluttuun pisteeseen, jolloin alue rajoittuu pieneen rajattuun karsinaan ja vihuja puskee päälle joka suunnasta. Hakkaat ne, ja open world avautuu jälleen, kuljet 100m ja taas sama. Isoja "avoimia peltoja" rajaa sitten kapeat kujajuoksut ja saarekkeilla hyppimiskohdat.
Sen lisäksi, että kenttäsuunnittelu ei tarjoa maisemia lukuun ottamatta minkäänlaista vaihtelua niin kenttärakenne ei loista sen enempää, useat kentät on täysin copypastella tehtyjä toisistaan ja välillä havahdut siihen, että kuljet täysin samanlaista kohtaa, jonka olit mennyt jo aiemmassa kentässä.
Kentät sisälti täysin samat asiat: muutama kuutio ympäriinsä. Muutama vapaaehtoinen challenge. Välillä aluetta tutkiessa kimppuun hyökkää sitten rivivihollisia rajatulla alueella. Mielenkiintoisinta puuhaa oli joka kentästä löytyvät sammakko, kissa ja korppi ja näistä kaksi viimeisintä pinko karkuun sinua.
Taistelusysteemi: oli ihan 10/10 ja siihen varmasti pelin suosio pitkälti perustuukin. Itse olen ensikertalaisia näissä hack&slash karkeloissa, joten aika paljon tuli tukeuduttua niihin peruskombosarjoihin, jotka oppi alkuvaiheessa, mutta jollekin pelisarjan veteraanille joka hallitsee paremmin eri iskusarjoja ja kombotuksia, pelistä saa varmasti paljon enemmän irti kuin minä.
Toinen loputonta nautintoa aiheutti kekseliäät, loputtoman luovat ja överit aseet ja demonit. Saivat kyllä hymyn huulille ja kaikkia oli pakko päästä testaamaan, vaikka loppujen lopuksi itse tuli aika paljon pelattua samoilla aseilla, koska metsästin nuo katit,sammakot ja korpit kerralla ja niiden nappaamiseen totesin keijun, demonin ja hämiksen parhaimmaksi kaveriksi. Olisi toivonut että pikavalintaan olisi saanut kolmannen aseen niin ei olisi tarvinnut tuolla valikossa jatkuvasti juosta aseita vaihtamassa.
Sitten taas nää järkyttävät slowmotion Tekken fightit hirviöillä olivat aivan järkyttävää schaissea. Ehkä näiden pitäisi olla jotain nerokasta shakkia, mutta toteutus ei vaan toiminut mitenkään päin, ainakaan casuaalilla. Vaikka taistelusysteemi oli silkkaa nautintoa tarkalla ojauksellaan, niin nuo pikkulautoilla hyppelyt oli ihan painajaisia kaikki, etenkin jos näissä piti käyttää demonia avukseen.
Tarina: oli aika helkkarin hämmentävä, niin hyvässä kuin pahassa
Vaikka katsoinkin aiempien pelien tarinoiden story recapin niin silti olin aika pitkään täysin pihalla mitä tarinassa tapahtuu. Hahmojen sukulaissuhteiden tunteminen olisi voinut auttaa asiaa (jos tämä oli yleisesti tiedossa). Parhaillaan meininki oli ihan älytöntä näyttävyydellään, mutta itse tarina tuntui saman toistolta.Lopun eka "twisti" oli näkyvissä kilometrin päähän c'moon pelin jokainen vihollinen oli samaa värimaailmaa niin yhtäkkiä tämmönen X-menin Xavier tulee pyörätuolissaan ruutuun, niin ei vaatinut paljoa nystyröitä, että pysty arvaamaan hänen olevan pahis
. Pelin yllättävin twisti taas tuntui tarkalta toisinnolta eräästä Marvel leffan parhaista kohtauksista männävuosilta, joka vähän söi fiilistä.Lopputaistelu oli kyllä pitkävetoisin ehkä ikinä, jumalauta se vaan jatkui jatkumistaan. Eikä tuo loppukuvien jälkeinen fight Violalla auttanut asiaa yhtään. Lopu jo saatana!
Suorituskyky: tasaisuus yllätti, ei sitä voi kehua, mutta mitään pahoja droppeja ei tullut vastaan, mutta kyllähän Switchin suorituskyky toimii niin pahana jarruna tällä hetkellä että ei voi kun ihmetellä Nintendon ahneutta julkaista kaiken maailman OLED versioita täysin samalla prossulla kun alkuperäinen sillipurkki. Peliä tuskin tunnistaa samaksi jos tästä joskus saadaan PC/konsoliporttaus uusimmille konsoleille.
Tämä kohta yllätti kirjoituksessasi, koska itse koin, että pelissä on todella maltilliset latausajat. Mielestäni nuo oli keskimäärin 10-15s. Tai sitten vaan hämäsi tuo, että iskuja kerkesi harjoitella latausruudun aikana. Tämä ei kuitenkaan pistänyt omaan silmään missään vaiheessa, tai alkanut häiritsemään, kuten monen muun pelin kohdalla käynyt.
Summa summarum:
Casuaalilla pelasin lävitse. 21h meni, kaikista kentistä etsin elukat (jos meni ohitse niin juoksin uudelleen lävitse etsien) ja suoritin niistä saatavat bonukset. Rodin demoni jäi hommaamatta, mutta siihen pitäisi hakata niin paljon, että jääköön.
Jos jotain arvosanaa pitäisi antaa niin 7½/10. Näin hack&slash ensikertalaisena, nyt pelin läpäisseenä en ihan saa kiinni pelin korkeista arvosanoista, mutta johtuu varmasti siitä omasta yksinkertaisuudesta taistelusysteemin variaatioiden suhteen vs. sellainen veteraani, jolla taisteleminen on vain yhtä jatkuva komboista tanssia (puujalkavitsi). Myös Switchin suorituskyky syö arvosanaa.
Viimeksi muokattu:
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Pelaamisen paras puoli on se, että pelit voi kokea niin eri lailla ja mikään mielipide ei ole sen oikeampi. Tuleeko muille koskaan fiilistä, että onkohan me pelattu edes samaa peliä kun lukee toisten arvioita?
Grafiikka: mielestäni päähahmo, aseet ja demonit oli hienosti ja tarkasti toteutettuja, cutscenet oli parhaillaan näyttäviä ja kauheimmillaan FF8 suoraan napattuja. Peliympäristöt oli graafisesti keskitasoa jopa Switchin mittarilla, en tiedä voiko Switchiltä enempää odottaa, mutta vuoret oli harmaita ja rakennukset oli erittäin pelkistettyjä. Pelasin koko pelin lävitse telkkarin ruudulta.
Kenttäsuunnittelu: ehdottomasti pelin heikointa antia. Jokaisessa paikassa oli iso "open world" alue, jota voit tutkia, kunnes tulet haluttuun pisteeseen, jolloin alue rajoittuu pieneen rajattuun karsinaan ja vihuja puskee päälle joka suunnasta. Hakkaat ne, ja open world avautuu jälleen, kuljet 100m ja taas sama. Isoja "avoimia peltoja" rajaa sitten kapeat kujajuoksut ja saarekkeilla hyppimiskohdat.
Sen lisäksi, että kenttäsuunnittelu ei tarjoa maisemia lukuun ottamatta minkäänlaista vaihtelua niin kenttärakenne ei loista sen enempää, useat kentät on täysin copypastella tehtyjä toisistaan ja välillä havahdut siihen, että kuljet täysin samanlaista kohtaa, jonka olit mennyt jo aiemmassa kentässä.
Kentät sisälti täysin samat asiat: muutama kuutio ympäriinsä, josta aukesi aina yksi nopeushaaste ja lopuista sait sitten jotain kerättävää rihkamaa. Muutama vapaaehtoinen challenge, jossa yleensä piti piestä X ajassa X määrä vihuja. Välillä aluetta tutkiessa kimppuun hyökkää sitten rivivihollisia rajatulla alueella. Näiden lisäksi löytyi piilotettuja kirjoja ja CD-levyjä. Mielenkiintoisinta puuhaa oli joka kentästä löytyvät sammakko, kissa ja korppi ja näistä kaksi viimeisintä pinko karkuun sinua.
Taistelusysteemi oli ihan 10/10 ja siihen varmasti pelin menestys pitkälti perustuukin. Itse olen ensikertalaisia näissä hack&slash karkeloissa, joten aika paljon tuli tukeuduttua niihin peruskombosarjoihin, jotka oppi alkuvaiheessa, mutta jollekin pelisarjan veteraanille joka hallitsee paremmin eri iskusarjoja ja kombotuksia, pelistä saa varmasti paljon enemmän irti kuin minä.
Toinen loputonta nautintoa aiheutti kekseliäät, loputtoman luovat ja överit aseet ja demonit. Saivat kyllä hymyn huulille ja kaikkia oli pakko päästä testaamaan, vaikka loppujen lopuksi itse tuli aika paljon pelattua samoilla aseilla, koska metsästin nuo katit,sammakot ja korpit kerralla ja niiden nappaamiseen totesin keijun, demonin ja hämiksen parhaimmaksi kaveriksi. Olisi toivonut että pikavalintaan olisi saanut kolmannen aseen niin ei olisi tarvinnut tuolla valikossa jatkuvasti juosta aseita vaihtamassa.
Sitten taas nää järkyttävät slowmotion Tekken fightit hirviöillä olivat aivan järkyttävää schaissea. Ehkä näiden pitäisi olla jotain nerokasta shakkia, mutta toteutus ei vaan toiminut mitenkään päin, ainakaan casuaalilla. Vaikka taistelut oli silkkaa nautintoa tarkalla ojauksellaan, niin nuo pikkulautoilla hyppelyt oli ihan painajaisia kaikki, etenkin jos näissä piti käyttää demonia avukseen.
Tarina oli aika helkkarin hämmentävä, niin hyvässä kuin pahassa
Lopun eka "twisti" oli näkyvissä kilometrin päähän c'moon pelin jokainen vihollinen oli samaa värimaailmaa niin yhtäkkiä tämmönen X-menin Xavier tulee pyörätuolissaan ruutuun, niin ei vaatinut paljoa nystyröitä, että pysty arvaamaan hänen olevan pahis
Lopputaistelu oli kyllä pitkävetoisin ehkä ikinä, jumalauta se vaan jatkui jatkumistaan. Eikä tuo loppukuvien jälkeinen fight Violalla auttanut asiaa yhtään. Lopu jo saatana!
Suorituskyvyn tasaisuus yllätti, ei sitä voi kehua, mutta mitään pahoja droppeja ei tullut vastaan, mutta kyllähän Switchin suorituskyky toimii niin pahana jarruna tällä hetkellä että ei voi kun ihmetellä Nintendon ahneutta julkaista kaiken maailman OLED versioita täysin samalla prossulla kun alkuperäinen sillipurkki. Peliä tuskin tunnistaa samaksi jos tästä joskus saadaan PC/konsoliporttaus uusimmille konsoleille.
Tämä kohta yllätti kirjoituksessasi, koska itse koin, että pelissä on todella maltilliset latausajat. Mielestäni nuo oli keskimäärin 10-15s. Tai sitten vaan hämäsi tuo, että iskuja kerkesi harjoitella latausruudun aikana. Tämä ei kuitenkaan pistänyt omaan silmään missään vaiheessa, tai alkanut häiritsemään, kuten monen muun pelin kohdalla käynyt.
Summa summarum:
Casuaalilla pelasin lävitse. 21h meni, kaikista kentistä etsin elukat (jos meni ohitse niin juoksin uudelleen lävitse etsien) ja suoritin niistä saatavat bonukset. Rodin demoni jäi hommaamatta, mutta siihen pitäisi hakata niin paljon, että jääköön.
Jos jotain arvosanaa pitäisi antaa niin 7½/10. Näin hack&slash ensikertalaisena, nyt pelin läpäisseenä en ihan saa kiinni pelin korkeista arvosanoista, mutta johtuu varmasti siitä omasta yksinkertaisuudesta taistelusysteemin variaatioiden suhteen vs. sellainen veteraani, jolla taisteleminen on vain yhtä jatkuva komboista tanssia (puujalkavitsi). Myös Switchin suorituskyky syä arvosanaa.
Sitä kun on tottunut siihen ettei tehokoneilla latausajat kestä kauan tai on joku valtava open world Horizon/Cyberpunk vailla mitään latausruutuja. Sitten kun siirtyy Switchillä pelaamaan niin kyllä ne tekniset heikkoudet ja pelien hitaus iskee naamalle.
En kyllä kummassakaan tämän vuoden tähän mennessä parhaassa pelissä miinustanut pisteitä sen takia että Switch niitä rampauttaa, koska pelit on kuitenkin niin rautaisen kovia olleet.
pelle
Well-Known Member
Päätin kokeilla jos tämä nyt iskisi paremmin kun on isommasta pettymyksestä toipunut ja aluksi avasin sen Rodinilta ostettavan vanhan kirjan ja se olikin pelin parasta antia kaikki sen 10 minuuttia mitä kesti.
Sitten sain jopa pari chapteria pelattua kunnes alkoi taas vituttaa se paska kamera ja liian isot sekä kestävät viholliset, koska kaikki on suunniteltu sen tylsän demon slave mekaniikan ympärille ja kun taas kerran en saanut mitään selvää mitä ruudulla edes tapahtuu niin totesin ettei tätä paskaa enää jaksa.
Ajattelin sitten kokeilla onko aika vaan kullannut muistot ykkösestä vai eikö tällainen pelityyli enää iske muutenkaan joten laitoin ekan bayon tulille.
Tarkoituksena oli testata pari ekaa chapteria, mutta se tulikin vedettyä taas kerran läpi joka kertoo varmaan jo tarpeeksi, mutta haluan silti vertailla ja valittaa kolmosesta.
Ykkösen vihut kuolee reippaasti nopeammin joka pitää taistelun nopeana ja sujuvana. Jollain kolmosen isoilla vihollisilla on 2-3 kestävyyspalkkia ja ykkösessä pätkii oikeastaan ekan pomon nopeammin mitä niitä kolmosen isoja rivi vihollisia.
Kameran kanssa ei mitään mainittavaa ongelmaa juurikin vihollisten koon ansiosta eikä kertaakaan käynyt edes mielessä suurinpirtein huutaa telkkarille "mitä vittua tässä edes tapahtuu".
Vertailuna tässä on koko ykkösen isoin vihollinen joka ei ole pomo.
Jos sen jalkoihin menee kiinni niin pää jää pois kuvasta kun taas kolmonen on täynnä vihollisia jotka näät polvista alaspäin samassa tilanteessa.
Muutenkin vihollis design on huimasti parempaa ja monipuolisempaa.
Kenttä design on huimasti parempaa ja peli soljuu eteenpäin hyvää tahtia. Varsinkin jos skippaa välivideot uusinta kierroksilla niin tylsää hetkeä ei ole.
Kolmosen kentät oli ok ekalla kerralla kun vielä koitin etsiä mahdollisimman paljon kaikkea kerättävää, mutta uusinta kierroksella ne on täynnä tylsää juoksemista isoilla tyhjillä alueilla.
Ykkösessä oli myös vain kolme gimmick kohtaa. Se prätkä ajelu, ohjuksen päällä räiskiminen ja lopussa toinen hyvin lyhyt prätkä ajelu.
Mikään noista ei vieläkään ärsyttänyt vaikka prätkä osiossa voisi kamera olla korkeammalla ja pituutta ihan hitusen vähemmän.
Kolmosessa on oikeasti enemmän kaikkea tuollaista eikan kolmen tunnin aikana mitä ykkösessä oli koko pelissä ja ainoa...siis ainoa kohta mikä toimi oli se yks rytmipeli osio.
Kolmosessa ei ole edes hyviä bonus asuja ja ainoa josta tykkäsin oli sen japsi bayon asu.
Ne onnistui pilaamaan jopa bonus gallerian musiikkisoittimen sillä sekään ei osaa enää vaihtaa seuraavaan biisiin joten se on käyttökelvoton.
Mun on helppo sanoa, että bayo 3 oli helposti tämän vuoden isoin pettymys ja jos nelonen joskus tulee niin todellakin kuuntelen enimmäkseen negatiivisia ääniä ennen kuin päätän ostamisesta sillä tätäkin kehutaan melkein kaikkialla koko sarjan parhaaksi ja mun mielestä tämä on niin ala-arvoisen huono ettei tällä ole edes mitään paikkaa koko sarjassa.
Vähän kuin halo infinite, mutta siinä oli sentään koko sarjan paras pelattavuus vaikka kaikki muu oli kuraa. Tässä ei ole edes sitä.
Toivottavasti xenoblade chronicles 3 ei enää jatka tätä "rakkaan pelisarjan uusin osa on silkkaa paskaa" linjaa.
Sitten sain jopa pari chapteria pelattua kunnes alkoi taas vituttaa se paska kamera ja liian isot sekä kestävät viholliset, koska kaikki on suunniteltu sen tylsän demon slave mekaniikan ympärille ja kun taas kerran en saanut mitään selvää mitä ruudulla edes tapahtuu niin totesin ettei tätä paskaa enää jaksa.
Ajattelin sitten kokeilla onko aika vaan kullannut muistot ykkösestä vai eikö tällainen pelityyli enää iske muutenkaan joten laitoin ekan bayon tulille.
Tarkoituksena oli testata pari ekaa chapteria, mutta se tulikin vedettyä taas kerran läpi joka kertoo varmaan jo tarpeeksi, mutta haluan silti vertailla ja valittaa kolmosesta.
Ykkösen vihut kuolee reippaasti nopeammin joka pitää taistelun nopeana ja sujuvana. Jollain kolmosen isoilla vihollisilla on 2-3 kestävyyspalkkia ja ykkösessä pätkii oikeastaan ekan pomon nopeammin mitä niitä kolmosen isoja rivi vihollisia.
Kameran kanssa ei mitään mainittavaa ongelmaa juurikin vihollisten koon ansiosta eikä kertaakaan käynyt edes mielessä suurinpirtein huutaa telkkarille "mitä vittua tässä edes tapahtuu".
Vertailuna tässä on koko ykkösen isoin vihollinen joka ei ole pomo.
Jos sen jalkoihin menee kiinni niin pää jää pois kuvasta kun taas kolmonen on täynnä vihollisia jotka näät polvista alaspäin samassa tilanteessa.
Muutenkin vihollis design on huimasti parempaa ja monipuolisempaa.
Kenttä design on huimasti parempaa ja peli soljuu eteenpäin hyvää tahtia. Varsinkin jos skippaa välivideot uusinta kierroksilla niin tylsää hetkeä ei ole.
Kolmosen kentät oli ok ekalla kerralla kun vielä koitin etsiä mahdollisimman paljon kaikkea kerättävää, mutta uusinta kierroksella ne on täynnä tylsää juoksemista isoilla tyhjillä alueilla.
Ykkösessä oli myös vain kolme gimmick kohtaa. Se prätkä ajelu, ohjuksen päällä räiskiminen ja lopussa toinen hyvin lyhyt prätkä ajelu.
Mikään noista ei vieläkään ärsyttänyt vaikka prätkä osiossa voisi kamera olla korkeammalla ja pituutta ihan hitusen vähemmän.
Kolmosessa on oikeasti enemmän kaikkea tuollaista eikan kolmen tunnin aikana mitä ykkösessä oli koko pelissä ja ainoa...siis ainoa kohta mikä toimi oli se yks rytmipeli osio.
Kolmosessa ei ole edes hyviä bonus asuja ja ainoa josta tykkäsin oli sen japsi bayon asu.
Ne onnistui pilaamaan jopa bonus gallerian musiikkisoittimen sillä sekään ei osaa enää vaihtaa seuraavaan biisiin joten se on käyttökelvoton.
Mun on helppo sanoa, että bayo 3 oli helposti tämän vuoden isoin pettymys ja jos nelonen joskus tulee niin todellakin kuuntelen enimmäkseen negatiivisia ääniä ennen kuin päätän ostamisesta sillä tätäkin kehutaan melkein kaikkialla koko sarjan parhaaksi ja mun mielestä tämä on niin ala-arvoisen huono ettei tällä ole edes mitään paikkaa koko sarjassa.
Vähän kuin halo infinite, mutta siinä oli sentään koko sarjan paras pelattavuus vaikka kaikki muu oli kuraa. Tässä ei ole edes sitä.
Toivottavasti xenoblade chronicles 3 ei enää jatka tätä "rakkaan pelisarjan uusin osa on silkkaa paskaa" linjaa.
Arvio ulkona:
www.konsolifin.net
Maailmankaikkeuden pähein noita pistää pahikset ja ikääntyvän Switch-raudan polvilleen
Noidan paluu ei yllä ihan sarjansa parhaaksi teokseksi, mutta kyseessä on silti harvinaisen kova toimintapläjäys.
www.konsolifin.net
Tämä kolmososa on ensimmäinen Bayonetta-pelini. Olen läpäissyt 7 Chapteria, ja on tämä vaan melkoista tervanjuontia. Aina yhden kappaleen jälkeen tulee olo, että päivän annos oli siinä, jospa huomenna jaksaisi taas yhden. Vaikka toiminta on parhaimmillaan ihan viihdyttävää, missään vaiheessa peli ei imaise mukaansa (juonestakaan ei jaksa edes kiinnostua). Toisinaan minulla jää jopa puolet kentän Verseistä koluamatta, kun ne on ilmeisesti piilotettu jotenkin. Hyvä vaan, niin pelin loppu lähenee nopeammin. Yritän kuitenkin nauttia sen, minkä pystyn. Mukavaa vaihtelua pelissä ainakin on, kun välillä eteen tulee yllättäviä maisemia ja osuuksia.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli läpi.
Olipa monessa mielessä hengästyttävä kokemus. Ruudulle ryöpytetään niin paljon toimintaa kuin sielu sietää. Tämä niin hyvässä kuin pahassa. Onhan se aika eeppistä vetää ensin pomomatsia, jonka jälkeen lyhyt välinäytös siitä kuinka Bayonetta potkii monsterilta hampaat kurkkuun, jonka jälkeen onkin toinen pomomatsi tai jonkin sortin kujanjuoksu talojen sortuessa ympäriltä. Rauhalliset hetket joissa kenttiä saa tutkia vapaasti ja edetä omaan tahtiin nousevat arvoon arvaamattomaan.
Olen @pelle :n kanssa samaa mieltä siitä että viholliset kestävät ihan liikaa vahinkoa. Minua ei niinkään häirinnyt se, että olivat kerrostalon kokoisia, vaan se, että samaa vihollista joutui hutkimaan ihan liian kauan. Pomomatsin nyt vielä jotenkin ymmärtää, mutta perusviholliset. Koin kuitenkin, että kamera onnistui tekemään parhaansa lähes mahdottomassa tilanteessa. Toiminta pysyi mittasuhteisiin nähden jopa yllättävän selkeänä. Viholliskavalkadiin olisin kaivannut enemmän vaihtelua. Ei se nytkään surkea ollut, mutta kaikki viholliset olivat värimaailmaltaan samoja. Ne saattoivat olla ihan erilaisia kooltaan, muodoltaan ja liikerepertuaariltaan, mutta silti jotenkin onnistuivat näyttämään "samalta".
Tykkäsin normaalia toimintaa rikkovista erikoisosuuksista, kuten Jeannen vakoilutehtävistä, kujanjuoksuista, rytmipelistä ja kaikesta muusta, jolla rytmitettiin normaalia toimintaa. Tarinan rytmitys sen sijaan ontui - varsikin aluksi. Ihan liikaa välivideota ja liian vähän pelaamista. Informaatiotulva multiversumin läpi kulkevasta tarinasta lyötiin suoraan päin kasvoja ja vasta loppua kohden rauhallisemmin kerrottuna ja rytmitettynä siitä sai jotenkin kiinni. Eeppisiä tilanteita mahtui matkan varrelle paljon, vaikka osa tuntuikin aika irrallisilta.
En tiedä millainen suorituskyky pelillä oli julkaisussa, mutta nyt Bayonetta 3 pyöri varsin sulavasti. Kuva oli paikoin suttuinen ja välkkyvä, mutta kyllä tässä näkee että on pyritty tekemään niin nättiä jälkeä kuin Switchin rauta antaa myöten. 14 tuntia pelin parissa meni varsin ripeästi ja haluaisinkin sanoa, että peli tuntui hiukan lyhyeltä, mutta todellisuudessa tämä on enemmän ja vähemmän optimipituus. Näin (jatkuvasti) vauhdikkaan pelin ei tarvitse olla pidempi.
Tämä oli hyvä, muttei erinomainen. Ja ihan niinkuin @pelle tuossa pari viestiä aikaisemmin toteaa, niin kyllä ensimmäinen osa on parempi. Varmaan pitäisi kakkonen nyt sitten seuraavaksi pelata, kun ihan sulavasti hyppäsin sen yli.
Olipa monessa mielessä hengästyttävä kokemus. Ruudulle ryöpytetään niin paljon toimintaa kuin sielu sietää. Tämä niin hyvässä kuin pahassa. Onhan se aika eeppistä vetää ensin pomomatsia, jonka jälkeen lyhyt välinäytös siitä kuinka Bayonetta potkii monsterilta hampaat kurkkuun, jonka jälkeen onkin toinen pomomatsi tai jonkin sortin kujanjuoksu talojen sortuessa ympäriltä. Rauhalliset hetket joissa kenttiä saa tutkia vapaasti ja edetä omaan tahtiin nousevat arvoon arvaamattomaan.
Olen @pelle :n kanssa samaa mieltä siitä että viholliset kestävät ihan liikaa vahinkoa. Minua ei niinkään häirinnyt se, että olivat kerrostalon kokoisia, vaan se, että samaa vihollista joutui hutkimaan ihan liian kauan. Pomomatsin nyt vielä jotenkin ymmärtää, mutta perusviholliset. Koin kuitenkin, että kamera onnistui tekemään parhaansa lähes mahdottomassa tilanteessa. Toiminta pysyi mittasuhteisiin nähden jopa yllättävän selkeänä. Viholliskavalkadiin olisin kaivannut enemmän vaihtelua. Ei se nytkään surkea ollut, mutta kaikki viholliset olivat värimaailmaltaan samoja. Ne saattoivat olla ihan erilaisia kooltaan, muodoltaan ja liikerepertuaariltaan, mutta silti jotenkin onnistuivat näyttämään "samalta".
Tykkäsin normaalia toimintaa rikkovista erikoisosuuksista, kuten Jeannen vakoilutehtävistä, kujanjuoksuista, rytmipelistä ja kaikesta muusta, jolla rytmitettiin normaalia toimintaa. Tarinan rytmitys sen sijaan ontui - varsikin aluksi. Ihan liikaa välivideota ja liian vähän pelaamista. Informaatiotulva multiversumin läpi kulkevasta tarinasta lyötiin suoraan päin kasvoja ja vasta loppua kohden rauhallisemmin kerrottuna ja rytmitettynä siitä sai jotenkin kiinni. Eeppisiä tilanteita mahtui matkan varrelle paljon, vaikka osa tuntuikin aika irrallisilta.
En tiedä millainen suorituskyky pelillä oli julkaisussa, mutta nyt Bayonetta 3 pyöri varsin sulavasti. Kuva oli paikoin suttuinen ja välkkyvä, mutta kyllä tässä näkee että on pyritty tekemään niin nättiä jälkeä kuin Switchin rauta antaa myöten. 14 tuntia pelin parissa meni varsin ripeästi ja haluaisinkin sanoa, että peli tuntui hiukan lyhyeltä, mutta todellisuudessa tämä on enemmän ja vähemmän optimipituus. Näin (jatkuvasti) vauhdikkaan pelin ei tarvitse olla pidempi.
Tämä oli hyvä, muttei erinomainen. Ja ihan niinkuin @pelle tuossa pari viestiä aikaisemmin toteaa, niin kyllä ensimmäinen osa on parempi. Varmaan pitäisi kakkonen nyt sitten seuraavaksi pelata, kun ihan sulavasti hyppäsin sen yli.
Viimeksi muokattu: