Samaa mieltä. Muutenkin siinä pelissä tuntui olevan liikaa sitä QTE-mekaniikkaa, oli dodgea, oli parrya, oli ties mitä radiancea, oli hyppyä. Ihan liikaa tungettu taisteluun mukaan asioita, jossain vaiheessa oli sellainen Quitar Hero / Dance Dance Revolution fiilis. Väitän että peli olisi menestynyt vieläkin paremmin jos noita mekaniikoita ei olisi ollut mukana.
Clair Obscur: Expedition 33
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
No kaikki ne on kuitenkin samaa reaktiohommaa vaikka kyse olisikin eri napista.
Pelissä oli noiden lisäksi myös hirveästi kaikkea muuta. Siis sellaistakin, mitä ihan ok myös kritisoida, koska olihan siellä vähän turhankin paljon erilaista mekaniikkaa aina hahmokohtaisesti. Itsellä jäi ne kuu/aurinko/whatever-korttihommat käytännössä ymmärtämättä kun käytti vain niitä paria jotka toimi.
Toki myönnän että olihan se QTE-homma erittäin merkittävä pelissä. Itse pidin ja koin että kuului hommaan. En tiedä olisinko pitänyt pelistä yhtä paljon jos se olisi ollut vain perinteinen vuoropohjainen taistelu. Tosin kuten sanoin, oli pelissä niin paljon erilaista systeemiä että jos ne olisivat olleet selkeämpiä, olisi varmasti niihinkin voinut enemmän uppoutua QTE:n sijaan.
Senkin voin myöntää että pelissä on aika paljon niitä ärsyttäviä harhautushyökkäyksiä. Ei ne ole QTE:tä nähneetkään kun eivät pohjaudu reaktioon vaan enemmän muistamiseen.
Näistä huolimatta parhaita pelejä, joita olen ikinä pelannut.
Pellaaja97
Member
Mua kyllä eniten ärsyttää tuo typerät valikot tässä pelissä. Varsinkin kun niintä pictoja/luminoita kertyy, niin niiden hallinta käy vaikeaksi.
Tuohon QTE/parry/dodge -keskusteluun vielä sen verran, että vaikka itse pidänkin kyseisistä mekaniikoista, niin pakko kyllä myöntää, että nuo kaikista vaikeimmat superbossit. On kyllä aika hanurista. Ei niitä tee mieli pelata, kun tuon kyseisen mekaanikan osuus alkaa korostua liikaa. Aloitinkin pelin uudelleen expert-vaikeusasteella tämän takia. Tätä on taas kiva pelata.
Tuo new game+ on myös aika paskaa, kun et saa kerättäviä journaleita mukaan seuraavaan pelikertaan.Aloitin osittain myös tämän takia kokonaan uuden tallennuksen. Tarkoitus keskittyä pelaamaan vähän eri hahmoilla. Varsinki Sciel jäi mulla aika totaalisesti paitsioon ensimmäisellä kerralla.
Tuohon QTE/parry/dodge -keskusteluun vielä sen verran, että vaikka itse pidänkin kyseisistä mekaniikoista, niin pakko kyllä myöntää, että nuo kaikista vaikeimmat superbossit. On kyllä aika hanurista. Ei niitä tee mieli pelata, kun tuon kyseisen mekaanikan osuus alkaa korostua liikaa. Aloitinkin pelin uudelleen expert-vaikeusasteella tämän takia. Tätä on taas kiva pelata.
Tuo new game+ on myös aika paskaa, kun et saa kerättäviä journaleita mukaan seuraavaan pelikertaan.Aloitin osittain myös tämän takia kokonaan uuden tallennuksen. Tarkoitus keskittyä pelaamaan vähän eri hahmoilla. Varsinki Sciel jäi mulla aika totaalisesti paitsioon ensimmäisellä kerralla.
Viimeksi muokattu:
DarkAges
Well-Known Member
Samaa mieltä tästä. Hankalaa ja aikaa vievää.
Ite pelasin kaikilla hahmoilla niin, että kaikilla oli sama taso/level. Vuorottelin siis.
kopolanpoika
Well-Known Member
Nyt on mittariin kertynyt joku about 15h, paikat tulee tarkkaan koluttua, mutta muuten on menty pääjuonen mukana, eikä lähdetty kartalla sen suuremmin seikkailemaan.
Mähän katsoin tästä etukäteen tyyliin yhden trailerin ja eilen yhtäkkiä ymmärsin että hetkinen täähän piti olla Daredevil Charlie Coxin peli, mutta täähän onkin 2020- luvun The Powerpuff girls, kolmen voimanaisen näytös
Noin niinkuin putkijuoksuksi mä olen hävettävän paljon hukassa koko ajan. Mulla on aina ollut peleissä heikko suuntavaisto, mutta että ihminen voi olla näin hukassa ilman karttaa. Yksi ilta juoksin pääjuonen paikan viisi kertaa ympäri ja ihmettelin että mitä helvettiä mun pitää tehdä, kaikki liikkuva hakattu viiteen kertaan, kunnes lopulta löysin kohdan josta piti juosta jotain helkkarin isoa putkea pitkin alaspäin.
Pelin juoni on tarjonnut muutaman semmosen "mitä helvettiä, voiko tämmöstä tapahtua RPG peleissä" - twistin, sen enempää spoilaamatta.
Mitä tulee väistämiseen, niin aika kivasti alkaa storylla napsua paikalleen, en edes halua tietää miten perseestä tuo on vaikeammilla tasoilla. Nyt kun mukana on jo kolmea erilaista väistöä, niin alkaa olemaan kiinnostus aika nollissa, etenkin kun perus rivivihu tekee sen 3-5 lyöntiä joka kerta ja jokaisen rytmitykset on erilaisia.
On pelejä jossa on ainutlaatuinen tunnelma, ja pelatessa tulee fiilis, että nyt on käsillä jotain ainutlaatuista ja tämä on kyllä yksi niistä harvoista, joista semmonen fiilis on tullut
Mähän katsoin tästä etukäteen tyyliin yhden trailerin ja eilen yhtäkkiä ymmärsin että hetkinen täähän piti olla Daredevil Charlie Coxin peli, mutta täähän onkin 2020- luvun The Powerpuff girls, kolmen voimanaisen näytös
Noin niinkuin putkijuoksuksi mä olen hävettävän paljon hukassa koko ajan. Mulla on aina ollut peleissä heikko suuntavaisto, mutta että ihminen voi olla näin hukassa ilman karttaa. Yksi ilta juoksin pääjuonen paikan viisi kertaa ympäri ja ihmettelin että mitä helvettiä mun pitää tehdä, kaikki liikkuva hakattu viiteen kertaan, kunnes lopulta löysin kohdan josta piti juosta jotain helkkarin isoa putkea pitkin alaspäin.
Pelin juoni on tarjonnut muutaman semmosen "mitä helvettiä, voiko tämmöstä tapahtua RPG peleissä" - twistin, sen enempää spoilaamatta.
Mitä tulee väistämiseen, niin aika kivasti alkaa storylla napsua paikalleen, en edes halua tietää miten perseestä tuo on vaikeammilla tasoilla. Nyt kun mukana on jo kolmea erilaista väistöä, niin alkaa olemaan kiinnostus aika nollissa, etenkin kun perus rivivihu tekee sen 3-5 lyöntiä joka kerta ja jokaisen rytmitykset on erilaisia.
On pelejä jossa on ainutlaatuinen tunnelma, ja pelatessa tulee fiilis, että nyt on käsillä jotain ainutlaatuista ja tämä on kyllä yksi niistä harvoista, joista semmonen fiilis on tullut