Clair Obscur: Expedition 33

[wopsu]

Ite mietin vakavasti toista läpipeluukertaa, varsinkin vuoropohjainen taistelu oli mieleen, ku niiden parissa kasvoinki (final fantasy)
Xbox muistutti kivalla videokollaasilla vuoden pelihistoriasta ja tämä oli vasta kolmantena highest rankingissa, täytyypä ottaa joku päivä taas työn alle.

 

[Pellaaja97]

Tämä on tarinan ja yleisen tunnelmansa puolesta varsin poikkeuksellinen peli, sen allekirjoitan kyllä helposti. Jotenkin pelistä silti jäi mulle kovin viimeistelemätön fiilis tai sanotaanko hukattu mahdollisuus aivan täydelliseen genren peliin.

Vaikka itselleni peli on yksi kaikkienaikojen suosikeista, niin kyllähänse nyt iha fakta on, että kun kyseessä on pieni studio maltillisella budjetilla, niin kyllä tämä näkyy monissa pienissä asioissa.

 

[Ippenator]

Tämä on tarinan ja yleisen tunnelmansa puolesta varsin poikkeuksellinen peli, sen allekirjoitan kyllä helposti. Jotenkin pelistä silti jäi mulle kovin viimeistelemätön fiilis tai sanotaanko hukattu mahdollisuus aivan täydelliseen genren peliin.

Tavallaan samat fiilikset. Itselleni toki suurimpina ongelmina pelissä geneeristäkin geneerisemmät ja keinotekoisesti rakennetut pelialueet, sekä tuo pakollinen parry-pelaaminen (mikä itselleni pilaa pelin kuin pelin, koska en voi vain sietää tuollaista pelimekaniikkaa). Pelin selkeinä vahvuuksina toki tunnelma sekä persoonalliset hahmot. Käteen jäi kuitenkin hukattu mahdollisuus monelta osin myös itselleni.

 

[Subi]

Tavallaan samat fiilikset. Itselleni toki suurimpina ongelmina pelissä geneeristäkin geneerisemmät ja keinotekoisesti rakennetut pelialueet, sekä tuo pakollinen parry-pelaaminen (mikä itselleni pilaa pelin kuin pelin, koska en voi vain sietää tuollaista pelimekaniikkaa). Pelin selkeinä vahvuuksiina toki pelin tunnelma sekä persoonalliset hahmot. Käteen jäi kuitenkin hukattu mahdollisuus monelta osin myös itselleni.

Minua ei tässä sinänsä parry haitannut perus pelin aikana, tosin en ole niin paljon sitä vastaan yleisestikään kuin sinä, mutta vaikeampien vihujen kohdalla siihen osumista vaadittiin jo liian isolla prosentilla. Ei ole sellainen meikäläistäkään varten. Ja tuo boldattu on yksi niistä isoimmista ongelmakohdista itsellekin. Pelattavuus oli ihan sulavaa ja miellyttävää, mutta jotenkin siitä taistelustakin silti tuli itselle viimeistelemätön tunne. Kuten mm. myös hahmonkehityksestä.

Ymmärrän toki, että tässä on ollut rajalliset resurssit moniin muihin peleihin verrattuna, mutta harmittaa silti se, että niin paljon parempaankin olisi ollut mahdollisuudet. Ainakin sillä isommalla budjetilla. En halua mitenkään vähätellä sitä, mitä tämän pelin kohdalla saatiin kuitenkin aikaan.

 

[Ippenator]

Minua ei tässä sinänsä parry haitannut perus pelin aikana, tosin en ole niin paljon sitä vastaan yleisestikään kuin sinä, mutta vaikeampien vihujen kohdalla siihen osumista vaadittiin jo liian isolla prosentilla. Ei ole sellainen meikäläistäkään varten. Ja tuo boldattu on yksi niistä isoimmista ongelmakohdista itsellekin. Pelattavuus oli ihan sulavaa ja miellyttävää, mutta jotenkin siitä taistelustakin silti tuli itselle viimeistelemätön tunne. Kuten mm. myös hahmonkehityksestä.

Ymmärrän toki, että tässä on ollut rajalliset resurssit moniin muihin peleihin verrattuna, mutta harmittaa silti se, että niin paljon parempaankin olisi ollut mahdollisuudet. Ainakin sillä isommalla budjetilla. En halua mitenkään vähätellä sitä, mitä tämän pelin kohdalla saatiin kuitenkin aikaan.

Itse asiassa Kingdom Come Deliverance 2 on ensimmäinen peli, jossa parry mekaniikan hyväksyn ja ymmärränkin, kun se on toteutettu niin, että se on kaikin tavoin varsin armelias ja mahdollinen omaksua. Ensinnäkin aika-ikkuna on armollinen, ja mahdollistaa minullekin usein parryn onnistumisen. Lisäksi kun se parryn ikkuna tulee näkyviin hyvin selkeällä pienellä vihreällä kilpi-kuvakkeella, niin sitä ei tarvitse arvioida omalla äärimmäisen huonolla ajan ja rytmin arviointikyvylläni.

Clair Obscur: Expedition 33:ssa parry oli ajoittain niillä visuaalisilla merkeillä kuvattu se oikea ajoituksen kohta, mutta ei kuitenkaan läheskään kaikissa taisteluissa ja vihuissa. Meni lopulta aika sillisalaatiksi tuo parryn arviointi (arvaaminen) monenkin vihun kohdalla, mikä on juuri se mitä en voi parry-mekaniikassa sietää.

 

[Pellaaja97]

Itsellä taas tuo dodge/parry mekaniikka on yksi syistä miksi pidän pelistä. Tämä luo tavallaan lisä elementin tuohon hahmokehitykseen. Eli jos tietää olevasa hyvä dodge/parry makaniikassa, niin tällöin voi hahmon kestävyyteen kiinnittää vähemmän huomiota ja keskittyä sitten eri tavoin hahmon damagee. Sitten taas jos on liian hyökkäys painotteinen hahmo niin ei kestä tehdä virheitä dodgen/parryn suhteen. Itse huomaan aika-ajoin tekeväni vähän riskillä varsinki Maellasta liian heikon, joilloin en pysty hyödyntämään hänen kykyjään täysimääräisesti, koska hahmo kuolee kokoajan. Omasta mielestä tämä nykyinen dodge/parry systeemi sopii hyvin nykyiseen hahmon kehitykseen. Väittäisin sen olevan ihan tarkoituksellä todella armoton jopa epäreilu välillä. Koska muutenhan kaikki paukut voisi automaattisesti laittaa hahmojen tuottamaan damageen.
Eli peli tavallaan pakottaa palaajan tekemään virheitä näiltä osin.

 

[Koalitio]

Tämä on tarinan ja yleisen tunnelmansa puolesta varsin poikkeuksellinen peli, sen allekirjoitan kyllä helposti. Jotenkin pelistä silti jäi mulle kovin viimeistelemätön fiilis tai sanotaanko hukattu mahdollisuus aivan täydelliseen genren peliin.

Täytyy tähän sanoa, että olen itse oikeastaan niin täysin eri mieltä kuin voi olla. Jos jotain adjektiiveja tästä pelistä pitäisi käyttää, niin viimeistelemätön olisi ehkä viimeisenä omalla listassa. Perhana, se tekijä, joka minun mielestäni niin hyvin erottaa tämän pelin isojen julkaisijoiden AAA-peleistä, on juurikin se, miten viimeistelty ja eheä kokonaisuus Clair Obscur on. En äkkiseltään taida keksiä tämän konsolisukupolven aikana pelaamaani peliä, jonka sanoisin olevan yhtä viimeistelty, kuin Clair Obscur on.

Mitä sitten tarkoittaa viimeistelemätön? Ainakin omalla kohdalla se tarkoittaisi, että peli olisi teknisesti huonossa kunnossa, buginen ja toimisi jollain lailla kyseenalaisesti. Taikka sitten olisi selkeästi jotain, joka pelissä on jäänyt raakileeksi, esim tarina, tai jotkin pelimekaniikat. Itse en mitään viimeistelemättömyyttä Clairissa havaitse. Pikemminkin juurikin päinvastoin.

Jos nyt ihan todella kriittisellä silmällä haluaisin pelistä etsiä vikoja, niin myönnettäköön, että perus-pleikkarilla kuva on vähän pehmoinen. Sekään ei tosin ole mikään uniikki ongelma tälle pelille, vaan tuntuu tässä vaiheessa konsolin elinkaarta olevan aika luonnollista, ja ilmenee monissa muissakin uusissa graafisesti vaativissa Unreal 5-peleissä. Pro-Pleikalla, tai PC:llä pelatessa tuokin epäkohta korjaantunee. Myös dungeonien suunnittelua ja taistelujen paljoutta voisin jossain määrin kritisoida, välillä nimittäin tuntuu, että taisteluja tulee eteen liiankin kanssa, ja dungeonit tuntuvat pariin otteeseen vähän liian pitkiltä. Nämäkin on kuitenkin loppujen lopuksi aika hyvin tasapainossa, eikä ainakaan omasta mielestäni ole yhtään sen suurempia ongelmia, kuin missään muissakaan lajityypin peleissä.

Omissa kirjoissa, jopa noissa taistelujen määrässä ja dungeonien pituuksissa, Clair Obscur hoitaa homman paremmin, kuin vaikkapa Persona-sarja, jota itse niinikään rakastan. Täydellistä peliä ei tietysti olekaan, eikä Clair Obscurkaan täydellinen ole, mutta minun on itse henkilökohtaisesti aika vaikea keksiä, miten tämä teos olisi voinut olla vielä huomattavasti parempi kuin se jo on.