Clair Obscur: Expedition 33

[Ippenator]

Tätähän mainostettiin jo jostain pelin ensimmäisistä trailereista lähtien, että kyseessä on uusi "aktiivinen" näkemys perinteisestä vuoropohjaisesta taistelusta. Onko se sitten hyvä vai huono asia on varmaan jonkin verran pelaajasta, mutta kyllä nämä huikeat arvostelut ainakin sen kertoo, että pelimekaniikan toteutus on varsin onnistunut.

Moni tuntuu tosiaan pitävän tuosta rytmipelaamisesta nykyään, joten siksi sitä sitten kai joka peliin tungetaan. Itselleni suurin syy siihen miksi en tätä elementtiä kaipaa peleihin, on toki se, että minulla on suunnilleen huonoin mahdollinen rytmitaju, jolloin saman nopean ajoituksen ymmärtämistä ei vaan tapahdu, vaan se voi olla minulle jossain sen puolen sekunnin sisällä se ajoitus. Joka kerta kutakuinkin eri. Eikä vaan opi, vaikka kuinka treenaisi, ja sitten menee pelaaminen kovin arvontatyyppiseksi rämpyttämiseksi. Koen myös jatkuvaa rytmiä vaativan pelaamisen erittäin stressaavaksi ja jopa ahdistavaksi, enkä noita asioita ensisijaisesti peleiltä kaipaa. Toki tämä liittyy varmasti hyvin pitkälle tuohon rytmivammaisuuteeni, joka todellakin tuntuisi olevan ihan synnynnäinen ”ominaisuus”. Esim. tanssiminen ei onnistu ollenkaan, koska sitä rytmitajua ei vain yksinkertaisesti ole. Jotenkin vain toivoin, että edes nämä vuoropohjaiset pelit voitaisiin jättää tältä rytmipelaamiselta rauhaan. Enkä kyllä jaksa uskoa, että ihan kaikki muutkaan pelaajat sentään joka peliin tuota nopean ajoituksen rytmipelaamista kaipaavat.

Nyt tätä sitten tuli jo kokeiltua, ja kyllähän tämä nyt huolestuttavan rytmipelipainotteiselta peliltä vaikuttaa. Jo tuo alun harjoittelukin alkoi suorastaan ahdistaa, kun hyökkäämisessä ja puolustamisessa kummassakin tarvitaan oikeaa ajoitusta, jotta onnistuu hyvin. Ja puolustamisessa on vieläpä sitten parryja saatava peräkkäin perfectiin, jotta tehoa on kunnolla. Voi harmi sentään.

 

[HideoMiyamoto]

Nyt on ekat pari tuntia pelattu ja voi pojat kun tämä vaikuttaa niin hyvältä.

Prologi oli parasta tarinaa ja tarinankerrontaa sitten ties minkä pelin, tiedä olenko koskaan kokenut näin vakuuttavaa alkua peliin. Samalla todella upea mutta myös äärimmäisen intensiivinen ja surullinen. Saada pelaaja tuntemaan jotain vaikka olet ollut hahmon parissa vasta puolituntia. Ihan huikeaa settiä ja uskon että tarina tässä on todella kova. Ääninäyttely, hahmojen eleet, ilmeet kaikki tuntuu niin oikealta, peli on fantasia asetelma mutta hahmot tuntuu niin aidoilta.

Taistelut on FF X/Persoona tyylisiä missä näet listan missä järjestyksessä kukin saa vuoronsa ja voit sen pohjalta suunnitella. Omat erikois liikeet vaatii QTE onnistumista jotta saa täyden tehon siitä irti (QTE:t saa pois ja omat iskut on automatisoitu jos niin haluat). Mutta defense on se missä peli eroaa kaikista muista roolipeleistä joita ainakaan itse pelannut, juurikin mainittujen parry ja dodge mekaniikkojen takia. En tiedä onko dodgessa isompi ikkuna mutta parry ainakin on aika tiukka ikkuna missä se pitää suorittaa että onnistuu ja kun ei onnistu niin peli kyllä rankaisee armotta ja kovaa. Pelistä löytyy story vaikeustaso missä vihujen statseja pudotetaan rankasti jolloin parry ja dodge mekaniikkaa ei tarvita, mutta normaalilla ainakin näin alkuun peli satuttaa kun et onnistu torjumaan tai väistämään. Persona sarjasta on tuotu aseen käyttö jolla voi ampua lentäviä vihuja (nämä väistävät kaikki muut lyönnit isolla prosentilla) tai heikkoja kohtia. Taistelut on siis sekoitus FF X, Persoonaa, Legend of Dragoonia ja jotain uutta realiaikisen dodgen ja parryn kanssa.

Maailmassa samoilu on perus RPG mennään putkessa ja sivupoluilla on aarteita ja vaikeampia vihuja joiden takana parempia aarteita, yhden vaikean vihun kohtasin ja se one shottas molemmat hahmot joten päätin jatkaa matkaa. Pelissä on myös soulslike genren ominaisuuksia kuten estus flaskit jotka parantaa partyn ja bonfiret missä saat flaskit takaisin, voit kehittää hahmoja, aseita ja oppia uusia kykyjä.

Peli on siis massivinen sekoitus genren parhaita kuten jo ennakkoon sanoivatkin mutta tarina ja sen kerronta on aivan huikea, samoin pelin maailma ja ne hahmot jotka jo mainitsin on kaikki todella todella upeasti tehty.


Jos jotain maristavaa pitää antaa niin se on pelin ulkoasu. Koska se on Unreal 5 pelinä äärimmäisen raskas se ei pyöri ilman skaalausta ja kun ainut vaihoehto mikä löytyy AMD omistajille on XeSS niin vähän rosoiseksi jää kuva. Toivottavasti saatais pian FSR 4 päivitys niin saisi kuvanlaatuun roiman parannuksen ja pääsis siitäkin miinuksesta eroon. Visuaalisesti peli on upea mutta kuvanlaatu heikko jos haluaa yli 60 FPS.

No huomenna jatketaan ja koitetaan nyt ainakin niin pitkälle kun jaksaa tuolla normaali tasolla koska se tuo sellaisen kivan kutkuttavan fiiliksen peliin kun se parry onnistuu ja vihu saa kunnolla damagee.

 

[koomikko]

Täälläkin on odotukset korkealla. Useasti katsotun trailerin perusteella odotin jo uutta omaperäistä iipeetä hienoilla maisemilla ja kunnon ääninäyttelyllä. Onneksi kriitikot ovat vielä näemmä herttaisen yksimielisiä mestaripala-laatuleimasta. Ladattu on ja pitää kärvistellä työpäivä loppuun ennen ensipuraisua.

 

[Ippenator]

Juu poistoon meni tämä peli saman tien. Grafiikka toki hyvää, mutta en sitten mitään muuta hyvää löytänytkään. Todella teennäinen kehystarina ja samat sanat myös hahmoista, joita tähän mennessä tuli nähtyä. Pitkitettyä elokuvamaista kerrontaa ranskalaisella teennäisyydellä, ja muka mahtipontisen pianonpimputuksen soidessa taustalla. Juurikin inhokkijuttujani nämäkin. Ja sitten tuo hiton rytmipainotteinen taistelu. Täydellistä katastrofia minulle. Tuota Maellea vastaan yritin taistella, ja tuli niin 100-0 turpaan, kuin vain voi tulla. Yhtäkään ajoitusta en saanut taistelun aikana oikein, ja saanut kuin kolmasosan sen helasta pois, kun tuli jo noutaja itselle. Ei jatkoon. Onneksi on niin paljon muutakin pelattavaa, ettei tarvitse tätä nyt jäädä sen enempää harmittelemaan. Ja oli sinänsä Game Passista ladattu, niin ei mitään itselle maksanutkaan tämä huti.

 

[DestiZ]

ensimmäiset maistiaiset pelistä takana ja pakko se on todettava This game is something Special, vuoden peli on aikalailla omalla kohdallani lyöty lukkoon, enpä muista että, millon viimeksi missään pelissä olisi ollut näin vakuuttava ja tunneherkkä alku. peli voisi hyvin olla William Shakespearen tekemä ja kirjoittama, Wau mikä peli, les miserables tulee myös vahvasti mieleen hahmojen puvustuksesta ja muusta